Haluaisin tuoda oman pienen kokemukseni esille työttömyydestä ja työllistymisestä tässä yhteiskunnassa.
Oma näkemykseni asioihin on muovautuneet useasta näkökulmasta, sillä olen kokenut työttömyyden, työvoimakoulutuksen, työkokeilun, työllistämistuen.
Ensimmäiset kokemukseni työttömyyteen sain vuosia sitten kun päätin tehdä itse työllistymisen eteen jotakin ja hakeuduin ammatilliseen koulutukseen. Ensimmäisen varmistin että minulla on mahdollisuus työttömyysrahaan koska olin työmarkkinoiden käytettävissä päivisin ja opiskelu tapahtui klo 17-21 aikaan.
Paikallinen työvoimatoimisto lupasi alustavasti että kaikki on ok, mutta kahden viikon kuluttua koulutuksen alettua sain päätöksen että minut katsotaan kokopäivä-opiskelijaksi (syy oli että koulutus oli tutkintoon johtava ) ja tuet pois.
mutta onneksi minusta löytyi sisua ja taistelun kautta sain lopulta opintotukea.
Eli tämä oli ensimmäinen kerta kun olin työtön ja enkä jäänyt passiiviseksi työhakijaksi vaan koulutin itseni uuteen ammattiin,
mutta en kylläkään työvoimatoimiston kannustamana.
Koulutuksen jälkeen olin töissä vuoden määrä-aikaisella työsopimuksella ja sairastuin masennukseen ja sairaslomaa kaksi viikkoa seurauksena työsuhdetta ei jatkettu koska voisin tulla liian kalliiksi jos sairasloma jatkuisi ja näin matka työvoimatoimiston luukulle jälleen..
Sairaslomaa en tarvinnut enempää ja parin kuukauden jälkeen tuntui että nyt on pakko päästä ihmistenilmoille !
Hain töitä ahkeraan koko ajan tuloksetta, mutta sitten päätin mennä työvoimapoliittiseen koulutukseen lisäämään ammattitaitoani.
Pääsinkin suorittamaan 3 kk kurssille, mutta kurssi oli monelta kannalta pettymys kun seurasin miten meitä työttömiä kohdellaan.
Opettaja oli repäisty jostakin ja hän ei hallinnut asioita jonka seurauksena minä jouduin niin sanotuksi apu-opettajaksi koulutustaustan takia.
Teimme asiasta monta kertaa valituksen , mutta asiaa ei otettu todesta ennenkuin rysähti palautteet kurssin jälkeen.
Kaikesta huolimatta itse sain suoritettua tärkeän kurssin ja työhakuun taas innolla uusia asioita oppineena .
Kesän hain töitä mutta kun ei tärpännyt, alkoi tuntua toivottomalta ja teki mieli lyödä hanskat tiskiin.
Työvoimatoimisto keksi että minähän voisin mennä työkokeiluun koska työllistämistuen piiriin kuulun vasta 3kk päästä, otin ehdotuksen innolla vastaan sillä toisihan se työkokemusta joka minulta puuttui ja oli esteenä varmaankin ollut työsaantiin.
Paikan sain heti vaikkakin pikkusen nosti niskakarvoja koska kyseisestä paikasta olin hakenut töitä kuukautta aikaisemmin (ettei vain olisi käytetty hyväksi ilmaista työvoimaa, mutta mitäpä tuosta halusin töitä ja kokemusta)
Työt alkoivat.... opastus työhön tapahtui silloisen ammatinkoulun harjoittelijan toimesta.
Siinä meni sitten 3kk ja koitti työllistämistuen aika... päätöksenä kahden vuoden työllistämistuki samaan paikkaan puolenvuoden jaksoissa.
Elämä hymyilee.. saan tehdä töitä ja palkka juoksee vaikkakin taisi alaan nähden olla pieni.
Tein töitä "hullunlailla" sillä tästä paikasta voisi saada jotakin pysyvää....
Kolmas jakso työllistämistuesta oli päättymässä eli piti taas kysyä pomolta puolenvuoden jatkoa..
Eikä siinä varmaan olisi mitään epäselvää koska olin hoitanut työni hyvin ja saanut kiitosta monelta taholta...
Istuttuani pomon eteen hän kaivoi laskimen eteen ja laski että olen työllistämistuellakin kallis työntekijä
"valitettavasti emme voi jatkaa työsuhdetta". Tämä oli kuin nyrkin isku suoraan naamaan sillä olin antanut kaikkeni..
Kaiken huipuksi työpaikalla oli ensimmäiset sivarit töissä ja yksi oli minun työparina joka jatkoi minun jälkeeni ja tällä hetkellä samoja työtehtäviä hoitaa tietääkseni jo neljäs sivari eli aina otetaan uusi kun edellisen palvelus päättyy.
Olin siis varmaankin kalliimpi työntekijä kuin sivari..
