Suhde ja lapsi

Voiko pahempaa soopaa enää kirjoittaa? Hyvä avioliitto on hyvä,oli lapsia tai ei. Lapset menevät aikanaan pois,omaan elämäänsä. Puoliso on aina lähellä ja syvin side,mikä voi ihmisellä olla ,on avioliitto ja sen sisällä keskinäinen rakkaus. Jos lapsia on, voi kätevästi paeta puolisoaan äidin tai isän rooliin. Kun he lähtevät pois aikanaan,kaksi lähes ventovierasta jää tuijottamaan autioon kotiin toisiaan. Ei aina näin ole,mutta usein. Tämä on uusi mahdollisuus löytää puolisonsa kanssa yhteys uudelleen.
Ei yksinäinen ihminen ole aina onneton, nautin itse lähes 15v. vapaan yksinäisen ihmisen elämää onnellisena ,sain elää nuoruuttani,olla vapaa kaikesta,myös vanhemmistani. Sitten löysin puolison ja olemme eläneet onnellisena lapsettomana parina 30v. Meiltä ei puutu mitään, ei kertakaikkiaan mitään. Paitsi huolia ja tuskaa lasten asioiden vuoksi, huonojen miniöiden ja vävyjen vuoksi, työttömyytensä ja avioerojensa vuoksi, kylmäsydämisyytensä vuoksi. On tietysti joillakin niinkin hyvin,ettei tällaisia huolia olekaan,vaikka lapsia onkin.

Eipä se taida nyt ihan noin yksioikoista olla.

Mies halusi sittenkin lapsen.