siivoaako miehesi

ei tartu imuriin, tiskeihin, pyykkeihin sitten millään. Valittaa kyllä kun villakoirat lentelee lattialla yms. Tässä olin viikon reissussa ja kun palasin, tiskipöytä oli täynnänsä tavaraa ja kaiken huippu oli se, et kun tiskikone oli täynnä puhtaita astioita ja herralta olivat kaapista astiat loppuneet niin ei "osannut" ottaa koneesta puhtaita vaan otti käyttöön paremmat astiat joita käytetään yleensä vain jouluna! Kun nostin metelin tiskipyödästä niin mies se vaan totesi et mitä siinä huudat eihän ne tarvi kuin laittaa koneeseen! Niinpä ....

Kerran käskin viedä pyykit pihalle kuivumaan niin herra tyhjäsi koneen ja vei ne kuivumaan. Nostele ihan suoraan ravistelematta yhdellä pyykkipojalla kuivumaan yhteen ryttyyn....

Kerran olen pyytänyt imuroimaan. Veteli keskeltä lattiaa ja totesi ettei sohvien alta tarvi ihmuroida kun ei sinne kukaan näe ....

Minusta tämä on huippuunsa vietyä oveluutta. osittain tästä syystä mies onkin menossa vaihtoon, tai itse asiassa en ota enää uutta passattavaa, toivottavasti elämässäni on muukin tarkoitus :)

ihmeessä pitää stressata. Kannattaa jo suhteen alkuaikoina käydä arvokeskusteluja niin, että huomaa arvostavansa samoja asioita. Elämä täysin erilaisen luonteen kanssa on mahdotonta vaikka jalkainväli värkit sopiskin hyvin yhteen niin arki välttämättä ei kestä jos riidellään siivoomisista.
Itse mietin asian niin, että kun olin yksin lasten kanssa ja silloinkin hoidin ruoanlaiton, siivoamiset ja tiskit, niin vaikka perheemme väkiluku on nyttemmin lisääntynyt yhdellä niin samase jos on yks lautanen enemmän tai vähemmän. Mies saa istua keinutuolissa ja lukea lehteä tai kattella telkkaria. Kunhan muistaa halia, kun olen siivonnut ja kiittää ruuasta. Mulle on tärkeetä tuntea olevani tärkee ja hyödyksi. Nautin kun mietin miten miellyttäisin toista. Eikä se rasita. Nautin kun näen että toinen nauttii olemisestaan.

Haukkumista ei kannata kuunnella. Kannattaa vetää raja siihen, että ellei kelpaa niin näyttää ovea. Tai lähtee ite. Maailma on täynnä ihania ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse riidellä. Siispä vain uutta etsimään. Olet sen ansainnut.

Ilo sen pitäisi olla, jokaisen nousevan aamun. :)

sillon kun pyydän, mutta siivoaa myös pyytämättä.

Tottakai mieheni siivoaa ja auttaa kotitöissä, se on meille molemmille itsestään selvyys. Mieheni asui yksin reilut pari vuotta ennen kuin me tapasimme (sitä ennen pari vuotta kaverin kanssa) joten hänelle kotityöt olivat jo tutut. Eli minun ei tarvinnut alkaa "opettamaan" hänelle, että täytyy siivota vähintään kerran viikossa tai että roskapussi viedään ulos kun se on täynnä.

Jaamme kotityöt melko tasan (minä pesen pyykkiä, hän huolehtii tiskikoneen täytöstä ja tyhjennyksestä jne.) ja siivoamme yleensä yhdessä, silloin se on nopeampaa ja tehokkaampaa. Ja jää aikaa muulle kivalle ;)

En sitten tiedä, onko sinun vai minun miehesi poikkeus, mutta ilmeisesti löytyy sekä siivoavia, että siivoamattomia miehiä. Onneksi minulla on tuo ensimmäinen vaihtoehto.

t: Miina

Mun mies siivoaa kyllä.
Ollaan sovittu, että hän imuroi ja minä tiskaan. Pölyt pyyhitään yhdessä, minä pyykkään mies tamppaa matot.
Joskus joutuu huomauttamaan ja joskus teen suosiolla itse kun en jaksa nalkuttaa, mutta melko hyvin noin niikun yleisesti ottaen tää sopimus on toiminut.

Molemmilla vaativa työ, kolme lasta - ei tulis mitään jos jompi kumpi siipeilis. Taso on kyllä laskenut, mutta siihen tottuu.

