Sairaaloinen lihavuus on usein henkistä

Sinulla on ollut erittäin raskas polku takanasi mutta olet selvinnyt, hyvä sinä! Et ehkä ajattele itse niin mutta olet taistelija ja selviät kyllä tästä eteenpäinkin. Yritä hankkia uusia luotettavia ystäviä tai ainakin yksi. Ketoosidietti voisi sopia sinulle. Muista rauta ja vitamiinit. Ne voi olla ratkaisevassa osassa.

Kiitos tarinastasi, ap! Se kosketti. Itse olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että sairaalloinen lihavuus johtuu pitkälti henkisistä syistä. Siksi "syö vähemmän, liiku enemmän"-mantra ei toimi, jos ei pureuduta ylensyömisen taustalla oleviin syihin ja hoideta niitä. Tämän olen kokenut itse moneen kertaan, kun olen aloittanut dieetin ja liikunnan, laihtunut toki alkuun runsaastikin, mutta aina jokin pieni vastoinkäyminen tms. on saanut ahmimaan ja lohduttamaan itseäni ruualla, ja sittenhän se paino taas nopeasti nouseekin.

Minä olen myös koulukiusattu, ja kotona oli kaikenlaista, vanhempien riitaa ym. Äidilläni on myös jonkin sortin syömishäiriö, ja hän kyttäsi aina syömistäni kun olin lapsi, huomautteli joka suupalasta ja syyllisti herkuista. Opinkin pian syömään salaa, ahmimaan herkut nopeasti piilossa. Myös ihan tavallista ruokaa kuten leipää päällisineen saatoin ahmia salassa isoja määriä.
Koulussa kiusattiin nimenomaan lihavuuden vuoksi. Mulle jäi siitä tunne, ettei minulla ole edes ihmisarvoa, jos en ole hoikka. Olen elämässäni jojoillut ihan hurjia määriä painon kanssa, välillä ollut jopa normaalipainossa pienen hetken, jolloin olen huippuonnellinen, ja sitten taas lihonut nopeasti sairaalloisiin lukemiin, ja masentunut. Aina sitä toitotetaan, että "ei se hoikkuus sinua onnelliseksi tee", mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä tekee!

Korkeimmillaan paino oli mulla 117 kg (olen 163 cm pitkä). Sitten menin terapiaan puhumaan näistä asioista, se on auttanut paljon. Terapia on tosi kallista, sillä joudun maksamaan sen itse, en saa mitään kela-korvauksia tms., mutta on ollut joka pennin väärti! Olen saanut hitusen itsekunnioitusta takaisin, sekä oppinut käsittelemään vaikeita tunteita muuten, kuin ahmimalla. Tällä hetkellä painan 86 kg, syön pääsääntöisesti terveellisesti mutta sallivasti (liiallinen tiukkuus on mulle ehdoton ei!) ja olen löytänyt mieleisiä liikuntaharrastuksia. Elämä ja olo tuntuu nyt paljon paremmalta. :)

Parisuhteessa en ole koskaan ollut, vaikka olen jo nelikymppinen. Aina on ollut niin kamalan huono itsetunto, ja tunne kelpaamattomuudesta. Eipä miehet ole minua koskaan kauheasti lähestyneetkään, enkä itse ole uskaltanut edes miettiä aloitteentekoa. Toivon tämänkin seikan muuttuvan tulevaisuudessa. Perheestä en enää haaveile, mutta rakastava kumppani on edelleen toiveissa.

Hyvää jatkoa sinulle, alkuperäinen Anonyymi! :)

Jäi vähän epäselväksi paljonko syöt päivittäin, mutta sain tekstistäsi kuvan että välttelet rasvoja.

Itsekin laihduttaneena olen huomannut että ilman rasvoja ei voi laihduttaa määrättömästi, sillä elimistö kaipaa oikeasti rasvaa. On järkevää kontrolloida rasvan kulutusta, ja vältellä piilorasvoja. Itsekin karttelen piilorasvoja, mutta rasvat kuuluvat silti ruokavaliooni.

Rasvoilla on myös laihduttajalle positiivinen ominaisuus, sillä ne pitävät kylläisenä. Esim. Atkinsin dieetti ja muut ketoosiin perustuvat dieetit vedetään oikeasti miinuskaloreilla ja siitä johtuu laihtuminen. On harhaluulo että rasva polttaisi rasvaa, sitä se ei tee, mutta se mahdollistaa miinuskaloreilla elämisen samalla kun ihmisellä on kylläinen olo.

On tärkeää käyttää rasvoja oikeassa suhteessa, eikä missään nimessä tolkuttomasti tyydyttyneitä rasvoja. Pääpaino kasvisrasvoilla (oliiviöljy ja avokado minun suosikkejani).

Hei! Käy lukemassa ketjun "Psykologinen tuki laihdutukseen". Vaikuttaisi, että sinulla on kovaa ääntä pitäviä matkustajia bussissasi. Tarvitset ehkä hiukan tukea siihen, että saat eriteltyä oman pääsi sisällä, että kuka on matkustaja ja kuka ohjaa bussia.

Kirjoitin ketjun aloituksen lähinnä ajattelen että jos tätä kautta mahdollisesti saisi kuulla toisten vakavasti ylipainoisten tarinoita.

