Perheessä on isä, äiti ja kolme lasta. Äidillä suhteet poikki anoppilaan eikä tunnu haluavankaan asian eteen mitään tehdä. Isä saa kyllä äidin puolesta käydä yksinään vanhempiensa luona mutta äiti ei anna isän ottaa lapsia mukaansa. Isä tuntee tämän olevan väärin.
Mikä neuvoksi? Äiti ei halua asiasta edes keskustella. Onko tämä lasten etu (äiti ei pääse stressaantumaan anoppilasta)?
Mikä neuvoksi? Äiti ei halua asiasta edes keskustella. Onko tämä lasten etu (äiti ei pääse stressaantumaan anoppilasta)?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miksi suhteet anoppilaan on poikki? Onko kaikki välttämättä perheenäidin syytä? Ehkä hän kokee asemansa uhatuksi tai jostain syystä muuten tukalaksi?
Jos hän kieltää miestään viemästä lapsia isovanhempien luokse, voi syynä olla se, että häntä pelottaa isovanhempien mahdollisuus haukkua häntä selän takana lapsille.
samanlainen tilanne, joskaan en kieltänyt miestäni ottamasta lapsia mukaan. Tilanne vain oli se, ettei poikani halunneet mennä sinne. Vaistosivat jo aivan pieninä ettei heidän äidistään pidetty ja se pitämättä jättäminen jätti myös lapsiin jälkensä. Tunsivat etteivät he ole samanarvoisia muiden kanssa. Meillä ei koskaan puhuttu pahaa isovanhemmista, mutta lapset eivät halunneet risti riita tilannetta. Ja yleensä riita tilanne syntyy isovanhempien sanomisesta tai sanomatta jättämisestä. Pojillani minun äitini korvasi tuhat kertaisesti mieheni vanhemmat. Eivät hekään kiinostuneita pojistani olleet, ennenkuin poikani olivat aikuisia ja silloin vasta ihmettelivät miksi poikia ei näy. Vanhin poikani sanoi suoraan, että olette meille vieraita. Ja vieraina pysyivät. Milään tapaa tilanne ei ole heitä rassannut. Joskus vain näinkin käy.
ongelmia mieheni äidin kanssa. Kävimme hänen luonaan koko perhe, mutta lapset halusivat heti pois toisen mummin ja ukin luo. Mummo kun komenteli, ei saanut leikkiä, koska tulee epäjärjestystä jne. Mummi ja ukki leikkivät lasten kanssa ja äitini aina sanoi, että heillä on aikaa sitten siivota, kun lähdemme kotiin.
komentelee. Ei ole oikein, että lastenlasten vierailun jälkeen joutuu mummo siivoamaan , lapset voisi opettaa olemaan sotkematta toisen kodissa. Toiset ihmiset tykkää pitää huushollinsa siistinä ja jotkut taas eivät niin siivoamisesta perusta. Lapset oppii , että on erilaisia mummoloita , ei seniin pahaksi ole.
vähän tosiaan kuulosti tutulta. meidän tyttö on vasta puolentoista vuoden ja kun käydään miehen äidin luona, anoppi vaan komentaa.. "sitten pitää siivota kaikki mitä kesra sotkee" "älä koske siihen" "älä mee sinne" "kerää heti lehdet pois" ei tunnu oikeen mukavalta. luulis et oman lapsenlapsen kanssa oleminen on tärkeämpää ku esim. se onko lehdet lattialla vai pöydällä. no, anoppi on vähän sellanen juoppo..käskee meidän hakea kaljaa ku ollaan menossa sinne jne.. aika kauheeta..!
Korjattinhan me lelut aina lähtiessä mukaan.Mummo rukka vain kulki lasten perässä ja paasasi joka asiasta.Ei pienet lapset sellaista ymmärrä. Toisessa mummilassa oli vanhoja leluja, jotka oli aina otettu esille ja joilla leikittiin lähtöön asti.
Väärin varmaan onkin, jos ei anna tutustua isovanhempiin.
Meillä oli vähän sellainen tilanne, että en enää jaksanut isovanhempien visiittejä meillä. Meillä on neljä lasta. Isovanhemmilla oli tapana tulla silloin kun halusivat ja olivat viikon päivät meillä. Meillä vain isä oli töissä ja ruokarahaa vähän. Minä hoidin lapsia kotihoidon tuella ja sitten tein pätkätöitä ja olin suuren osan työttömänä.
