En ymmärrä näitä työharjoittelupaikkoja ja työharjoittelua kurssien kera. Miksi lähteä ilmaiseksi töihin? haloo, ellei erikseen kirjallisesti sovita työn jatkuvuudesta työsuhteena. Tässähän tätä työttömyyttä ja vähävaraisuutta syntyy,kun ihmiset tekevät ilmaiseksi töitä. Yritykset ja kouluttajathan tienaavat niiden kimppuunhan tässä pitäisi käydä ja laittaa kuriin, että maksaisivat kunnon rehellistä palkkaa.
työharjoittelu sucks
en lähde
121209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kanssasi on todella moni. Mitään vaan ei koskaan tapahdu asian suhteen, vaan kaikki jatkuu samanlaisena vuodesta toiseen. Miten ihmeessä voisimme saada muutosta asiaan?!!
Kertokaa ihmeessä joku jolla olisi jokin hyvä idea tähän. Jos voitaisiin jotakin tehdä että saataisiin tämä touhu loppumaan.
1kk työharjoittelua sen aikana työmarkkinatuki -7euroo suola rahaa kelalta- työnantajalta 3euroo tunnilta kuukauden jälkeen työnantajan on palkattava sinut oikealla palkalla vaikkapa puoleksi vuodeksi-vuodeksi.
Parasta olisi tietenkin kuukauden jälkeen se vaki paikka.
Onko tämä siis lainmukainen nykysysteemi vai ehdotuksesi uudistukseksi?
Tarttee kysyä kun en tosiaan tiedä.
Ei lainmukainen nykysysteemi vaan ehdotukseni, jota ehkä kannattaisi kehittää.
Näin pääsisi nämä iki harjoitteliat työ elämään kiinni ja saisivat sitä ns työnantajien arvostamaa kokemusta jota ei muuten saa kuin olemalla työelämässä.
Tuntuu olevan niin, että työnantajat ei juurikaan arvosta kokemuksena työkkärin pilipali kursseja eikä työllistämistuki töitä.
Pilipali kurseilla tarkoitan noita niinsanottuja työelämään valmentavia kursseja joilla tutustaan muihin työttömiin viikon tai kahden aikana (HAHHAH) SITTEN KÄYDÄÄN TUTUSTUMASSA TYÖMAILLA TYYLIIN NÄIN TÖITÄ TEHDÄÄN, tehdään harjoitus muodossa työhakemuksia pidetään työttömiä jotenkin tyhminä jne plaaplaaplaa...
Siitähän täällä on puhuttu jo pitkään. Suomalaiset vain on kasvatettu niin työorientoiduiksi ihmisiksi, että täällä ihan oikeasti ajatellaan, että ihmisille työn pitäisi olla sellainen itseisarvo, että kohta työnhakijan varmaan täytyy MAKSAA siitä jotain että "pääsee" tekemään työnantajalle ilmaiseksi töitä.
Ja kun orjaksi pääsee, niin sitten olla vielä oikein kiitollinen, että työnantaja armollisesti suostuu ottamaan työntekijän tekemään töitä hänelle ilmaiseksi.
Täällä ihan oikeasti kuvitellaan, että työn tekeminen itsessään merkitsee ihmisille niin paljon, ettei siitä tarvitse edes maksaa.
Tämä ajatusamaailma näkyy myös esim. mielenterveyspotilaiden ja vammaisten työpanoksen hyväksikäyttönä. Tunnen mieleterveysongelmaisia, jotka tekevät töitä siinä missä muutkin, mutta eivät TIETYSTIKÄÄN saa siitä palkkaa. Se on "työterapiaa".
Työnteon itsessään katsotaan olevan siis niin TERAPEUTTISTA, että sen ajatellaan olevan mielenterveysongelmaisen mielenterveydelle vain hyväksi, että hän "pääsee" tekemään jollekin ilmaiseksi töitä. Ja vieläpä olemaan työyhteisössä leimattu siksi työyhteisön mielenterveysongelmaiseksi jolla voi teetättää kaikki paskatyöt, ja jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Hänet on vähän niinkuin otettu armosta, ihan hyvää hyvyyttään osaksi työyhteisöä. Siis "tosi terveellistä" jokaisen mielenterveydelle....
Ei kenellekään ole tullut mieleen kuinka terapeuttista olisi esimerkiksi nähdä pitkästä aikaa ihan oikea tilinauha ja siinä kohtuullinen palkka tehdystä työstä. Se voisi olla hiukan terapeuttisempaa....
Tuota samaa olen itsekin joskus pohtinut. Tuossa jokunen aika takaperin tuli telkusta ohjelma missä näytettiin tällaista hieman jälkeenjäänyttä kun hän oli SAANUT työpaikan. Siinä tätä yrittäjää haastateltiin ja hän oli niin ylpeänä itsestään kun oli palkannut tämän "vammaisen" kahvinkeittäjäksi, sekä kopioimaan ja kaikkea muuta tekemään mitä nämä "paremmat" työntekijät eivät suostu tekemään muuta kuin pitkin hampain. Harmitti vain tämän vammaisen puolesta kun hän oli ihan selvästi sellainen hyväksikäytön "uhri". Tuskinpa hän montaa euroa palkkaa tuosta duunistaan sai. Mutta sai siinä eräs yrittäjä "päteä" tämän vammaisen kustannuksella "suurena hyväntekijänä".
