Onko kukaan parisuhteessa koskaan oikeasti päättänyt olla lapseton genetiikan vuoksi?
Seurustelen ihanan miehen kanssa mutta en haluaisi tuoda tähän maailmaan lasta. Meidän suvuista on löydetty on mm. syöpä, sokeritauti, verenpainetta, kolesterolia, astma, alkoholismi, dementia, epilepsia, mielenterveysongelmia ja ylipainoa.
Minä ja mies olemme vielä suhtkoht terveitä. Mitä nyt vähän verenpainetta ja syöpää vastaan ollaan taisteltu.
Minä en haluaisi hankkia lasta, koska meillä on niin tautiset suvut. Enkä edes vitsaile. En halua saattaa maailmaan lasta, jolle hyvin suurella todennäkösiyydellä tulisi kaiken maailman tauteja. Tätä päätöstä ei kovin moni ymmärrä.
Haluaisin tietysti lapsen, se on hyvän suhteen luontainen jatkumo, mutta geenit ovat tärkeitä...Enkä siis halua ottaa lapsentekokumppaniksi ketään "tauditonta" koska rakastan miestäni eikä lapsi kruunaa meidän suhdetta vaan se on hyvä jo nyt...
Miksi ehkä sinä olet valinnut lapsettoman parisuhteen?
Seurustelen ihanan miehen kanssa mutta en haluaisi tuoda tähän maailmaan lasta. Meidän suvuista on löydetty on mm. syöpä, sokeritauti, verenpainetta, kolesterolia, astma, alkoholismi, dementia, epilepsia, mielenterveysongelmia ja ylipainoa.
Minä ja mies olemme vielä suhtkoht terveitä. Mitä nyt vähän verenpainetta ja syöpää vastaan ollaan taisteltu.
Minä en haluaisi hankkia lasta, koska meillä on niin tautiset suvut. Enkä edes vitsaile. En halua saattaa maailmaan lasta, jolle hyvin suurella todennäkösiyydellä tulisi kaiken maailman tauteja. Tätä päätöstä ei kovin moni ymmärrä.
Haluaisin tietysti lapsen, se on hyvän suhteen luontainen jatkumo, mutta geenit ovat tärkeitä...Enkä siis halua ottaa lapsentekokumppaniksi ketään "tauditonta" koska rakastan miestäni eikä lapsi kruunaa meidän suhdetta vaan se on hyvä jo nyt...
Miksi ehkä sinä olet valinnut lapsettoman parisuhteen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et ehkä ole muutenkaan valmis lapseen mikäli tällaisia asioita mietit. Kaikki mainitsemasi taudit eivät edes mene geeneissä eteenpäin ja hyppäävät joskus sukupolvienkin yli.
Sitten on tietysti adoptiomahdollisuus, jos niin pelkäät lapsen terveyden puolesta, jota ei ole olemassakaan. Aika neuroottista silti minusta, sorry nyt vaan. Minusta lapsi on taivaanlahja ja ihana asia, ei sitä tuollaisia asioita mietitä siinä vaiheessa kun lasta aletaan miettimään.
Minusta kuulostaa hyvin järkevältä ja kypsältä tuo ketjun aloittajan ajatustapa. Ei kaikki naiset ole vauvakuumeisia ruusunpunaisten lasien läpi katselijoita. Realistinenkin voi olla vaikka on nainen.
Tiedän naisen, jolle lapsensaanti olisi ollut haasteellista aiemman sairaushistorian vuoksi. Hän ei halunnut myöskään adoptiolasta. Viisas päätös. Hän kuoli yllättäen 38-vuoden iässä. Ehkä nainen jotenkin alitajuisesti aavisti että hänen mahdolliset lapsensa olisivat jääneet äidittömiksi.
Itsellä ei ole kyseistä vauvakuumetta koskaan oikeastaan ollut, enkä ole aina edes halunnut lapsia. Mieli kuitenkin muuttuu iän myötä, että ehkäpä joskus.
Voisinhan minäkin ajatella kun suvussa on syöpää, sydän-ja verisuonisairauksia, alkoholismia, mielenterveysongelmia, verenpainetta ja astmaa, että omakin lapsi tulisi niitä kantamaan. (Ihan oikeasti on, ne on yleisiä sairauksia Suomessa...)
En kuitenkaan ajattele siltä kannalta.
Näen työssäni paljon monia sairauksia ja olen niiden genetiikkaa myös joutunut opiskelemaan, siksi koen että olisi turha pelko jättää lapsi hankkimatta (jos sitä todella haluaa), vain siksi että pelkää lapsenkin sairastuvan. Tällä perustelen oman vastaukseni.
Mikäli oma terveydentila ei ole hyvä, on tietenkin se riski edes alkaa odottaa lasta ja se on toki pätevä syy olla hankkiutumatta raskaaksi. Mikäli kaikki on kuitenkin nykyisin ok ja haluja olisi, minusta ei kannata miettiä sairauksia. Niitä on, tulee uusia ja tulee olemaan aina. Ihmiskunnan vitsaus. Lääketiede kuitenkin edistyy jatkuvasti niin huimaa vauhtia, että ehkä 20:n vuoden päästä ne sairaudet, jotka nyt ovat suuri riesa, ovat silloin hoidettavissa. Ei ihmiset suotta mene laboratorioon töihin aamusta iltaan tutkiakseen erilaisia hoitomuotoja ja lääkemahdollisuuksia, ellei läpimurtoja myös syntyisi.
Ihmiselle suotakoot lapsi, jos hän sellaisen todella haluaa. Jos lapsi jää joskus äidittömäksi (kuten jossain vaiheessa aikuisena yleensä käy), tuskin lapsi syyttää äitiä siitä, kun tämä kuoli nuorena. Lapsella on hämmästyttävä kyky elää yli elämänkriisejä.
Itse olin vahinkolapsi ja aika oli abortoitavaksi,mutta äitini muutti mielensä kuitenkin. Voin olla kiitollinen, että hän antoi minulle elämän.
Sairaus-terveys,kuolema, ne ovat asioita, jotka kuuluvat elämään ja niitä asioita ihminen joutuu kokemaan. Elämä ei ole ikuista täällä maanpäällä. Siksi ihmiselle on suotu kyky jatkaa sukua, että elämä myös säilyisi.
Mikäli kuitenkin sydämessään tuntee, ettei pysty lasta hankkimaan, silloin niin ei kannata tehdä. Mutta mikäli pelkää, että lapsi sairastuu, on se kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Monen täysin hyväperimäisen vanhemman lapsi kuolee jo nuorena esim. leukemiaan.Ne on asioita, joille ei oikein voi mitään. Minusta turhat pelot kannattaa heittää nurkkaan ja seurata ennemmin, mitä sydän sanoo. Jos se sanoo, että haluaisi vanhemmaksi, miksi sitten ei...