voinko ikinä unohtaa

pettämistä on vaikea antaa anteeksi ja sitä ei unohda.Näin kävi mulle!

Kuten otsikko jo kertoi. Erosin, nimittäin AINA SE TAPAUS on takaraivossa ja tulee satunnaisesti MUISTUTTAMAAN ITSESTÄÄN. Ei auttaneet psykologit eivätkä avioliittoneuvolat. Päätin siis erota; todella raskas prosessi, ei yksistään arjen järjestelyjen, vaan toisen osapuolen kampitusyritysten vuoksi. MUTTA ÄLÄ MENETÄ HERMOJASI HALLINTAA, SIIHEN TOINEN PYRKII.
Turhaan sitä itseään tappamaan, varsinkin kun sinulla on lapsia. Ajattele lastesi parasta ja tulevaisuutta.

Mieheni uskottomuus selvisi minulle noin puoli vuotta sitten (suhde oli kestänyt puoli vuotta).
Nämä 6 kuukautta ovat olleet yhtä aaltoliikettä, välillä on tosi synkkää ja masentavaa, välillä tuntuu paremmalta. Olemme käneet perheneuvojan luona keskustelemassa ja käynnit jatkuvat edelleen. Ainakin minun kohdallani puhuminen auttaa (luulen, että ajoittain mieheni aidistuu ainaisesta puhumisesta, mutta muuta keinoa minun selviytymiselleni ei ole).
Ratkaisevaa on se haluatteko molemmat tosissanne yrittää korjata suhteenne. Mieheni lopetti suhteen toiseen naiseen heti sen paljastuttua ja hän vakuuttaa haluavansa jatkaa kanssani.
Koskaan ei uskottommuus tule unohtumaan, mutta tällä hetkellä uskon, että sen yli voi päästä. Helppoa se ei ole ja aikaa menee. Välillä tulee täydellisiä epätoivon hetkiä.
Meidän lapsemme ovat jo aikuisia, joten eroaminen olisi meillä helpompaa kuin jos lapset olivat vielä kotona. Olen kuitenkin mielessäni listannut eron ja avioliitossa jatkamisen plussat ja miinukset. Plussien lista muodostuu kaikesta huolimatta pidemmäksi.
Tunnen myötätuntoa kaikia petettyjä kohtaan ja toivon Sinulle jaksamista.

tiedän tunteen, se on kaksinkertainen loukkaus kun kaverisi oli mukana. ehkä ero on ainoa vaihtoehto, kaikkea ei voi, eikä tarvitse antaa anteeksi.itse aloitin rajun kuntoilun jotta en ehtinyt liikaa miettimään asioita enkä juopottelemaan..
jaksamista sinulle, aikansa ottaa mutta sitten helpottaa..

muijalle kenkää, kamat pihalle ja heti. Ens kerralla panosta aasialaiseen, ne ei petä.

Vaatii tahtoa molemmilta, mutta kyllä siitä ylikin voi päästä. Silloin on oltava vilpittömästi valmis antamaan anteeksi ja jättämään menneet taakse. Koston kierre tai ikuinen muistuttaminen vievät vain hitaampaan ja riitaisampaan eroon.

Täältä palstoilta et välttämättä niitä parhaita neuvoja saa. Kuuntele sydäntäsi ja tee, miten se sanoo. Jos rakkautta vielä on, voitte hyvin onnistua. Esimerkkejä on. Onnea teille.

Ikävä kyllä niin on et ne asiat roikkuu aina perässä.

Yhdessä eläminen, jos jatkatte tuleepi olemaan tosi raskasta. Pitäkää kaikesta huolimattaa huolta lapsistanne.

Me sovimme aikanaan niin et muksut jäi minun kanssa asumaan ja hyvin pärjäillään ilman holtitonta äitiäkin.
Jos päätätte erota on sekin raskas projekti mutta lyhyempi.

Toivotan tsemppii! Tiedän et on paska fiilis mutta etteenpäin mennään ei takaperin.

Mun 9v. tytär sano mulle et "Onni odottaa iskä suo nurkan takana, sä et vaan sitä nyt huomaa"

Niin se vaan on, että vaikka jatkaisitkin vaimosi kanssa, tulee ko. tapahtuma aina olemaan
välissänne. Kuinka voisitkaan vain ummistaa silmäsi moiselta, vaikka niin pystyisitkin, tulet aina tuntemaan sydämessäsi piston.

Älä nyt vielä kuitenkaan kuole pois, sillä jokin tarkoitus tälläkin asialla elämässäsi oli, tulet huomaamaan sen sitten aikanaan. Saat elämältä tilalle jotain parempaa, usko pois.

Nyt keskity raivoamaan tuskaasi ulos vaikka pilkkoamalla takkapuita ja kiroilemalla samalla niin maan perhanasti. Osoita maailmankaikkeudelle, että olet todella vihainen. Näin raivo/tuska ei jää kytemään sisällesi. Pikkuhiljaa tuska hellittää ja kykenet alkaa suremaan ja sitä myöten sydämesi paranee hitaasti mutta varmasti. Usko pois!

Luulenpa, että vaikeaa on, mutta jos päätät, että käsittelette asian loppuun ja toinen ei enää petä, niin ainoa tapa on täydellinen anteeksianto ja aloittaminen puhtaalta pöydältä. Lisäksi rakastaa ja hoitaa suhdetta siten, että tuollaista ei enää tapahdu. JOs et siihen pysty, niin jatka eteenpäin.