Eikö parisuhteeseen kuulu myös puhuminen? Minusta kuuluu. Olemme seurustelleen poikaystäväni kanssa vuoden ja aina kun pitäisi puhua jostain vakavammasta, tai kun minä aloitan keskustelun (koska hän ei aloita koskaan) niin hän hermostuu aivan kamalasti, keksii tekosyitä tehdäkseen jotain muuta, välttääkseen keskustelun. Hän ei voi sietää keskustelua suhteestamme, hän ei osaa toisinsanoen puhua vakavasti suhteestamme. Usein hän myös laittaa keskustelun leikiksi, ellei hermostu( psykologisesti torjuu asiaa ja hakee huumoria avuksi). Mistä tällainen johtuu? Miten tällaisen saa kitkettyä pois, koska on asioita joita ei voi vain jättää mun päähän ilman keskustelua. Asumme molemmat vielä kotona joten nukkuminen menee sillee vuorotellen toisilla, paitsi nyt on kirjoitukset joten näkeminenkin on vähäisempää..Minulla on nykyään tunne että poikaystäväniä ei haittaa ettei nähdä, koska ei oikein kysele koska nähdään jne..se olen aina m inä joka järkkää et nähdään. Olen kysynyt tästä ja hermostuu heti sanoo et " ota lungisti" ärsyttää, otan lungisti, mutta en jos ei olla nähty moniin päiviin ilman syytä! poikaystäväni ei osaa keskustella vakavasti ilman hermostumista myös hänen äitinsä kanssakaan. hänellä on siis joku ongelma tässä tilanteessa tosissaan..Mitä voin tehdä, koska en oikein jaksa aina kitkeä asiaa päähäni, koska silloin räjähdän...
poikaystäväni ei halua puhua....
lalli
6762
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä ei muuten ole mitään ongelmia suhteessa...rakkautemme kukoistaa jne...mutta tuo pikku ongelma kasvaa joskus myös liian isoksi ehkäpä...
Vaikuttaa äkkiseltään hieman henkisesti kypsymättömältä ihmiseltä se poikaystäväsi. Eräänlaista pelkoa kantaa vastuutaan parisuhteen hoidosta. Noh, nuoria kun olette niin toivottavasti hänkin kasvaa vielä mieheksi ja pääsee tuosta neuroottisesta pakoilustaan eroon. Se mistä se johtuu, voi olla monen eri kasvatuksellisen/ympäristö/yms..-tekijän summa.
Tuntuu minusta myös että henkinen kasvu ei ole vielä aivan täydellinen hänellä:)
Mutta eikös pojat henkisesti kasvakkin hiukan hitaammin, joten ehkä tässä pitää ymmärtää, mutta on hän jo sentään 18 vuotias joten pitäis edes hiukan osata puhua asioista...
kokemusta on tuollaisesta miehestä, tosin hän oli jo vanhempi kuin lukio iässä. Juuri samalla tavalla kuittasi vakavat asiat huumorilla tai lähti karkuun tilanteesta, esim. poistumalla huoneesta. Puhuminen ei onnistunut ja selvisi että miestäni hävetti osallistua keskusteluun kanssani, koska hän pelkäsi että pidän hänen ajatuksiaan tyhminä ja lapsellisina. Poikaporukassa hän ei ollut tottunut puhumaan asioista syvällisesti ja se olikin hänelle ihan uutta. Vähän säikähtikin sitä, että joutuu avautumaan. Tilanne parani pikkuhiljaa kun kuuntelin häntä, ymmärsin ja annoin aikaa. Kannattaa olla silti päättäväinen. Sitkeys palkitaan! =)
on eri asia kuin keskustelu. Aloita keskustelu huumorilla höystettynä niin poikaystäväsi saattaa mennä lankaan ja yhtyä keskusteluun :).
Nuorten naisten ongelma on se, että he "tietävät" aina olevansa oikeassa, joten nuoret miehet pelkäävät keskustella heidän kanssaan. Kuka nyt pienellä pakollakaan aloittaisi keskustelun, kun tietää kuitenkin olevansa väärässä...
puhuminen ja keskustelu on eri asia, mutta kun puhumme/ keskustelemme vakavasta, hän hermostuu ennen kuin olen päässyt edes kunnolla asiaan. Häntä ei pysty narauttamaan siihen mukaan...
Minulla ei ole mitään sellaista, että olen oikeassa ja sillä siisti, vaan yleensä asiat koskee jotain yhteistä asiaa, johon ei ole oikeata tai väärää, mutta haluan vain asian selväksi että saan mielenrauhan...Mutta sitä mielenrauhaa ei saa jos joutuu sysää ajatukset sivuun vain siksi ettei poikaystävä pysty puhumaan vakavasti...