En oikein tiedä miten aloittaa :)
Olen kolmekymmentäviisi-vuotias nainen ja painoin puolitoistavuotta sitten 144kg/168cm. Olin lapsena hoikka ja leikin paljon pihalla, sitten paino nousi jo tarha/kouluiän kynnyksellä. Koen syyksi pahaan oloon ja ahdistukseen syömisen, joka johtui perhesuhteista, masennuksesta perheessä ja kiusaamisesta niin kotona kuin koulussa. Ylipaino tietysti vielä pahensi koulussa kiusaamista. Näin joskus kaksitoista-vuotiaana itseni videolta, joka motivoi ja järkytti sen verran että aloin laihduttamaan. En oikestaan tiennyt miten sen tehdä, niin söin vain pussikeittoja ja samaan aikaan kasvaessa pituutta olin pian parissa vuodessa normaalipainoinen. Koen, että lapsuuden lihavuus ja kiusaaminen kyllä jätti päähän ajatuksen, että sitä oli lihava ihminen. Se ajatus ei painosta huolimatta karissut.
Ruuasta tuli haaste ja vihollinen. Noin parikymppisenä perhe alkoi huolestua, että paino ehkä laskee liikaa. Jokaista puraisua tuntui pelkäävän, että paino nousee. Myös miehiltä saamani huomio, johon en ollut tottunut jotenkin siivitti syömättömyyttäni.
Parisuhteeni olivat aika myrkyllisiä, olin liian kiltti ja hyväksyin että minua kohdeltiin miten nyt kohdeltiinkaan. Asetuin pitempi aikaiseen suhteeseen, jonka aikana lihoin ja laihduin vuorotellen. Pääosin masennuksen ja ahdistuksen takia. Ajattelin eläväni ihanne liitossa, mutta en ehkä havahtunut miten totuus näkyi terveydessäni. Nyt jälkiviisaana katsoessa liittoa taaksepäin, olin aina todella yksinäinen ja elämämme pyöri miehen perheen ja harrastusten ympärille. Omat ystäväni jäivät pois elämästäni, enkä enää oikein mennyt minnekään. Liikunta jäi pois ja söin yksinäisyyteen. Lihoin silloin noin 115 kiloon ja mies päätti lähteä kävelemään. Jouduin kohtaamaan yksinäisyyden kautta itseni, en ollut enää osa ketään muuta. Jotenkin sitä sitten nousi jaloilleen ja voimistui. Aloin syömään 3 harkittua ateriaa päivässä ja kävelemään joka päivä. Tiputin painoni alle kahdessa vuodessa n. 75 kiloon.
Sitten tein samoja virheitä, kuin aiemminkin ja otin takaisin sen saman miehen. Elämä meni samaan tapaan taas, paino alkoi nousemaan vähitellen. Mutta silti se tuntui pysyvän alle 85 kg rajalla, koska olin edelleen aktiivinen. Sitten sairastuin. Olin parivuotta sairaskierteessä joka aiheutti elämään stressiä, pelkoa, työkunnottomuutta. Minulle määrättiin kovia särkylääkkeitä ja kilpirauhaslääkitys vähän myöhemmin. Painoni nousi kahdessa vuodessa 135 kg. Olin antamassa periksi ja tuntui kuin olisin tehnyt vähitellen kuolemaa. En enää tunnistanut peilikuvaa, se tuntui todella epätodelliselle. Jotenkin sairaskaudesta pääsi yli ja piti jatkaa elämää, mutta tuntui kuin se pelko ja ahdistus olisi jäänyt päälle. Vaikka palasin normaaliin elämään paino vain nousi ja yksi joulu seisoin vaalla, en voinut uskoa lukemaa. 144 kg. Ei ollut mikään ihme että kärsin nivel-ja lonkkakivuista, hengitykseni oli raskasta ja vaatteita ei enää löytynyt normaali kaupoista.
Sitä oli suunnitellut että paino olisi lähtenyt laskemaan, mutta se olikin vain noussut. Sama mies päätti nostaa kytkintä taas ja tein selväksi, että seuraavan kerran ei tarvitse enää palata. Kohtasin taas itseni, sen mitä siitä oli jälellä. En voi oikein kaunistella sitä, että olin valmis lähtemään tästä maailmasta. Unelmat omasta perheestä, kodista ja parisuhteesta tuntuivat tuhoutuneen. Päätin kai vielä koittaa kun ei se toinenkaan vaihtoehto houkutellut.
