Voisiko joku maailmanhistorian tai Itävallan kulttuurihistorian tuntija selvittää ja valottaa sitä mysteeriä, miksi saksalaiset tai Saksan valtakunta omi tai "bootleggasi" itselleen siihen saakka yli 120 vuotta Habsburgien hallitseman Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian kansallishymninä soineen Haydnin säveltämän keisarihymnin "Gott erhalte Franz den Kaiser", jos ei tyhjentävästi, niin suotavimmin edes vedenpitävän selityksen arvoisesti,( sekä mikä ja kenenköhän säveltämä hymni mahtoi soida Itävallan kansallislauluna v. 1918-1947)?
Ajatelkaa asiaa siltä kannalta nimittäin, että miltä meistä suomalaisita mahtaisikaan tuntua jos Sibeliuksen Finlandia-hymni olisi ollut toista sataa vuotta kansallishymninämme ja sanokaamme vaikkapa ruotsalaiset tulisivat ja omisivat sen yllättäen itselleen militaarisen offensiivi-ja okkupaatio- operaation eräänä potentiaalisena, mutta ei kovin todennäköisenä konsekvenssinä.
Ehkäpä itävaltalaiset eivät enää yksinvallan kukistuttua, Itävallan ja Unkarin jakauduttua ja maan demokratisoiduttua, halunneet sanoittaa uudelleen tuota vuoteen 1918 saakka keisarillisena ylistyslauluna tunnettua hymniä, joka vääjäämättömästi olisi muistuttanut heitä menneestä keisarinvallan aikakaudesta, johon ei olisi ollut enää paluuta.
Sisältymättä kaikitenkaan liittoutuneiden keskusvalloille asettamiin antautumis-ja rauhanehtoihin, Wilsonin kuuluisien 14 pykälän muodostaman rauhanohjelman puitteissa tai Saksan kanssa tehdyn rauhansopimukseen, Versailles´in rauhaan, asia jota Carl Grimbergin 22-osainen Kansojen historia-suurteos ei yhtään valaise,niin yksinkertaisin ja loogisin selitys asialle, jonka jopa minä saattaisin voida ex tempore, tässä ja nyt harmailla aivosoluillani keksiä ja päätellä piilee siis siinä, ettei tuota suurta valtakuntaa, kaksois-monarkiaa, ollut enää olemassa.
Siispä koska Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli jakaantuneelle ja demokratisoituneelle Itävallalle status quo ante v. 1918 loka-marraskuun jälkeen, ei siten vanhalla hymnilläkään voinut olla edellytyksiä säilyttää statustaan valtiollisessa edustamisessa, protokollan mukaisessa viihdyttämisessä.
Hämärän peittoon vain jää, miten ja miksi siitä tuli Saksan valtakunnanmaan kansallishymni, joka on kaiken kukkuraksi itävaltalaisen säveltäjän kynästä lähtenyt, säveltäjän, joka vain vähän ennen kuolemaansa koetti kohottaa mielialaansa soittamalla heikoin voimin "Gott erhalte Franz den Kaiser" Napoleonin armeijan piirittäessä Wieniä v. 1809. Uskollisuuttako säveltäjälle?
Vaikka historian kulkua tuskin milloinkaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tullaan yhdessä yössä muuttamaan, olen sitä mieltä, että saattaisi olla jo korkea aika restituoida Haydnin säveltämä kansallishymni alkuperämaan Itävallan kansallislauluksi, tietenkin sillä edellytyksellä, että Itävallassa suhtauduttaisiin positiivisesti kansallisahymnin anakronistisen edition restituutio- että samalla sen restauraatio-projektin realisoimiseen, joka voitaisiin samalla ikään kuin nähdä tuon keisarinvallan aikaisen hymnin rehabilitaationa sekä kunnianosoituksena niin keisarinvallan aikaa, mennyttä keisarikuntaa ja hallitsijaa, Franz II, kuin suurta säveltäjää ja wieniläisklassikkoa Franz Joseph "papa" Haydniakin kohtaan, niin voisin minäkin nukkua yöni levollisemmin kärsimättä tapahtuneen "vääryyden" johdosta sen suurempia tunnontuskia. Kunnia sille kelle kunnia kuuluu.
Löytyisiköhän netistä asian tiimoilta mahdollisesti aiheeseen liittyvää lisätietoa?
Ajatelkaa asiaa siltä kannalta nimittäin, että miltä meistä suomalaisita mahtaisikaan tuntua jos Sibeliuksen Finlandia-hymni olisi ollut toista sataa vuotta kansallishymninämme ja sanokaamme vaikkapa ruotsalaiset tulisivat ja omisivat sen yllättäen itselleen militaarisen offensiivi-ja okkupaatio- operaation eräänä potentiaalisena, mutta ei kovin todennäköisenä konsekvenssinä.
Ehkäpä itävaltalaiset eivät enää yksinvallan kukistuttua, Itävallan ja Unkarin jakauduttua ja maan demokratisoiduttua, halunneet sanoittaa uudelleen tuota vuoteen 1918 saakka keisarillisena ylistyslauluna tunnettua hymniä, joka vääjäämättömästi olisi muistuttanut heitä menneestä keisarinvallan aikakaudesta, johon ei olisi ollut enää paluuta.
Sisältymättä kaikitenkaan liittoutuneiden keskusvalloille asettamiin antautumis-ja rauhanehtoihin, Wilsonin kuuluisien 14 pykälän muodostaman rauhanohjelman puitteissa tai Saksan kanssa tehdyn rauhansopimukseen, Versailles´in rauhaan, asia jota Carl Grimbergin 22-osainen Kansojen historia-suurteos ei yhtään valaise,niin yksinkertaisin ja loogisin selitys asialle, jonka jopa minä saattaisin voida ex tempore, tässä ja nyt harmailla aivosoluillani keksiä ja päätellä piilee siis siinä, ettei tuota suurta valtakuntaa, kaksois-monarkiaa, ollut enää olemassa.
Siispä koska Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia oli jakaantuneelle ja demokratisoituneelle Itävallalle status quo ante v. 1918 loka-marraskuun jälkeen, ei siten vanhalla hymnilläkään voinut olla edellytyksiä säilyttää statustaan valtiollisessa edustamisessa, protokollan mukaisessa viihdyttämisessä.
Hämärän peittoon vain jää, miten ja miksi siitä tuli Saksan valtakunnanmaan kansallishymni, joka on kaiken kukkuraksi itävaltalaisen säveltäjän kynästä lähtenyt, säveltäjän, joka vain vähän ennen kuolemaansa koetti kohottaa mielialaansa soittamalla heikoin voimin "Gott erhalte Franz den Kaiser" Napoleonin armeijan piirittäessä Wieniä v. 1809. Uskollisuuttako säveltäjälle?
Vaikka historian kulkua tuskin milloinkaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, tullaan yhdessä yössä muuttamaan, olen sitä mieltä, että saattaisi olla jo korkea aika restituoida Haydnin säveltämä kansallishymni alkuperämaan Itävallan kansallislauluksi, tietenkin sillä edellytyksellä, että Itävallassa suhtauduttaisiin positiivisesti kansallisahymnin anakronistisen edition restituutio- että samalla sen restauraatio-projektin realisoimiseen, joka voitaisiin samalla ikään kuin nähdä tuon keisarinvallan aikaisen hymnin rehabilitaationa sekä kunnianosoituksena niin keisarinvallan aikaa, mennyttä keisarikuntaa ja hallitsijaa, Franz II, kuin suurta säveltäjää ja wieniläisklassikkoa Franz Joseph "papa" Haydniakin kohtaan, niin voisin minäkin nukkua yöni levollisemmin kärsimättä tapahtuneen "vääryyden" johdosta sen suurempia tunnontuskia. Kunnia sille kelle kunnia kuuluu.
Löytyisiköhän netistä asian tiimoilta mahdollisesti aiheeseen liittyvää lisätietoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"militaarisen offensiivi-ja okkupaatio- operaation eräänä potentiaalisena, mutta ei kovin todennäköisenä konsekvenssinä."
Voitko suomentaa tämän?
Kiitos, autoit mua univaikeuksissani. Nukahdin heti kun olin lukenut kaksi riviä teksistäsi!
"Sotilaallisen hyökkäys-ja valtaus-operaation eräänä mahdollisena seuraamuksena"