Mitähän tässä nyt tekisi. Hirveän väsymyksen seurauksena suutuin miehelleni kun hän mollasi minun ideoita yhteiseen juttuun liittyen. Hän häipyi paikalta. Menin myöhemmin sanomaan että voisi esittää asiansa paremmin kun tuo tyyli loukkaa minua. Hän ei puhunut eikä katsonut ees, käski painua vi**uun. Yritin hetken saada sovittua ja puhuttua, mutta mies vain tiuski js käski häipyä. Suutuin lopulta ihan tosissani, kun hänellä on aina tapana kertoa miten ei halua nähdä minua tai kiinnosta mun tunteet paskaakaan.
Lopulta hän yritti lähteä, seisoin oven edessä ja sanoin ettei kyllä karkaa mihinkään, vaan nyt hoidetaan asia fiksusti loppuun. Alkoi riuhtomaan ja repimään minua, sanoin ettei koske kertaakaan enää tai annan takaisin.
Hän repi mut pois kovakouraisesti ja pukkas edestä vauhdilla, tönäsin takaisin selkään ja huusin ettei saa töniä (joo, ei olisi saanut töniä takaisinkaan). Hän kääntyi ja läppäisi mua päähän, ei niin että sattuisi mutta kuitenkin. Napsahti ja tinttasin naamaan ja häivyin pois.
Pyysin myöhemmin anteeksi ja yritin puhua, sanoin että tää meni täysin liian pitkälle ja en olisi saanut ikinä lyödä. Mutta hän ei pyydä anteeksi, sanoi että mun pitää katsoa peiliin ja syy on minussa. Ei hälle mustelmaa tullut, en tosiaan lyönyt lujaa, mutta kuitenkin. Kuulemma sata kertaa pahempi mitä mä tein ja hänen teko oli oikeutettu. Mä tein hänestä sellaisen.
Nyt on mököttänyt mulle viikon ja oon henkisesti ihan hajalla kun hoidan perheen yksin.
Tiedostan olleeni paskamainen mutta ei kai tää nyt mun vikaa pelkästään ole?
Lopulta hän yritti lähteä, seisoin oven edessä ja sanoin ettei kyllä karkaa mihinkään, vaan nyt hoidetaan asia fiksusti loppuun. Alkoi riuhtomaan ja repimään minua, sanoin ettei koske kertaakaan enää tai annan takaisin.
Hän repi mut pois kovakouraisesti ja pukkas edestä vauhdilla, tönäsin takaisin selkään ja huusin ettei saa töniä (joo, ei olisi saanut töniä takaisinkaan). Hän kääntyi ja läppäisi mua päähän, ei niin että sattuisi mutta kuitenkin. Napsahti ja tinttasin naamaan ja häivyin pois.
Pyysin myöhemmin anteeksi ja yritin puhua, sanoin että tää meni täysin liian pitkälle ja en olisi saanut ikinä lyödä. Mutta hän ei pyydä anteeksi, sanoi että mun pitää katsoa peiliin ja syy on minussa. Ei hälle mustelmaa tullut, en tosiaan lyönyt lujaa, mutta kuitenkin. Kuulemma sata kertaa pahempi mitä mä tein ja hänen teko oli oikeutettu. Mä tein hänestä sellaisen.
Nyt on mököttänyt mulle viikon ja oon henkisesti ihan hajalla kun hoidan perheen yksin.
Tiedostan olleeni paskamainen mutta ei kai tää nyt mun vikaa pelkästään ole?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jokaisen elämänkaareen kuuluu, että tekee jotakin sellaista, mitä ei olisi pitänyt tehdä.
Nyt ei ole tehtävissä mitään. Ei voi myöskään esittää ennustetta. Vasta aika näyttää, mihin suuntaan tilanne on kääntymässä. Voimia teille kummallekin, ja jos teillä on lapsia, myös heille!
Olin varmaan 2-3-vuotias 40-luvun lopulla, kun näin, että äitini heitti isäni vaatenaulakkoa vasten. Isäni pahoinpiteli meitä lapsia karmeiden uhkausten säestämänä, mutta en nähnyt että hän olisi lyönyt äitiäni. Sanalliset riidat kuitenkin olivat karmeat ja runsaat. Eivät eronneet, ja muistankin lapsuudestani ja nuoruudestani melkein vain asioita, joita en haluaisi muistaa.
Pahempi toistaan kumpikin on.
En tiedä, kumpi teistä nyt on enemmän syyllinen. Ehkä sinä.
Suurimpana virheenä näen, että asetuit hänen eteensä, kun hän halusi mennä ulos rauhoittumaan tms.
Lyöminen on kummaltakin väärin ja ja teidän pitäisi varmaan mennä jollekin ammattilaiselle, koska pitää alkaa toisianne läpsimään ja lyömään. Onneksesi miehesi sai järkensä takaisin, eikä jatkanut kierrettä..
Väkivalta on aina väärin eikä ole pienempää tai isompaa väkivaltaa vaan on vain väärää väkivaltaa. Kun sanat tai järki loppuu käytetään nyrkkejä tai vastaavia.
KUmpikin on vastuussa omasta käyttäytymisestä eikä voi syyttää toista siitä.
Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.. Eino Leinon sanoin. Molemmat teistä meni tietyn rajan yli; hän läpsäytti sinua ja sinä häntä, tilanne on duché. Hankala tilanne, ymmärrän oikein hyvin sinua.
Tuosta tilanteesta jää teille molemmille melkoisen huono mieli ja on vaikea päästä eteenpäin. Tärkeintä olisi sopia rauhallinen keskustelu asiasta ja rehellisesti kertoa,mikä sinulle itsellesi oli tilanteeseen laukaissut tekijä. Ja pyytää myös häntä kertomaan omat tunteessa siinä tilanteessa. Tsemppiä sovinnon tekoon!
Kyllä kai sinulla on muitakin hyviä tarinoita?