Lopetin vähitellen kuukausien aikana kipulääkityksen, joka tuntui pitävän pääni jotenkin pehmeänä, myös kilpirauhaslääkityksen. Tein vähitellen muutoksia ruokavaliooni ja pidin päivän jolloin sain syödä mitä halusin. Aloin kävelemään pari kertaa viikossa, vaikka se tuntui nilkoissa ja lantiossa.
Tiputin vuoden aikana 25kg. Liikuin ja tein parempia valintoja ruuansuhteen. Herkkupäiviä ei saanut olla kahta enempää. Se oli samalla pään kanssa työskentelyä , kaikkia vuosien ajan patoutuneita tunteita ja ajatuksia. Henkistä työtä itsensä kanssa, miten tulisi kohdella itseään ja elämäänsä. Kuinka kaikki on kiinni omasta onnellisuudesta ja ilosta elämään ensin.
Paino jotenkin jysähti siihen 120kg ja ei liikkunut minnekään. Olin jo aika turhautunut, koska koin että yritin koko ajan. Mutta sitten minun oli vain katsottava peiliin ja todettava, että ruokavaliota ja liikuntaa tuli säätää lisää. Herkkupäivät olivat myös liian painavia. Syön nyt noin 2-3 kertaa päivässä. Lounas, välipala, illallinen. Kananmunia, broileria, 10-20% jauhelihaa, salaattia, tomaattia, hedelmiä, pakastevihanneksia.. vihannesten höyrytystä ja koittanut opetella maustamaan ruokia. Liikuin ennen 2-3 kertaa viikossa, nyt melkein joka päivä. Olen nyt n 110kg
Joka päivä tuntuu, että haluan antaa periksi. kamppailen ajatusten kanssa ettei kukaan voi minua koskaan enää rakastaa ja lapsia ei tule. Sitten laitan kengät jalkaan ja lähden kävelemään, joka tuntuu auttavan.
Ehkä joillakin samoja kokemuksia ja kamppailuja.
-Rikkonainen rakkaus voi tuntua koko kehossa.
Sairaaloinen lihavuus on usein henkistä
13
72
Vastaukset
- Anonyymi
Sinulla on ollut erittäin raskas polku takanasi mutta olet selvinnyt, hyvä sinä! Et ehkä ajattele itse niin mutta olet taistelija ja selviät kyllä tästä eteenpäinkin. Yritä hankkia uusia luotettavia ystäviä tai ainakin yksi. Ketoosidietti voisi sopia sinulle. Muista rauta ja vitamiinit. Ne voi olla ratkaisevassa osassa.
- Anonyymi
Kiitos tarinastasi, ap! Se kosketti. Itse olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että sairaalloinen lihavuus johtuu pitkälti henkisistä syistä. Siksi "syö vähemmän, liiku enemmän"-mantra ei toimi, jos ei pureuduta ylensyömisen taustalla oleviin syihin ja hoideta niitä. Tämän olen kokenut itse moneen kertaan, kun olen aloittanut dieetin ja liikunnan, laihtunut toki alkuun runsaastikin, mutta aina jokin pieni vastoinkäyminen tms. on saanut ahmimaan ja lohduttamaan itseäni ruualla, ja sittenhän se paino taas nopeasti nouseekin.
Minä olen myös koulukiusattu, ja kotona oli kaikenlaista, vanhempien riitaa ym. Äidilläni on myös jonkin sortin syömishäiriö, ja hän kyttäsi aina syömistäni kun olin lapsi, huomautteli joka suupalasta ja syyllisti herkuista. Opinkin pian syömään salaa, ahmimaan herkut nopeasti piilossa. Myös ihan tavallista ruokaa kuten leipää päällisineen saatoin ahmia salassa isoja määriä.
Koulussa kiusattiin nimenomaan lihavuuden vuoksi. Mulle jäi siitä tunne, ettei minulla ole edes ihmisarvoa, jos en ole hoikka. Olen elämässäni jojoillut ihan hurjia määriä painon kanssa, välillä ollut jopa normaalipainossa pienen hetken, jolloin olen huippuonnellinen, ja sitten taas lihonut nopeasti sairaalloisiin lukemiin, ja masentunut. Aina sitä toitotetaan, että "ei se hoikkuus sinua onnelliseksi tee", mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä tekee!
