Ongelmaa on inhottava myöntää koska tottakai se saa kritiikkiä osakseen, ja antaa minusta kusipää/itserakas-vaikutelman..
Olen ollut sinkkuna melkein 2 vuotta. Aiempi parisuhde päättyi enemmän tai vähemmän traagisesti mikä nyt ei ole kovin olennaista mutta kuitenkin.. Olen tavannut useita miehiä joko baarissa, netin kautta tai jotain muuta kautta. Ihmettelen vain että miksi en pysty enää ihastumaan kunnolla. Muutaman kanssa on ollut todella syvällistä ajatustenvaihtoa, ja kaikin puolin toinen on tuntunut olevan samalla aaltopituudella. Ensin luulen olevani ihastunut..näemme muutaman kerran, ihastus kasvaa. Sitten yhtäkkiä alan melkeinpä väkisin etsiä jotain vikaa tästä miehestä. Joko jotain ulkonäöllistä seikkaa mikä saattaisi ärsyttää tms jossain vaiheessa tai sitten käytöksessä jotain. En tajua, miten voin toimia näin! Jossain kohtaa sitten olen ahdistunut totaalisesti sekä siitä että itse teen näin ja siitä että toinen on ollut täysillä jutussa mukana, odottaen ehkä jotain enemmänkin..ja sitten minä käännän selkäni. Miksi teen näin..tuntuu että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän minusta tulee tällainen. On kamala läheisyyden kaipuu, mutta ei se riitä syyksi seurusteluun. Voisi ehkäpä olla että pohdin asioita liikaa ja se saa minut entistä enemmän sekaisin..jos joku tähän jotain rakentavaa kommentoisi niin olisin kiitollinen..
Olen ollut sinkkuna melkein 2 vuotta. Aiempi parisuhde päättyi enemmän tai vähemmän traagisesti mikä nyt ei ole kovin olennaista mutta kuitenkin.. Olen tavannut useita miehiä joko baarissa, netin kautta tai jotain muuta kautta. Ihmettelen vain että miksi en pysty enää ihastumaan kunnolla. Muutaman kanssa on ollut todella syvällistä ajatustenvaihtoa, ja kaikin puolin toinen on tuntunut olevan samalla aaltopituudella. Ensin luulen olevani ihastunut..näemme muutaman kerran, ihastus kasvaa. Sitten yhtäkkiä alan melkeinpä väkisin etsiä jotain vikaa tästä miehestä. Joko jotain ulkonäöllistä seikkaa mikä saattaisi ärsyttää tms jossain vaiheessa tai sitten käytöksessä jotain. En tajua, miten voin toimia näin! Jossain kohtaa sitten olen ahdistunut totaalisesti sekä siitä että itse teen näin ja siitä että toinen on ollut täysillä jutussa mukana, odottaen ehkä jotain enemmänkin..ja sitten minä käännän selkäni. Miksi teen näin..tuntuu että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän minusta tulee tällainen. On kamala läheisyyden kaipuu, mutta ei se riitä syyksi seurusteluun. Voisi ehkäpä olla että pohdin asioita liikaa ja se saa minut entistä enemmän sekaisin..jos joku tähän jotain rakentavaa kommentoisi niin olisin kiitollinen..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei silti, tämä juttu naisten käytöksessä jaksaa hämmästyttää.
Olen siis tavallista paremmin menestyvä, sivistynyt, mukavaa seuraa jne.
Naisten kanssa tulee juteltua ja laskettua leikkiä, joskus on kiinnostusta mukana ja joskus ei.
Kun tuttavuutta on jatkunut muutaman viikon, useampikin nainen on alkanut kamalan tenttauksen ja vikojen etsinnän vaikka suurennuslasilla. Kun niitä vikoja ei ole, nainen keksii ne itse.
Outoa.
Niinpä..en ole itsekään mikään itse täydellisyys mutta silti en vain löydä ketään. Tapailen viikoittain miehiä, mistä niitä sitten aina elämääni putkahtaakin, mutta en silti löydä ketään. Minua alkaa oksettaa ihmiset jotka pitävät minusta ja katkaisen välit. Annan ymmärtää, koska huonolle itsetunnolleni on hyvä, että joku soittelee. Tämä on totuus.
Sitten ne hulivilit, jotka haluavat minulta vain sitä, heihin rakastun. Ja vain siksi, että tiedän, ettei suhteesta heidän kanssaan koskaan tulisi mitään. Elämäni on todella kuin jokin säälittävä sinkku-farssi. Joten ei hätää, et ole yksin..Että tällasta avautumista. Toisaalta edellinen suhteeni sisälsi kaikki ainekset väkivallasta, pettämiseen ja muihin mielenterveys
-ja päihdeongelmiin, joten olen ehkä saanut jonkinlaisen kiintiöni täyteen, mitä tulee toiseen ihmiseen pettymisessä. Tsemppiä vaan, itse en edes halua ketään idioottia elämääni minua hakkaamaan ja haukkumaan. Tämä lienee toistuvan jokaisen kanssa kuitenkin.
Aivot haluaa kunnollisen, mutta sydän rentun. Tästä johtunee se, että kaikkia ihmisiä ei voi ymmärtää.
taas tuli niin sellainen olo kuin olisi peiliin katsonut kun luki viestiäsi. lisätään siihen vain vielä se että sitten aina kyylätään juuri niitä miehiä, joiden tiedetään olevan mahdottomia tapauksia joita et ikinä kuitenkaan saa kuuna päivänä jotka on tyyliin jotain kopeita mr darcyjä ja henkisesti täysiä mulkkuja. olen mulkvistimagneetti ja ajan kaikki mukavat miehet pois. mies ei vetoa jos hän ei ole mulkku. sairasta- mutta näin se vain on.
...se en ole MINÄ gilda joka tuon kirjoitti vaan joku muu kaima-polo. Tai sitten olen tehnyt sen jonkinlaisessa psykoosissa, koska en muista tapahtunutta. :D Vaan kyllä se silti olisi voinut olla minunkin vuodatustani. Ihana huomata, ettei ole ainoa vaikea ihminen tässä maailmassa!
ja taas tätä iänikkusta paskaa jota saa kuulla joka päivä... eikö ihmisillä ole mitään muuta tekemistä kuin vaan valittaa ettei kelpaa kellekkään. Jos ei kelpaa niin sitten ei... mutta joskus jollekkin kolahtaa joku tai sitten ei niin se vaan on... Ja lopeta tuo miesten arviointi. Kaikissa on kyllä vikaa muttei jokainen oo mikään hirvitys. Kyllä siellä on ihan hyviäkin tyyppejä joukossa..
Olenkin tosissani ihmetellyt mikä naisia vaivaa.. eikä tämä ole sattunut vain minun kohdalleni, vaan myös (miespuolisille)kavereilleni. Eli kun mies valehtelee ja pettää ja kohtelee naista parisuhteessa törkeästi, lopuksi vielä jättää ja alkaa muutaman muun muijan jälkeen(2viikon kuluttua) taas jahtaamaan tätä naista, niin heti ollaan menossa mukana, vaikka tiedettäisiin kaikki mitä ko.kaveri on touhunnut. Tuntuu vain että kaikki muijat on ihan sekasin.
Ainahan toki poikkeuksia löytyy, mutta omasta mielestäni naiset tuijottavat liikaa 7päivää lehteä ja kaiken maailman saippua sarjoja.