että jääkö vaimonsa ja lapsensa luo, vai lähteekö toisen naisen matkaan??!!!
En ymmärrä...
En ymmärrä...
Miksi mies ei osaa päättää
satu
104500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies istuu kahdella tuolilla ja ei kunnolla missään. Kummankaan naisen luona ei ole tarpeeksi paha olla, että toisen jättäisi. Eikä kummankaan luona niin hyvä olla, että ratkaisu olisi ilmiselvä.
Kamppailu on tasaväkinen pelin tässä vaiheessa.
Yleensä jatkossa "toinen" nainen häviää, sillä lapsi ratkaisee ottelun.
sopisi hyvin selitykseksi tilanteeseemme, sellaista ees taas vatkaamista tuo miehen touhu on nyt ollut.
Olisikohan mitään vinkkejä millä tuota ratkaisua voisi nopeuttaa? Alkaa käymään aika rankaksi.
jätä homma siihen niin selviät vähimmillä naarmuilla.Henk.koht. en rupeaisi tollaseen leikkiin.Se saa molemmilta joten hyvähän sen on olla, se voi jatkaa vaikka kuinka kauan ja sulla se elämä menee ohi.
Eli nopeutta tuo samantien kun nyt lemppaat sen ja etit miehen joka antaa sulle kaiken eikä vaan varastettua aikaa kun hänelle sopii.Ette varmaan kuitenkaan vietä pyhiä ym yhdessä vaan hän on vaimonsa ja lapsensa tykö.
ehkä oli sen verran epäselvästi kirjoitettu ettei se tullut esille.
Joo mieheni kyllä tosiaan viettää viikonloput, lomat ym. minun ja lapsemme kanssa. Toisen kanssa vain näitä melko lyhyitä varastettuja hetkiä.
Mutta siis mitenkähän näin vaimona voisin päätöstä nopeuttaa.
Laita mies seinää vasten ja pakota päättämään. Ihan yksiselitteisesti, joko tämä perhe tai se toinen nainen. Ja viikko aikaa miettiä ratkaisuaan. Parasta olisi, jos mies voisi vielä olla yksinään sen viikon jossain "ilman häiriötekijöitä".
Ei siinä mistään osaamattomuudesta ole kyse. Mies ei halua eikä aiokaan päättää mitään, koska haluaa pitää molemmat. Jos joku päätös asiaan halutaan, niin jomman kumman naisen on se tehtävä.
voihan se näinkin olla ettei tosiaan edes halua tehdä päätöstä. Itse kyllä ajattelen, että ei pysty, vaan meidän naisten se on tehtävä.
Mutta ainakin vielä minulla on vakaa ajatus, että minä en miestä helpolla päästä tekemällä päästöstä hänen puolestaan, vaan hän saa tehdä päätöksensä, koska on itse soppansa keittänyt.
sen sopan sen miehen kanssa...
Minä olin aikanaan se "toinen nainen", tosin kun aloimme seurustella, oli mies jo muuttanut exänsä ja lapsensa luota pois.
No, muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tämä pyöritys alkoi ja mies oli luonani ehkä pari viikkoa, sitten viikon exän luona, viikon kaksi taas minun luona ja näin pois päin. Usean kuukauden pyörityksen jälkeen olin jo hermoraunio ja pyysin häntä tekemään päätöksen. Työnsin häntä pois luotani ja käskin mennä perheensä luo, kun sinne nähtävästi niin kaipaa. Uskokaa tai älkää, mies hankkiutui eroon asunnostaan ja muutti exän luo. Luulin pelin olevan selvä ja olo oli jokseenkin helpottunut. Kuitenkin vain pari viikkoa tästä ja hän tuli kassiensa kanssa minun luokseni ja vakuutti jäävänsä. Eipä aikaakaan kun mies taas lähti. Sitten lähdin minäkin, nimittäin etelään hermolomalle suht pitkäksi aikaa.
Palatessani olin toinen ihminen ja olin "päässyt yli pahimmasta". Mies otti yhteyttä heti palattuani ja aloimme tapailla ystävinä. Tällä kertaa erona oli se, etten ollutkaan enää täysillä rakastunut häneen vaan lähinnä välinpitämätön ja pidin häntä menneiden talvien lumina, kuitenkin ystävänä. Jonkun ajan päästä hän kuitenkin vietti taas öitä luonani ja sanoi tehneensä vihdoin päätöksen, eikä palaa enää exän luo.
Sillä kertaa päätös piti, tästä on nyt pari vuotta aikaa yhdessä ollaan edelleen. Ja vaikka olenkin "kaikkien haukkuma toinen nainen", korostan, että mies oli vapailla markkinoilla kun pelimme alkoi. Toiseksi, MINÄ luovutin ja lähdin pois toisen päätöstä kunnioittaen (joskin myös tästä pyörityksestä ja nöyryytyksestä katkeroituneena) ja takaisin tullessani vielä pyrin olemaan vain ystävä.
Mies teki kuitenkin aloitteen ja sen myötä päätin antaa vihoviimeisen mahdollisuuden. Tänä päivänä olemme kihloissa ja suunnittelemme perheenlisäystäkin. Joskus se siis menee näinkin päin.
Tarkoitukseni ei ollut missään vaiheessa rikkoa hänen perhettään, mutta kaikki ulkopuolisetkin kuten myös ex-emäntä itsekin tiesivät, ettei heistä olisi tullut mitään. Mies palasi vain ja ainoastaan lapsen takia. Siksipä hän ei siellä koskaan pystynyt olla muutamaa päivää pitempään kun ei yksinkertaisesti sietänyt exäänsä.
Niin, ja heidän yhteiselonsa surkeuden todistaa myös se, että ennen ja jälkeen exän raskauden he ovat eronneet ja palanneet yhteen lukuisia kertoja. Suurimman osan raskausajasta nainen oli yksin. Myös 2 vkoa lapsen syntymän jälkeen mies lähti taas tiehensä muutamaksi viikoksi.
Ja se, haluanko todella tällaisen miehen kanssa perhettä... niinpä. Jos sama homma toteutuu minunkin kohdallani... Mutta katsotaan nyt. Varaukseni minullakin. Toisaalta mies on parin vuoden ajan ollut vain "minun", joten eiköhän olisi korkea aika alkaa luottamaankin...?
en neuvois luottamaan. muutaman vuoden päästä olet taas liemessä nimittäin tämä mies ei kestä isyyttä ja arkea. lasten kanssa kun pitää kestää kurjuutta ja rakkauden tylsistymistä ja sen sellaista. jostain tulee uusi sinua ihanampi nainen, sen voin luvata. ja sitten saat sinä olla se paska ex jonka luona mies roikkuu vaan lapsen takia vaikka kaikki muu on pelkkää kurjuutta... mutta itsepä päätät.