Korkeimmillaan paino oli mulla 117 kg (olen 163 cm pitkä). Sitten menin terapiaan puhumaan näistä asioista, se on auttanut paljon. Terapia on tosi kallista, sillä joudun maksamaan sen itse, en saa mitään kela-korvauksia tms., mutta on ollut joka pennin väärti! Olen saanut hitusen itsekunnioitusta takaisin, sekä oppinut käsittelemään vaikeita tunteita muuten, kuin ahmimalla. Tällä hetkellä painan 86 kg, syön pääsääntöisesti terveellisesti mutta sallivasti (liiallinen tiukkuus on mulle ehdoton ei!) ja olen löytänyt mieleisiä liikuntaharrastuksia. Elämä ja olo tuntuu nyt paljon paremmalta. :)
Parisuhteessa en ole koskaan ollut, vaikka olen jo nelikymppinen. Aina on ollut niin kamalan huono itsetunto, ja tunne kelpaamattomuudesta. Eipä miehet ole minua koskaan kauheasti lähestyneetkään, enkä itse ole uskaltanut edes miettiä aloitteentekoa. Toivon tämänkin seikan muuttuvan tulevaisuudessa. Perheestä en enää haaveile, mutta rakastava kumppani on edelleen toiveissa.
Hyvää jatkoa sinulle, alkuperäinen Anonyymi! :) - Anonyymi
Jäi vähän epäselväksi paljonko syöt päivittäin, mutta sain tekstistäsi kuvan että välttelet rasvoja.
Itsekin laihduttaneena olen huomannut että ilman rasvoja ei voi laihduttaa määrättömästi, sillä elimistö kaipaa oikeasti rasvaa. On järkevää kontrolloida rasvan kulutusta, ja vältellä piilorasvoja. Itsekin karttelen piilorasvoja, mutta rasvat kuuluvat silti ruokavaliooni.
Rasvoilla on myös laihduttajalle positiivinen ominaisuus, sillä ne pitävät kylläisenä. Esim. Atkinsin dieetti ja muut ketoosiin perustuvat dieetit vedetään oikeasti miinuskaloreilla ja siitä johtuu laihtuminen. On harhaluulo että rasva polttaisi rasvaa, sitä se ei tee, mutta se mahdollistaa miinuskaloreilla elämisen samalla kun ihmisellä on kylläinen olo.
On tärkeää käyttää rasvoja oikeassa suhteessa, eikä missään nimessä tolkuttomasti tyydyttyneitä rasvoja. Pääpaino kasvisrasvoilla (oliiviöljy ja avokado minun suosikkejani). - Anonyymi
Hei! Käy lukemassa ketjun "Psykologinen tuki laihdutukseen". Vaikuttaisi, että sinulla on kovaa ääntä pitäviä matkustajia bussissasi. Tarvitset ehkä hiukan tukea siihen, että saat eriteltyä oman pääsi sisällä, että kuka on matkustaja ja kuka ohjaa bussia.
- Anonyymi
Hohhooijakkaa
Kaikenlaista sitä on. Mutta mikäpä siinä, joku uskoo siihenkin että jeesus pelastaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hohhooijakkaa
Kaikenlaista sitä on. Mutta mikäpä siinä, joku uskoo siihenkin että jeesus pelastaa.Laihdutuksen ja painonhallinnan tueksi on olemassa tehokasta psykologista tukea. Psykologia on tiede, ja psykoterapian tehoa tutkitaan tieteellisin menetelmin.
Hyväksymis- ja omistautumisterapia on tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa psykoterapiaa, jolla on todettu olevan hyvä teho mm laihdutukseen ja painonhallintaan.
