Mitä mieltä olette tälläisesta? Olen seurustellut kihlattuni kanssa nyt kesällä kuutisen vuotta. Meillä menee yleisesti ottaen hyvin ja rakastamme toisiamme. Haluisin kuitenkin, että mieheni huomaisi minua useammin, tulisi suukottelemaan ja halimaan niin, ettei minun tarvitse mennä aina hänen luoksensa hellyyttä hakemaan. Kun olen puhunut hänelle tästä asiasta hän aina lupaa olla minulle parempi ja sanoo, että parantaa tapansa. Kuitenkaan muutosta ei tapahdu... Olen surullinen ja tiedän, että olen hieman lapsellinen kun haluan huomiota osakseni, mutta enhän pyydä liikaa? Ei olisi kovinkaan vaikeata tulla halaamaan tai suukottamaan kun esim. istun illalla sohvalla. Tänään puhuimme jälleen asiasta ja kun taas sovimme, että hän lupaa näyttää enemmän, että rakastaa minua pyysin, että hän sanoisi minusta jotain kivaa... Hän oli hetken hiljaa ja sanoi Minä rakastan sinua. Olin hiljaa ja odotin, että hän jatkaisi, mutta hän ei keksinyt minusta mitään kivaa sanottavaa...Hetken hiljaa oltuaan hän sanoi, että vaadin häneltä hirveästi asioita ja olin ymmälläni...Jos hän todella rakastaa minua minun ei kai tarvitsisi pyytää huomiota itselleni?! Olenko vainoharhainen vai vain huomionkipeä?? En tiedä, mutta mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että hän edes kerran päivässä tulisi itse luokseni ja vaikka suutelisi minua!
Sanokaa jos olen ihan väärässä!
Minä
151849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siihen huomiomattomuuteen tottuu, ja omakin sydän kyllä vuosien mittaan kovettaa itsensä. Ei vaab parane mennä ihastumaan kehenkään toiseen, siinä voi olla tunteet herkässä kun vuosien jälkeen huomaa, että onkin tunteita.
Oma mies on sanonut sata kertaa että muuttuu, mutta niin se vaan elelee omaa tunteetonta elämäänsä, ja minä sopeudun.
siltä, että jos kaikkea tuota haluat, pitäisi seurustelukumppanisi olla nainen. Miehet usein ovat kuvailemasi kaltaisia. Eihän siinä mitään vikaa ole. Ei miehille tule mieleen tollaset asiat. Eivätkä osaa keksiä kehuttavia asioita toisesta. Miehet vaan ovat niin erilaisia. Niin tai ehkä joku marco bjurström on omaa luokkaansa, mutta.....
Minulla on juuri päinvastaisia kokemuksia. Mies vaatii huomiota joskus riesaksi asti kun minä vaan haluaisn enemmän tilaa itselleni. Tulee ahdistava olo kun toinen takertuu ja vaatii koko ajan huomiota. En tiedä ovatko tunteeni häntä kohtaan laimeammat, kuin hänellä minua kohtaan, mut näin.
Taidat olla oikeassa! Miehet eivät vain osaa olla sellaisia kuin haluan tai voivat olla aluksi, mutta suhteen kestäessä pidempään alkavat pitää naista itsestään selvyytenä... En nyt kuitenkaan taida vaihtaa naisiin , vaikka parempia ovatkin monessa suhteessa!!:)
Samoin meillä, mies haluaa hellyyden osoituksia ja rakkauden tunnustuksia. Minä en niitä kaipaa enkä osaa antaakaan, kun niitä jatkuvasti kerjätään. Ajattelen, että se on hänen epävarmuuttaan. Hänen itsetuntonsa tuntuu vaativan pönkittämistä minulta.
Seurustelin myös ennen 6-vuotta kunnes suhde meni poikki. Siinä suhteessa myös minä sain koko ajan kerjätä huomiota ja pyytää suukkoja. Kun taas nykyistäni saan työntää pois ja valittaa, että antaisi nyt minun edes hetken olla rauhassa.
Ei sekään kivaa ole kun ei saa metriä kauempana toisesta istua. Ihmiset ovat erilaisia seksuaalisilta ja hellyydenkaipuu tarpeiltaan.
Mieheni kerjää minulta myöskin haleja ja suukkoja, mutta en minä halua mennä häntä suukottamaan, kun mieluummin olen sen ajan rauhassa kun hän ei ole halimassa itse.
Se on vain hyväksyttävä että tarpeet ovat erilaisia, eikä se liity useinkaan välittämiseen tai siihen paljonko toista rakastaa.
toisen sellaisena kuin on tai sitten ei. Itse olin suhteessa 7 vuotta jossa mies oli tunteellisempi. Itki aina minulle, kuinka en häntä rakasta. Rasittavaa´!Tartteeko sitä rakkautta julistaa koko ajan, kyllä minä hellyyttä annoin, mutta alkoi ottamaan päähän, kun piti koko ajan pinnistellä. No, sen hän sai aikaan, että toivon löytäväni sellaisen miehen, joka kuitenkin olisi hellä. Kai siihen hellyttelyyn tottuu, kun mies taas sanoi, että minä tapoin hellät tunteet hänessä, kun en antanut tarpeeksi tunteita. Ensin syytin itseäni, mutta sitten ajattelin, että onko se toisessa roikkuminen sitten myöskään ihan tarpeellista.
