Ongelmana on se kun olen aika-ajoin langennut syntielämään mm. rahapeleihin suhteellisen suurin rahasummin ja nettipornoon.
Kadun näitä tekojani ja olen pyytänyt anteeksi Jumalalta. Tiedän, että armoa riitttää ja Jeesuksen sovitustyön kautta myös nämä synnit annetaan anteeksi.
En kuitenkaan pysty itse unohtamaan tekojani ja yritänkin "korvata" ne jotenkin oudosti mm. rankaisemalla itseäni ja syömällä vähemmän tai muuta esim. elämällä sairaalloisen nuukasti vaikka oikeasti en ole rahapulassa. En siis ole velkaantunut pelaamisen takia, mutta tuntuu että tekoni on korvattava jotenkin muutenkin kuin pelkästään katumalla ja pyytämällä syntejäni anteeksi.
Tämä johtaa siihen, että syntini ovat koko ajan mielessä ja välillä jopa lankean uudelleen näihin kun märehdin asiaa mielessäni.
Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?
Ja jos minulla olisi riippuvuus niin pyydän tähänkin vapautusta tietenkin.
Jeesus armahtaa, mutta kuinka itse armahtaa?
54
<50
Vastaukset
Mietippä, tiedät Jumalan antavan anteeksi mutta itse et anna🤔
Minusta se tarkoittaa, että et usko syntiesi anteeksisaamiseen.- Anonyymi
Niin tai voi epävarmuuteni anteeksiannosta johtua siitä, että lankean aina välillä uudelleen samaan asiaan niin varmasti alitajunnassa mietin että kuinka sitä tässä taas ollaan. Olen heikko ja syntinen. En haluaisi olla.
Jos minulla on elämässä murheita ja stressiä niin välillä tällöin lankean ja pakenen syntielämään.
Haluaisin niin kovasti aloittaa puhtaalta pöydältä. Kääntyä stressitilanteissa Jumalan puoleen syntielämän sijasta. Usein se onnistuu, mutta ei läheskään aina.
On näistä asiosta ripittäydyttykin mm. uskonveljelle ja pyydetty esirukousta seurakunnalta. Anonyymi kirjoitti:
Niin tai voi epävarmuuteni anteeksiannosta johtua siitä, että lankean aina välillä uudelleen samaan asiaan niin varmasti alitajunnassa mietin että kuinka sitä tässä taas ollaan. Olen heikko ja syntinen. En haluaisi olla.
Jos minulla on elämässä murheita ja stressiä niin välillä tällöin lankean ja pakenen syntielämään.
Haluaisin niin kovasti aloittaa puhtaalta pöydältä. Kääntyä stressitilanteissa Jumalan puoleen syntielämän sijasta. Usein se onnistuu, mutta ei läheskään aina.
On näistä asiosta ripittäydyttykin mm. uskonveljelle ja pyydetty esirukousta seurakunnalta.Samaan syntiin toistuvasti lankeaminen on epäuskoa. Et ole tosissasi antanut elämääsi Jeesuksen käyttöön vaan edelleen itse hallitset sitä 🤓
Alkoholistikaan ei raitistu pyytämällä varjelua viinan kiroilta kun on jo Alkon rivassa kiinni.
Anteeksi nyt mutta sinulla tuntuu olevan selityksiä, jatkaa elämääsi omalla tavallasi. Et voi ulkoistaa omaa elämääsi muiden hoidettavaksi vaan vastuu siitä ja Jumalasuhteestasi on sinulla itselläsi.- Anonyymi
Kyllä uskoni on välillä heikkoa. Myönnän sen. En kuitenkaan missään nimessä halua selitellä tai jatkaa elämääni entiseen malliin. Paatunut en kuitenkaan ole , sillä onneksi omatuntoni soimaa minua teoistani.
Jumalattomille ihmisille nettiporno tai rahapelit ovat normaaleja tai hyväksyttäviä asioita. Eivät kaikki koe katumusta näistä asioista.
Olen käynyt elämässäni sairauden takia kuolemanporteillakin ja silloin tarrauduin Jeesukseen lujasti kiinni ja hän nosti minut varjojen maasta valoon. En kuitenkaan ole onnistunut kilvoittelemaan haluamallani tavalla. Sairaana tunsin olevani lähempänä Jumalaa. Rukoilen, että saisin apua myös tähän kilvoitteluun. Jeesus auttaa tässäkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä uskoni on välillä heikkoa. Myönnän sen. En kuitenkaan missään nimessä halua selitellä tai jatkaa elämääni entiseen malliin. Paatunut en kuitenkaan ole , sillä onneksi omatuntoni soimaa minua teoistani.
Jumalattomille ihmisille nettiporno tai rahapelit ovat normaaleja tai hyväksyttäviä asioita. Eivät kaikki koe katumusta näistä asioista.
Olen käynyt elämässäni sairauden takia kuolemanporteillakin ja silloin tarrauduin Jeesukseen lujasti kiinni ja hän nosti minut varjojen maasta valoon. En kuitenkaan ole onnistunut kilvoittelemaan haluamallani tavalla. Sairaana tunsin olevani lähempänä Jumalaa. Rukoilen, että saisin apua myös tähän kilvoitteluun. Jeesus auttaa tässäkin.Ei se ole mikään lohtu, että omatuntosi soimaa jos et sitä kuuntele ja tee asialle jotain 🤓
Onko sinulla sielunhoitajaa? usko.vainen kirjoitti:
Samaan syntiin toistuvasti lankeaminen on epäuskoa. Et ole tosissasi antanut elämääsi Jeesuksen käyttöön vaan edelleen itse hallitset sitä 🤓
Alkoholistikaan ei raitistu pyytämällä varjelua viinan kiroilta kun on jo Alkon rivassa kiinni.
Anteeksi nyt mutta sinulla tuntuu olevan selityksiä, jatkaa elämääsi omalla tavallasi. Et voi ulkoistaa omaa elämääsi muiden hoidettavaksi vaan vastuu siitä ja Jumalasuhteestasi on sinulla itselläsi."Samaan syntiin toistuvasti lankeaminen on epäuskoa. Et ole tosissasi antanut elämääsi Jeesuksen käyttöön vaan edelleen itse hallitset sitä "
Miten viitsit kirjoittaa näin julmia väitteitä ihmiselle, joka jo valmiiksi katuu lankeemuksiaan aivan äärimmäisen ylimitoitetulla tavalla?Tipale kirjoitti:
"Samaan syntiin toistuvasti lankeaminen on epäuskoa. Et ole tosissasi antanut elämääsi Jeesuksen käyttöön vaan edelleen itse hallitset sitä "
Miten viitsit kirjoittaa näin julmia väitteitä ihmiselle, joka jo valmiiksi katuu lankeemuksiaan aivan äärimmäisen ylimitoitetulla tavalla?Ei se ole julmaa jos katumus ei saa muutosta aikaan. Kas kun monet pettävät itseään sillä, että katuvat ja jatkavat samaa synnin tekemistään 🤓
- Anonyymi
Tästä lähtien yritän parantaa tapani tosissani, mutta kyllä siinä tarvitaan Jeesusta vierelleni. Omin voimin jos yritän lihassani kilvoitella niin eihän se onnistu.