Lisää tietoa ketjussa: "Psykologinen tuki laihdutukseen" - Anonyymi
Hyvä kirjoitus aiheesta, paljon puoskarointia liittyy laihdutusbisnekseen. Ensin myydään huono nettidieetti asiakkaalle ja sitten perään henkistä valmennusta kun huono nettidieetti ei toimikaan pitemmän päälle. https://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2017/05/07/hyvinvointihamays/
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kirjoitus aiheesta, paljon puoskarointia liittyy laihdutusbisnekseen. Ensin myydään huono nettidieetti asiakkaalle ja sitten perään henkistä valmennusta kun huono nettidieetti ei toimikaan pitemmän päälle. https://seerilainenfitnessblogi.wordpress.com/2017/05/07/hyvinvointihamays/
On totta, että kuka tahansa saa alkaa kutsumaan itseään personal traineriksi tai hyvinvointivalmentajaksi ilman minkäänlaista koulutusta, pätevyysvaatimuksia ei ole. Jutta ja Bull ovat hyviä esimerkkejä kouluttamattomista valmentajista, joiden metodit eivät aina ehkä kestä päivänvaloa.
Mutta älä nyt hyvä ihminen rinnasta akateemisesti tutkittua tietoa näihin tee-se-itse - tsemppareihin.
Ihan turhaa puhua mistään rahastuksesta, koska psykologista tukea varten ei välttämättä tarvitse koskaan edes käydä psykologin vastaanotolla, vaan kaiken voi tehdä ihan itse. Asiasta lisää ketjussa: "Psykologinen tuki laihdutukseen". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On totta, että kuka tahansa saa alkaa kutsumaan itseään personal traineriksi tai hyvinvointivalmentajaksi ilman minkäänlaista koulutusta, pätevyysvaatimuksia ei ole. Jutta ja Bull ovat hyviä esimerkkejä kouluttamattomista valmentajista, joiden metodit eivät aina ehkä kestä päivänvaloa.
Mutta älä nyt hyvä ihminen rinnasta akateemisesti tutkittua tietoa näihin tee-se-itse - tsemppareihin.
Ihan turhaa puhua mistään rahastuksesta, koska psykologista tukea varten ei välttämättä tarvitse koskaan edes käydä psykologin vastaanotolla, vaan kaiken voi tehdä ihan itse. Asiasta lisää ketjussa: "Psykologinen tuki laihdutukseen".Valitettavasti maisterikoulutuksen saaneet ravitsemusterapeutit onnistuvat alle 5% ja lääkärit vielä heikommin. Heillä on kuitenkin se viimeisin tutkimustieto ja menetelmät. Silloin on pakko etsiä apua muualta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti maisterikoulutuksen saaneet ravitsemusterapeutit onnistuvat alle 5% ja lääkärit vielä heikommin. Heillä on kuitenkin se viimeisin tutkimustieto ja menetelmät. Silloin on pakko etsiä apua muualta.
Olipas sekava kommentti. Ravitsemusterapeuteilla on tieto, kuinka laihtua. Psykologisin menetelmin voi saada voimaa noudattaa ravitsemusterapeutin neuvoja.
Mutta ravitsemusterapeuttien jakamaa tietoa on nyt myös ilmaiseksi saatavilla ravitsemussuositusten muodossa, samoin ilmaista psykologista tukea on saatavilla esimerkiksi ketjussa: "Psykologinen tuki laihdutukseen".
- Anonyymi
Kirjoitin ketjun aloituksen lähinnä ajattelen että jos tätä kautta mahdollisesti saisi kuulla toisten vakavasti ylipainoisten tarinoita.
Oma mielipiteeni on, että elämässä henkisesti painavat asiat voivat todella vaikuttaa ihmisen syömiseen ja olotilaan. On kai se eräänlaista tyhjyyden täyttämistä, kuin mikä tahansa muu addiktio. Sitä pitäisi itsessään oppia tunnistamaan puolia joita voisi vahvistaa/parantaa, joillekin sen ollessa varmaan sitten henkinen apu. Itselle se on ollut lähinnä itsessä tapahtuva herääminen ja ymmärtäminen missä kiikastaa.
Laihtuminen tapahtuu kalorivajaudella kehon kulutukseen. Olen nyt -40 kg (104kg) noin alle 2 vuotta. Käytän kyllä rasvoja, lasken kaloreita, liikun. Syön lihaa, munia, kasviksia, en oikeastaan herkuttele juuri nyt. Leipää tai maitoa todella harvoin, kun tuntuu ottavan mahaan. Koitan käyttää tervettä järkeä. En halua tehdä ruokailusta uskontoa. Puurot ja smoothiet eivät pidä kylläisenä itseäni, niin enemmän lasken kalorit kahteen proteenipitoiseen ateriaan. Varmaan jos pääsen lähemmäksi tavoitettani hienosäädän ja syön vähän enemmän.
