Jokaista sinkkunaista kohden on olemassa yksi sinkkumies - eikö totta?!
Miksi tuntuu, että baareissa / kuppiloissa nuo sinkkumiehet ovat sitä "keräilysarjaa"? Onko todella niin, että kaikki ikäiseni sinkut - niin miehet kuin naiset, ovat tavallaan jääneet jäljelle, kun parhaat on poimittu päältä?
Tapasin pari kuukautta sitten potentiaalisen oloisen miehen - kemiat kohtasivat sisäisesti ja ulkoisesti ainakin alkuun. Olin todella kiinnostunut ja innostunut tapailemaan miestä lisääkin. Ensimmäisen yhteisen viikonlopun aikana, kun olimme pienellä matkalla, päätin ottaa puheeksi suhteemme jatkon ja kysyä suoraan, mitä hän ajattelee siitä. Eli onko valmis ehkä johonkin vakavampaankin. Vastaus oli tyly - ei mitään vakavampaa, ei todellaakaan.
Olin musertunut tuosta tiedosta. Ainut potentiaalinen mies pariin vuoteen ja taas vesiperä. Siinä selvisi sekin, miksi hän yhä oli sinkku.
Mä en kestä tätä...
Miksi tuntuu, että baareissa / kuppiloissa nuo sinkkumiehet ovat sitä "keräilysarjaa"? Onko todella niin, että kaikki ikäiseni sinkut - niin miehet kuin naiset, ovat tavallaan jääneet jäljelle, kun parhaat on poimittu päältä?
Tapasin pari kuukautta sitten potentiaalisen oloisen miehen - kemiat kohtasivat sisäisesti ja ulkoisesti ainakin alkuun. Olin todella kiinnostunut ja innostunut tapailemaan miestä lisääkin. Ensimmäisen yhteisen viikonlopun aikana, kun olimme pienellä matkalla, päätin ottaa puheeksi suhteemme jatkon ja kysyä suoraan, mitä hän ajattelee siitä. Eli onko valmis ehkä johonkin vakavampaankin. Vastaus oli tyly - ei mitään vakavampaa, ei todellaakaan.
Olin musertunut tuosta tiedosta. Ainut potentiaalinen mies pariin vuoteen ja taas vesiperä. Siinä selvisi sekin, miksi hän yhä oli sinkku.
Mä en kestä tätä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lienenkö oikeassa, mutta omalta kohdaltani voin ainakin sanoa etten jaksa enää näin 30:enä kierrellä jokapaikassa ja ravata baareissa katsomassa "nuorisoa".
Sittenpä sitä luovuttaa ja alkaa elämään omaa elämäänsä omassa pienessä elinympäristössä.
Silloin potentiaalisen naisen kohtaaminen on aivan sattumaa ellei mahdotonta.
Ehkäpä taas joskus saan kerättyä voimia kerätäkseni ne seuraavat 1000 rukkasta :)
Näin 40 vuotiaana sama peli jatkuu, paitsi että kapakat on jääneet kokonaan ja oma piiri on jo rutinoitunut sikäli tavalliseksi, että jos jotain tapahtuu se on ihme. Ja niitä ei ole nähty.
Sanoivat, akat, kun erosin aikanani, että minä en ole montaa viikkoa vapaana - ottajia on. On kuulemma näköä, raamia ja käytöstavat kohillaan.
Hohhoijaa, kun on hiljaista..
Ehkäpä tälläset meikäläisen kaltaset kunnon miehet on vaan niin ujoja. Tai lähinnä se kontaktin tekeminen alkuun voi monelle tuottaa ongelmia. Johtuen siitä, että arvostaa naisen niin korkealle, että tuntee ettei ole mahdollisuuksia. Siinähän ei ole mitään järkeä, mutta se on tuolla päässä joku nappula, joka kontrolloi sitä. Teetkö itse alotteita paljonkin?
tuntuu että kyse on pitkälti siitä,että mitä pidempään pyörittää omia pieniä kuvioita, sitä huonommin haluaa niistä luopua. Jokainen päivä yksin on kuin joku survival-voitto, jota yrittää huomenna olla rikkomatta. Mulla itselläni on paha tapa(mahdollista liittymistä ajatellen) nostaa rimaa kokoajan. Ihan huonon takia ei viitsi kuvioita laittaa uusiksi, eikä välttämättä halua elämäänsä ilmiselviä vaikeuksia, jos niitä suorastaan näkee seuraavan joistain jutuista. Paras esimerkki miksi olla ehdottomasti sotkeentumatta varattuihin: siinä tulee vääjäämättä pahamieli ja omille kynsille.