Kävin tossa just kaupassa ja huomasin itsessäni mielenkiintoisen piirteen suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. Analysoituani sitä hetken, päätin kysyä teiltä onko tämä tavanomaista, vai olenko "outo".
Eli ... me ihmisethän analysoidaa toisiamme kaiken aikaa. Joskus tietosesti ja joskus vähemmän tietosesti. Miten teidän analyysiinne vaikuttavat lapset? Siis jos vaikka kaupassa näet jonkun ihan kivannäköisen ja tällä on mukanaan lapsia. Kiinnitätkö häneen huomiota? Ajatteletko, että on varattu? etc.
Mä siis huomasin ite tänään, että lapset ei ole itelleni ns. este. Tarkotan nyt käytännössä tätä ... Jos näen sellasen kivannäkösen miehen kulkevan yksinään, niin huomaan hänet heti. Oletan, että mun automaattinen alitajuinen arvioni on "vapaa". Voi tietenki olla ihan yhtä hyvin väärä arvio, mutta tarkotan sitä automaatiota ennen kun tietoset ajatukset tulee mukaan. Kun taas näen miehiä, jotka kulkee naisen kanssa, niin se mies on mulle oikeestaan näkymätön. Tässä kohtaa se mun alitajunen automaattini sanoo siis varmaan "varattu" ja ohittaa koko tyypin. Ne miehet on vaan jotain miehiä jossain. Tänään tajusin, että lapset miehen mukana ei aiheuta tuota "varattu" reaktiota. Vaikka lapset on aika hyvä indikaattori, että mies voi hyvinkin olla varattu, niin mies, lasten kanssa, ilman vaimoa, ei käynnistä "varattu" reaktiota. Miten teillä? Ootteko koskaan kiinnittäny huomiota tällaseen automaatioon?
Eli ... me ihmisethän analysoidaa toisiamme kaiken aikaa. Joskus tietosesti ja joskus vähemmän tietosesti. Miten teidän analyysiinne vaikuttavat lapset? Siis jos vaikka kaupassa näet jonkun ihan kivannäköisen ja tällä on mukanaan lapsia. Kiinnitätkö häneen huomiota? Ajatteletko, että on varattu? etc.
Mä siis huomasin ite tänään, että lapset ei ole itelleni ns. este. Tarkotan nyt käytännössä tätä ... Jos näen sellasen kivannäkösen miehen kulkevan yksinään, niin huomaan hänet heti. Oletan, että mun automaattinen alitajuinen arvioni on "vapaa". Voi tietenki olla ihan yhtä hyvin väärä arvio, mutta tarkotan sitä automaatiota ennen kun tietoset ajatukset tulee mukaan. Kun taas näen miehiä, jotka kulkee naisen kanssa, niin se mies on mulle oikeestaan näkymätön. Tässä kohtaa se mun alitajunen automaattini sanoo siis varmaan "varattu" ja ohittaa koko tyypin. Ne miehet on vaan jotain miehiä jossain. Tänään tajusin, että lapset miehen mukana ei aiheuta tuota "varattu" reaktiota. Vaikka lapset on aika hyvä indikaattori, että mies voi hyvinkin olla varattu, niin mies, lasten kanssa, ilman vaimoa, ei käynnistä "varattu" reaktiota. Miten teillä? Ootteko koskaan kiinnittäny huomiota tällaseen automaatioon?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Enpä olo tullu koskaan ajatelleksi. Voi muuten hyvin pitää paikkansa. Täytyykin seurailla itteään ens kerran ku liikkuu ihmisten ilmoilla.
Itse en kiinnitä yleensä huomiota miehiin joilla lapsia mukana, automaatio oletus on että hänellä vaimo ja lapset.
Jos tietäisin että mies on eronnut niin lapset ei ole este. Tosin saattaisin miettiä millainen suhde miehellä on ex-vaimoonsa ja olisinko suhteessa aina se "ylimääräinen", tai kuinka helposti eronnut mies lähtee uudesta suhteesta, voiko siihen luottaa tai pystyykö sitoutumaan.
Puhutko ihan tahdosta riippumattomasta reaktiosta? Vai puhutko siitä, että sä ajattelet tietosesti sen noin?
Itellenikin tietosesti ajatellen lapset on "este". En ikinä lähtis kyseleen lapsellisen miehen perään. Jos ei jostain kautta tietäis, että on vaikka eronnu. Mä kuitenki puhuin automaatiosta. Siitä mitä tapahtuu, ennenkun sun tietonen ajattelu kytkeytyy päälle. Yksinään kulkevan miehen mä huomaan automaattisesti, mutta naisen kanssa liikkuvaa en. Naisen kanssa liikkuvan huomaan vain, jos mies tekee jotakin huomiota kiinnittävää. Lasten kanssa liikkuvan miehen mä taas huomaan. Lapset ei siis selvästikään blokkaa miestä automaattisesti huomaamattomaksi. Tää oli musta tosi mielenkiintonen havainto. Ku tietosesti ne lapset tosiaan olis este.
Minulle lapset ovat yhtä kuin varattu... lapsille. Eli näkymättömiä.
Olen itse varattu nainen ja mulla jää kaikki miehet kaupassa, kadulla, töissä lähes huomaamatta. Siis ihan automaationa tämä että näen vaan vastaan tulevia ihmisiä. Kerran yhdessä yleisötilaisuudessa yks tuntematon mies ylitti tän neutraalin automaationi. Katsoimme toisiamme pitkään etäältä. Jos hänellä ja itselläni ei olis ollut sormusta, en olisi katsonut toistamiseen ja vielä uudelleen. Ei tarttenut pelätä että annan väärää singnaalia kun luotin että sormusten myötä kumpikin tiedämme rajat ja pelkkä katselu ja hetken etäinen kipinöinti riittää. Jos jollain kiinnostusta tai sähköä herättävällä miehellä on lapsia, en vältä avoimesti ihailemasta häntä.... enkä piilota spontaania ihastumista - varsinkaan lapsellisten/sormuksellisten kohdalla oma mies on kuitenkin se ykkönen.
En ole muuten koskaan elämässäni katsonut, että onko jollakulla sormusta. Silleen, että olisin jotenki aktiivisesti tarkistanu onko sitä. Olisin ehkä kenties huomannut, kun mies nostaa vaikka kädet pöydälle. En tosin oo varma olisinko sillonkaan. Mietin oikeen tossa, että olenko koskaan nähnyt sormusta niiden tuttujen miesten sormessa, joiden tiedän olevan naimisissa. En ole :) Kai niillä ne on ... oletan :D
No mutta, ei ole ikinä sattunu yhtään varattua kohdalle. Että eipä siitä kai ole haittaa ollu.
Onko tää outoa? Tarkisteleeko kaikki muut miesten sormuksia?
ap.