Suhteen Vaikea

...Niin todellakin!Oman noin kuusi vuotisen suhteeni alku oli melko takkuinen...Oli ongelmia mieheni Ex tyttöystävän kanssa ja vanhempieni, jotka eivät hyväksyneet miestäni. Kuitenkin kaikista selvittiin ja nyt kaiki on hyvin. Rakkaus auttoi ainakin meitä. Kun emme välittäneet muiden mielipiteistä ja teimme niinkuin meistä tuntui hyvältä voitimme vaikeudet.Jaksa uskoa itseesi ja rakkauteesi niin saavutat onnen! Se on minun ainoa neuvoni!

Meidän neljä vuotta kestäneen suhteen alku ei ollut kaikkein helpoin (olimme 18 ja 20 vuotiaita kun tavattiin). Itselläni oli takana aika vaikea ero enkä oikein uskaltanut ottaa tätä nykyistä miestäni toisissaa. Mieheni oli sitoutumispelkoinen ja häntä ahdisti liian tiivisti vietetty yhteinen aika. Hän ei myöskään tuntenut olevansa tarpeeksi hyvä minulle, koska itse olen normaalista perheestä ja hän.."huonommasta". Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen mies jätti minut, mutta eroa ei toisn kestänyt kuin yksi päivä ja sen päivän jälkeen kaikki muuttui! en tiedä että miksi, mutta niin vain kävi. Sitten miehellä alkoi armeija ja armeija-aikana suhde vain parani. Kun hän pääsi armeijasta oli seurustelua takana puolitoista vuotta ja muutettiin yhteen. Yhdessä ollaan edelleen ja hyvin on mennyt.

Edettiin molemmat aika hitaasti alussa. Ensin oli vain viatonta tutustumista, mutta molemminpuolinen vakavampi kiinnostus oli tietysti taustalla. Siitä sitten edettiin sekä fyysisesti ja henkisesti, ts. huomattiin tapailevamme tosissamme. Puolen vuoden jälkeen mies tutustutti minut kavereihinsa, koska aloin panikoida ja epäillä koko suhdetta. Mies ei nimittäin ollut niin huomioonottavainen ja rakastava kuin olisin toivonut. Tunnustin epätoivoissani rakastavani häntä saadakseni edes jotain rebackia. Sitä ei tullut. Odotus ja monet itkut palkittiin vajaan vuoden yhdessäolon jälkeen. Ollaan kasvettu yhteen. Ihan hyvä näin, vaikka toisinaan todella harkitsin eroa. Onneksi en tehnyt mitään radikaalia, herättelin miestä vain!!