Tylsää elämää vailla henkistä yhteyttä

Kaikilla on joku arvo ja sitä arvoa voi itse nostaa. Sun pitää keksiä miten lähestyä naisia eli joku kiinnostava puheenaihe. Aluksi voi tervehtiä naista ja sitten kysellä miten opiskelu sujuu ja kun nainen vastaa jotain niin esittelet itsesi ja pyydät kahville. Ei se sen kummempaa ole, ei tarvii olla ziljonääri että nainen katselee sua koko päivän. Itse en esitä mitään vaan menen juttelee, kysyn mitä nainen lukee koska opisekelupiireissä naiset lukee aina jotain ja siinä sitten normaalisti yritän jutella.

Kestää jonkin aikaa löytää samanhenkisiä ihmisiä, jos on hieman valtavirrasta poikkeava. Siihen saattaa mennä jopa vuosia. Kolmenkympin ikä ei vielä tarkoita, etteikö itselle mieluista seuraa ikinä löytyisi.

Tärkeintä on, että kiinnität enemmän huomiota siihen mitä haluat kuin siihen mitä et halua. Muussa tapauksessa mielenkiintoiset ihmiset kävelevät huomaamattasi ohitsesi. Unohda kaikki jotka eivät vastaa hymyysi. He eivät ikinä hymyäsi ansainneetkaan ja osoittavat vain, että tutkasi oli suunnattu väärään suuntaan. Tarkenna tutkan suuntaa ja pidä silmät auki: yliopistolla, netissä, liikuntaharrastuksissa, töissä, joka puolella. Älä rajaa etsintöjäsi suomalaisiin naisiin.

Tee elämääsi tilaa sellaisille ihmisille joita kaipaat. Ole valmis, kun lopulta kohtaat heitä. Mieti, mitä annettavaa sinulla on heille.

Henkisesti tyydyttävä seura ei ole läheskään sellaista mistä olet haaveillut. Se on paljon haaveitasi ihanampaa.

Tuli aika paljon neuvoja. 😁 Mutta ne ovat testattuja ja hyväksi havaittuja, joskin naisen näkökulmasta annettuja.

Peltorit päähä ja pyörä alle

Pitäisi käydä jo nuoresta pitäen yliopiston opiskelijabileissä ryyppäämässä. Siellä ne suhteet muihin opiskelutovereihin luodaan kun ollaan kännissä, ei missään luentosaleissa tai kirjastoissa.

t. viinamies

Kannattaakin lähteä johonkin thaimaahan tai itäblokin maihin sitä vaimoa etsimään, et häviä mitään (nyky) länsimaisen feministi sisarensa kohdalla.

Aloituksessa jäi ihmetyttämään seuraava asia:

Kuvailet itseäsi ei niin trendikkääksi, ei kovin vetäväksi, opiskelijajuttuihin vähän vanhaksi (ainakin henkisesti), vähemmän sosiaaliseksi, "oudoksi hyypiöksi".

Seuraavaksi puhut kuinka opisto on täynnä "kauniita naisia" ja jopa "jumalaisia blondeja" ... jotka eivät vilkaisekaan sinuun. Nämä ovat ainoita naistyyppejä jotka sinua näyttävät kiinnostavan?

Tarviiko tässä lähteä edes sanomaan missä se vika saattaisi olla? Kykenet ihan varmasti päättelemään sen itsekin.

Kuulostaa tilanteelle jossa olin 10v sitten.
Yliopistomaailma oli itselle liian vieras. Liiallisuuksiin menevä poliittinen korrektius, järkyttävä paikka kaverittomalle.

Noissa tilanteissa ei pärjäisi vahvalla otsetunnollakaan varustettu yksinään. Ne porukat ovat mitä on.

Taidolla pärjääminen tai huomion saanti myös käytännössä mahdotonta koska osaamiskäyrä nousee melkein rajattomaan kun puhutaan tutkimattomista tutkinnoista joiden tekoon eiole valmiita malleja. Siis pärjätä muita etevämmin ja sitäkautta tehdä itsensä tarpeelliseksi muille..

Yliopistossa todellakin tuntee olevansa yksin. Kaikki hyväksyy kaiken, toisin sanoen et ole mitään eli hajuton, mauton jne, sun oletetaab käyttäytyvän samoin.

Eli olet siellä vain saamassa tutkinnon.

Ei muuta kuin tutustumaan yliopiston ihaniin aasialaisiin naisiin!

Ja taas se sama virsi, että pitäisi kaunis nainen saada mutta oma taso ei riitä.

Todellakin ala tutustumaan paikan aasialaisiin naisiin!

Normaali korkeakoulutettu mies.

Kukaan ei tajunnut keneen postaajaan AP viittaa ja kenen juttuja hän imitoi

"varhaiskolmekymppinen"

Olen luullut osaavani suomea, mut mitä tuo tarkoittaa?

