Hei naiset, ja miehetkin, onko teillä kokemuksia siitä, että lapset jää isälle ... aivan siististi sopien ? Olemme harkinneet sitäkin vaihtoehtoa, kun murkku haluaisi olla isän luona ja mulle olisi tärkeää että kaikki lapset olisivt yhdessä ja voisivat tukea toisiaan jne.
Seilaan kahden vaiheilla... Olenko huono äiti, jos "jätän" lapset isälle... Miten olette kokeneet? Olisin kiitollinen kokemuksista... ettei tulisi kaduttua...
Seilaan kahden vaiheilla... Olenko huono äiti, jos "jätän" lapset isälle... Miten olette kokeneet? Olisin kiitollinen kokemuksista... ettei tulisi kaduttua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse asun lasteni kanssa. Lasten äiti muutti pois, mutta tilanne oli sellainen että ei pystynyt hoitamaan lapsiaan, eikä näköjään pysty hoitamaan vieläkään viikonlopputapaamisiaan lasten kanssa.
Mutta tilanteesihan voi olla erilainen?
Mielestäni on ihan ok et muksut jää iskälle, hoidatte vaan kummatkin asiat niin et muksuilla on hyvä olla :-)
Ei mun mielestä paremmuutta mitata sillä, kumman luona lapset asuvat, kun muuten välittää lapsistaan ja on heidän kanssaan. Se on vaan niin tavallista että lapset jäävät äidin luokse erotilanteessa, ja jotkut voivat tietysti katsoa kieroon, mutta miksi siitä pitäisi välittää. Lapselle kumpikin vanhempi on hyvä, asuivatpa he kumman luona tahansa. Heille he ovat yhtä tärkeitä.
On hieno asia, jos vanhemmat ottavat huomioon lapsensa toiveen, silloin kaikki ovat onnellisia. Ja ei pidä välittää ulkopuolisten ihmisten pahoista puheista, sillä jokainen perhe tekee omat ratkaisut niin, mikä heille on parasta. On hienoa, jos ihmiset pystyvät noin hyvin toimimaan.
poika isillä ja tyttö minulla.
Näin meillä.
Et tietenkään ole huono äiti. Kaikki ratkaisut ovat yksittäistapauksia.
Mikäli kykenet sopimaan huoltajuuden kaikkia asioita harkiten, olet todella hyvä äiti. Älkää tehkö asiasta niin mustavalkoista kuin se näyttää viranomaisilla olevan, vaan olkaa molemmat samanlaisia vanhempia kuin ennenkin.
Ei lasten ole mielestäni pakko kaikkien olla saman vanhemman "lähihuollossa" vaikka on toki hyvä, että he saavat olla mahdollisimman paljon yhdessä kuten esititkin.
Olen itse yksinhuoltajaisä nimenomaan poikani esittämän toivomuksen mukaisesti. Mielestäni asiassa ei ole mitään sen kummallisempaa. Katson velvollisuudekseni ns. lähivanhempana huolehtia myös siitä, että pojan suhde äitiinsä pysyy myös kunnossa ja uskon, että asia on siltäkin osin sujunut aivan hyvin.
-tämä on minun kantani. Siitä ei seuraa kuin harmia, jos avioeron tullessa lapsetkin puolitetaan (=esim. toinen toiselle, toinen toiselle). Tästä hyvänä esimerkkinä kihlattuni perhe, jossa vanhempi jäi isälle, nuorempi äidille. Vielä tänäkin päivänä vanhemmat käyttävät lapsia "lyömäaseinaan", vaikka ovat iältään jo 28v ja 17v. Äiti "lellii" siis tätä nuorempaa & hyljeksii vanhempaa - isä päinvastoin. EI HYVÄ, EI...!
