Yksin,vaikka kuitenkin kaksin,loppu silaus!

Kirjoitin tarinani tänne 17.02.2005 saman otsakkeen alle...nyt tuli aika tehä loppu tilin teko.
Siitä on aikaa,melkein kuukausi...siinä ajassa ehti tapahtua vaikka mitä.Mikään ei muuttunut parempaan suuntaan,minä yritin kaikkeni olisin tehnyt sen eteen,että se olisi jatkunut kesään ja vielä siitäkin eteen päin.
Tunteet,välillä viileni...hänestä alkoi tulla etäinen,mut heti kun aloin ottaa itse etäisyyttä...hän alkoi lähenemään...katsoin viikon ja mietin.Tulin siihen tulokseen,että enää en jaksa...Jos näkee toista vain 2 tuntia kuussa...niin ei se riitä matkaakaan ei kuitenkaan ole tuon enempi (alle 150 km)*huokaa*
Kaikki kaunis kuolee aikanaan,niin paljon lupauksia,niin paljon rakkautta...ne kaikki ihanat yhdessä vietetyt hetket säilyy sydämessäni....Rakkaus tuskin koskaan kokonaan katoaa...hiipuu vain hiljaa pois...kyynel virtakin sen hehkun sammuttaa...jos SINÄ luet tämän..tiedät,että minä en enää jaksanut!
Siispä,nyt yksin jään miettimään...mitä tein väärin?Kiitokset kaikille,lukioille! Aurinkoista kevättä!
41378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Enkeli luokses lentää näin,
yrittää kääntää kaiken oikein päin.
Enkelikellojaan sulle soittaa,
auttaa sua koittaa.
Vaikka tuntuu ettei missään ole järkeä,
muistathan: olet mulle tärkeä!
Nyt kaikki näyttää mustalta,
suussa maistuu tuskalta.
Tulee vielä päivä parempi,
jolloin on olosi iloisempi.
Vielä kolkuttaa ovellasi ihana rakkaus,
olethan niin mahtava pakkaus!
Täytyy vaan eteenpäin sisulla taivaltaa,
elämän ihanuuden oivaltaa."

Äänestä
  • Kiitos! Sieltä tuli valon pilkahdus,muutenkin mustaan päivääni...

    Äänestä

Voimia sinulle yritän ajatuksien mukana lähettää.
Tiedän, kuinka se sattuu..tekee kipeää..
Sinä olit rohkeampi, voimakkaampi. Siitä yritän nyt minäkin voimia saada, tehdäkseni lopun tästä omasta jutustani. Viisi vuotta olen jaksanut, välillä etäisyyttä hakien, mutta aina antanut tilaa jatkua..tunteet on olleet voimakkaammat kuin järki. Paljon ihanaa jää jäljelle, ne eivät katoa, aika varmaan auttaa elämään niiden kanssa eikä ne ole enää mielessä. Tänään itse, juuri petyin ja sanoin, että nyt en enää halua tavata.
kirjoituksestasi saan voimaa huomiseen, olla myös yhtä rohkea. Pitää päätökseni, hyväksyä sen ettei, hän koskaan tule asioíta muuttamaan.
Minun/meidän tilanteemme on toinen, ei ole lapsia, eikä hän ole naimisissa, osoite ja omaisuus on yhteistä toisen kanssa, sinne hän tänään meni.
Uskotaan, että on vielä päivä meillekin, jolloin kohtaamme sen oikean Ihmisen, joka uskaltaa elää tätä päivää.

Äänestä
  • Kiitos! Se ei ollut helppoa...päättää jotain niin ihanaa...kai minä elin pilvitarhoissa ja odotin liian paljon liian varhain.
    Onneksi minulla on nyt ja ollut melkein koko ajan yksi ihminen johon turvautua kai hänen tukemanaan pääsen tämän yli.
    Mietin kauan,kokosin ikään kuin palapelin palasia,ne alkoivat lopulta koksahtaa paikoilleen ja oli aika luovuttaa.
    Päästää irti.Sinä olet kauan jaksanut..minä jaksoin 4 kk.tta.Odotin,yhteistä ihanaa kesää jota ei meille sitten tullutkaan.Toivottavasti,saat rohkeutta tehdä päätöksesi,koska aina voi tehdä lupauksia...vannoa rakkautta ja uskollisuutta sekä yhteen kuuluvuutta.Kuitenkin häntä sitoi perhe.Sinun tapauksessa ei estettä olisi kuin hänen puolisonsa.Oletko ajatellut kun olet noinkin kauan katsonut,elänyt,rakastanut sitä miestä,että aikooko hän koskaan päästä irti siitä entisestään?
    Hän voi haluta pitää teidät molemmat...Taytyy olla vahva side entiseen jos ei ole vielä 5 vuodessakaan voinut tehdä ratkaisua.Jotkut miehet eivät välitä...mutta rohkeutta sinulle!Kerran se kirpaisee tekee kipeää,mutta huomenna on jo parempi päivä!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kauanko jaksan -nainen- kirjoitti:

Kirjoitin tarinani tänne 17.02.2005 saman otsakkeen alle...nyt tuli aika tehä loppu tilin teko.
Siitä on aikaa,melkein kuukausi...siinä ajassa ehti tapahtua vaikka mitä.Mikään ei muuttunut parempaan suuntaan,minä yritin kaikkeni olisin tehnyt sen eteen,että se olisi jatkunut kesään ja vielä siitäkin eteen päin.
Tunteet,välillä viileni...hänestä alkoi tulla etäinen,mut heti kun aloin ottaa itse etäisyyttä...hän alkoi lähenemään...katsoin viikon ja mietin.Tulin siihen tulokseen,että enää en jaksa...Jos näkee toista vain 2 tuntia kuussa...niin ei se riitä matkaakaan ei kuitenkaan ole tuon enempi (alle 150 km)*huokaa*
Kaikki kaunis kuolee aikanaan,niin paljon lupauksia,niin paljon rakkautta...ne kaikki ihanat yhdessä vietetyt hetket säilyy sydämessäni....Rakkaus tuskin koskaan kokonaan katoaa...hiipuu vain hiljaa pois...kyynel virtakin sen hehkun sammuttaa...jos SINÄ luet tämän..tiedät,että minä en enää jaksanut!
Siispä,nyt yksin jään miettimään...mitä tein väärin?Kiitokset kaikille,lukioille! Aurinkoista kevättä!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu