No nyt se sitten sattui itsellekkin tuo riipaiseva ero ja sieluja repivä tuska...kaksi vuotta taistelimme tunteiden ja elämän kanssa ilman kolmansia osapuolia lapsia kasvattaen..kauheeta kun alkaa näkemään mitä se todellakin oli..toisen minuuden lyhistämistä,arvostelua..häikäilemätöntä henkistä väkivaltaa..kulissin ylläpitoa..kuitenkin häivähdyksiä rakkaudesta ja perheonnesta..jos vielä jonain päivänä...jos ja jos...se oli aivan kamalaa...miten me kaksi päädyimme tähän tilanteeseen me kaksi ihanaa ihmistä,miksi meistä tuli välinpitämättömiä toisistamme...tästä on syytä oppia ettei toista voi muuttaa ei saa edes yrittää...meillä onneksi ei ole riitaa eikä tarvitse tapella...eromme sujuu rauhallisesti mielestäni liiankin iisisti,mutta päätös on julma..näin käy..opin taas lisää elämän kirjosta ja en aio luovuttaa..vaan aion katsoa elämää uudelta kantilta,mutta ikävää en pysty poistamaan...onneksi lapseni pitää minua maailman parhaimpana ja olen hänen lähellään ikuisesti..kaikille ystäville ja tuntemattomille..eron syyt ovat kaikki meistä lähtöisin jokaisesta itsestään..mutta siinähän se..onko suurta rakkautta vielä...minä uskon että on..kunpa voisin vielä nähdä hymyilevät kasvosi aamuisin..uskon että luoja meidät kumminkin loi toisillemme olimme sitten yhdessä tai erikseen...minulla on sinua ikävä my funny valentine...mutta elän vieläkin.viggo34
mä elän vieläkin
viggo34
3553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei... tuo oli kuin minun tarinaani... juuri näitä asioita olen itsein pyörittänyt. Ei ero aina ole - edes yleensä - vain toisen syytä... siihen osallstutaan parisuhteessa molemmat... meillä on vain niin kova kiire puolustautua, ettei ehdi ja pysähdy kuulemaan ja näkemään toisen todellisuutta. Kuinka uskomattomalta se tuntuukaan, että itse on joutunut siihen! Minä - minä hyvä !! On sitä itsestäänkin löytänyt monta raadollista puolta tälleisen kriisin yhteydessä... Mikä siinä onkin, että jos ero ei heti tulekaan... valillä on jopa ihania hetkiä.. ja sitten se iskee... 2 vuoden päästä - kuitenkin. Miten monelle näköjään on näin käynyt... en olekaan ainut.
...miksi siinä käy noin? Meille kävi ja näköjään muillekkin ja mulla on ihan samanlaiset fiilarit kuin sulla.
lopussa kuuluisat sanat: tunteet ovat kuolleet?Eikö ole hullua, että itse haluaa uskoa, että toinen ei tarkoita sitä.