Laitan tänne kysymystä josko joku olisi vastaavaa kokenut, osaisiko neuvoa..
tiivistettynä: aloitin maastopyöräilyn liian innokkaasti eli liian usein ja kauan, oikean käden ulnaris hermo vissiin otti itteensä ja siitä seurasi ns handlebar palsy oletettavasti..pikkurilli toimii ok mutta nimetön elää ns omaa elämäänsä eli harottaa ja on koukussa monessa hienomotoriikkaa vaativassa käden liikkeessä.
Lääkäri oli ihan kujalla ja sanoi että napsusormi kenties (no ei oo, ei kipuile jne),saan siis sormen suoraksi kun jumppailen mut ei pelitä kunnolla ja ylipäätään koko oikea käsi on ns voimaton. Viikon takaiseen on parempi jo mut kyl tää huolettaa.
En nyt ole pyöräillyt viikkoon mut ei oo palautunut.
Eli kokemuksia onko vastaavasta kellä ja onko tietoa kauanko tää voi kestää/millon lisätutkimuksiin..
hieroja totes ett koko käsi ihan spasmissa joten kyl siellä pinteessä vissiin hermo vielä on..
pyörä on fati ja oikean käden puolella vain vaihteet.
Kertokaa onko vastaavasta kokemuksia, uskosin että on..
Mitenkähän sitä jatkossa uskaltaa pyöräillä jos tämä nyt paranee..toki jälkiviisaana olen nyt perehtynyt ajoasentoihin, hanskoihin jms ehkäseviin toimenpiteisiin mut auttaako ne kun jo on näin käyny.
tiivistettynä: aloitin maastopyöräilyn liian innokkaasti eli liian usein ja kauan, oikean käden ulnaris hermo vissiin otti itteensä ja siitä seurasi ns handlebar palsy oletettavasti..pikkurilli toimii ok mutta nimetön elää ns omaa elämäänsä eli harottaa ja on koukussa monessa hienomotoriikkaa vaativassa käden liikkeessä.
Lääkäri oli ihan kujalla ja sanoi että napsusormi kenties (no ei oo, ei kipuile jne),saan siis sormen suoraksi kun jumppailen mut ei pelitä kunnolla ja ylipäätään koko oikea käsi on ns voimaton. Viikon takaiseen on parempi jo mut kyl tää huolettaa.
En nyt ole pyöräillyt viikkoon mut ei oo palautunut.
Eli kokemuksia onko vastaavasta kellä ja onko tietoa kauanko tää voi kestää/millon lisätutkimuksiin..
hieroja totes ett koko käsi ihan spasmissa joten kyl siellä pinteessä vissiin hermo vielä on..
pyörä on fati ja oikean käden puolella vain vaihteet.
Kertokaa onko vastaavasta kokemuksia, uskosin että on..
Mitenkähän sitä jatkossa uskaltaa pyöräillä jos tämä nyt paranee..toki jälkiviisaana olen nyt perehtynyt ajoasentoihin, hanskoihin jms ehkäseviin toimenpiteisiin mut auttaako ne kun jo on näin käyny.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitäs läksit? Urheilija tervettä päivää näe. Pyöräily on rankkaa hommaa ja kaikenlaista vaivaa tuottavaa. Pahimmista selviää kortisonipiikillä. Hermopinne on semmoinen vaiva, että parantuminen kestää yleensä kauan. Itsellä oli joskus pinne jalassa niin ettei meinannut edes kävely onnistua. Varsinkin epätasaisella meni käsittämättömästi nokilleen alvariinsa. Talvella jalkapöytä paisui kuin pullataikina, ja muutamaan päivään kävellyt lainkaan. Järkyttävä särky viikkokaupalla. Kortisoonipistos auttoi ja loput hoisi aika. Nykyään on lonkat jumissa. Todennäköisesti nivelpussit tulehtuneet.