Ihmetyttää että miten hirveän suuri vaiva on sanos jotakin hellää toiselle. Työllä osoitettu rakkaus ei hyväile aivoja. Niin, että jos tunnet hellien sanojesi olevan kultaa arvokkaampia, niin säästä ihmeessä niitä, mutta jos suhde on kallisarvoinen, niin silloin älä helliä sanojasi pidätä. Sanat loppuu, jos toinen väheksyy niitä, myöskin ovi saattaa alkaa sulkeutumaan pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa ja lopuksi se sulkeutuu loppuelämäksi. Jos helliä sanoja joudut pinnistelemään, niin onneksi mies keksi miten ovea voi käyttää. Tietenkin hänessähän se vika oli *mokomakin roikkuja*
Terkuin. Imppis
Osta koira.
Hih Hih!! Itseasiassa ei pölhömpi ajatus...Saisi poikaystävänikin olla hetken rauhassa ja koira tulee yleensä kutsusta luokse tai jopa vapaaehtoisesti!!
Ottakaa huomioon että kaikki miehet eivät osaa avata sana arkkujaan yhtä tiheästi ja usein kuin me naiset. Me naiset haluamme puhua niistä ja saada kuulla tunteista. Miehet eivät ole sellaisia..tekin olette jo tovin seurustellut joten miehesi kai olettaa että tiedät hänen tunteensa sinua kohtaan eikä jaksa sitä joka päivä kuuluttaa. Mutta se että sait miehesi jo sanomaa "minä rakastan sinua" on todella paljon! Mikset voi aluksi siihen tyytyä vaan vaadit perään heti lisää ja enemmän?! En ihmettele että miehestäsi tuntuu että vaadit paljon.. Nuo kolme sanaa ovat maailman suurimpia ja iloitse niistä että sait ne juuri kuulla! Ruinaten ja anellen miehiltä ei saa mitään tunteisiin liittyen.. ne pitää tulla heiltä itseltään vapaaehtoisesti. Ainakin meillä nämä tunne asiat toimii näin mieheni kanssa. Tosin kaikki miehet eivät ole samanlaisia..
Sait viestilläsi silmäni aukeamaan...Minun pitäisi olla onnellinen, että minulla on noinkin ihana mies...Voisi olla asiat paljon huonomminkin! Ja tarkemmin kun mietin kyllä mieheni minua huomaa, mutta vain eri tavalla... taidan vain vaatia liikaa ja unelmoida turhaan miehestä joka käyttäytyy kuin rakkauselokuvissa.
Minulle kävi niin, että seurustelin ~ 4 vuotta mihen kanssa, joka ilmoitti usein rakastavansi tai ikävöivänsä minua ym. Hän myös vaati ja kerjäsi minua kertomaan tai kehumaan kuinka hyvä mies hän on tms. ja mitä tunsin häntä kohtaan.
Se oli _todella_ ahdistavaa. Asiahan on niin, että kyllä hellyyttä antaa kun siltä itse tuntuu. Minusta tuntui siltä että minulta vaadittiin jotain mitä en ollut valmis antamaan. En ole tarkemmin miettinyt mistä se johtuu. Nykyisessä suhteessa kaikki on loksahtanut heti paikoilleen. Nykyinen mies ei ole yhtä innokas (lue tungettelevainen) hellyyden osoituksissaan vaan niitä tulee sopivasti. Ja minäkin pystyn antamaan itsestäni paljon enemmän, ja haluankin.
Kai se on niin, että ihmisiä on erilaisia. Minä olen nyt löytänyt siinä suhteessa (hellyyden antamisessa) itselleni sopivan. Ehkä teillä eivät nämä ominaisuudet ole aivan samalla tasolla.
liikaa pyydetty. Pitäisin ainakin miestäni idioottina tohvelisankarina jos hän tekisi ja tuntisikin aina kuten pyydän. Ei se kukkokaan käskemällä laula. Miehellä täytyy olla munaa myös sanoa, että tekee mitä tekee ja tuntee mitä tuntee; ihan itse ja oma-aloitteisesti. Ei silloin kun sanot/toivot/pyydät/vaadit. Onko sinusta oikeasti kivaa jos käsket miehesi sanoa aa ja hän sanoo aa? Vaikka olisikin, sitä ei voi kutsua kommunikoinniksi.
minusta tuntuu myös siltä, että vain minä olen se joka menee ja antaa pusuja jne...jos haluan että hän tulee antamaan pusuja halimaan jne..pitää pyytää...myös rakastan sinua- sanominen on hänelle hankalaa..tai siis ei ole mutta ei hän sitä sano ellen "pyydä" olen se joka aina sanoo ja tekee kaikki enkä koskaan saa itsestään sitä hellyyden osoitusta häneltä...alussa kyllä mutta ei enää...pitäisi saada mies rakastumaan uudelleen samallalailla kuin alussa...sama tunne..:)