Ulnaris hermo/ nimetön sormi koukussa

Jep. Noin se menee. Aika parantaa usein.

Hyvä että keksit missä on parannettavaa :)

Onhan fillarisi runkokoko ylipäätään oikea ja sinun mittasuhteille sopiva? Oikein säädetty?

Täältä ääni myös ergokahvoille varsinkin jos käsille tulee paljon painoa.

Sitten satulaa voisi laskea jonkin sentin alle optimikorkeuden ja aavistus liian eteen? Helpottaa hyvän asennon pitoa hallittavuuden ja poljentatehon kustannuksella..

Istuthan fillarissa ryhdikkäänä etkä missään veltossa makarooniasennossa kenties hieman kummallisessa asennossa kurkottaen? Liian iso runko altistaa tähän.

Monesti sanotaan, että liian isoa runkoa ei saa sopivaksi/pienemmäksi mutta hivenen liian pieni runko voidaan helpommin saada sopivan kokoiseksi/isommaksi. Jos on vaikka kahden koon välissä, kannattaa valita se pienempi koko ja esim. stemmin pituutta lisäämällä saada ajoasento kohdalleen.

Toivottavasti pyöräsi on sopivan kokoinen eikä ongelma johdu siitä. Kireitä ketjuja sinne vaan.

En taaskaan muistanut mihin ketjuun tämänkin jorinan laitoin. Kiitos nostosta. Olisi varmaankin kipin kapin syytä lähteä päälääkörille.

Kuin ollakaan, otin sitten ketjusta vielä kaksi lenksua pois. Nyt oletin, että kaikki olisi taas kunnossa. Vielä mitä. Ketju ei enää hyppinyt rattaiden yli, mutta vaihteisto ei toiminut nyt lainkaan. Takarattaista pienin oli se, mihin jäi jurruttamaan. Seiska ei toiminut lainkaan. Seuraavalla naksulla hyppäsi vitoselle, ja niin edelleen. Lopulta ketju pomppi pienimmän rattaan yli. Runkoon kiinni.

Vääntelin säätöruuvia. . Ei mitään vaikutusta vaikutusta. Myöhemmin tosin huomasin että alempi ruuvi on suurimman rattaan säätöä varten. Säädin näin ollen rissan tasan isoimman rattaan alapuolelle ja pienimmän rattaan kohdalla vähän yli. Mutta ketju se vaan hyppi omia aikojaan. Aloin jo epäilemään, että Tokmannilta hankkimani halvat kiinalaiset kmc:eet olisi jotenkin epäkelvot.

Seuraavaksi oletin, että alkuperäinen rataspakka olisi jo niin kulunut että vika johtuisi siitä. Joten otin uuden CS-HG51 - rataspakan (11-28) ja asensin sen. Näitten kanssa saa muuten olla tarkkana. Vain muutamia naksauksia lukituskappaleesta kun on jo syytä lopettaa kiristäminen. Muuten on vaara kiristyä niin tiukalle että saa vääntää hampaat irvessä kun taas on availun aika.

Ei korjaantunut niilläkään keinoin. Huomasin että rattaat vimputti pyöriessään aikalailla. Nyt epäilinkin jo vapaaratasta. Kuten olen maininnut, viimeksi kun yritin napaa auki, en siinä valitettavasti onnistunut. Nyt hokasinkin, että akselin lukitusmutterit on tässä mallissa yhtenäinen mötikkä siellä toisen puolen. Joten avasin lukitusmutterin vaparattaan päästä. Näillä keinoin pääsinkin käsiksi tämän pään säätömutteriin, joka tosin oli punaisen suojamuovin alla. Otin näin ollen ruuvimeisselin ja vimputin suojuksen irti. Nyt sain säätömutterin auki. Jo ennen avaamista ymmärsin, että ei taidakaan löytyä koloa kuusiokoloavaimelle. Mutterin takaa nimittäin pilkotti kuulalaakereita epämääräinen pino.

Vedin akselin varovasti ulos, ja pääsin käsiksi todelliseen kompostiyllätykseen. Seitsemän kuulalaakeria lillui epämääräisen oloisesti laakerikehässä kummassakin päässä. Muutama jäykässä rasvassa sisäpuolella. Pyöreäpäisellä pihdillä napsin useimmat, ruuvimeisselillä varovasti tonkien lisää, ja loput ravistin varovaisesti. Kuin olisi pommia purkanut.

Mömmöiset kuulat liuotinpesuun. Sisältä hinkkasin liuottimeen kastetulla liinalla. Lopulta kuivasin kuulat ja kartioita parhaan kykyni mukaan. Myös paineilmaa pullosta laakerikehiin. Sitten pursotin tajuttomia määriä laakerirasvaa putken sisään ja ulkokehille. Noukin kuulia ja asettelin suurin piirtein ulkokehälle, seitsemän kummallekin puolelle. Nyt kuulia oli kuusitoista. Ehkä hukkasin muutaman. Pari ylimääräistä änkesin rasvan sekaan kartion sisäpuolelle. Akseli varovaisesti sisään, ja vaparattaan välistä säätömutteria kiristämään. Pian ymmärsin, että lukitusmutterin urat voi toimittaa myös kiristäjän virkaa. Koska vapaaratas olisi tarvinnut näämäsestikin ulosvetäjän, en saanut sitä irti.

Joka tapauksessa suojamuovi oli painettava paikoilleen ennen kuin pääsi kiinnittämään lukitusmutteria. Niinpä ensin säädin varovasti sormin säätömutteria. Siinä olikin taiteilemista. Hiukan liian kireälle, alkoi pykeltäminen, liian löysälle, akseli heilui. Joten lopulta tein kompromissin. Juuri niin hilkulle, että pyörä pyöri jouhevasti, vaikka akseli vielä heilui muutaman millin sivuttaissuunassa. Sitten mutteria hieman auki. Suojus paikoilleen. Lukitusmutterin urat säätömutteriin kiinni ja sitten varovainen kiristäminen, kahdella kartioavaimella.

Näin toimien luulin saavuttavani päämäärän, vaihteiden jouhevan toiminnan. Kun pyörä oli taas kiinni ja ketju paikoillaan, huomasin pienien vaihteiden säätöjen jälkeen vaihteiden lonksuvan paikoilleen kuin ennenkin.

Totisesti. Hirmuinen urakka, mutta toivon nyt saaneeni takakiakolle hiukan lisäaikaa. Samalla kuin säästin sievoisen summan rahaa, jonka olisi varmaankin tavallisesti luotettava taho, mieluusti tienannut itselleen.

Koska helkama S2 täyttää vasta vuoden, kukkia pöytään, olisin kenties voinut viedä polkupyörän sinne minne aurinko ei paista. Toisin sanoen myyjäliikkeeseen. Jälleenmyyjän esiintyminen on vain niin joutavanpäiväistä että en halunnut niin toimia. Niin sanottu ensihuoltokin oli silkkaa valohoitoa. Myötätuntoa sain senkin edestä. Palvelyalttiudessa ei moitteen sijaa.

Mitä taas Helkaman toimintaan tulee, lähetin sinne sähköpostia pyörään liittyen. Ei mitään vastausta. Harmillista. Tuote on kuitenkin miellyttänyt minua muutoin. Varmaa nyt ainakin on se, että jos joskus vielä polkupyörän ostan en ainakaan Helkamaa. Ulkomaisista nettikaupoistakin saa nykyään parempaa palvelua.