Hmm.. Meillä tuo sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole ollenkaan käytössä. Joskus sentään ukko laittaa astiansa tiskipöydälle eikä jätä pöydälle. Ja vie se sentään matot ulos ja tamppaa ne jos kunnolla rautalangasta vääntää (ja vähä kiristää..). Tosin homma kompensoituu sillä että mies maksaa asunnon ja ruuat (olen itse opiskelija ja mies töissä), joten siinä mielessä toki reilua, että "maksan ylläpitoni" siivoamalla. Mutta kieltämättä välillä ottaa oikein pahasti nuppiin kun täytyisi koko ajan olla toisen perässä luutu kourassa ja kaikki täytyy tehdä itse.

koska Miehenä minulla ei ole miestä. Itse siivoan siinä missä vaimokin.

Niin, meillä se mies nipottaa enemmän kaikesta. Mutta wc-pytyn on pessyt 3-vuoden aikana max. 2 kertaa :) Meillä onkin sanomaton jako, minä hoidan kylppäri-hommat eli pyykit sun muut, hän keittiön..:)Kaikki muu vuorotellen vapaapäivinä..

Molemmat tekee mitä kulloinkin jaksaa. Nyt esim kun olen sairaana niin ei minun tarvitse mistään huolehtia. Tiskit ja kauppareissutkin sujuu ja imurointi mikäli siihen on tarvetta.
Ei olla sovittu muuta kuin, että sitä kukin tekee mitä osaa. Siis minä yleensä laitan ruokaa ja mies vain joskus. Minä yleensä hoidan järjestelyt ja pölyt, mies imuroi. Pyykit menee siten miten kukin jaksaa. Lumitöiden teko on lähes kokonaan miehen kontolla, niitä olen tehnyt vain joskus kun mies on ollut sairas.
Emme vaadi itseltämme liikaa vaan käytämme aikaa enemmän muuhun kuin luuttuamiseen.

mieheni...siis kännykkänsä....tekstareista ynnä puhelinhistorian reissulta palatessaan kuten teen minäkin. Ja sopu säilyy.

Mieheni siivoaa kun pyydän. Joskus ihan oma-aloitteisestikin ;-). Joskus kun en jaksa siivota niin ei hän valita pölystä ym. Enemmän se pöly minua haittaa. Joskus siivoamme yhdessä eli hän vie matot ulos ja minä imuroin tai sitten imuroidaan puoliksi. Hän laittaa ruokaa ja leipoo. Täyttää tiskikonetta ja laittaa sen päälle. Astioita ei osaa ottaa pois sieltä. Yleensä laitan aamulla pyykit koneeseen ja hän pesee ne päivän aikana kun on kotona. Yhdessä käydään kaupassa. Hän onkin minun oma kulta.

Meillä minä olen se, joka sotkee. Mieheni on pedantin siisti. Nyt, viiden vuoden yhteiselon jälkeen hän on oppinut vähän relaamaan ja minä siivoamaan.

Siivotaan molemmat, vuorollamme. Luonnollisesti minä siivoan vähän enemmän, kun kerran enemmän sotkenkin. Mieheni huolehtii enemmän imuroinnista, roskien viennistä ja kissojen laatikon laittamisesta - minä järjestelen (ja sotken), tiskaan (ja sotken) ja pyyhin pintoja (ja sotken).

Ennen mieheni näpätti vähän, mutta ei näpätä enää. On oppinut, että pienemmän vaivan tie on antaa asioiden olla. Jos vaimo sotkee, niin kyllä se kohta siivoaakin, omalla ajallansa ja omaa tahtiansa ...

... hyvin menee. On leppoisaa. Simmonen normaali, asutun näköinen huusholli.

Meillä on tapana, kun toinen on siivonnut, huomioida se sanomalla esim. "hienosti tiskattu", "oi, kun on siistiä!" "ai kun mukava, että imuroit", ym. ym. Siitä tulee hyvä mieli, ei tule oloa, että niska limassa minä tässä raadan.

Joo omani siivoaa vain jos todella pistän sen siivoamaan...Ärsyttävintä on kun sitä ei edes haittaa vaikka lattialla olisi tuuman verran soraa ja tiskejä altaassa niin paljon ettei ole astioita joista syödä!!Olen kuullut miehistä jotka siivoavat itse käskemättä, mutta tuntuu että harvassa ne ovat!! Älä masennu et ole yksin ongelmasi kanssa!!!

Jos pyytää. Toisinaan ihan oma-aloitteisesti.