Addiktioissa voi olla myös hengellinen ulottuvuus. Eli "kahle" voi olla paholaisen ansa ja houkutus. Rukoilen vapautusta näistä houkutuksista. Jeesus oli maanpäällä ainoa joka pystyi vastustamaan täysin pahaa. Häneltä uskon saavani avun tähän. Pyydän myös teiltä esirukoustani puolestani. Anonyymi kirjoitti:
Tästä lähtien yritän parantaa tapani tosissani, mutta kyllä siinä tarvitaan Jeesusta vierelleni. Omin voimin jos yritän lihassani kilvoitella niin eihän se onnistu.
Addiktioissa voi olla myös hengellinen ulottuvuus. Eli "kahle" voi olla paholaisen ansa ja houkutus. Rukoilen vapautusta näistä houkutuksista. Jeesus oli maanpäällä ainoa joka pystyi vastustamaan täysin pahaa. Häneltä uskon saavani avun tähän. Pyydän myös teiltä esirukoustani puolestani.Se on totta, yksin et selviä vain Jeesus voi auttaa. Mutta sinun on itsesi myös toimittava tavoitteesi mukaan 🤓
Hanki itsellesi sielunhoitaja joka tukee sinua. Kuten jo sanoin, et voi ulkoistaa ongelmasi ja rukousta muille. Mutta apua voit pyytää.- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Se on totta, yksin et selviä vain Jeesus voi auttaa. Mutta sinun on itsesi myös toimittava tavoitteesi mukaan 🤓
Hanki itsellesi sielunhoitaja joka tukee sinua. Kuten jo sanoin, et voi ulkoistaa ongelmasi ja rukousta muille. Mutta apua voit pyytää.On ironista, että eräs uskonveli pyysi minulta noin vuosi sitten että rukoilisin hänen puolestaan jotta hän vapautuisi alkoholista.
Rukoilin ja laitoin kädet hänen olkapäilleen. Pyysin Jeesukselta vapautusta veljelleni alkoholin suhteen. Kun rukoilin niin hän sanoi tunteneensa lämpöä ja tunteen että jokin meni hänen lävitseen ikään kuin aukaisi jotakin hänen sisällään. En ole nähnyt tätä veljeä enää humalassa. Ei hänenkään elämänsä muuttunut täydelliseksi, mutta jospa alkoholi jäi pois elämästä. En ole täysin varma hänen kohdallaan, mutta kyllä riippuvuudesta voi päästä kerrallakin eroon. Mikään ei ole mahdotonta Luojalle joka on luonut koko universumin.
Jeesus voi toimia myös meidän rikkinäisten ja syntisten saviastioiden kautta. usko.vainen kirjoitti:
Ei se ole julmaa jos katumus ei saa muutosta aikaan. Kas kun monet pettävät itseään sillä, että katuvat ja jatkavat samaa synnin tekemistään 🤓
Eli mitä muutosta sinussa on tapahtunut. Sanot pitäväsi tiukasti kiinni saamastasi omaisuudesta. Eli ei se ole kai miksikään muuttunut.
Anonyymi kirjoitti:
On ironista, että eräs uskonveli pyysi minulta noin vuosi sitten että rukoilisin hänen puolestaan jotta hän vapautuisi alkoholista.
Rukoilin ja laitoin kädet hänen olkapäilleen. Pyysin Jeesukselta vapautusta veljelleni alkoholin suhteen. Kun rukoilin niin hän sanoi tunteneensa lämpöä ja tunteen että jokin meni hänen lävitseen ikään kuin aukaisi jotakin hänen sisällään. En ole nähnyt tätä veljeä enää humalassa. Ei hänenkään elämänsä muuttunut täydelliseksi, mutta jospa alkoholi jäi pois elämästä. En ole täysin varma hänen kohdallaan, mutta kyllä riippuvuudesta voi päästä kerrallakin eroon. Mikään ei ole mahdotonta Luojalle joka on luonut koko universumin.
Jeesus voi toimia myös meidän rikkinäisten ja syntisten saviastioiden kautta.Minä en näe tuossa mitään ironista🤔 voitko selventää.
Anonyymi kirjoitti:
On ironista, että eräs uskonveli pyysi minulta noin vuosi sitten että rukoilisin hänen puolestaan jotta hän vapautuisi alkoholista.
Rukoilin ja laitoin kädet hänen olkapäilleen. Pyysin Jeesukselta vapautusta veljelleni alkoholin suhteen. Kun rukoilin niin hän sanoi tunteneensa lämpöä ja tunteen että jokin meni hänen lävitseen ikään kuin aukaisi jotakin hänen sisällään. En ole nähnyt tätä veljeä enää humalassa. Ei hänenkään elämänsä muuttunut täydelliseksi, mutta jospa alkoholi jäi pois elämästä. En ole täysin varma hänen kohdallaan, mutta kyllä riippuvuudesta voi päästä kerrallakin eroon. Mikään ei ole mahdotonta Luojalle joka on luonut koko universumin.
Jeesus voi toimia myös meidän rikkinäisten ja syntisten saviastioiden kautta.Jumala ei ole ainakaan Raamatussa puuttunut ihmisten asioihin, vaikka onkin luonut koko universumin.
Tuskin se nytkään puuttuu. Itse olen selvinnyt tahdonvoimalla.- Anonyymi
usko.vainen kirjoitti:
Ei se ole julmaa jos katumus ei saa muutosta aikaan. Kas kun monet pettävät itseään sillä, että katuvat ja jatkavat samaa synnin tekemistään 🤓
"Ei se ole julmaa jos katumus ei saa muutosta aikaan. Kas kun monet pettävät itseään sillä, että katuvat ja jatkavat samaa synnin tekemistään "
Paavali myös kirjoitti taktisesta armon hyödyntämisestä. Armoa ei tule käyttää pontimena synnin tekemiselle.