Mikä vaivaa? Ettekö näe tätä ahneutta ja itsekkyyttä joka joka paikassa vallitsee ja valtaa alaa. Ja media kulkee kiltisti talutusnuorassa eikä epäile yhtään näiden yritysten ja hyväksikäyttäjien motiiveja.
Ai että, minnuu ottaa päähän tää kaikki.
On todella kummallista kuinka aivan selvää hyväksikäyttöä ei edes tunnisteta hyväksikäytöksi. Vieläpä hyväksikäyttäjä saa kirkkaan sädekehän päänsä päälle hyväntekijänä. Nyt on jo kehitelty oikein näitä kokonaisia yrityksiäkin jotka kulkevat ns "sosiaalisen yrityksen" nimellä. Ne leimaavat niissä työskentelevät ihmiset loosereiksi, jotka työnantaja on ihan hyvää hyvyyttään armollisesti ottanut "siipiensä suojiin". Ne kirakstavat työnantajan sädekehää, ja työntekijöiden "epänormaaliutta", epäkelpoisuutta ns "normaaleille" työmarkkinoille.
Työtä tehdään ihan vain työn tekemisen itsensä takia, eikä esim. siksi että on joku työ joka täytyy tehdä.
Minua ihmetyttää myös se, että olen useasti ollut sellaisessa väliaikaisessa työssä, jossa oikeasti ei edes ole mitään työtä joka pitäisi tehdä. (paitsi ne roskien kuskaamiset, toisinaan ei sitäkään) Kun sitten kyselen mikähän se minun työnkuvani pitäisi olla, minulle sanotaan että minun pitäisi itse kehittää se oma työnkuvani ja "selkeyttää" sitä itse itselleni.
Joissakin työpaikoissa työtä on aivan liikaa suhteessa työntekijöiden määrään koska työnantaja ei suostu palkkaamaan uutta työntekijää, mutta toisaalta on sitten näitä "työpaikkoja" jotka on tekemällä tehtyjä joissa periaatteessa työntekijän itsensä pitäisi keksiä itsellensä tekemistä.
Daaaaa miten minä olen aina luullut että ensin on tekemätön työ, joka kaipaa tekijäänsä, ja sen vuoksi ilmoitetaan avoin työpaikka johon joku otetaan tämä työ tekemään. EIKÄ siten että ilmoitetaan avoin työpaikka, johon otetaan ihminen töihin, ja sitten hänelle itselleen ilmoitetaan että hänen täytyy itse keksiä itselleen tekemistä.
että työharjoittelupaikkojen hankkiminen kuuluu pääsääntöisesti työvoimatoimistolle eikä työttömälle. Näin lukee laissa. Työnhakupaperit mitä kursseilla opetetaan on iänikuisen vanhoja juttuja.
Työtön on esim. kaksi kuukautta työharjoittelussa / kurssi ja tekee kaikki työt kiltisti mukisematta sen työpaikan toivossa. Keittää kahvit, tiskaa, vie roskat, tekee työnsä kunnollisesti, on reipas ja ystävällinen, avulias, ei ole sairaslomilla, tekee ihan kaikkensa sen työllistymisen eteen.
- ilmaiseksi !
Mutta...kurssi loppuu ja työantaja ilmoittaa, että valitettavasti emme tarvitse sinua enää. Vetoaa tuotannollisiin tai taloudellisiin syihin. Kuluu kuukausi tai pari ja taas on samassa työpaikassa uusi työharjoittelija...näin se piiri pieni pyörii, eikä loppua näy.
Kuka pysäyttäisi tälläisen piirin ?
niin kauan sitä jatkuu. Yrittäjillä ja omistajilla rahankiilto silmissä kasvaa kokoajan ja tämä tällainen suorastaan ruokkii tätä tilannetta. Ei ne osaa ajatella että se työntekijäkin on ihminen. Heille kun tämä työn tuottavuus(rahassa) vain merkitsee jotain. Ja tämä työ ei tuo voittoa, mutta jonkun sekin on tehtävä. Joku alempiarvoinen, jolla ei ole mitään merkitystä työnantajalle joka palvoo vain ja ainoastaan rahaa.
...tämä piiri pieni joka vain pyörii! Ei sitä kukaan muukaan meidän puolesta pysäytä. Ei suostuta tällaiseen. Karenssia tulee muttei suostuta sittenkään. Jos kaikki työttömät tekis niin niin sit ku työnantajilta loppuu ilmaiset työntekijät, ja kun palkkatyöläisetkin kuolevat ylirasitukseen, niiden on pakko alkaa lahjomaan meitä palkalla tulemaan töihin. Sit ei suostuta ihan mihin tahansa. Palkan pitää olla sellainen että sillä pystyy elämään, eikä vain pysy hengissä.
Viitisen vuotta sitten systeemi oli se, ettei firma saanut ottaa harjoittelijaa jos oli ollut harjoittelija viimesen vuoden aikana. Vai oliko se yheksan kuukautta. Tamahan ei tietenkaan sulje pois sesonkiapua. Kesan ja kesan/joulun ja joulun valilla onkin just ne sopivat yheksan kuukautta.