Työpsykologin suusta

Kyllä työterveysviranomaisetkin ja psykologi tai muut viranomaiset voivat antaa aivan vääriä lausuntoja riippuen siitä kuka on tilaaja.
Eräskin psykologi (MV) antoi eräille lehdille lausuntoja mm. siitä että kiusaajat lähtevät ja kiusatut jäävät.
Tämäkin lausunto oli täysin tuulesta temmattu. Hänen tulisi ensin ottaa selvää mistä kaikki on alkanut. Se olikin tilattu tiettyä lausuntoa varten, jotta minusta voitaisiin tehdä se syyllinen.
No, joka tapauksessa pienestä aivan mitättömästä asiasta voi lähteä kiusaaminen ja se suurenee lumivyöryn tavoin, kun siihen kiusaamisklikkiin tulee mukaan ulkopuolisiakin.
Itse olen kokenut aivan uskomattomia asioita aikuisten miesten taholta, mutta olkoon. Joskus he löytävät ne edestänsä.
Tärkeintä on se, että heillä nyt ovat aivan paratiisimaiset olot minun lähdettyä.
Joillakin työtovereilla on helpompaa olla kiusattujen kanssa samassa leirissä, kuin tulla tukijaksi kiusatun rinnalle. Pelko tulla kiusatun puolelle johtuu siitä että voi itse tulla kiusatuksi. Ei tulla samaan kahvipöytään, ei yhtä aikaa taukotupaan jne jne.
Vain minä olin syyllinen syyllinen syyllinen , vittumainen mies, vittumainen mies, vittumainen mies jne jne. Työnanantajalla tällaiseen olisi pitänyt puuttua heti.
Mutta kenen puolella olivat esimiehet,luottamusmiehet ja työsuojeluasiamiehet?
Taidan ryhtyä tekemään eläkepäivinä kirjaa millaista helvettiä on olla tällaisessa työyhteisössä.

Tiedän kokemuksesta kirjoitti:

Kyllä työterveysviranomaisetkin ja psykologi tai muut viranomaiset voivat antaa aivan vääriä lausuntoja riippuen siitä kuka on tilaaja.
Eräskin psykologi (MV) antoi eräille lehdille lausuntoja mm. siitä että kiusaajat lähtevät ja kiusatut jäävät.
Tämäkin lausunto oli täysin tuulesta temmattu. Hänen tulisi ensin ottaa selvää mistä kaikki on alkanut. Se olikin tilattu tiettyä lausuntoa varten, jotta minusta voitaisiin tehdä se syyllinen.
No, joka tapauksessa pienestä aivan mitättömästä asiasta voi lähteä kiusaaminen ja se suurenee lumivyöryn tavoin, kun siihen kiusaamisklikkiin tulee mukaan ulkopuolisiakin.
Itse olen kokenut aivan uskomattomia asioita aikuisten miesten taholta, mutta olkoon. Joskus he löytävät ne edestänsä.
Tärkeintä on se, että heillä nyt ovat aivan paratiisimaiset olot minun lähdettyä.
Joillakin työtovereilla on helpompaa olla kiusattujen kanssa samassa leirissä, kuin tulla tukijaksi kiusatun rinnalle. Pelko tulla kiusatun puolelle johtuu siitä että voi itse tulla kiusatuksi. Ei tulla samaan kahvipöytään, ei yhtä aikaa taukotupaan jne jne.
Vain minä olin syyllinen syyllinen syyllinen , vittumainen mies, vittumainen mies, vittumainen mies jne jne. Työnanantajalla tällaiseen olisi pitänyt puuttua heti.
Mutta kenen puolella olivat esimiehet,luottamusmiehet ja työsuojeluasiamiehet?
Taidan ryhtyä tekemään eläkepäivinä kirjaa millaista helvettiä on olla tällaisessa työyhteisössä.

Lue lisää

Käytännössä työsuojelu ei aina toimi, vaikka laki on uusittu ja asialle omistautuneita luottamusmiehiä ja viranomaisia tuntuu olevan joka nurkalla. Pääsääntöisesti taitaa olla niin että, jos ongelmien juuret ovat työnantajassa/johdossa/esimiehissä, niin sorsittu työntekijä ei apua saa (kuin ehkä ymmärrystä yksityislääkäriltä).

Uupumiseni syyt ovat hieman laajemmat. Työstä ei ehkä lähdetä ihan sillä perusteella, että se tai se ei pitänyt minusta. Siinä vaiheessa, kun ihmiseltä lähtevät voimat, ei päällimmäisenä ole mielessä, kuinka selittää lähtönsä tulevissa työhaastatteluissa. Uskon kuitenkin, että työnantaja arvostaa rehellisyyttä. Tekaistujen selitysten tielle en aio lähteä. Mahdollisissa haastatteluissa olen oma itseni, työnantaja tekee omat valintansa. Olisin halunnut ja edelleen haluan selvittää asiat, en juosta ongelmia karkuun. Uskon molemminpuolisen anteeksiantamuksen voimaan näissäkin asioissa.

On totta, etteivät kaikki ihmiset tule samalla lailla juttuun, mutta tilanteita on monenlaisia. Puhumattomuus voi johtua monista eri syistä. On eri asia olla hiljaa, jos ei ole juteltavaa tai yhteisiä asioita, tai tehdä puhumattomuudesta mielenosoitus toista ihmistä kohtaan. Riittävän pitkälle vietynä ja pitkäkestoisena puhumattomuudella voi boikotoida toista henkilöä todella tehokkaasti.

Puhumattomuus voi olla myös voimakas mielenilmaus tai syrjimiskeino. Esimerkkitilanne: A:n jutellessa B:lle omista asioistaan, B osallistuu innokkaasti keskusteluun esittäen lisäkysymyksiä ja vilkkaita kommentteja. Jos C alkaa jutella vastaavalla tavalla, vastataan yhdellä sanalla ja osoitetaan selvästi, ettei keskustelu kiinnosta. Jos A niinikään kyselee töiden lomassa B:n lomasuunnitelmista, harrastuksista ym.,B vastailee iloisesti hymyillen ja vitsaillen osoittaen yleistä hyväksyntää ja toveruutta. Kun C kysäisee jotain B:n tekemisistä tai vaikka maailman tapahtumista, B osoittaa loukkaantumista vastaten tylysti parilla sanalla kääntäen päänsä nopeasti. B kieltää A:takin puhumasta C:lle sanallakaan hänen asioistaan. Jos tätä jatkuu järjestelmällisesti, on mielestäni kyse jostain muusta kuin siitä, että kaikki eivät ole ylimpiä ystäviä keskenään. Lisäksi ihmiset ovat yksilöllisiä, toiset ovat vahvoja ja lujia, heikommat ja herkemmät sortuvat helpommin

Eikös tuollainen valitus syökin työmotivaatiota?
Ei varmaan ole kivaa mennä töihin, kun yksi valittaa työkseen 8 tuntia kaikesta...

Eikä tyyppi ole kiusaaja, vaikka hermoille se voi tuo valitus käydä aika pahastikin.

Siinä vaiheessa, kun aletaan arvostella jota kuta julkisesti kaikkien kuullen, suureen ääneen työpaikalla, tai levitetään perättömiä juoruja ihmisistä, tarkotuksena vain mustamaalata joku tai jotkut henkilöt ja tämä on jokapäiväistä, samaan tai samoihin henkilöihin kohdistuvaa jatkuvaa arvostelua, niin sitten aletaan puhua kiusaamisesta.