Mieheni ei lainkaan tajunnut, mitä maksaa ruoka viikon ajan kahdelle aikuiselle. Minä ostin kotihoidon tuella ja työttömyyskorvauksella ruuan. Lisäksi jouduin passaamaan mielestäni patalaiskaa anoppiani. Kun minulla oli imetysikäinen vauva ei anoppi osallistunut mihinkään kodin hommaan. Ruokapöytään askel kuitenkin kulki.
Annoin mieheni kuitenkin viedä lapsia mummon luokse, saivat käydä hiihto- ja kesälomilla. En tiedä onko anoppi puhunut pahaa selkäni takana vai ei. Lapset ovat nyt aikuisia ja eivät pidä yhteyttä isovanhempiinsa. Olen selittänyt lapsille, miksi minä en halua olla tekemisissä.
Nykyään vain mieheni soittelee vanhuksille. Heillä on yksinäinen vanhuus. Uskon nimittäin, että en ole ainoa ihminen, joita he käyttivät suorastaan hyväkseen.
Joo...olisi se sun anoppisi voinut edes jotain pienta tehda tai sitten sanoa suoraan, etta
"toivottavasti me ei olla hairioksi"...ja "mina autan sitten joskus, kun pystyn"...
Siis voihan suht rahaton(?) vanhus kuitenkin auttaa esim. olemalla lapsenvahtina joskus kun TODELLA tarvitaan!
Mulla on itsellä sellainen tilanne, että koen olevani täysin arvoton anoppini silmissä. Lapseni saa isänsä kanssa käydä anoppilassa ja käyvätkin viikoittain. Mulla ei silti ole hyvä mieli siitä, koska en tiedä, mitä kaikkea anoppi lapselleni juttelee. Mieheni ei ymmärrä tilannetta lainkaan eikä myönnä, että hänen äidissään olisi mitään vikaa.
Luulen, että jos juttelisit ihan tosissasi vaimosi kanssa ja yrittäisit tosissasi ymmärtää myös häntä, asia saattaisi ratketa. Voi olla, että hän jostain syystä kokee olevansa niin loukattu, ettei pysty tulemaan vanhempiesi luo, mutta jos osoittaisit oikeaa ymmärrystä, hän varmaankin päästäisi lapset kanssasi sinne?
Toivottavasti asia ratkeaa, minäkin toivon kovasti että itse olisin vielä kunnon väleissä anoppini kanssa. Ymmärrän kyllä, millaista tuskaa tilanne miehelleni aiheuttaa.
Aikoinaan kun lapseni olivat pieniä ja tarvitsin heille koulun loma-ajoiksi hoitajaa. Kysyin äidiltäni, joka oli tuolloin jo eläkkeellä, että ottaisiko hän lapset mummolaan kiireiseksi kesäajaksi.
Hän lupautui, mutta sanoi, että hän haluaa korvauksen lasten hoidosta ja se oli 1000 markkaa viikko. Joten minun lapsillani on ollut "maksullinen mummi".
Nyt vanhempieni ollessa jo iäkkäämpiä, he viettävät luonani aikaa useamman kerran vuodessa noin viikon kerrallaan. Ei kuitenkaan ole tullut mieleen periä maksua "täydenpalvelun lomista" samalla tavalla.
Minäkään en vieraile anoppilassa. Mies käy harvakseltaan ja lapset yleensä lomilla. Lapset tykkäävät olla mummolassa, koska mummo on niin "lapsellinen". Ja siellä näkee serkkuja.
Hieman mietityttää ne erilaiset asiat joita lapseni "imevät" itseensä siellä. Meillä anopin kanssa on erilaiset näkemykset mm. siisteydestä ja moraalista...
Enkä myöskään tykkää, että kaikista asioista jutellaan lasten kuullen. Kuten ruoditaan jonkun toisen perheen asioita ja pohjamutia. Haluaisin lasteni muodostavat itse käsityksensä ihmisistä.
Kun tulevat kotiin, kuulostelen jäikö jotain painamaan mieltä, josta haluavat puhua ja kysellä.
Olen itse katunut sitä, että annoin anopin ja appiukon meillä viettää viikkoja täysihoidossa. Samalla annoin lapsilleni naisen mallin, jota en pidä toivottavana. En vain nuorena osannut tehdä tilanteelle mitään. Olisiko Sinunkin kohdallasi niin?
Omassa lapsuudenkodissani mummot ja muutkin sukulaiset tekivät yhdessä vierailuilla esim. ruuat, tiskit jne. Olin tottunut sellaiseen yhdessä tekemiseen. Mieheni suvussa olikin sitten sellainen itsensä passuuttaminen, kun mentiin toiselle kylään. Olin myös tottunut, että jos tullaan kylään tuodaan tuliaisia. Lapsuudessani jos vierailimme pidemmän aikaa kävimme myös vuorollamme kaupassa. Minusta on suorastaan törkeetä syödä toisen kaapista viikon ajan.
