Hei!
Kaipaisin apua.
Faktoja:
Olemme mieheni kanssa molemmat opiskelijoita. Mieheni syö koululla, minä en, sillä päiväni eivät ole useinkaan pitkiä. Ongelmani on syömisen rytmittäminen ja ruuan määrän säätely.
En aamulla syö mitään. Jos syön, nälkä iskee miltei heti. Jos en syö, pärjään vaikka iltaan saakka. Tässä ongelma onkin. Saatan syödä yliopistolta tuntuani hedelmän ja juoda jotain, ja vasta myöhemmin illalla (klo 17-18) tehdä ruokaa. Eli ensimmäinen ateriani ajoittuu ilta-aikaan. Periaatteessa olisi helppoa opetella syömään useita kertoja päivässä, jottei valtavaa nälkää pääsisi tulemaan. Kuitenkin en uskalla tätä tehdä, sillä kun syön ruokaa, syön aina liikaa. Annokseni ovat yhtä suuria kuin voimanostoa aktiivisesti harrastavalla miehelläni. Näistäkään jättiaterioista ei vatsani täyty vaan aterian jälkeen saattaa olla edelleen nälkä, mikä on kauheaa! Mieheni on neuvonut ottamaan lautaselle normaalin annoksen (eli siis ison) ja sitten puolittamaan sen. Hyvä on, mutta jään todella nälkäiseksi ja kiukkuiseksi. Tämä on hassua, sillä jos pärjään päivän ilman ruokaa, miksei vähentäminen sitten onnistu!
Koska olemme opiskelijoita, meillä ei ole hirveän paljon rahaa (opintotuki). Teemme edullista ruokaa - meillä on miltei aina jauhelihaa tai tonnikalaa kastikkeessa tms. Muuta lihaa, makkaraa tms. ostamme todella harvoin. Ruokamme on suhteellisen terveellistä. En käytä paistamiseen rasvaa tai lisää kermaa jne. Salaattiakin syömme talouden antaessa periksi (ei siis ole joka päivälle varaa tehdä annosta). Ja vielä... meillä ei todellakaan ole varaa tehdä ruokaa joka päivä, eli päivä saattaa kulua muutaman leivän ja hedelmän turvin. Leivälle laitan margariinia (vähän!) ja kalkkunaleikettä, en rasvaisia makkaroita.
Jos kotona ei ole hedelmiä välipalaksi, minuun uppoaa helposti neljäkin leipää eikä edes tunnu missään.
Olen kaiken tämän lisäksi karkkiaddikti. Nyt olen saanut makeanhimoa pidettyä kurissa silä, että karkkipäivä on säädetty olemaan joka toinen viikko ja karkkia saa ostaa noin 200 grammaa. Himo kuitenkin saattaa iskeä ja silloin olenkin turvautunut omenoihin. Tiedän, ettei liiallinen hedelmienkään syönti ole hyväksi, mutta parempi niin kuin pussi karkkia...
Olisiko tällaiselle ongelmasyöjälle vinkkejä? En haluaisi olla koko ajan ruoka mielessä. Tuntuu, että elämä pyörii sen ympärillä. Jos ei olisi makuaistia, olisi helppo olla syömättä, sillä himoni perustuu siihen, että ruoka on hyvää. Huoh...
Painosta sen verran, että sitä on liikaa. Se kertyi pitäessäni paria välivuotta lukion jälkeen. Olin keittiötyöntekijä. Söin säännöllisesti, mutta liikaa. Jopa kolme lämmintä ateriaa. Opiskeluaikana paino ei ole noussut, muttei laskenutkaan, vaikka liikun kohtuullisesti.
Jeps, siinäpä oli tarinaa. Kommentoikaa.
Kaipaisin apua.
Faktoja:
Olemme mieheni kanssa molemmat opiskelijoita. Mieheni syö koululla, minä en, sillä päiväni eivät ole useinkaan pitkiä. Ongelmani on syömisen rytmittäminen ja ruuan määrän säätely.
En aamulla syö mitään. Jos syön, nälkä iskee miltei heti. Jos en syö, pärjään vaikka iltaan saakka. Tässä ongelma onkin. Saatan syödä yliopistolta tuntuani hedelmän ja juoda jotain, ja vasta myöhemmin illalla (klo 17-18) tehdä ruokaa. Eli ensimmäinen ateriani ajoittuu ilta-aikaan. Periaatteessa olisi helppoa opetella syömään useita kertoja päivässä, jottei valtavaa nälkää pääsisi tulemaan. Kuitenkin en uskalla tätä tehdä, sillä kun syön ruokaa, syön aina liikaa. Annokseni ovat yhtä suuria kuin voimanostoa aktiivisesti harrastavalla miehelläni. Näistäkään jättiaterioista ei vatsani täyty vaan aterian jälkeen saattaa olla edelleen nälkä, mikä on kauheaa! Mieheni on neuvonut ottamaan lautaselle normaalin annoksen (eli siis ison) ja sitten puolittamaan sen. Hyvä on, mutta jään todella nälkäiseksi ja kiukkuiseksi. Tämä on hassua, sillä jos pärjään päivän ilman ruokaa, miksei vähentäminen sitten onnistu!
