Olemme kohta 4 vuotta vanha pari. Mies tuli likapyykkikassiensa, ja laskujensa kanssa ed.suhteesta.
Siitä alkaen olen kuunnellut hänen valitustaan, kun asutaan täällä pers....ssä, ja rahaa ei ole. Työpaikka on kaukana, lapset asuvat kaukana, lapsenlapsia ei näe...Ei hänellä ollut rahaa tänne tultuaankaan...Nytkin minä vedän tätä rumbaa yksin, sillä miehen rahat eivät riitä....
Olen tänne paikkakunnalle aikoinaan työn perässä muuttanut ja kaikki lapseni miltei aikuiseksi saanut. Vielä 17v. on kotona.
Nyt mies on saanut päähänsä, että rakennetaan talo.Rikastutaan sitten kun myydään se 2 vuoden jälkeen...on miehen motto.
Omistusosuuteni olisi 75%, ja hänen 25%. Minut tarvitsisi myydä omistamani rivarikolmio, ja laittaa se tähän yhteiseen taloon.
Mies ollut 2 kertaa aviossa, ja yhtä monta kertaa rakentanut. Molemmilla kerroilla ero on tullut ennen talon valmistumista.(ilmeisesti pää ei kestä sitä painetta, joka rakentamisesta aiheutuu)
Kummallakin kerralla talo on jäänyt ex:lle, ja mies on saanut vain murto-osan rahoista.
Eli mies aloitti kanssani jälleen alusta....
Nyt onkin niin, etten tiedä uskallanko lähteä tähän rumbaan. Itsellä ikää kuitenkin 49v, ja miehellä 46v.
Työpaikka on molemmilla hyvä,samoin palkka. Mutta kestääkö suhde??Mies on äkkipikainen luonteeltaan, vaikka on muiden silmissä ylirauhallinen..
Mitä mieltä olette? Olisi kiva kuulla kommentteja...
Vai olisiko helpompi pistää mies kiertoon ja elellä tässä rauhassa pojan kanssa?
Siitä alkaen olen kuunnellut hänen valitustaan, kun asutaan täällä pers....ssä, ja rahaa ei ole. Työpaikka on kaukana, lapset asuvat kaukana, lapsenlapsia ei näe...Ei hänellä ollut rahaa tänne tultuaankaan...Nytkin minä vedän tätä rumbaa yksin, sillä miehen rahat eivät riitä....
Olen tänne paikkakunnalle aikoinaan työn perässä muuttanut ja kaikki lapseni miltei aikuiseksi saanut. Vielä 17v. on kotona.
Nyt mies on saanut päähänsä, että rakennetaan talo.Rikastutaan sitten kun myydään se 2 vuoden jälkeen...on miehen motto.
Omistusosuuteni olisi 75%, ja hänen 25%. Minut tarvitsisi myydä omistamani rivarikolmio, ja laittaa se tähän yhteiseen taloon.
Mies ollut 2 kertaa aviossa, ja yhtä monta kertaa rakentanut. Molemmilla kerroilla ero on tullut ennen talon valmistumista.(ilmeisesti pää ei kestä sitä painetta, joka rakentamisesta aiheutuu)
Kummallakin kerralla talo on jäänyt ex:lle, ja mies on saanut vain murto-osan rahoista.
Eli mies aloitti kanssani jälleen alusta....
Nyt onkin niin, etten tiedä uskallanko lähteä tähän rumbaan. Itsellä ikää kuitenkin 49v, ja miehellä 46v.
Työpaikka on molemmilla hyvä,samoin palkka. Mutta kestääkö suhde??Mies on äkkipikainen luonteeltaan, vaikka on muiden silmissä ylirauhallinen..
Mitä mieltä olette? Olisi kiva kuulla kommentteja...
Vai olisiko helpompi pistää mies kiertoon ja elellä tässä rauhassa pojan kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos olisin sinä, sanoisin jämäkästi että ei käy.
Siinähän sen sitten näkisi myös, lähteekö mies
vai jääkö ja tyytyykö osaansa.
Tuollaiselle miehelle kannattaa vähän näyttää
missä kaappi seisoo.
Voisitteko keksiä hänelle jotakin vähän pienempää projektia, jonka kimpussa hän saisi aikansa kulumaan?
Älä lähde mukaan tuohon yritykseen. Kyllä sinä itsekin tiedät kuinka siinä käy, ei kahta ilman kolmatta. Jos mies on jo nyt kireä, niin ei hän rauhallisemmaksi muutu rakennusprojektin myötä. Ja jos asutte per...ssä, niin kuinka hän voisi olla varma että saisi tekeleensä edes myydyksi.
Perustele hänelle rauhallisesti syyt miksi et usko projektiin. Hän luultavasti suuttuu ja häipyy elämästäsi, mutta niin kävisi kuitenkin vaikka lähtisitkin projektin rahoittajaksi. Mutta saat ainakin pitää asuntosi ja rahasi, jotka menettäisit tekemällä hänelle mieliksi.
Hyvin havaittu, käytä tunnettasi hyväksi.
Sillä se mitä ensinmäiseksi tunnet pitää
useinmiten paikkaansa.