Oma mielipiteeni on, että elämässä henkisesti painavat asiat voivat todella vaikuttaa ihmisen syömiseen ja olotilaan. On kai se eräänlaista tyhjyyden täyttämistä, kuin mikä tahansa muu addiktio. Sitä pitäisi itsessään oppia tunnistamaan puolia joita voisi vahvistaa/parantaa, joillekin sen ollessa varmaan sitten henkinen apu. Itselle se on ollut lähinnä itsessä tapahtuva herääminen ja ymmärtäminen missä kiikastaa.

Laihtuminen tapahtuu kalorivajaudella kehon kulutukseen. Olen nyt -40 kg (104kg) noin alle 2 vuotta. Käytän kyllä rasvoja, lasken kaloreita, liikun. Syön lihaa, munia, kasviksia, en oikeastaan herkuttele juuri nyt. Leipää tai maitoa todella harvoin, kun tuntuu ottavan mahaan. Koitan käyttää tervettä järkeä. En halua tehdä ruokailusta uskontoa. Puurot ja smoothiet eivät pidä kylläisenä itseäni, niin enemmän lasken kalorit kahteen proteenipitoiseen ateriaan. Varmaan jos pääsen lähemmäksi tavoitettani hienosäädän ja syön vähän enemmän.

Paljonhan sitä on kaikenlaisia neuvoja ja ajatuksia.
On vaikea uskoa päivittäin tapahtuuko etenemistä, mutta ei saisi vain antaa periksi. Tahtoisin päästä 90 kg ja jäädä siihen joksikin aikaan tasaamaan ja ylläpitämään. Pitää jotenkin ymmärtää itseään miten tiettyyn pisteeseen on päätynyt ja hyväksymään vähemmän mukavia asioita.. kuten löystyvä iho tai ajatus siitä että ehkä sitä ei voi olla viehättävä toiselle. Sitä kun on ollut niin painava, että vielä neljänkymmenen kilonkin jälkeen on lihava ihminen meinaa motivaatio loppua. Mukava kuulla noita kannustavia sanoja ja miten toisetkin miettivät elämää ja tulevaisuutta, sekä terveyttä :) Tällä hetkellä minulle antaa voimaa liikunta ja luonto, koitan nähdä ihmisiä jos mahdollisuus. Yksinäisyys tuntuu olevan aikakautemme kirous.
Hyvää jatkoa kaikille oman matkansa tutkijoille/kulkijoille :) Ei kai tässä ole taikatemppuja kuin vain ettei anna periksi.
t:Rikkonainen rakkaus voi tuntua koko kehossa.

Hei.

Painoin ennen miehen kanssa suhdetta noin 70-76 kiloa. Suhteen pyöriessä miehen mukaan ja minun saadessa lääkityksiä paino nousi nopeasti 90 kiloon kun olin tekemisissä ihmisen kanssa, erossa ollessa sain taas pudotettua painoa. Lopulta tilanne meni siihen että painoin 110kiloa ja suhde meni niin kamalaksi että erota piti. Omat ongelmat ja haavat mitkä olivat auki eivät sulkeutuneet. Viimeiset 2 vuotta olen yrittänyt saada itseäni kuntoon ja nyt olen takaisin 70 kilon puolella. Tämä ei ole ollut helppoa. On oltu niin matalalla, alkuun kävely oli haastavaa, nyt kävelylle lähteminen ei ole niin hankalaa.

Harmikseni kyllä ruoasta on tullut hieman häiritsevä osa, mutta en ota stressiä. Iho oli löysä,mutta mikä auttoi on ollut aika.

Iho kiinteytyy kyllä kun saa aikaa ja hoitoa sisältä ja ulkoa, en odota että siihen kuntoon kuin olisi ilman tätä koko asiaa ollut, mutta sellaiseksi että pärjään.

Laihduta läski kommentit eivät ole niitä kehittäviä, ylipaino ei ole pelkkää kurin menettämistä.

Koin myös sen tunteen että sitä tiputettavaa on vielä paljon, miten jaksaa, mutta kyllä jaksaa ja kannattaa :)

Nykyään niin moni sellainen seikka on "saairaaloista" joita ei taannoin tiedetty edes olevan olemassa.

Minun piti oikein katsoa onko olemassa määrittelyä ilmaisulle "sairaaloinen lihavuus". Ei ole mutta "sairaalloinen lihavuus" on määritelty, tälläisessä ryppäässä:

Painoindeksillä mitaten lihavuus luokitellaan seuraavasti:

- normaali paino 18.5–25
- "ylipaino", lievä lihavuus 25–30 (liikapainoa 2–15 kiloa)
- merkittävä lihavuus 30–35 (liikapainoa 15–30 kiloa)
- vaikea lihavuus 35–40 (liikapainoa 30–45 kiloa)
- sairaalloinen lihavuus yli 40 (liikapainoa yli 45 kiloa).

Jossa häiritsee sanojen "paino" ja "lihavuus" sillisalaattimainen käyttö. Vaikuttaa siltä että on haluttu jemmata sanat "hoikka" sekä "laiha" kokonaan niin, että ihmisten "koko"ta ulkomuoto alkaakin normaalista ja päätyy sairaalloiseen lihavuuteen. Miksi ei voi olla vaikka viehättävä paino: 15.0 - 17.0 ja laiha paino 17.0 - 18.5?