Kyseisessä työpaikassa vielä tänä päivänäkin sivarit hoitavat eri työtehtäviä joissa pitäisi olla palkattu työntekijä.. ja ironista ..paikka on ay-liikkeen sisällä.....
Täällä hetkellä olen taas työvoimatoimiston listoilla... ja jotenkin minusta tuntuu että tässä taitaa tulla yksi passiivinen työnhakija lisää tilastoihin.
Asia joka tällä hetkellä nostaa niskakarvat pystyyn on kun luin tekstin Mol:in sivuilta..
"Kouluttautuminen tai työelämävalmennukseen osallistuminen tuo työttömälle ylläpitokorvausten kautta nettona lähes 200 € paremmat kuukausitulot kuin passiivinen työttömyys"
Onko tämä todellakin ylimääräistä tuloa! Sillä minun kohdalla esim.
Jos minut määrätään tulevaisuudessa esim. Paikkaan B työkokeiluun niin joudun maksamaan seuraavia menoja
- Linja-auto matkat Koti - Paikkaa B - Koti (40km) 44 matkan lippu 192,50
Ja varmaankin päivällä pitäisi jotakin syödä..... eli se siitä lähes 200 € paremmista kuukausituloista
Kaikesta huolimatta toivon teille Hyvää kevään jatkoa ja ehkä kaikesta huolimatta minäkin vielä saan sisuni takaisin ja löydän pysyvän työpaikan.
Oma näkemykseni asioihin on muovautuneet useasta näkökulmasta, sillä olen kokenut työttömyyden, työvoimakoulutuksen, työkokeilun, työllistämistuen.
Ensimmäiset kokemukseni työttömyyteen sain vuosia sitten kun päätin tehdä itse työllistymisen eteen jotakin ja hakeuduin ammatilliseen koulutukseen. Ensimmäisen varmistin että minulla on mahdollisuus työttömyysrahaan koska olin työmarkkinoiden käytettävissä päivisin ja opiskelu tapahtui klo 17-21 aikaan.
Paikallinen työvoimatoimisto lupasi alustavasti että kaikki on ok, mutta kahden viikon kuluttua koulutuksen alettua sain päätöksen että minut katsotaan kokopäivä-opiskelijaksi (syy oli että koulutus oli tutkintoon johtava ) ja tuet pois.
mutta onneksi minusta löytyi sisua ja taistelun kautta sain lopulta opintotukea.
Eli tämä oli ensimmäinen kerta kun olin työtön ja enkä jäänyt passiiviseksi työhakijaksi vaan koulutin itseni uuteen ammattiin,
mutta en kylläkään työvoimatoimiston kannustamana.
Koulutuksen jälkeen olin töissä vuoden määrä-aikaisella työsopimuksella ja sairastuin masennukseen ja sairaslomaa kaksi viikkoa seurauksena työsuhdetta ei jatkettu koska voisin tulla liian kalliiksi jos sairasloma jatkuisi ja näin matka työvoimatoimiston luukulle jälleen..
Sairaslomaa en tarvinnut enempää ja parin kuukauden jälkeen tuntui että nyt on pakko päästä ihmistenilmoille !
Hain töitä ahkeraan koko ajan tuloksetta, mutta sitten päätin mennä työvoimapoliittiseen koulutukseen lisäämään ammattitaitoani.
Pääsinkin suorittamaan 3 kk kurssille, mutta kurssi oli monelta kannalta pettymys kun seurasin miten meitä työttömiä kohdellaan.
Opettaja oli repäisty jostakin ja hän ei hallinnut asioita jonka seurauksena minä jouduin niin sanotuksi apu-opettajaksi koulutustaustan takia.
Teimme asiasta monta kertaa valituksen , mutta asiaa ei otettu todesta ennenkuin rysähti palautteet kurssin jälkeen.
Kaikesta huolimatta itse sain suoritettua tärkeän kurssin ja työhakuun taas innolla uusia asioita oppineena .
Kesän hain töitä mutta kun ei tärpännyt, alkoi tuntua toivottomalta ja teki mieli lyödä hanskat tiskiin.
Työvoimatoimisto keksi että minähän voisin mennä työkokeiluun koska työllistämistuen piiriin kuulun vasta 3kk päästä, otin ehdotuksen innolla vastaan sillä toisihan se työkokemusta joka minulta puuttui ja oli esteenä varmaankin ollut työsaantiin.
Paikan sain heti vaikkakin pikkusen nosti niskakarvoja koska kyseisestä paikasta olin hakenut töitä kuukautta aikaisemmin (ettei vain olisi käytetty hyväksi ilmaista työvoimaa, mutta mitäpä tuosta halusin töitä ja kokemusta)
Työt alkoivat.... opastus työhön tapahtui silloisen ammatinkoulun harjoittelijan toimesta.
Siinä meni sitten 3kk ja koitti työllistämistuen aika... päätöksenä kahden vuoden työllistämistuki samaan paikkaan puolenvuoden jaksoissa.
Elämä hymyilee.. saan tehdä töitä ja palkka juoksee vaikkakin taisi alaan nähden olla pieni.