- Anonyymi
Sinun kannattaa mennä ripittäytymään ja saamaan synninpäästö.
- Anonyymi
Onkin helppoa antaa synnit armahdettavaksi esim. Jeesukselle, mutta kun totuus on se että ihan itse pitää itsensä armahtaa. Se on vaan tosiasioiden välttelyä että joku muu muka armahtaa. Jos ei oo itse tarpeeks vahva ni ei siihen kyllä voi " välikäsiäkään " käyttää ".
- Anonyymi
Niin Jumalan armahdus on automaattinen, mutta itselleen anteeksiantaminen ei.
Ajattele vaikkapa niin, että se, että koet katumusta on hyvä asia ja auttaa sinua jatkossa välttämään tuollaisia tekoja. Se, että se tuntuu pahalta, on ihan kuten pitääkin! Ja kyllä se katumus ajan kanssa vähenee.
Lisäksi voit pohtia ketä olet satuttanut noilla pahoilla teoillasi ja pyytää heiltä suoraan anteeksi ja yrittää hyvittää aiheuttamasi mielipahan tai vahingon. Järjestä vaimollesi kynttiläillallinen tai tee ylimääräistä töitä ansaitaksesi takaisin tuhlaamasi rahat. Näin voit ihan aidostikin hyvittää tekojesi seuraukset! - Anonyymi
Mitäpä Jeesuksista kun jokatapauksessa Vapahtaja Olet Sinä.
Näin. Uskovien pitää kaikin keinoin olla synnittömiä, eli pitää itse yrittää pelastaa itsensä.
- Anonyymi
torre12 kirjoitti:
Näin. Uskovien pitää kaikin keinoin olla synnittömiä, eli pitää itse yrittää pelastaa itsensä.
Miksi yleensäkään uskoa raamatun pahan jumalan olemassaoloon kun pienintäkään merkkiä jumalasta ei ole. Ihminen pelastuu elämään kun ei elä esim äpäräkultin orjana.
- Anonyymi
Lue/lukekaa Isä Villen blogia, ortodoksina tänään.
Itse olen ev.lut, mutta teologia kiinnosti joten opiskelin yksityisesti ortodoksien teologiaa.
Ryhdyin opintojeni aikana nk.kotiaskeetiksi. Elän siis yksinäistä, aika eristäytynyttä, vaatimatonta elämää omin ehdoin.
Keskeisin asia minkä ymmärsin on että paha on olemassa. Se ilmenee sitten monin muodoin. Samoin muutkin asiat avautuivat.
Omia huonoja tekojaan tulee katua ja pyytää niitä anteeksi.Sekä pyrkiä niistä eroon.- Anonyymi
Konkreettinen paha on olemassa. Addiktioista voidaan olla montaa mieltä: Ovatko ne sairautta? Pahojen henkivaltojen aikaansaannoksia? Vai lihan tekoja?
Ehkäpä kaikkia näitä.
Pahaa tulee kuitenkin vastustaa, mutta varoa joutumasta lain alle. Emme voi yksistään omassa lihassamme vastustaa pahaa. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle. Parhainkin omavoimainen teko on kuin likainen vaate Jumalan edessä. Yksin ei voi "sotia" pahaa vastaan. Anonyymi kirjoitti:
Konkreettinen paha on olemassa. Addiktioista voidaan olla montaa mieltä: Ovatko ne sairautta? Pahojen henkivaltojen aikaansaannoksia? Vai lihan tekoja?
Ehkäpä kaikkia näitä.
Pahaa tulee kuitenkin vastustaa, mutta varoa joutumasta lain alle. Emme voi yksistään omassa lihassamme vastustaa pahaa. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle. Parhainkin omavoimainen teko on kuin likainen vaate Jumalan edessä. Yksin ei voi "sotia" pahaa vastaan.Ei Jumala ainakaan Raamatussa estä omassa lihassamme olevaa pahaa.
Jos jossakin on pahaa, niin Jumala määrää hänet surmattavaksi. Eli kannattaako pyrkiä Jumalan valtakuntaan?- Anonyymi
Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei ole koskaan ollut yhtäkään päivää tekemättä syntiä. Jos olisi, niin Jeesuksen kärsimys ja ristintyö asettuisi erilaiseen valoon.
Tärkeintä on pitää tilivälit lyhyenä, eli pyytää syntejään anteeksi.
Olen ketjun aloittaja. Alussa mainitsemiani syntejä vastaan kilvoittelen kyllä nyt erittäin tosissani, mutta saatan langeta sitten johonkin toiseen syntiin. Kuitenkin ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on synti jota ei saa Raamatun mukaan anteeksi.
Armoa varmasti riittää meille syntisille, mutta on tämä maanpäällinen elämä tällaista taaperrusta. Vaikka menisin johonkin pimeään komeroon niin päähäni saattaa tulla jokin syntinen ajatus. Onneksi taivaassa ei ole enää syntiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärtääkseni kukaan ihminen ei ole koskaan ollut yhtäkään päivää tekemättä syntiä. Jos olisi, niin Jeesuksen kärsimys ja ristintyö asettuisi erilaiseen valoon.
Tärkeintä on pitää tilivälit lyhyenä, eli pyytää syntejään anteeksi.
Olen ketjun aloittaja. Alussa mainitsemiani syntejä vastaan kilvoittelen kyllä nyt erittäin tosissani, mutta saatan langeta sitten johonkin toiseen syntiin. Kuitenkin ainoastaan Pyhän Hengen pilkka on synti jota ei saa Raamatun mukaan anteeksi.
Armoa varmasti riittää meille syntisille, mutta on tämä maanpäällinen elämä tällaista taaperrusta. Vaikka menisin johonkin pimeään komeroon niin päähäni saattaa tulla jokin syntinen ajatus. Onneksi taivaassa ei ole enää syntiä.Synti onkin turha käsite jolla yksinkertaisimpia hallitaan. Viedään kuin pässiä narussa tai hiehoa sonnille.
- Anonyymi
Yksin ei kukaan voi pahaa vastaan, totta.
Muutoksen kautta voi uudistua, ennenkaikkea olla oma itsensä.
Teologian ymmärtäminen vaatii todellakin syventymistä. Ei ihme, papit opiskelevat yliopistossa.
Keskustelu papin kanssa on antoisaa, kaiken voi unohtaa ja puhua omana itsenään. - Anonyymi
Uskovat emme voi armahtaa, koska meillä ei ole tuomio-oikeutta! Mutta anteeksi voimme antaa ja tähän Jeesus meitä kehoittaakin.
- Anonyymi
"Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?"