Vastaus on näin ollen aika. Ajan kanssa kaikki selviää kun vaan malttaa olla liikoja rasittamatta itseään.
Jep. Noin se menee. Aika parantaa usein.
kiitos teille. No näinhän se on että pitää vaan odotella ett aika auttaa.
Niitä ennalta ehkäseviä keinoja nyt kysyisin ja etenkin maastopyöräilyyn..en halua tehdä samaa virhettä uudestaan jos ja kun tuo käsi palautuu.
Tanko korkeammalle, ajoasennon tarkistus..väkisin mulla kyl ranteet menee vaikeissa kohdissa väärään asentoon kun keskityn esteistä selviämiseen..
Millaiset hanskat olisi nyt mun tapauksessa parhaat? Entä mitä mieltä ergo tupista?
Mullahan tämä käden toimimattomuus ja sormen harotus tuli jo heti toisen ajokerran jälkeen joten mietityttää kyllä että miten jatkossa..
t. ap kirjottaja
Hyvä että keksit missä on parannettavaa :)
Onhan fillarisi runkokoko ylipäätään oikea ja sinun mittasuhteille sopiva? Oikein säädetty?
Täältä ääni myös ergokahvoille varsinkin jos käsille tulee paljon painoa.
Sitten satulaa voisi laskea jonkin sentin alle optimikorkeuden ja aavistus liian eteen? Helpottaa hyvän asennon pitoa hallittavuuden ja poljentatehon kustannuksella..
Istuthan fillarissa ryhdikkäänä etkä missään veltossa makarooniasennossa kenties hieman kummallisessa asennossa kurkottaen? Liian iso runko altistaa tähän.
Tangon nostaminen lienee hyvä keino. Silloin ei tarvitse niin raskaasti nojata käsiinsä. Hanskoissa tuskin on ratkaisevia eroja, muuta kuin se että mitä kuuluisampi merkki sen kalliimpi. Ergokahvat tankoon voi hyvinkin auttaa asiaa. Ainakin itse huomasin selvän eron vanhoihin tubbeihin verrattuna.
Kiitos paljon teille:)!
Runko on kokoa m ja se on siinä ja rajoilla että on sopiva, s olisi ollut kyllä pieni. Mutta muut säädöt pitäisi nyt olla kohdillaan ja ergo tupet aion ostaa ennen seuraavaa ajokertaa. Sormi on jo suoristunut ja voimatkin osin palailleet mutta edelleen odotan kokonaan palautumista ennen kuin ajan seuraavan kerran. Toivotaan että mukava harrastus pian jatkuu-ilman hermopinnettä.
t. ap
Monesti sanotaan, että liian isoa runkoa ei saa sopivaksi/pienemmäksi mutta hivenen liian pieni runko voidaan helpommin saada sopivan kokoiseksi/isommaksi. Jos on vaikka kahden koon välissä, kannattaa valita se pienempi koko ja esim. stemmin pituutta lisäämällä saada ajoasento kohdalleen.
Toivottavasti pyöräsi on sopivan kokoinen eikä ongelma johdu siitä. Kireitä ketjuja sinne vaan.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta kireistä ketjuista tuli mieleeni. Vaihdoin tuohon Helkama S2 - polkupyörääni jälleen uuden ketjun. Koskapa kmc on tähän mennessä venähtänyt yli prosentin jo 1200 ja 1500 kilömetrin välillä, ajattelin ottaa tällä kertaa vain yhden kokonaisen lenkin pois uusista. Että niillä keinoin saisi elinikää pidennettyä. Vielä mitä. Tänään läksin tavoitteena sata, mutta heti alussa ketju ronksahteli rattaiden yli. Meinasin jo luovuttaa, mutta päätin kun kerran läksin, sotken jonkillaisen matkan kumminkin. Vain takaratas toiseksi pienimmällä ja eturatas suurimmalla ketju pysyi jotenkin rattaalla.
Mitä tästä opimme? Parempi vaan lyhentää ketju sovinnolla määrä mittaiseksi, joka on sama kuin alkuperäisen ketjun linkkien summa. Vein Helkaman korjaamolle, mutta, tavallisesti luotettavana pidettävä lähde, kertoi keskiön rahinan olevan sangen normaalia. Takakiakon napa ottaa lievästi kiinni, ja sitä yritinkin kartioavaimilla vääntää hampaat irvessä auki. Lukitusmutteri ei hievahtanutkaan. Etunapa aukesi sentään, ja sainkin sen mielestäni hyvin rullaavaksi. Tavallisesti luotettavana pidettävä lähde kertoi tilanteen olevan sillä lailla toivoton, että asioitten näit ollen, täytyy ajaa takanapa loppuun ja hankkia sitten uusi.
Ketä kiinnostaa? Ei ketään, tai kenties toista ihmistä, joka on haksahtanut samaan Helkama S2 - polkupyörään. Muuten, kannatti haksahtaa, erittäin hyvä ja kaunis polkupyörä. Nyt kun taas pesin ja vahasin, hohtaa, sunöshining, komeammin kuin uusi. Kulkee kuin unelma.
En taaskaan muistanut mihin ketjuun tämänkin jorinan laitoin. Kiitos nostosta. Olisi varmaankin kipin kapin syytä lähteä päälääkörille.
Kuin ollakaan, otin sitten ketjusta vielä kaksi lenksua pois. Nyt oletin, että kaikki olisi taas kunnossa. Vielä mitä. Ketju ei enää hyppinyt rattaiden yli, mutta vaihteisto ei toiminut nyt lainkaan. Takarattaista pienin oli se, mihin jäi jurruttamaan. Seiska ei toiminut lainkaan. Seuraavalla naksulla hyppäsi vitoselle, ja niin edelleen. Lopulta ketju pomppi pienimmän rattaan yli. Runkoon kiinni.
Vääntelin säätöruuvia. . Ei mitään vaikutusta vaikutusta. Myöhemmin tosin huomasin että alempi ruuvi on suurimman rattaan säätöä varten. Säädin näin ollen rissan tasan isoimman rattaan alapuolelle ja pienimmän rattaan kohdalla vähän yli. Mutta ketju se vaan hyppi omia aikojaan. Aloin jo epäilemään, että Tokmannilta hankkimani halvat kiinalaiset kmc:eet olisi jotenkin epäkelvot.
Seuraavaksi oletin, että alkuperäinen rataspakka olisi jo niin kulunut että vika johtuisi siitä. Joten otin uuden CS-HG51 - rataspakan (11-28) ja asensin sen. Näitten kanssa saa muuten olla tarkkana. Vain muutamia naksauksia lukituskappaleesta kun on jo syytä lopettaa kiristäminen. Muuten on vaara kiristyä niin tiukalle että saa vääntää hampaat irvessä kun taas on availun aika.
Ei korjaantunut niilläkään keinoin. Huomasin että rattaat vimputti pyöriessään aikalailla. Nyt epäilinkin jo vapaaratasta. Kuten olen maininnut, viimeksi kun yritin napaa auki, en siinä valitettavasti onnistunut. Nyt hokasinkin, että akselin lukitusmutterit on tässä mallissa yhtenäinen mötikkä siellä toisen puolen. Joten avasin lukitusmutterin vaparattaan päästä. Näillä keinoin pääsinkin käsiksi tämän pään säätömutteriin, joka tosin oli punaisen suojamuovin alla. Otin näin ollen ruuvimeisselin ja vimputin suojuksen irti. Nyt sain säätömutterin auki. Jo ennen avaamista ymmärsin, että ei taidakaan löytyä koloa kuusiokoloavaimelle. Mutterin takaa nimittäin pilkotti kuulalaakereita epämääräinen pino.
Vedin akselin varovasti ulos, ja pääsin käsiksi todelliseen kompostiyllätykseen. Seitsemän kuulalaakeria lillui epämääräisen oloisesti laakerikehässä kummassakin päässä. Muutama jäykässä rasvassa sisäpuolella. Pyöreäpäisellä pihdillä napsin useimmat, ruuvimeisselillä varovasti tonkien lisää, ja loput ravistin varovaisesti. Kuin olisi pommia purkanut.
Mömmöiset kuulat liuotinpesuun. Sisältä hinkkasin liuottimeen kastetulla liinalla. Lopulta kuivasin kuulat ja kartioita parhaan kykyni mukaan. Myös paineilmaa pullosta laakerikehiin. Sitten pursotin tajuttomia määriä laakerirasvaa putken sisään ja ulkokehille. Noukin kuulia ja asettelin suurin piirtein ulkokehälle, seitsemän kummallekin puolelle. Nyt kuulia oli kuusitoista. Ehkä hukkasin muutaman. Pari ylimääräistä änkesin rasvan sekaan kartion sisäpuolelle. Akseli varovaisesti sisään, ja vaparattaan välistä säätömutteria kiristämään. Pian ymmärsin, että lukitusmutterin urat voi toimittaa myös kiristäjän virkaa. Koska vapaaratas olisi tarvinnut näämäsestikin ulosvetäjän, en saanut sitä irti.
Joka tapauksessa suojamuovi oli painettava paikoilleen ennen kuin pääsi kiinnittämään lukitusmutteria. Niinpä ensin säädin varovasti sormin säätömutteria. Siinä olikin taiteilemista. Hiukan liian kireälle, alkoi pykeltäminen, liian löysälle, akseli heilui. Joten lopulta tein kompromissin. Juuri niin hilkulle, että pyörä pyöri jouhevasti, vaikka akseli vielä heilui muutaman millin sivuttaissuunassa. Sitten mutteria hieman auki. Suojus paikoilleen. Lukitusmutterin urat säätömutteriin kiinni ja sitten varovainen kiristäminen, kahdella kartioavaimella.
Näin toimien luulin saavuttavani päämäärän, vaihteiden jouhevan toiminnan. Kun pyörä oli taas kiinni ja ketju paikoillaan, huomasin pienien vaihteiden säätöjen jälkeen vaihteiden lonksuvan paikoilleen kuin ennenkin.
Totisesti. Hirmuinen urakka, mutta toivon nyt saaneeni takakiakolle hiukan lisäaikaa. Samalla kuin säästin sievoisen summan rahaa, jonka olisi varmaankin tavallisesti luotettava taho, mieluusti tienannut itselleen.
Koska helkama S2 täyttää vasta vuoden, kukkia pöytään, olisin kenties voinut viedä polkupyörän sinne minne aurinko ei paista. Toisin sanoen myyjäliikkeeseen. Jälleenmyyjän esiintyminen on vain niin joutavanpäiväistä että en halunnut niin toimia. Niin sanottu ensihuoltokin oli silkkaa valohoitoa. Myötätuntoa sain senkin edestä. Palvelyalttiudessa ei moitteen sijaa.
Mitä taas Helkaman toimintaan tulee, lähetin sinne sähköpostia pyörään liittyen. Ei mitään vastausta. Harmillista. Tuote on kuitenkin miellyttänyt minua muutoin. Varmaa nyt ainakin on se, että jos joskus vielä polkupyörän ostan en ainakaan Helkamaa. Ulkomaisista nettikaupoistakin saa nykyään parempaa palvelua.
Sinuna hankkiutuisin välittömästi pätevän fysioterapeutin, kalevalaisen jäsenkorjaahan tms. tutkittavaksi. Ei tuollaista pidä sietää, eikä aika korjaa kaikkea. Edellä mainitut pätevät henkilöt osaavat kertoa missä vika ja mitä olet tehnyt väärin vaivan saadaksesi.