"Vielä tänäkin päivänä vanhemmat käyttävät lapsia "lyömäaseinaan""
Edelliseen suoraan lainaukseen viitaten vastaan, että "lyömäaseina" niitä lapsia voi käyttää "puolittamattakin". Silloin vain lähivanhempi pystyy lyömään etävanhempaa huomattavasti kovempaa ja se, että pystyy lyömään kovempaa, satuttaa kovempaa myös lapsia. Lasten etu heijastelee molempien vanhempien etua ja tilanne, jossa toista vanhempaa kyykytetään, satuttaa ja loukkaa myös lapsia. Juuri tuo mainitsemani viranomaisten mustavalkoinen asenne (huoltaja-ei-huoltaja, lähi-etä, elatusvelvollinen jne.) antaa mahdollisuuden, jota tyhmemmät "lähit" myös sumeilematta käyttävät (viranomaisten typerän tuen voimin) kostaakseen (onnistuneesti) exälleen, mutta samalla myös vahingoittaen (pysyvästi) lapsiaan. Että silleen.
Muuten tiedoksi: Lapset (ihmiset) ovat pysyvästi "puolitettuja", koska olemme kahden vanhemman lapsia. Nyt ja aina. Vanhempien ero ei sitä muuta, eikä kiusaaminen eikä myöskään viranomaisten typeryys.
...on antaa lasten päättää kumman luona asuu. Se taas on itsekkyyttä jos pakottaa asumaan äidin luona "koska niin on tapana".
Omat lapseni ovat äitinsä luona mutta heille on aina myös toinen koti avoinna.
Tulevan vaimoni lapset muuttivat isälleen koska halusivat. Myös he voivat tehdä uuden ratkaisun halutessaan.
Tietysti perustelen tässä omia ratkaisujamme. Iso ikävä kuitenkin vaivaa aina kun lapset niin kovin lyhyeltä tuntuvan viikonlopun jälkeen lähtevät toisiin koteihinsa.
JOs murkku muuttaa isälleen, hänhän pakkaa kamat ja lähtee. Et voi estää, Esiinnyt kuin sinä voisit asian päättää yksin. Lapsellasi on se toinenkin vanhempi, ehkä parempi kuin sinä????Miksi luulet olevasi jumala?
Joo, onhan se näinkin. Kansallisessa lainsäädännössämme on toimeenpanon osalta 12 vuoden ikäraja eli sen mukaan sitä vanhempaa lasta ei saa enää väkisin siirtää minnekään esim. iskältä äidille tai päinvastoin. Ainoa poikkeus on kansainvälinen Haagin sopimus, joka edellyttää 16 vuoden ikärajaa silloin kun kysymyksessä on esim. palautus lapsikaappauksen jälkeen kotimaahan eli vasta yli 16-vuotiaiden tahto on tuolloin kaikissa tilanteissa ratkaiseva.
Mutta varsinainen asiani oli kuitenkin se, että älkää ihmeessä laittako lastanne oman asiansa tuomariksi eli päättäjän asemaan, vaan kuunnelkaa lasta hienotunteisesti ja sopikaa asia kaikki osapuolet yhdessä lapsen tahtoa kunnioittaen ja sopivasti myötäillen. Muistakaa, että lapset ovat kuitenkin aina (vähintäänkin jossain määrin) lojaaleja molemmille vanhemmilleen ja että päättämään asettaminen voi olla lapselle vakavalla tavalla ristiriitainen ja kuormittava tilanne.
Edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa siinä, ettei meistä kenenkään tulee asettua yksinvaltiaan asemaan (vai oliko se yksinhuoltajan?), vaan lähtökohtana on kaikkia osapuolia kohtaan asiallinen asenne.
PS. Tämä olisi syytä viranomaistenkin muistaa, mutta he kyllä asettavat itsensä varsin usein "jumalan" asemaan, jota suomalainen lainsäädäntö nykyisellään valitettavasti tukeekin. Vanhemmillahan ei ole mitään oikeuksia. Miettikääpä kenellä ne oikeudet ovat esimerkiksi pienen sylivauvan tapauksessa! Vauvalla itselläänkö? No, mitenkähän tämä voi näitä oikeuksiaan valvoa? "Kilauttamalla" asianajajalle vai? Entä kuinka hän voi ilmaista tahtonsa tai arvioida etuaan? Kuka sitä siis arvioi? Entäpä, kuka tuntee lapsen edun? Kasvoton viranomainenko, lapselle täysin vieras "asiantuntija"?