Eli tämmöinen kysymys: Onko parempi pysyä vanhassa pitkäaikaisessa suhteessa (kohta 5 vuotta, molemmille ensimmäinen pitkäaikainen suhde) ja koko elämänsä ajatella, että mitähän ois tapahtunut jos ois.. vai jättää vanha suhde ja yrittää sitä uutta, kun se tuntuu että siinä vois oikeasti olla henkilö joka on "sielun kumppani" tai jotain (vaikka tietää, että kummakin suvun puolelta tulee sanomista ja muuta yleistä paheksuntaa)? Koska minun periaate on, että EN PETÄ ja ei minun sillai tee sitä toista naista seksuaalisesti mieli vaan haluaisin vaan olla hänen kanssa ja jutella ja oleilla kaikki päivät ja yöt! Hän just haastaa ja täydentää minua täysin! Eikä tämä ole sellainen, että näin hänet juuri vaan olen tuntenut hänet itemmän aikaa ja olemme aina jutelleet kaikista asioista. Joku voi sanoa, että ollaan sillai kasvettu yhteen, kai!
Mä olen hyvin hämmentyneessä tilassa, koska kaikesta huolitta rakastan kuitenkin nykyistä puolisoani ja ajattelen sitä kuinka paljon se satuttais häntä, jos tämmösen asian menis hänelle tekemään!
Jonkun täytyy pystyä auttamaan mua ja kertomaan mitä tehdä!! Olen täysin hukassa..
Tämä vaikeuttaa elämääni tosi paljon! Auttakaa! Kertokaa neuvo! Tai jotain!
Olen sen verran sekavassa tilassa, kun tulin vähän aikaa sitten töistä(en pysty muuloin kirjoittamaan tätä), että en oikein osaa kirjoittaa asioita oikein, mutta kysykään jos haluatte tietää jotain jotta osaisitte auttaa paremmin!
Kiitos todella paljon kaikista mahdollisista viesteistä!
Mä olen hyvin hämmentyneessä tilassa, koska kaikesta huolitta rakastan kuitenkin nykyistä puolisoani ja ajattelen sitä kuinka paljon se satuttais häntä, jos tämmösen asian menis hänelle tekemään!
Jonkun täytyy pystyä auttamaan mua ja kertomaan mitä tehdä!! Olen täysin hukassa..
Tämä vaikeuttaa elämääni tosi paljon! Auttakaa! Kertokaa neuvo! Tai jotain!
Olen sen verran sekavassa tilassa, kun tulin vähän aikaa sitten töistä(en pysty muuloin kirjoittamaan tätä), että en oikein osaa kirjoittaa asioita oikein, mutta kysykään jos haluatte tietää jotain jotta osaisitte auttaa paremmin!
Kiitos todella paljon kaikista mahdollisista viesteistä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä olen ollu aina sitä mieltä että sitä voi katua mitä on tehny,mut ei sitä mitä on jättäny tekemättä...no jaa,tilannekohtanen juttu... Elätkö sä ite oman elämäsi,vaan elääkö suku sun puolesta? Ei se oo kiva toistakaan kohtaan jos sun ajatukset on muualla.Eikä sun tänhetkinen suhde taida olla viimesen päälle tyydyttävä jos sä jostain toisesta ajattelet noin eli miks et vois kuunella "sisintäsi" ja yrittää uutta.Jos juttu ei pelitä niin ei sit mut eipähän tartte miettiä jälkeenpäin.Sä olet jo tainnut tehdä ratkaisus,mutta sua "pelottaa" jälkipuinti...? Jokaisella on vain yksi elämä,miksi tuhlata sitä,eletään sitä täysillä!
Kokeile uutta suhdetta. Älä missään tapauksessa jämähdä ensimmäiseen "oikeeseen" suhteeseen. Täällä on yks joka teki sen virheen yli 20v sitten ja nyt tässä meidän suhteessa on kaks pirun katkeraa ja ilkeää ihmistä. Jos olis ollut ymmärrystä ja rohkeutta.... Mitään et menetä mutta saat kokemusta ja tulet toimeen mahdollisimman erilaisten ihmisten kanssa. Minun mieheni sanoo aina riita tilanteissa että eihän muutkaan naiset, vaikka hänellä on just tasan minusta kokemusta kun "alaikäisestä" asti on kuljettu yhdessä.