Tein töitä "hullunlailla" sillä tästä paikasta voisi saada jotakin pysyvää....
Kolmas jakso työllistämistuesta oli päättymässä eli piti taas kysyä pomolta puolenvuoden jatkoa..
Eikä siinä varmaan olisi mitään epäselvää koska olin hoitanut työni hyvin ja saanut kiitosta monelta taholta...
Istuttuani pomon eteen hän kaivoi laskimen eteen ja laski että olen työllistämistuellakin kallis työntekijä
"valitettavasti emme voi jatkaa työsuhdetta". Tämä oli kuin nyrkin isku suoraan naamaan sillä olin antanut kaikkeni..
Kaiken huipuksi työpaikalla oli ensimmäiset sivarit töissä ja yksi oli minun työparina joka jatkoi minun jälkeeni ja tällä hetkellä samoja työtehtäviä hoitaa tietääkseni jo neljäs sivari eli aina otetaan uusi kun edellisen palvelus päättyy.
Olin siis varmaankin kalliimpi työntekijä kuin sivari..
Kyseisessä työpaikassa vielä tänä päivänäkin sivarit hoitavat eri työtehtäviä joissa pitäisi olla palkattu työntekijä.. ja ironista ..paikka on ay-liikkeen sisällä.....
Täällä hetkellä olen taas työvoimatoimiston listoilla... ja jotenkin minusta tuntuu että tässä taitaa tulla yksi passiivinen työnhakija lisää tilastoihin.
Asia joka tällä hetkellä nostaa niskakarvat pystyyn on kun luin tekstin Mol:in sivuilta..
"Kouluttautuminen tai työelämävalmennukseen osallistuminen tuo työttömälle ylläpitokorvausten kautta nettona lähes 200 € paremmat kuukausitulot kuin passiivinen työttömyys"
Onko tämä todellakin ylimääräistä tuloa! Sillä minun kohdalla esim.
Jos minut määrätään tulevaisuudessa esim. Paikkaan B työkokeiluun niin joudun maksamaan seuraavia menoja
- Linja-auto matkat Koti - Paikkaa B - Koti (40km) 44 matkan lippu 192,50
Ja varmaankin päivällä pitäisi jotakin syödä..... eli se siitä lähes 200 € paremmista kuukausituloista
Kaikesta huolimatta toivon teille Hyvää kevään jatkoa ja ehkä kaikesta huolimatta minäkin vielä saan sisuni takaisin ja löydän pysyvän työpaikan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suurimmassa osassa suomen sosiaali- ja työvoimapolittisia ratkaisuja paistaa naivi asenne läpi. Hommat toimisivat erinomaisesti kun kaikilla olisi hyvä tahto. No ei ole.
On vittumaista, että yhdelle harvinaisuudelle, eli aktiiviselle työnhakijalle nousee seinä pystyyn, koska yritys käyttää hyväkseen porsaanreikiä. Samalla tavoin monet työnhakijat käyttävät hyväkseen porsaanreikiä voidakseen nyhtää mahdollisimman paljon rahaa tekemättä mitään.
Tuossa vyyhdessä on niin monta asiaa pielessä. Yhtenä suurimpana se, että ihminen ei saa työttömänä opiskella. Joku hankkii siis itselleen opiskelupaikan voidakseen työllistyä ja työvoimatoimisto vastustaa sitä vetämällä rahat pois. Siinä todellinen järjen riemuvoitto.
Toivotan onnea työnhakuun. Kyllä se vielä nappaa.
Ikävää luettavaa tuommoinen. Yrityksen kannattaisi kyllä pitää hyvistä työntekijöistä kiinni.
Kerrokko minkä alan putiikki toimii sivarivetoisesti ja mitä siellä tehdään?
Kun lukee huolella niin voi ehkä arvata....
en tietyistä syistä voin antaa tietoa enempää vielä.
Tovotan sinulle onnea, tuolla sisukkuudella varmasti löydät jotain. Minua jäi hirmusti kiinnostamaan, ammattiliitto...mikä niistä? Itse olen Toimihenkilöunionilainen,ja vielä ay-aktivisti, siksi en haluisi tuollaista tietää liitostani. Ja, olen myös todennut, työkkärin koulutuksissa joutuu itse opettamaan joskus, opetus on mitä on. Mutta, säästyyhän siinä kallisarvoiset 500pv. Työkkärin tarkoitus on, näin minä sen asian näen, saada kaikki mahdolliset ihmiset pois tilastoista, ja, koulutuksessa olevat eivät ole työttömiä...hah ja hah
Olen samaa mieltä että kurseilla ja työkokeiluilla ym. saadaan tilastot näyttämään paremmalta. Olihan siitä kurssista se hyöty että jatkossa tein opettajan töitä muun työn ohella.
Niin siitä liitosta.. sanotaanko että opettus hommia oli useankin liiton jäsenille.. ups..taitaa kohta jäljet johtaa sylttytehtaalle :)