Usein olen ajatellut, osaavatko lapseni käyttäytyä esim. yökyläillessään kavereidensa kanssa kun meillä kotona mummo ja vaari saivat viettää sellaista lomailua.
Turhaan mietit mitä anoppi lapsillesi puhuu. Minun lapseni ovat jo aikuisia. Kävivät anopin luona mieheni kanssa hiihto- ja kesälomilla. Itse en vieraillut, joten anoppi sai puhua ihan mitä vain.
Meillä kotona anoppi puhui aina lapsille niin, että kaikki hyvä ja toivottava oli tullut siitä heidän suvun puolelta ja kaikki muu sitten jostakin muualta. Kyllä lapset aikuisena osaavat tehdä omat johtopäätöksensä. Meillä on esim. niin, että vanhimmat lapset eivät ole uskaltaneet antaa osoitettaan mummolle. Pelkäävät saavansa viikon ruoka- ja passuuvieraita. Eivät lapset ole sokeita ja kuuroja. Jo hyvin pienenä lapset huomaavat vivahteita puheesta, ilekämielisyyttä, kateutta, herjausta, pahansuopuutta jne, kuten hyvänkin puhumisen.
Tietenkin on jonkinlaiset "reviirit", että kun vanhempani ovat minun kotonani, niin ne emännän velvollisuudet kaatuvat täysin minun kontilleni.
Mutta ikääntyneiden vanhempieni kotona vieraillessa "piikapesti" jatkuu, koska on jo tehtäviä, kuten siivous, ruuanlaitto ja ikkunanpesut, joihin he tarvitsevat apua.
Eniten kuitenkin ihmettelin sitä, että äitini halusi "viikkokorvauksen" lasten hoitamisesta. He kuitenkin ovat hyvin toimeentulevia ihmisiä ja koska minä olin lapsena viettänyt koko kesäni mummolassa ilman "maksua".
Luulen kyllä ymmärtäväni mistä vaimoni kohdalla asia kiikastaa. Meillä on parisuhteessakin ongelmia ja vaimoni mielestä kaikki paha minussa on peräisin vanhemmistani. Oikeasti hän ei heitä edes tunne, tapaamiskerrat voi laskea yhden käden sormilla. Kun vielä vaimoni kärsii masennuksesta ja tulkitsee kaikki toisten puheet niin tavattoman negatiivisesti on tavallinen keskustelukin melkein mahdotonta.
Satuin ihan vahingossa näille sivuille ja löysinkin mieheni keskustelemasta perheemme asioista. Joten ajattelin tuoda vaimonkin näkökulman asiaan.
Kyseinen anoppi haukkui minut odottaessani viimeisilläni esikoistani todella törkeästi ja kieltäytyi jälkeenpäin pyytämästä anteeksi. Mieheni vanhemmat ovat myös syyttäneet minua siitä, että olen "provosoinut" mieheni olemaan väkivaltainen. Mieheni on ollut koko ajan väkivaltainen minua ja lapsiakin kohtaan. Pahinta väkivalta on ollut aina raskaana ollessani ja yksi juttu oli niin törkeä, että se meni oikeuteen ja tuomioon asti. Appivanhemmiltani mieheni saa "tukea" väkivaltaisuuteensa.
Olen kuullut appivanhemmiltani olevani mm. hullu. Ja heiltä puuttuu täysin empatiakyky. Lapsi otetaan syliin väkisin huutamaan, vastasyntynyt vauva olisi pitänyt viedä pariksi viikoksi mummolaan "hoitoon", eivät osaa jutella lapsille...
Olen näiden vuosien aikana ainakin kymmenen tai kaksikymmentä kertaa yrittänyt puhumalla selvittää asioita anopin kanssa. Joka kerta olen saanut haukut niskaani (minä olen syyllinen, koska otin yhteyttä). Hän on aina kieltäytynyt edes kuuntelemasta, mistä olen pahoittanut mieleni. Häntä ei KIINNOSTA minun tunteeni tai ajatukseni. Appivanhemmat ovat ajaneet koko perheemme monta kertaa hajoamispisteeseen ja useamman kerran olen heidän takiaan saanut mieheltäni "turpaan". Anoppi sanoo aina, että meillä ei ole ongelmia vaan ainoa ongelma on nuoruudessani sairastamani anoreksia; olen siis hullu ja se selittää kaiken.