Jos kerran mies on aikaisemmin tehnyt samoja
bisneksiä sen pitäs jo sanoo aikalailla...
T:Vesa.
Ukollas taitaa olla kusetus mielessä. Tuosta teidän omistussuhteesta 75/25 päätellen vois ajatella että,jos suostut myymään asuntosi ja alatte rakentaa ,miehesi vaattii että rakennettaan 50/50 eli puoliksi. Sitten ero ja hupsis,sinnehän ne meni sinunkin rahasi velkojen ym. maksamiseen.Tee ainakin hyvä avioehtosopimus ennenkuin alat moiseen.Käytä asianajajaa,mitkään keittiön pöydän vieressä poru kurkussa ruutupaperille kirjoitetut sopimukset eivät ole laillisia. Vielä kerran ÄLÄ ALA MOISEEN. Terv. eronnut ja hävinnyt mies.
Mieskään ei ole automaatti, joka toistaa samoja virheitä suhteesta toiseen. Onko suhteenne mielestäsi HYVÄ ja vakaalla pohjalla? Ellet ole aivan varma tai et tunne talon rakentamista sinun hommaksesi niin en suosittele. Epävarmuus lisää riitojen syntymistä ja lopputulos voi sittenkin olla sama kuin miehen aiemmissa suhteissa: ero. Vai onko niin, että mies haluaa rakentaa ja pitää sinun negatiivista suhtautumista jonkinlaisena epäluottamuslauseena? Selvittäkää nämä asiat ennen kuin alatte touhuta.
Muutoin kuulostaa kyllä siltä, ettei mies ole aivan tyytyväinen elämäänsä kanssasi, etkä sinä hänen asenteeseensa. Muista: parisuhteen on oltava hyvä, siitä pitää nauttia, samoin esim. talon rakentamisen pitäisi olla innostava ja mukava asia, ei pakkopullaa.
Olisi eri asia jos olisitte ostamassa olemassa olevaa taloa sijoitusmielessä. Silloin rahasi olisivat turvassa, omaisuuden voi tarvittaessa realisoida. Mutta rakentamisen aloittaminen ei ole varma sijoitus, siihen liittyy enemmän epävarmuustekijöitä.
Rahat tarvitaan heti rakentamisen alkaessa, mutta jos rakennus ei koskaan valmistu... Keskeneräisestä ei välttämättä saa omiaa pois.
Sinä olet asiasi hoitanut,lapsesi kasvattanut ja elämäsi järjastänyt.Älä hyvä nainen pistä kaikkea
tuulihatun päähänpistojen takia menemään!Nyt kun olisi aika jo elää vähän itselleen,niin siinäkö pitäisi sitten persaukisen kanssa ruveta taloa rakentamaan?!Ei kiitos!!!
Meillä käyty niin monta riitaa aivan tyhjänpäiväisestä asiasta, josta ei edes entisessä liitossani olisi riitaa tullut. Mies aivan hakee niitä.Jankkaamisella...Hän on meidän suhteessa se paljon parjattu nalkuttaja.
Tämä aiheuttanut sen, etten jaksa olla innostunut mistään hänen kanssaan.Rahavaratkin ovat olemattomat. Jos jonnekkin joskus mennään, se olen minä joka maksaa kaiken.
Hänen lapsensa jotka tulevat joka toinen vkl,ja saavat valitettavasti minut näkemään punaista. Ei minulla lapsia vastaan ole mitään, mutta tämän uusioperheen elämänpyörittäjänä oleminen on liikaa.En kerta kaikkiaan jaksa.
Olen sen sanonut miehelle monta kertaa. Emme onneksi ole aviossa, ja minusta tuntuu ettemme ikinä menekkään. On niin paljon sellaista, mikä ei kuulu hyvään suhteeseen.
Esim. se, ettei ole mitään muuta elämää kuin se, mitä vietetään miehen kanssa.Ahdistaa.. Haluan välillä käydä yksin kyläilemässä sukulaisissani, ja ystävilläni. Samaa olen miehelleni sanonut, että menee sukulaisiin, ja lastenlapsia katsomaan joku vkl, ja tulee sitten kotiin. Mutta kun se ei käy...Tulee kuulemma niin kauhea ikävä, ettei voi olla hetkeäkään poissa.
Kyllä minä voin, ja kiva taas tulla kotiin.
Tuntuu, että hän on takertuja tyyppiä, jonka kanssa täytyy olla joka valveillaolohetki yhdessä.
Se kuka kirjoitti vastauksena minulle, että suhde täytyy olla kunnossa.Meillä se ei ole kunnossa. Tässä vastausta, jonka tarkkasilmäisenä kirjoituksestani huomasit.
Kiitokset kaikille vastanneille, ja huomaan että kaikki vastanneet ajattelevat samoin kuin minä omassa mielessäni itsekseni.
Olen miehelle ehdottanut, että ostaisi asunnon lähempää työpaikkaansa(hänellä työmatkaa 2*120 km) ja remppaisi sitä. Siitähän sitä jäisi omaisuutta itselle, kun sitä makselisi.
Joten katsotaan, miten muijan käy........