Paljonhan sitä on kaikenlaisia neuvoja ja ajatuksia.
On vaikea uskoa päivittäin tapahtuuko etenemistä, mutta ei saisi vain antaa periksi. Tahtoisin päästä 90 kg ja jäädä siihen joksikin aikaan tasaamaan ja ylläpitämään. Pitää jotenkin ymmärtää itseään miten tiettyyn pisteeseen on päätynyt ja hyväksymään vähemmän mukavia asioita.. kuten löystyvä iho tai ajatus siitä että ehkä sitä ei voi olla viehättävä toiselle. Sitä kun on ollut niin painava, että vielä neljänkymmenen kilonkin jälkeen on lihava ihminen meinaa motivaatio loppua. Mukava kuulla noita kannustavia sanoja ja miten toisetkin miettivät elämää ja tulevaisuutta, sekä terveyttä :) Tällä hetkellä minulle antaa voimaa liikunta ja luonto, koitan nähdä ihmisiä jos mahdollisuus. Yksinäisyys tuntuu olevan aikakautemme kirous.
Hyvää jatkoa kaikille oman matkansa tutkijoille/kulkijoille :) Ei kai tässä ole taikatemppuja kuin vain ettei anna periksi.
t:Rikkonainen rakkaus voi tuntua koko kehossa. - Anonyymi
Hei.
Painoin ennen miehen kanssa suhdetta noin 70-76 kiloa. Suhteen pyöriessä miehen mukaan ja minun saadessa lääkityksiä paino nousi nopeasti 90 kiloon kun olin tekemisissä ihmisen kanssa, erossa ollessa sain taas pudotettua painoa. Lopulta tilanne meni siihen että painoin 110kiloa ja suhde meni niin kamalaksi että erota piti. Omat ongelmat ja haavat mitkä olivat auki eivät sulkeutuneet. Viimeiset 2 vuotta olen yrittänyt saada itseäni kuntoon ja nyt olen takaisin 70 kilon puolella. Tämä ei ole ollut helppoa. On oltu niin matalalla, alkuun kävely oli haastavaa, nyt kävelylle lähteminen ei ole niin hankalaa.
Harmikseni kyllä ruoasta on tullut hieman häiritsevä osa, mutta en ota stressiä. Iho oli löysä,mutta mikä auttoi on ollut aika.
Iho kiinteytyy kyllä kun saa aikaa ja hoitoa sisältä ja ulkoa, en odota että siihen kuntoon kuin olisi ilman tätä koko asiaa ollut, mutta sellaiseksi että pärjään.
Laihduta läski kommentit eivät ole niitä kehittäviä, ylipaino ei ole pelkkää kurin menettämistä.
Koin myös sen tunteen että sitä tiputettavaa on vielä paljon, miten jaksaa, mutta kyllä jaksaa ja kannattaa :) - Anonyymi
Nykyään niin moni sellainen seikka on "saairaaloista" joita ei taannoin tiedetty edes olevan olemassa.
Minun piti oikein katsoa onko olemassa määrittelyä ilmaisulle "sairaaloinen lihavuus". Ei ole mutta "sairaalloinen lihavuus" on määritelty, tälläisessä ryppäässä:
Painoindeksillä mitaten lihavuus luokitellaan seuraavasti:
- normaali paino 18.5–25
- "ylipaino", lievä lihavuus 25–30 (liikapainoa 2–15 kiloa)
- merkittävä lihavuus 30–35 (liikapainoa 15–30 kiloa)
- vaikea lihavuus 35–40 (liikapainoa 30–45 kiloa)
- sairaalloinen lihavuus yli 40 (liikapainoa yli 45 kiloa).
Jossa häiritsee sanojen "paino" ja "lihavuus" sillisalaattimainen käyttö. Vaikuttaa siltä että on haluttu jemmata sanat "hoikka" sekä "laiha" kokonaan niin, että ihmisten "koko"ta ulkomuoto alkaakin normaalista ja päätyy sairaalloiseen lihavuuteen. Miksi ei voi olla vaikka viehättävä paino: 15.0 - 17.0 ja laiha paino 17.0 - 18.5?
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110