Kyseiset ihmiset eivät mielestäni ole hyväksi lasten kehitykselle ja meidän perheellemme. Tänne kirjoittelun ohella sain mieheltäni viestin, jossa hän kehotti minua valitsemaan itsensä JA vanhempansa taiavioeron.
Näissä jutuissa on aina kaksi näkökulmaa.
Mielestäni Sinun ei kannattaisi tehdä niitä hommia siellä isovanhemmilla. Aivan varmasti kadut jälkeenpäin, koska asia Sinua jo nyt vaivaa. Kunnalta saa kyllä maksullisen kotiavun, jos tarvitsee.
Meillä oli niin, että nuorena kävin muutaman kerran appivanhemmillani. Jokainen kerta kun kävimme piti meidän mennä kaupan kautta, jos mielimme saada lapsille ruokaa. Minä myös tein ruuan ja tiskasin. Mummon mielestä heillä ei ollut varaa tarjota meille mitään.
Itse muistan oman mummoni aina tarjonneen lapsille syötävää. Mummoni eli pelkän kansaneläkkeen varassa, ei ollut koskaan ollut työssä. Anoppini oli työssä ja myöhemmin työeläkkeellä.
Ihmiset ovat tulleet ahneemmiksi. Toisesta otetaan irti kaikki mitä saadaan ja vielä ihmetellään kun lopulta tekee stopin tälle touhulle.
Tervettä itsekkyyttä vaan. Elämän pitäisi olla vastavuoroisuuteen perustuvaa, ei toisten hyötykiäyttöä.
Totta, elämän on oltava vuorovaikutusta, mutta edelleen sen "ein" sanominen on tosi vaikeaa.
Joskus tuntuu, että hyväksikäytöllä ei ole mitään rajaa. Ja sitten kun, joskus kieltäytyy kunniasta, tehdä joku työ/palvelus. Niin toden totta, otetaan ja loukkaannutaan pitkäksi aikaa. Vihoitellaan kun palvelu ei toimi.
Kuitenkin on niin, että useinmiten se "vastapalvelussaldo" on jäänyt täysin nollaan.
ja lapsesi. Ota ero tuollaisesta miehestä. Mielestäni hän on huono malli lapsillesi koska käyttää väkivaltaa. Myös se että yleisesti vaikkakin täällä palstalla puhuu mielenterveydestäsi, niin puhuu varmaan muuallakin. Ilmeisesti on myös miehesi käyttämä termi hullu sinua kuvailessaan on yleinen käytäntö myös anoppisi luona.Ja jos anoppisi siunaa poikasi väkivaltaisuuden sinua kohtaan on todella siellä perheessä paljon pielessä. Onko sinulla omaisia jotka auttavat.
Mutta valitse ja lähde. Miehesi väkivallan seurauksena saat varmasti lapset itsellesi.
Minä olin nuorempana kovin kiltti kaikille sukulaisille, muillekin kuin anopille ja apelle. Sitten väsyin (vaikean elämäntilanteen ja sairauden vuoksi)ja sairastuin uupumukseen. Uuvuin aivan oikeesti siihen, että aina passasin kotonamme milloin ketäkin sukulaista, vaikka olisin tarvinnut lepoa.
Meillä kun on iso perhe, niin ei kukaan meitä halunnut kyläilemään. Olen aina pitänyt ruuanlaitosta ja leipomisesta, joten meillä kai sitten oli mukava vierailla. Olen myös oppinut lapsuuden kodissani vieraanvaraiseksi.
Tunsin itseni aivan kuin tyhjiin ammennetuksi kaivoksi. Minusta vain otettiin kaikki irti mitä saatiin.
Sitten päätin mennä jämäkkyyskurssille kansalaisopistoon. Se oli todella hyvä kurssi. Siellä opittiin EIn sanominen. Siellä myös oppi, että kun sanoo EI siitä seuraa yleensä aina loukkaantuminen. Jos joku on saanut ennen Sinusta hyötyä ei hän loukkaantumatta koskaan luovu "saavutetuista eduista". Loukkaantuminen menee kuitenkin ajan kanssa ohi. Sinulla on oikeus määritellä ne rajat mitä, milloin, kuinka paljon autat jne.
Suosittelen Sinulle jotakin tällaista kurssia. Ajattelen Sinun parastasi, en toivo Sinulle samanlaista uupumista kuin itselläni oli.
Tuntuu hyvältä se tietoisuus, että näiden saman kaltaisten asioiden kanssa on joku muukin joutunut kamppailemaan.
Lupaan hakeutua vastaavalle "jämäkkyyskursille" heti ensi tilassa, kun sellainen vain ilmestyy ohjelmaan.