Koska olemme opiskelijoita, meillä ei ole hirveän paljon rahaa (opintotuki). Teemme edullista ruokaa - meillä on miltei aina jauhelihaa tai tonnikalaa kastikkeessa tms. Muuta lihaa, makkaraa tms. ostamme todella harvoin. Ruokamme on suhteellisen terveellistä. En käytä paistamiseen rasvaa tai lisää kermaa jne. Salaattiakin syömme talouden antaessa periksi (ei siis ole joka päivälle varaa tehdä annosta). Ja vielä... meillä ei todellakaan ole varaa tehdä ruokaa joka päivä, eli päivä saattaa kulua muutaman leivän ja hedelmän turvin. Leivälle laitan margariinia (vähän!) ja kalkkunaleikettä, en rasvaisia makkaroita.
Jos kotona ei ole hedelmiä välipalaksi, minuun uppoaa helposti neljäkin leipää eikä edes tunnu missään.
Olen kaiken tämän lisäksi karkkiaddikti. Nyt olen saanut makeanhimoa pidettyä kurissa silä, että karkkipäivä on säädetty olemaan joka toinen viikko ja karkkia saa ostaa noin 200 grammaa. Himo kuitenkin saattaa iskeä ja silloin olenkin turvautunut omenoihin. Tiedän, ettei liiallinen hedelmienkään syönti ole hyväksi, mutta parempi niin kuin pussi karkkia...
Olisiko tällaiselle ongelmasyöjälle vinkkejä? En haluaisi olla koko ajan ruoka mielessä. Tuntuu, että elämä pyörii sen ympärillä. Jos ei olisi makuaistia, olisi helppo olla syömättä, sillä himoni perustuu siihen, että ruoka on hyvää. Huoh...
Painosta sen verran, että sitä on liikaa. Se kertyi pitäessäni paria välivuotta lukion jälkeen. Olin keittiötyöntekijä. Söin säännöllisesti, mutta liikaa. Jopa kolme lämmintä ateriaa. Opiskeluaikana paino ei ole noussut, muttei laskenutkaan, vaikka liikun kohtuullisesti.
Jeps, siinäpä oli tarinaa. Kommentoikaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
täällä olisi yksi kohtalotoveri... mnulla sama ongelma. olen myös opiskelija ja syömisen rytmittäminen tuntuu tosi vaikealta! ja kun rahaa ei paljoa ole, ei voi aina ostaa mitä haluaisi (enemmän ns. terveellistä ruokaa). Karkkia syön myös jusein muutamankin kerran viikossa mutta mahd. vähän... aattelin, että jos kiellän sen itteltäni kokonaan, alan syödä sitä taas hullun lailla.
Harrastatko minkäänlaista urheilua? onko sulla tavoitteena laihduttaa vai muuten vaan säännöstellä ruokailutottumuksia?
Itse yritän kovasti päästä eroon viimesistä 5 ylimääräsestä kilosta...
Sekä että olisi tarkoitus - eli laihtua vihdoin ja myöskin saada nuo ruokailutottumukset kohdalleen. Nuo asiat ovat niin kovasti toisiinsa liittyviä ihan jatkonkin kannalta.
En varsinaisesti harrasta liikuntaa, sanan yleisessä merkityksessä, mutta kävelen ja näin talvella hiihtelen. Kesäisin tulee ajettua pyörällä jonkun verran. Rakastan uimista, mutten kehtaa esiintyä yleisillä paikoilla uimapuvussa, joten se on vähän katkeruuden aiheena. Kesällä sitten iltamyöhään käyn miehen kanssa syrjäisillä rannoilla. Olen hyvin epäsäännöllisesti myös puntannut. Mies yrittää innostaa ukkosalille lähtemisessä, koska esim. ensimmäinen maastavetoyritykseni oli naiselle (ensimmäiseksi) kuulemma varsin kova tulos (115 kg).
Mutta näin eteenpäin.
Kyllähän sä onneksi kuiteski jonkun verran edes liikut. mäkin yritän kovasti käydä opiskelukaverin kanssa ainakin kahdesti viikossa kävelylenkillä ja viikonloppuisin salilla... kotona teen vatsoja ym ja kyllä ainakin tuntuu että niistä ois ollu hyötyä. Oon täs nyt jonkun aikaa yrittäny säännöstellä syömisiä niin, että söisin aamupalan, pienen lounaan (esim. proteiinipatukan tai hedelmän), lämpimän päivällisen ja iltapalaksi (ennen yhdeksää) jonkun hedelmän. Sitten ei ole liian täynnä kun menee nukkumaan. Silti välillä tulee niitä lipsahduksia ja syön karkkia, mut ihmekyllä seuraavana päivänä oon palannu takasin ns. terveelliseen ruokavalioon.
Kirjottele ihmeessä kuulumisia! tsemppiä!