Taidankin olla sulle vaan

Mistä päättelet olevasi täysin se ja sama hänelle?

Siitä, että sillon kun hän ei tarvitse apua, ei hän "näe vaivaa" ollakseen mukava tai hakeutuakseen seuraan.

Anonyymi kirjoitti:

Siitä, että sillon kun hän ei tarvitse apua, ei hän "näe vaivaa" ollakseen mukava tai hakeutuakseen seuraan.

Hakeudutko itse hänen seuraan? Voiko kyseessä olla ujoitta? Oletteko eri asemissa,kun hän pyytää sinulta apua?

Hakeudun toki, siksi onkin ikävää, että toinen muistaa olemassa olon vain apua tarvittaessa. Hänellä ei ole kyse ujoudesta, on erittäin suorasanainen ja sellainen rempseän itsevarma. Sanoisin että hän ensisijaisesti pyytää apua, koska tietää että useimmiten suostun jos vain omilta töiltäni ehdin. Ei ole siis kyseessä esimies, joka käskyttää normaaliin tapaan alaisiin

Kuvitellaan että näin on, osoitatko mitenkään muuten kiinnostuneisuuttasi, sillä hän ei ainakaan niin tee. Ei hän kysele mitään minulta, hyvä kun tietää mistä olen ja tuskinpa edes muistaa.

Jollain tavalla hänen seuransa rauhoitti ja olisin voinut kaivata hänenlaistaan edes ystäväksi. Sekään ei kuitenkaan toimi yksipuolisesti.

Ei kuulosta kaikilta osin tutulta. En ole ap. mutta sama olo minulla on kummallisesta suhteesta. Etkö huomaa, kuinka epätasa-arvoinen tilanne on? Odotat, että toinen auttaa sinua heti ikään kuin itsestäänselvyytenä, mutta avun ja kanssakäymisen saaminen sinulta itseltäsi on mahdottoman vaivannäön takana.

Toivot minulle hyvää, mutta silti oletat että minun asiani ovat hyvin. En ymmärrä. Tiedät varsin hyvin, että näin ei ole ja että voin huonosti. Suurin syy on tuo suhtautumisesi minuun. En halua, että tässä olisi jotain epäselvää sinun kannaltasi.

Sama vastaaja.

Oletko yh-äiti, joka sitten keksit tuollaisia tekosyitä? Miksi et voi sanoa ettei kiinnosta? Tiedät itsekin, että jos kiinnostusta on niin löytyy aikaa. Ja tekosyitä toiseen suuntaan pitää yhteyksiä yllä.

Ennemmi nolo ku idiootti ☝️