No. Itse olen "jämähtänyt" suhteeseeni mieheni kanssa n. 20v sitten ja tässä suhteessa on ainakin ymmärtämystä paaaljon enemmän kuin 20 v sitten. Kaikkea muutakin.
Mulle itselleni sattui noin vuosi sitten sama. Rakastuin erääseen vanhaan tuttuun, ja eronsin miehestäni tämän toisen takia. Nyt ollaan oltu vuosi yhdessä ja huomasin että en edes ole onnellinen. Ero on tulossa...
kaipaan exääni, sillä musta tuntuu että se ero tapahtui pelkästään siksi että halusin kokeilla suhdetta tämän toisen kanssa. Joten mieti tarkaan mitä teet, jos teillä on nyt suhde kunnossa niin miksi päättää sellaista. Noita ihastumisia tulee aina. Pystyisitkö puhumaan tuosta puolisosi kanssa?
voimia sinulle, ja toivon että teet oikean ratkaisun!
Kuvittele, että otat eron ja alat suhteen. Seurustelette, mitä tuo mukanaan ensimmäinen vuosi? Entä toinen vuosi, miten sujuuu yhdessä asuminen? Miten aloitata päivään, mitä teet ja sanot, miten hän reagoi...
Entäpä kymmenen vuoden kuluttua, missä pisteessä suhteenne olisi?
Joskus tämä lopppuunsaakka miettiminen auttaa ratkaisussa. Toki voit myös ajatella nykyistä suhdettaasi ja sen tilaa tulevaisuudessa, jos et nyt tilaisuuteen tartu...
Muuten hyvä mutta ei ihmiset mieti uuden kelkkaan hypätessään kymmentä vuotta eteenpäin. Hyvin usein uusi suhde on pakoa sen hetkisen kumppanin tylsyydestä - silloin ei todellakaan tule mieleen että ehkä, _ehkä_ onkin muutaman vuoden kuluttua ihan samassa saatanan tilanteessa, nyt vain uuden ihmisen kanssa. Ihminen on ahne. Tyytykää tuttuihin ja turvallisen tylsiin pitkäaikaisiin kumppaneihin. Jokaisessa hyvässä suhteessa on paljon hyvää ja vähän huonoa - ja jokaisessa huonossa suhteessa vähän hyvää ja paljon huonoa. Jos tämän hetkisen suhteen plussat ovat kaikesta huolimatta suurempia kuin miinukset - minä henk.koht. en näe mitään järkeä jokaisen uuden ihastuksen perään säntäämisessä ja vuosien arvokkaan yhteisen historian heittämisessä romukoppaan...
joutuu ihan väkisinkin, tai ehkei ihan kaikki?, hämmentäviin tilanteisiin. Itsekin rakastuin toiseen, vaikka rakastan miestänikin enkä edes harkitse eroa. Rakastuin, vaikken halunnut.
Mutta noin yhdellä lauseella: Hyvää kumppania ei kannata vaihtaa.
Riippuu siitä oletko sinä alkuperäinen kirjoittaja mies vai nainen? Jos olet mies, niin jätä nykyinen puolisosi (Mies ei kirjoittaisi tuollaista juttua ellei olisi kertakaikkiaan asiasta täysin vakuuttunut ja varma)
Mutta jos olet nainen, niin unohda se uusi ihastuksesi.(Naisillä on aina juuri tuollaisia: "Oooh, me olemme sielunkumppanit" ym. lässynlässy paskaa, joka hyvin harvoin on totta, mutta naiset nyt vain elävät aina pilvilinnoissa ja haluavat että heillä olisi elämässään herttasarjojen kaltaista DRAAMAA!)
Siis jos olet nainen, niin mietippä nyt hetkinen: Viiden vuoden päästä elämä sen uuden kanssa olisi ihan yhtä arkista kuin nykyisesi kanssa nyt. Tai samapa tuo mulle. Heitä vaan kaikki hukkaan... mutta älä sitten itke vanhasi perään niinkuin tuollaisissa tapauksissa on tapana...
Ai olet siis mies....(luin nyt vasta uudelleen sen otsikon, heh...no siinä tapauksessa.)...