Tämä ratkeaa sillä kuinka uskot Jeesukseen ja Hänen lupaukseensa, että syntisi ovat anteeksiannetut! Sinun ei tarvitse armahtaa itseäsi, Jeesus sen tekee, jos vaan uskot Häneen ja tämän uskon mukaan sitten elät elämääsi ja toimit.Todella helppoa. Kun uskoo, että synnit on anteeksiannettu, niin kaikki on hyvin. Tavallaan syntiä saa tehdä, koska ne annetaan anteeksi.
- Anonyymi
Armahtakoon Jeesus koska on aikanaan tullut luvanneeksi armahtamisen, mutta minä en armahda. Olen armoton nettipokerin pelaaja ja sikäli jos aikaa jää,niin se menee nettipornon parissa tai paikallisessa bordellissa.
- Anonyymi
Syntien anteeksisaamisen ehto ei ole tietyistä synneistä irtipääseminen. Koko ajatuskin on mielipuolinen. Silloinhan ei olisi ketään ihmistä, joka saisi KAIKKI syntinsä anteeksi. Älä tee jostakin synnistä "irti pääsemisestä" itsellesi epäjumalaa, joka hämärtää täydellisen Uhrikaritsan työn edestäsi. Ja jos teetkin, muista että SEKIN synti on anteeksi annettu. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, ei edes meidän omavanhurskautemme, epätoivomme ja itsekeskeisyytemme. Meidät on läpikotaisin sovitettu, tuntuipa meistä atuaalta tahi ei. Huilataan tässä ikuisessa Tosiasiassa.
- Anonyymi
Aivan. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ihminen itse usein takertuu johonkin yksittäiseen syntiin ja ajattelee, että juuri tämä yksittäinen synti ja siihen lankeaminen on jotenkin kardinaalisen suuri synti. Tästä tietystä synnistä irtipääsemisestä saattaa tulla epäjumala, kun ihminen märehtii tätä yksittäistä syntiä mielessään.
Sama ihminen voi kuitenki tehdä päivän aikana useita muita syntiä joita kyseinen yksilö pitää jotenkin vähempiarvoisina eli "mini-synteinä".
Jumala näkee asiat toisin. Kaikki synnit erottavat ihmisen Jumalasta ja se "pieninkin" synti vie kadotukseen ilman Jeesusta. Sen sijaan jos turvaudumne Jeesukseen ja ristintyöhön niin katuva saa "suurimmatkin" synnit anteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ihminen itse usein takertuu johonkin yksittäiseen syntiin ja ajattelee, että juuri tämä yksittäinen synti ja siihen lankeaminen on jotenkin kardinaalisen suuri synti. Tästä tietystä synnistä irtipääsemisestä saattaa tulla epäjumala, kun ihminen märehtii tätä yksittäistä syntiä mielessään.
Sama ihminen voi kuitenki tehdä päivän aikana useita muita syntiä joita kyseinen yksilö pitää jotenkin vähempiarvoisina eli "mini-synteinä".
Jumala näkee asiat toisin. Kaikki synnit erottavat ihmisen Jumalasta ja se "pieninkin" synti vie kadotukseen ilman Jeesusta. Sen sijaan jos turvaudumne Jeesukseen ja ristintyöhön niin katuva saa "suurimmatkin" synnit anteeksi.Synti nimenomaan EI erota meitä Jumalasta. Koko ajatuskin on täysin kummallinen. MIKÄÄN ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (syntiä ei edes mainita siinä listassa, jossa Paavali kysyy: "Mikä voi erottaa...?")
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Ihminen itse usein takertuu johonkin yksittäiseen syntiin ja ajattelee, että juuri tämä yksittäinen synti ja siihen lankeaminen on jotenkin kardinaalisen suuri synti. Tästä tietystä synnistä irtipääsemisestä saattaa tulla epäjumala, kun ihminen märehtii tätä yksittäistä syntiä mielessään.
Sama ihminen voi kuitenki tehdä päivän aikana useita muita syntiä joita kyseinen yksilö pitää jotenkin vähempiarvoisina eli "mini-synteinä".
Jumala näkee asiat toisin. Kaikki synnit erottavat ihmisen Jumalasta ja se "pieninkin" synti vie kadotukseen ilman Jeesusta. Sen sijaan jos turvaudumne Jeesukseen ja ristintyöhön niin katuva saa "suurimmatkin" synnit anteeksi.Jos synti erottaa ihmisen ilkeästä raamatun jumalasta niin syntiähän kannattaa tehdä ihan jo varmuuden vuoksi. Tappamaan en kyllä silti ala.
Anonyymi kirjoitti:
Synti nimenomaan EI erota meitä Jumalasta. Koko ajatuskin on täysin kummallinen. MIKÄÄN ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta (syntiä ei edes mainita siinä listassa, jossa Paavali kysyy: "Mikä voi erottaa...?")
Oikeastaan synti on määritelty juuri niin, että kaikki se, mikä vie Jumalasta poispäin, on syntiä.
- Anonyymi
Ei ole mitään väliä kuinka elät elämäsi, Jeesus on kaiken sovittanut. Voit murhata, raiskata ja rällästää, taivaaseen pääset joka tapauksessa. Ole siis rauhassa.
- Anonyymi
Teologian opiskelu ja papin kanssa keskustelu on hyvä ratkaisu.
Siitä pääsee eteenpäin. Ei se itsensä armahtaminen aina ole helppoa. Tämänkin asian voit viedä rukouksessa Jumalalle. Ja jos koittaisit lähestyä asiaa Jeesuksen sovitustyön kautta. Jeesuksen sovitus -ja lunastustyö ristillä oli kertakaikkinen ja täydellinen teko. Meidän ei tarvitse koittaa sitä paikata tai "korvata"millään tavalla. Tavallaanhan se on omavanhurskauden teko jos yritämme korvata tai paikata Jeesuksen tekoa, ihan kuin sanoisimme tai kokisimme että se ei riitä. Kuitenkin se riittää ihan varmasti siihen voimme luottaa täydellisesti. Jeesus sinua johdattakoon ja siunatkoon!
- Anonyymi
Kiitoksia kannustavasta viestistä. Asia on varmasti noin kuten kirjoitit.
Siunausta elämääsi.
- Anonyymi
Olen katsonut Petri Paavolan opetuksia ja mielestäni hänen oppinsa addiktioista on tervettä. Hänellähän on itsellä vakava päihdetausta, jonka aina tuo esiin eikä häpeä. Hän kertoo itse rajuista taisteluista viinanhimon kanssa. Uskoontulo tarkotti uudestisyntymistä ja pelastumista, mutta ei mitään muuta.
No kuitenkin siis pointti on että tietyissä äärikarismaattisissa lahkoissa rukoillaan ja huudetaan hallelujaa ja sen jälkeen sanotaan että himosi/riippuvuutesi ei enää vainoa sinua olet uudestisyntynyt. Kun kaveri menee kotiin, niin viinan/seksin/pelien tai minkä tahansa himo edelleen vainoaa. Eli jos tulet uskoon olet uudestisyntynyt, mutta Jumala ei useinkaan vapauta sinua riippuvuuksista noin vain... Ei ainakaan useimmiten.
Lihan kuolema tapahtuu pieninä askeleina ei kerralla. Jos käsität tämän väärin, niin vaadit itseltäsi liikoja ja lankeat. Jos kuvittelet että ongelmat on tuosta vain poissa, niin käsität asian väärin. Elät silti uudestisyntyneenäkin synnin alla etkä pysty samaan kun mihin Jeesus pystyi. Mutta siis pystyt kasvamaan pienin askelin uskossa kohti parempaa.
Rukoile Jumalalta apua riippuvuuksiisi ja yritä päivä kerrallaan. Jos tänään et onnistunut, niin huomenna on uusi yritys ja jos vaikka selviät kaksikin päivää, niin olet kasvanut vähän. Ehkä seuraavaksi kestät kolme jne... Synnintuntosi on tervettä.
Jos uimarannalla heittää pelastusrenkaan uimataitoiselle, niin mitä hän ajattelee...? Varmaan että "en tarvitse tuota mihinkään". Mutta jos heität uimarenkaan hukkuvalle, hän ottaa sen kiitollisena vastaan. Samalla tavalla Jeesuksen pelastus uppoaa hedelmälliseen maaperään, jos ihminen ymmärtää olevansa syntinen. Jos ihminen luulee olevansa synnitön, hän ei koe tarvitsevansa Jeesuksen pelastusta. Omavanhurskauden harhassa eläminen onkin paljon pahempi tila kun se että on tietoinen omasta syntisyydestään ja siitä että tarvitsee Herran Jeesuksen pelastustyötä joka ikinen päivä.
T:evlut101Ei ole raamatullista. Jumala ei ole sanonut, että häntä pitää rukoilla saadakseen apua riippuvuuksiin tai muihin ongelmiin.
Eli rukoilut eivät auta.
- Anonyymi
Me kaikki olemme syntisiä,emmekä pelastuisi ilman Jeesuksen sovitusta, Aloittaja on selvästi etsimässä Jumalaa omin voimin. Ihmiset sanovat koko ajan mitä Jumalan pitäisi tehdä.Vaikka Jumala toimii koko ajan hyväksenne,kokonai suuden puitteissa.Te näette vain siruja.Pelkojenne keskellä ette pysty näkemään että te olette hänelle suunnattoman rakkaita,sellaisina kuin olette.Sinä näännyt , kun yrität ohjata itse asioitasi,hyvää tarkoittaen. Anna kuitenkin kaikki asiasi Jumalan käsiin ,lepää Hänen sylissään.Hän ei ole unohtanut sinua,eikä läheisiäsi, rakasta läheisiäsi,vaikka he olisivat toisenlaisia ,kuin haluaisit ja luulet Jumalasikin haluavan. Ylistä Jumalaa, Hänen viisauttaan,voimaansa ,valtasuuruuttaan ja kunnioita häntä yli kaiken,niin Jumalan voima virtaa sinuun ja omaisiisi. Jeesus kristus on täällä lähellämme. Ei syytellä toisiamme,sillä syntimme on annettu anteeksi.Levätään Jumalan sylissä.
- Anonyymi
<<Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?<<
Toit hyvin esille ihmisen psyykkeen - se ei olekaan alisteinen uskonnon väittämälle asialle.
Voit armahtaa itsesi vain hyväksymällä itsesi ja toteamalla, ettet ollutkaan täydellinen, vaan erehtyvä. Kyse ei ole synnistä - sellaista ei olekaan, vaan tunteesi johtuu siitä, että petyit itseesi ja olet itsellesi nyt liian ankara tuomari - oma virheitä on vaikeaa hyväksyä. Mutta onnittele itseäsi siitä, että joka ihminen ei niitä tule koskaan edes tunnistamaan, joten tilanne ei ole toivoton ollenkaan.
Toinen asia on pienentää omaa arvoa: olemmeko me maailmassa niin kovin tärkeitä pelinappuloita ja maailmanapoja, että meidän pitäisi olla joka hetki täydellisiä, niin ettemme saisi koskaan erehtyä?
Erehtyminen on sitä varten, että me opitaan, joten erehtyminen ja virheet ovat välttämättömiä - ei ole mitään syntiä.
Kyse on vain siitä, että miten hyväksyt itsesi, minkälaisia arvoja kunnioitat ja minkälainen haluat olla - ja siihen sitten pyrit.
Olemaan itsellesi maailman paras.- Anonyymi
"Voit armahtaa itsesi vain hyväksymällä itsesi ja toteamalla, ettet ollutkaan täydellinen, vaan erehtyvä. Kyse ei ole synnistä - sellaista ei olekaan,"
Siis tarkoitatko että syntiä ei ole olemassa? Silloin voisin kysyä, että ehdotatko samanlaista suhtautumista vaikkapa historian kansanmurhaajille? Jos syntiä ei ole, niin silloinhan kaikki tekemiset mukaanlukien hirvittävimmät ihmisoikeusrikokset ovat täysin hyväksyttäviä.
"Toit hyvin esille ihmisen psyykkeen - se ei olekaan alisteinen uskonnon väittämälle asialle."
Eli jos syyllisyys on pelkkää psykologiaa vailla merkitystä. Mutta entä jos ei ole? Entä jos psyykkeesi tehtävä on todella ohjata sinua tekemään oikein? Kaikilla ihmisillä (myös ateisteilla) on sisäänrakennettu omatunto, joka kolkuttaa jos teet väärin. Jos esimerkiksi kiusaat lapsia, niin valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että teet väärin ja usein tekijä joutuu itse kärsimään henkistä tuskaa.
"Kyse on vain siitä, että miten hyväksyt itsesi, minkälaisia arvoja kunnioitat ja minkälainen haluat olla - ja siihen sitten pyrit. "
Ai että tarkoitus on luoda omat arvot. No mitäs sitten kun joku sarjamurhaaja luo omat arvonsa ja pyrkii siihen. Sekö on ihan okei? Että vaienna vaan omatunto ja ole sellainen kun mikä haluat olla. Että esimerkiksi Bräivik toimi mielestäsi ihan moraalisessa mielessä oikein toteuttaessaan omia arvojaan.
Huomaatko että ateistinen moraalikäsitys on melko heikolla pohjalla. Me emme voi luoda moraalia kuten emme voi luoda luonnonlakeja. Se mihin uskot ei muuta sitä mikä todellisuus on. Oikea ja väärä on olemassa huolimatta siitä mihin uskot. Se että ihmisillä on globaaleja moraalikäsityksiä, jotka eivät riipu kulttuurista on vahva todiste siitä, että "älykäs suunnittelija" on koodannut ne perimäämme.
T:evlut101 Anonyymi kirjoitti:
"Voit armahtaa itsesi vain hyväksymällä itsesi ja toteamalla, ettet ollutkaan täydellinen, vaan erehtyvä. Kyse ei ole synnistä - sellaista ei olekaan,"
Siis tarkoitatko että syntiä ei ole olemassa? Silloin voisin kysyä, että ehdotatko samanlaista suhtautumista vaikkapa historian kansanmurhaajille? Jos syntiä ei ole, niin silloinhan kaikki tekemiset mukaanlukien hirvittävimmät ihmisoikeusrikokset ovat täysin hyväksyttäviä.
"Toit hyvin esille ihmisen psyykkeen - se ei olekaan alisteinen uskonnon väittämälle asialle."
Eli jos syyllisyys on pelkkää psykologiaa vailla merkitystä. Mutta entä jos ei ole? Entä jos psyykkeesi tehtävä on todella ohjata sinua tekemään oikein? Kaikilla ihmisillä (myös ateisteilla) on sisäänrakennettu omatunto, joka kolkuttaa jos teet väärin. Jos esimerkiksi kiusaat lapsia, niin valtaosa ihmisistä on sitä mieltä, että teet väärin ja usein tekijä joutuu itse kärsimään henkistä tuskaa.
"Kyse on vain siitä, että miten hyväksyt itsesi, minkälaisia arvoja kunnioitat ja minkälainen haluat olla - ja siihen sitten pyrit. "
Ai että tarkoitus on luoda omat arvot. No mitäs sitten kun joku sarjamurhaaja luo omat arvonsa ja pyrkii siihen. Sekö on ihan okei? Että vaienna vaan omatunto ja ole sellainen kun mikä haluat olla. Että esimerkiksi Bräivik toimi mielestäsi ihan moraalisessa mielessä oikein toteuttaessaan omia arvojaan.
Huomaatko että ateistinen moraalikäsitys on melko heikolla pohjalla. Me emme voi luoda moraalia kuten emme voi luoda luonnonlakeja. Se mihin uskot ei muuta sitä mikä todellisuus on. Oikea ja väärä on olemassa huolimatta siitä mihin uskot. Se että ihmisillä on globaaleja moraalikäsityksiä, jotka eivät riipu kulttuurista on vahva todiste siitä, että "älykäs suunnittelija" on koodannut ne perimäämme.
T:evlut101”Eli jos syyllisyys on pelkkää psykologiaa vailla merkitystä.”
Syyllisyyttä me koemme aiheesta tai sitten ilman aihetta. Sisäinen syyttäjämme eli omatuntoa tai opittu malli, tekee joskus tepposia.
Vääränlainen syyllisyyden tunne ajaa juuri niihin huonoihin ratkaisuihin.
”Ai että tarkoitus on luoda omat arvot.”
Jokainen aikuinen pyrkii luomaan omat arvonsa, joihin voi sitoutua. Toki on henkilöitä, jotka omaksuvat muiden antamat arvot, ja yrittävät sitten pakotta itsensä niitä noudattamaan. Se vain voi johtaa myös pahaan.
”…ihmisillä on globaaleja moraalikäsityksiä, jotka eivät riipu kulttuurista on vahva todiste siitä, että "älykäs suunnittelija" on koodannut ne perimäämme.”
Asian voi noinkin ymmärtää. Totta on, että osa moraalikäsityksistä on aika lailla globaaleja. Tosin niitä murretaan esim. sodissa tai vastaavissa.
Mielestäni tuot kaksi aika tärkeää asiaa esille:
”…yritänkin "korvata" ne jotenkin oudosti mm. rankaisemalla itseäni ja syömällä vähemmän tai muuta esim. elämällä sairaalloisen nuukasti…”
”Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?”
Tuo on sitä vanhakantaista luterilaisuutta, jossa ajatellaan rangaistusten avulla muututtuvan. Todellisuudessa se vie aina vain pahempaan tilaan. Syyllisyyden väärä tunteminen johtaa väärän häpeään. Se on upottava suo.
Kirjoitat ”Anonyymi ” 6.8.2019 20:41 ”Olen heikko ja syntinen. En haluaisi olla.” ja ”Jos minulla on elämässä murheita ja stressiä niin välillä tällöin lankean ja pakenen syntielämään.”
Aloitan tuosta, että et halua olla heikko ja syntinen. Kuitenkin ihmisenä olet sitä.
Kun ”Anonyymi ” 8.8.2019 5:07 kirjoittaa ”…tunteesi johtuu siitä, että petyit itseesi ja olet itsellesi nyt liian ankara tuomari - oma virheitä on vaikeaa hyväksyä.” hän on oikeilla jäljillä. Et hyväksy oikeastaan sitä, mitä sinä olet.
Riippuvuudessa on kyse siitä, että saa nopeasti mielihyvän kokemuksia. Koska ne ovat kuitenkin lyhytaikaisia, niitä alkaa kaipaamaan yhä useammin. Tässä on siis se juttu. Mistä oikeastaan rankaiset itseäsi?
Jokainen ihminen hakee jotain, mikä tuo hyvää oloa. Jumala tekee kyllä oman osansa, mutta myös sinun tulee tehdä oma osasi. Vaikka siten, että opetelet tuntemaan itsesi siten, että tutkiskelet mistä muusta voi kokea hyvää oloa? Aivan avoimin mielin.
Älä pakota itseäsi tekemään sellaista, minkä muut ulkopuolesta määrittelee. Vaan pienin askelin kuulostelet, mistä sellainen hyvä olo tulisi muualta, kuin noista korvikkeista?
”juhani1965 ” 7.8.2019 20:06 kirjoittaa ”Ei se itsensä armahtaminen aina ole helppoa.” hän on oikeassa.” ja hän on todella oikeassa. Ensin pitää opetella rakastamaan itseään, sitten muita. Koska kaikilla on joku heikkous, on osattava katsoa niitä armollisesti. Silloin opit antamaan myös itsellesi armoa. Muuten ei kykene ottamaan vastaan sitä Jumalankaan armoa.
Kilvoittelu on juuri sitä, että teet sen oman osasi, niin Jumala aivan varmaan tekee oman osansa.- Anonyymi
Mummomuori kirjottaa hyvin aiheesta.
<<”…yritänkin "korvata" ne jotenkin oudosti mm. rankaisemalla itseäni ja syömällä vähemmän tai muuta esim. elämällä sairaalloisen nuukasti…”
”Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?”>>
"Tuo on sitä vanhakantaista luterilaisuutta, jossa ajatellaan rangaistusten avulla muututtuvan. Todellisuudessa se vie aina vain pahempaan tilaan. Syyllisyyden väärä tunteminen johtaa väärän häpeään. Se on upottava suo. "
Itse asiassa tätä kannattaa ajatella Raamatulliselta kannalta. Syntien anteeksiantamus käy ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei voi eikä saa lisätä mitään "katumusharjoituksia" tai vastaavia. Katolilaisilla on ollut erilaisia katumusharjoituksia ja myös äärikarismaatikot tapaavat usein opettaa että syntien sovittamiseksi Jeesus ei riitä vaan pitää tehdä jotain muuta. No sellainen ajattelu on epäkristillistä ja harhaoppia ja se ikään kuin alentaa Jeesuksen työn nostamalla jonkin "katumusharjoituksen" ikään kuin Jeesuksen työn rinnalle.
Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!
Tämä on erittäin tärkeä asia liittyen syntien anteeksiantamiseen. Eli pyydä Jumalalta syntejä anteeksi rukouksessasi Jeesuksen nimessä ja veressä.
En myöskään sanoisi että katumisharjoitukset olisi klassista luterilaisuutta, mutta katolilaisuudessa sitä esiintyy.
Ajattele niin että vikoinesi olet Jumalalle rakas. Kuin lapsi joka kastelee sänkynsä. Vihaako hyvä vanhempi lastaan, vaikka vahinkoja sattuu vielä kymmenvuotiaanakin? Ei tietenkään vaan kärsivällisesti hän pesee sotkut. Taivaan Isä on kaikkia vanhempia parempi ja rakastavampi. Ei hän muuten olisi lähettänyt Jeesusta kuolemaan meidän syntien puolesta.
Usein on sanottu että sielunvihollinen kuiskuttelee korvaan juuri näitä "et kelpaa Jumalalle" kommentteja. Hän on tietysti oikeassa synneistäsi (saatana nimi on hepreaa ja tarkoittaa syyttäjää), Mutta Jeesus on korjannut asiat. Samasta syystä esim. Torrekin luulee ettei kelpaa ja siksi kapinoi, mutta kyllä hänkin kelpaa jos vaan haluaa tunnustaa Jeesuksen herrakseen.
T:evlut101 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mummomuori kirjottaa hyvin aiheesta.
<<”…yritänkin "korvata" ne jotenkin oudosti mm. rankaisemalla itseäni ja syömällä vähemmän tai muuta esim. elämällä sairaalloisen nuukasti…”
”Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?”>>
"Tuo on sitä vanhakantaista luterilaisuutta, jossa ajatellaan rangaistusten avulla muututtuvan. Todellisuudessa se vie aina vain pahempaan tilaan. Syyllisyyden väärä tunteminen johtaa väärän häpeään. Se on upottava suo. "
Itse asiassa tätä kannattaa ajatella Raamatulliselta kannalta. Syntien anteeksiantamus käy ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei voi eikä saa lisätä mitään "katumusharjoituksia" tai vastaavia. Katolilaisilla on ollut erilaisia katumusharjoituksia ja myös äärikarismaatikot tapaavat usein opettaa että syntien sovittamiseksi Jeesus ei riitä vaan pitää tehdä jotain muuta. No sellainen ajattelu on epäkristillistä ja harhaoppia ja se ikään kuin alentaa Jeesuksen työn nostamalla jonkin "katumusharjoituksen" ikään kuin Jeesuksen työn rinnalle.
Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!
Tämä on erittäin tärkeä asia liittyen syntien anteeksiantamiseen. Eli pyydä Jumalalta syntejä anteeksi rukouksessasi Jeesuksen nimessä ja veressä.
En myöskään sanoisi että katumisharjoitukset olisi klassista luterilaisuutta, mutta katolilaisuudessa sitä esiintyy.
Ajattele niin että vikoinesi olet Jumalalle rakas. Kuin lapsi joka kastelee sänkynsä. Vihaako hyvä vanhempi lastaan, vaikka vahinkoja sattuu vielä kymmenvuotiaanakin? Ei tietenkään vaan kärsivällisesti hän pesee sotkut. Taivaan Isä on kaikkia vanhempia parempi ja rakastavampi. Ei hän muuten olisi lähettänyt Jeesusta kuolemaan meidän syntien puolesta.
Usein on sanottu että sielunvihollinen kuiskuttelee korvaan juuri näitä "et kelpaa Jumalalle" kommentteja. Hän on tietysti oikeassa synneistäsi (saatana nimi on hepreaa ja tarkoittaa syyttäjää), Mutta Jeesus on korjannut asiat. Samasta syystä esim. Torrekin luulee ettei kelpaa ja siksi kapinoi, mutta kyllä hänkin kelpaa jos vaan haluaa tunnustaa Jeesuksen herrakseen.
T:evlut101”Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!”
Ei riitä. Tunnet itsesi kelvottomaksi ja olosi on paha, kunnes osaat itse antaa itsellesi anteeksi. Sitten kun tuohon pystyt sydämesi on kevyt. Jotkut tarvitsevat siihen tarinan ristillä kituneesta Jumalasta toiset eivät. Anonyymi kirjoitti:
Mummomuori kirjottaa hyvin aiheesta.
<<”…yritänkin "korvata" ne jotenkin oudosti mm. rankaisemalla itseäni ja syömällä vähemmän tai muuta esim. elämällä sairaalloisen nuukasti…”
”Kuinka voin armahtaa itseäni ja luottaa että syntini on annettu anteeksi niitä pyytämällä ja katumalla ilman mitään minulta vaadittavia muita tekoja?”>>
"Tuo on sitä vanhakantaista luterilaisuutta, jossa ajatellaan rangaistusten avulla muututtuvan. Todellisuudessa se vie aina vain pahempaan tilaan. Syyllisyyden väärä tunteminen johtaa väärän häpeään. Se on upottava suo. "
Itse asiassa tätä kannattaa ajatella Raamatulliselta kannalta. Syntien anteeksiantamus käy ainoastaan Jeesuksen sovitustyön kautta. Siihen ei voi eikä saa lisätä mitään "katumusharjoituksia" tai vastaavia. Katolilaisilla on ollut erilaisia katumusharjoituksia ja myös äärikarismaatikot tapaavat usein opettaa että syntien sovittamiseksi Jeesus ei riitä vaan pitää tehdä jotain muuta. No sellainen ajattelu on epäkristillistä ja harhaoppia ja se ikään kuin alentaa Jeesuksen työn nostamalla jonkin "katumusharjoituksen" ikään kuin Jeesuksen työn rinnalle.
Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!
Tämä on erittäin tärkeä asia liittyen syntien anteeksiantamiseen. Eli pyydä Jumalalta syntejä anteeksi rukouksessasi Jeesuksen nimessä ja veressä.
En myöskään sanoisi että katumisharjoitukset olisi klassista luterilaisuutta, mutta katolilaisuudessa sitä esiintyy.
Ajattele niin että vikoinesi olet Jumalalle rakas. Kuin lapsi joka kastelee sänkynsä. Vihaako hyvä vanhempi lastaan, vaikka vahinkoja sattuu vielä kymmenvuotiaanakin? Ei tietenkään vaan kärsivällisesti hän pesee sotkut. Taivaan Isä on kaikkia vanhempia parempi ja rakastavampi. Ei hän muuten olisi lähettänyt Jeesusta kuolemaan meidän syntien puolesta.
Usein on sanottu että sielunvihollinen kuiskuttelee korvaan juuri näitä "et kelpaa Jumalalle" kommentteja. Hän on tietysti oikeassa synneistäsi (saatana nimi on hepreaa ja tarkoittaa syyttäjää), Mutta Jeesus on korjannut asiat. Samasta syystä esim. Torrekin luulee ettei kelpaa ja siksi kapinoi, mutta kyllä hänkin kelpaa jos vaan haluaa tunnustaa Jeesuksen herrakseen.
T:evlut101”Siihen ei voi eikä saa lisätä mitään "katumusharjoituksia" tai vastaavia.”
”En myöskään sanoisi että katumisharjoitukset olisi klassista luterilaisuutta, mutta katolilaisuudessa sitä esiintyy.”
Luther kritisoi sitä, että katollisessa kirkossa saattoi ostaa synninpäästön katumusharjoitusten sijaan. Sitä kutsuttiin aneeksi. Silloin ei tarvinnut tehdä katumusharjoituksia.
Kyllä luterilaisuuteenkin liittyi se, että katumusta piti osoittaa ensin jotenkin, että sai synninpäästön. Ortodoksinen kirkko tuntee sen vieläkin.
”Epitimia (kreikaksi: επιτίμιον, epitimon - kielto,rangaistus, venäjäksi: епитимия, epitimija, englanniksi: penance) on ortodoksisessa kirkossa kirkollinen määräys katumusharjoituksien tekoon.”
”Epitimia voi käytännössä käsittää esimerkiksi maahankumarruksia jumalanpalveluksen aikana tai kotona luettujen rukouksien aikana, Jeesuksen rukouksenlukemista, paastoamista, hyväntekeväisyyden harjoittamista sekä hengellisen kirjallisuuden ja rukouksien lukemista.”
”Epitimian kesto on rajallinen. ”
Ortodoksi.net
Katumusharjoituksia voi olla myös, että rukoilee ”rystyset valkoisina”, ja jää passiivisena odottamaan jotain tapahtuvaksi. Tai se, että kouristuksen omaisesti alkaa harjoittamaan erilaisia hengellisiä tilaisuuksia yms. Mukaan lukisin myös ankaran työnteon.
”Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!”
Jotta ihminen voi muuttua sisäisesti, kyllä hänenkin pitää se oma osansa tehdä. Ei rakkautta osata ottaa vastaan noin vain, etenkin jos on kasvanut hyvin tuomitsevassa ilmapiirissä.
”sielunvihollinen kuiskuttelee korvaan juuri näitä "et kelpaa Jumalalle" kommentteja.”
Ikävä kyllä tuota kuulee ihan uskovaistenkin suusta.Anonyymi kirjoitti:
”Siis Jeesuksen sovitustyö yksin riittää eikä siihen kuulu lisätä mitään muuta!”
Ei riitä. Tunnet itsesi kelvottomaksi ja olosi on paha, kunnes osaat itse antaa itsellesi anteeksi. Sitten kun tuohon pystyt sydämesi on kevyt. Jotkut tarvitsevat siihen tarinan ristillä kituneesta Jumalasta toiset eivät.”Tunnet itsesi kelvottomaksi ja olosi on paha, kunnes osaat itse antaa itsellesi anteeksi.”
Tuossa on se ydin, mikä mm. estää sen Jumalan rakkauden vastaanottamista.
Jeesus ei armahda, vaan sanoo; 'Jos silmäs viettelee sinua niin revi se irti, jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. '
Minä tiedän lapsuudesta erään nuoren miehen, joka löi kirveellä kätensä poikki . En tiedä miksi, mutta hän taitaa virua edelleen mielisairaalassa, sinne hän ainakin joutui.
Sellaisia ohjeita tässä opissa jos uskoo.- Anonyymi
Minäkin muistan erään taannoisen tapauksen, jossa nuori nainen hirtti peräpukamansa ja selvisi siitä ilman minkäänlaisia oikeudellisia sanktioita.
- Anonyymi
Katolilaisilla ja ortodokseilla 1000 v sitten tapahtuneesta "erosta" huolimatta on samoja tapoja.
Ne ovat vieraita ev.luterilaisille, toiseen valtionkirkkoon tutustuminen avartaa näkemystä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 994845
Oletin törmäileväni sinuun yhtenään
Emme ole osuneet kuitenkaan samalle kiertoradalle. Enää en oleta, enkä usko törmäykseen.453746- 2323494
Mitä tuntemuksia herätin sinussa
Viimeksi kun nähtiin? Ajatuksesi, niitä kuuntelen herkällä korvalla.1573344Olenko ainut
Vai huomaatko myös sen, että olemme hyvin samanlaisia. Kuin olisit toinen puolikkaani ❤️713321- 852956
- 312749
- 352443
Odotan näkemistäsi
tällä viikolla. Pelkään sitä myös. Saat minut tuntemaan niin paljon. Odottavan aika on pitkä.952314- 192192