Viestisi sai minut hymyilemään, kiitos siitä. Aurinkoisia kevätpäiviä "vertaisryhmälleni"
Miksi sinulla on useampi lapsi väkivaltaisen kanssa? Miksi ihmeessä olet hankkinut lisää lapsia väkivaltaisen miehen kanssa? Tässä menee minun ymmärryskykyni raja. Yksi voi olla vahinko, mutta että raskauden aikanakin väkivaltaisen miehen pitää saada lisää lapsia hakattavaksi??? Sillä jos hän hakkaa sinua, tulee väistämättä eteen päivä, jolloin hän alkaa hakata myös lapsia, ennemmin tai myöhemmin. Luuletko tekeväsi palveluksen itsellesi, miehellesi vai lapsille? Siis ehkäisy ja avioero ovat todella helppoja tänä päivänä. Jotain järjen köyhyttä tässä todella on, vaikka "hulluus" ei lainkaan liity appivanhempiin. Valitse ihmeessä elämä, älä väkivaltaista miestä JA hänen vanhempiaan. Siinä sinulle resepti.
miettiä, miten vähemmän tuskaa toiselle aiheuttaisitte, ei ole helppoa jos on vaikea anoppi tai miniä, hei pliiiiis
Kuulostaa tosi surulliselta. Koetko että hän on todella äitisi. Minulla on kaksi aikuista lasta, ja täytyy sanoa että tuollaista äidinrakkautta en ymmärrä.
Ei voi kuin ihmetellä, että haluat vapaaehtoisesti ottaa turpiin niin henkisesti kuin fyysisestikin ja sitten vielä siihen soppaan lisää lapsia.
Kysyn vaan, että minkä ihmeen takia?
Kummankos luona se isä mieluummin haluaisi olla, äitinsä vai vaimonsa luona?
Varmasti siihen joku syy on, ettei äiti itseään tai lapsiaan halua enää äitisi luokse viedä?
Ei isä sitten silloin tuntenut olevan mitään väärin, kun äidin suhteet anoppilaan ei vielä olleet poikki?
Onko isä vähän itsekäs?
Parempi onkin lapset pitää pois paikasta, missä isä kasvoi, ettei tule sitten lapsista samanlaisia.
On väärin, jos lapset eivät pääse mummolaan.
Äidin oma asia taas on jos ei kykene selvittämään välejään anoppilaan. Niille käy kuin lumipallolle, joka vierii rinnettä alas, ne kasvavat.
Jos äiti ei halua keskustella, painostaminen on turhaa. Anna ajan hoitaa, se näyttää mihin suuntaan asiat kehittyvät. Äitikin voi kypsyä puhumaan. Muista... iankaiken ei mikään kestä. Kaikelle tulee loppunsa.
mutta sinä, joka sanot "Äidin oma asia taas on jos ei kykene selvittämään välejään anoppilaan." et ole tainnut kokea sellaista päälleastumista kuin esim. minä. Minun lapseni käy isänsä kanssa anoppilassa, mutta minä en pidä siitä. Haluaisitko sinä ihan oikeasti viedä lapsesi paikkaan, jossa sinua ylenkatsotaan ja haukutaan?
Tiinu!!
Olen asunut sellaisessa paikassa.
Mutta periaatteessa en voi odottaa että elämä olisi pelkkää ruusutarhaa, ja että minua ei ikinä satutettaisi. AINA tulee ihmisten välille kitkaa ja toisinaan on hyvä tulla hiotuksi. Omasta asenteesta paljon riippuu, kääntääkö haukkumiset voitokseen. Ainakin sitä ikään kuin karaistuu. Lapsen isän kannalta: hänellä on oikeus rakentaa siltoja omien vanhempiensa ja oman lapsensa välille. Olivat nyt sitten appivanhemmat lasten äitylistä mitä mieltä hyvänsä. Uskon että lapset silti rakastavat äitiään ja äidin mustamaalaus ennen pitkää koituu maalaajien maksettaviksi itselleen. Jos ei hetkessä, niin vuosien perästä.
Eikä sitä niin omistava äiti pitäisi olla, etteikö soisi lasten kuuluvan myös isälleen.
Siis haloo, missä se sellainen laki Suomessa on, että vaimosi voi millään lailla kieltää sinua viemästä omia lapsiasi vierailulle omien vanhempiesi luokse.
Ongelma ei ole vaimosi vaan sinä itse.
Vaimosi voi ja saa olla menemättä vanhempiesi luokse, mutta usko nyt hyvä mies, että sinä itse määräät täysin, vietkö lapsesi mummilaan vai et.
Eihän kukaan voi olla noin nössö...