No tekstistäsi huokuu kaksi asiaa läpi. Et ole tyytyväinen itseesi tuollaisenaan ja toisaalta vertailet itseäsi muihin. Siinäpä varmaan lienee ogelman ydin.

Omaan elämään sellaisenaan kun on, on oltava tyytyväinen. Ne asiat mitkä ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä, pitää antaa sinulle hyvää buustia elämään. Kenenkään ei tarvitse olla muuta mitä on. Jos muitten meno tuntuu oudolle ja kummalliselle, se on täysin normaalia. Jokainen meistä on uniikki tapaus, mutta kaikki uniikissa ainutlaatuisuudessa pitää olla myös sellaista, että siitä nauttii.

Pyöräily tuntuu olevan sinulle tärkeä juttu. Keskity siihen ja ota siitä irti kaikki mitä vaan keksitkään. Ota myös koulusta ja itsesi kehittämisestä kaikki ulos. Unohda muitten tapa elää, koska ei ihminen tarvitse alkoholia ja bileitä, vaan se tarvitsee vain mielekkäitä asioita mistä nauttii.

Kun nautit omasta elämästäsi oikein, se hymykin niille blondeille on aitoa ja sinusta itsestäsi lähtöistä... Se on ihan toisenlainen hymy muuten....

"Istun yleensä kampuksen kirjastolla lukemassa korvatulpat päässä"

Epäsosiaalinen mies ihmettelee mikseivät sosiaaliset naiset huomio häntä. Kokee silti asiakseen haukkua naisia passiivisaggressiivisiksi.
Musta sun kannattais tarkistaa omaa asennettasi.

"En ymmärrä tätä yhteiskuntaa ja nykyistä maailmanmenoa. En käytä älypuhelinta ja kummastelen naisten käytöstä ja vartalonmyötäisiä vaatteita. Olen itse eri ajan ihminen eikä se minusta lähde. Alkoholia en ole maistanut koskaan, viinamiehelle tiedoksi."

Usko pois, tässä ajassa elävät ihmist ymmärtävät yhtä huoosti sinua.

"Olen varhaiskolmekymppinen mies. En mitenkään erityisen pitkä ja hiuksetkin lähdössä. Olen kuitenkin hyvässä kunnossa, sillä minulla on terveelliset elämäntavat ja harrastan liikuntaa. Erityisesti pyöräily on lähellä sydäntä ja kilpapyöräilen. Käyn yliopistoa, eli ammatinvalinnassakin kymmenen vuotta jäljessä. Harmillisinta on se, että opisto on täynnä kauniita naisia joille minulla ei ole mitään asiaa jutella. "

Opiskelelette samaa alaa eikä sulla mitään asiaa jutella? hm.

"Heillä on loputtomasti tarjontaa miehistä - omanikäisistä ja vanhemmistakin. Minulle ei oikeastaan ole mitään markkinarakoa. "

Ei vittu mitä fantasiontia taas. Oikeasti et tiedä mitään naisten elämästä.

"Istun yleensä kampuksen kirjastolla lukemassa korvatulpat päässä, sillä häiriinnyn äänistä. "

Tsekkaapa erityisherkkyys.

"Silloin tällöin siellä näkee jumalaisia blondeja, joille yritän hymyillä, mutta hymyyni ei vastata. "

Tyypillistä ätmeilyä. Jumalaiset blondit kelpais, tavalliset tytöt ei.

"Tällä tavoin suomalainen nainen osoittaa passiivisaggressiivista syrjintää minua kohtaan. Jos mies ei kelpaa, nainen kokee että mies ansaitsee sitä rangaistuksen ja ikuisen muistutuksen."

Kukaan ei ole velvollinen hymylemään sulle. Älä olta sitä henkilökohtaisesti. Eikä kyse ole mistään kelpaamattomuudesta saati "ikuisesta muistutuksesta". Naisilla on muutakin tekemistä kuin palvella miesten huomion tarvetta.

"Jopa ainejärjestön porukoissa ja juhlissa olen se outo hyypiö, jota syrjitään. Ylipäänsä en ymmärrä, miksi rankka päihtyminen on edellytys sosialisoinnille yliopistomaailmassa. Olen täysin murtunut yksinäisyydestä ja siitä, ettei minulla ole aitoa ihmiskontaktia."

Jos on sosiaalinen käytöskoodi vähän hukassa tai tavoiltaan ja olemukseltaan vähän erilainen, niin helposti muut ottavat etäisyyttä. Ihmiset kun viihtyvät parhaiten samanlaisten kanssa. Ja erilaisuudesta tulee monille ahdistunut olo, samalla tavalla kun sinäkin ahdistut muiden erilaisuudesta.

Rankka päihtyminen ei ole edellytys, pitää vaan mennä sellaisiin rientoihin joissa ollaan selvin päin. Jos on kovin pieni yliopisto, niin silloin näitä on tietysti vähemmän ja täytyy ehkä itse nähdä vaivaa ja järjestää jotain. Esim. lautapeli-iltoja.