Kannattaako riidat aina selvittää viimeistä piirtoa myöten vai olisiko joskus parempi antaa olla?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Nyt riitelemme tai ainakin keskustelemme kiivaasti varmaan joka kolmas päivä. Kumpikaan ei halua antaa periksi, koska olemme molemmat hyvin ylpeitä ja voimakkaita luonteita. Mieheni ei myöskään tunnu ottavan minun pahaa mieltäni tosissaan ennen kuin alan itkeä hysteerisesti... Olenkin oppinut käyttämään itkua tehokkaana voimakeinona, jolla saan hänet silittelemään ja lohduttelemaan minua. Se ei tunnu aivan oikealta, mutta ainakin riitely loppuu välittömästi...
Mitä mieltä olette?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Nyt riitelemme tai ainakin keskustelemme kiivaasti varmaan joka kolmas päivä. Kumpikaan ei halua antaa periksi, koska olemme molemmat hyvin ylpeitä ja voimakkaita luonteita. Mieheni ei myöskään tunnu ottavan minun pahaa mieltäni tosissaan ennen kuin alan itkeä hysteerisesti... Olenkin oppinut käyttämään itkua tehokkaana voimakeinona, jolla saan hänet silittelemään ja lohduttelemaan minua. Se ei tunnu aivan oikealta, mutta ainakin riitely loppuu välittömästi...
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kumpikin, loppuu se riitely
"Kannattaako riidat aina selvittää viimeistä piirtoa myöten vai olisiko joskus parempi antaa olla?"
Joutavista pikkuasioista ei kannata riidellä ollenkaan. Ja 99% jokapäiväisessä elämässä kohdatuista asioista on niitä joutavia pikkuasioita. Ei ole elämää suurempaa ongelmaa olemassa.
Epäselvät kiistat kannattaa selvittää asiallisesti keskustellen siten, että kumpikin saa suunvuoron, eikä epäselvyyksiä jää. Huutaminen tai väärä äänensävy eivät kuulu tähän malliin. Sitten eletään taas sovussa.
"Kumpikaan ei halua antaa periksi, koska olemme molemmat hyvin ylpeitä ja voimakkaita luonteita."
Ette te mitään ylpeitä tai voimakkaita ole. Te olette lapsellisia, itsekkäitä ja heikkoja ihmisiä, joilla ei ole henkistä voimaa nousta mitättömien pikkuasioiden yläpuolelle. Yritätte viimeiseen asti säilyttää muka kovat kasvonne, vaikka todellisuudessa olette avuttomia ja heikkoja oman itsekkyytenne edessä.
Kasvakaa aikuiseksi ja lopettakaa itsekäs kinaaminen. Unohtakaa "Minä ensin, kaikki mulle heti"-asenne. Ajatelkaa näin:
"No eipä tämä nyt taida olla riitelemisen arvoinen aihe, minulle on oikeasti ihan sama miten tämä asia on, tehdään niin kuin SINÄ haluat".
Kun molemmat ajattelevat näin, joutavat pikkukiistat katoavat itsestään.
"Olenkin oppinut käyttämään itkua tehokkaana voimakeinona, jolla saan hänet silittelemään ja lohduttelemaan minua."
Ehdottomasti väärin. Älä koskaan käytä tuota tahallisena temppuna. Mikään ei ole miehestä niin vittumaista kuin se, että nainen alkaa märisemään jostain joutavasta asiasta. Se on äärimmäisen kiusallista, ja vie teitä todellisuudessa henkisesti kauemmaksi toisistanne, vaikka mies paijaakin sinua.
harkita eroa, ei tuollainen kulutta parisuhde ole mintenkään terveellinen. Kaiken lisäksi puhut ensin poikaystävästä ja heti perään "miehestäsi" hei haloo, ei poikakaveri ole mikään mies, vaan poika.
Itkemällä jokaisesta pikkuasiasta hysteerisesti (vaikka tekisitkin sen saadaksesi riidan loppumaan) varmistat sen, ettei poikaystäväsi VARMASTI koskaan ota pahaa mieltään tosissaan. Tuo sinun tehokas voimakeinosi puree omaan nilkkaansa. Plus että se on äärettömän lapsekasta, itsekästä ja saa poikaystävällesi pahan mielen. Kumpikohan teistä ei ota toisen pahaa mieltä tosissaan, jos sinun mielestäsi hyvä päätös riidalle on se, että poikaystäväsi lohduttelee sinua katuvaisena? Sinulle jaa hyvä mieli, se kai sinulle eniten merkitsee. Häpeä.
Jos suhde on tuollainen, mieti onko sitä järkeä jatkaa. Tietenkin jos voisitte puhua rauhassa, ilman äänen korotusta niin aina parempi. Mutta jos käytät itkua tehokeinona saadaksesi mitä haluat, onko suhteenne enää silloin siinä kunnossa että sen voisi pelastaa? Koska jos alat itkemään kesken riidan, niin asiat jäävät selvittämättä ja jäävät kaivelemaan. Ne syövyttävät hitaasti mutta varmasti kunnes lopulta syövät sydämen puhki. Asioista kannattaa aina puhua loppuun asti ja mahdollisimman rauhallisesti