Pahinta mitä sinulle on tapahtunut

Parasta on kai se että ovat kumpainenkin vielä elossa ja samalla pahinta on tiedostaa miten heistä pitää vielä päästää irti ja luopua? Päästää irti menneisyydestään koska ihminen jotenkin menettää menneen omien vanhempien kuoleman yhteydessä.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Parasta on kai se että ovat kumpainenkin vielä elossa ja samalla pahinta on tiedostaa miten heistä pitää vielä päästää irti ja luopua? Päästää irti menneisyydestään koska ihminen jotenkin menettää menneen omien vanhempien kuoleman yhteydessä.

AsianVierestä

Lue lisää

No mä olen jotenkin varautunut jo siihen kuolemiseen... sekin tulee....

Ehkä tuollaiset kokemukset valmistaa siihen? 🤔

Disse kirjoitti:

No mä olen jotenkin varautunut jo siihen kuolemiseen... sekin tulee....

Ehkä tuollaiset kokemukset valmistaa siihen? 🤔

Valitettavasti siihen ei voi valmistautua. Todellisuus iskee tajuntaan vasta kun se tapahtuu.

Zombi kirjoitti:

Valitettavasti siihen ei voi valmistautua. Todellisuus iskee tajuntaan vasta kun se tapahtuu.

No sittenhän sen tietää.... käytännön järjestelyt varmaan voi teetättää oman juttunsa, mutta koko juttu on vääjäämätöntä todellisuutta. Kyllä mä luulen, että kestän jo sen paremmin kuin ikinä.

Veikkaan, että ”eriytyminen” ihmisenä jättää tilaa myös noille ikävyyksille. Se on luonnollista.

Zombi kirjoitti:

Valitettavasti siihen ei voi valmistautua. Todellisuus iskee tajuntaan vasta kun se tapahtuu.

Kyllä siihen voi valmistautua. Helpompaa, kun tietää mihin ollaan menossa, kuin täydellisen yllättävä äkkilähtö. Kaikin puolin.

xL

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä siihen voi valmistautua. Helpompaa, kun tietää mihin ollaan menossa, kuin täydellisen yllättävä äkkilähtö. Kaikin puolin.

xL

Ja se on myöskin helpotus, kun kuolema lopultakin tulee.

xL

Anonyymi kirjoitti:

Ja se on myöskin helpotus, kun kuolema lopultakin tulee.

xL

Joo. Ukki oli minulle idoli. Sellainen tervaskanto, mikä ei valittanut mistään, vaan irvistellen pisteli menemään, kunnes haki puita ja jäi sille tielle.
Minusta se oli ukin arvoinen lähtö. Kumpparit jalassa kotona, missä hänellä oli niin hyvä olla. 😊❤️

Pahinta - oman isän (75) sairauksien seuraaminen, lähestyvän kuoleman todellisuus. Muita vanhoja ihmisiä on mennyt ympäriltä ihmisiltä mutta enimmäkseen ilman pitkiä sairaskausia tai merkittäviä kipuja, edellinen meni rauhallisesti päivätorkuilta. Kuolema tulee kaikille mutta omalle läheiselle sitä ei toivo pitkitettynä, kehoa ja mieltä jatkuvasti enemmän rasittavana. Omat taloushuolet, konkurssin partaalla, avioeron mahdollisuus molemmille tällä hetkellä myrkyllisessä liitossa tuntui kevyiltä huolilta hetken vanhemman viimeisimmän diagnoosin myötä.

Anonyymi kirjoitti:

Pahinta - oman isän (75) sairauksien seuraaminen, lähestyvän kuoleman todellisuus. Muita vanhoja ihmisiä on mennyt ympäriltä ihmisiltä mutta enimmäkseen ilman pitkiä sairaskausia tai merkittäviä kipuja, edellinen meni rauhallisesti päivätorkuilta. Kuolema tulee kaikille mutta omalle läheiselle sitä ei toivo pitkitettynä, kehoa ja mieltä jatkuvasti enemmän rasittavana. Omat taloushuolet, konkurssin partaalla, avioeron mahdollisuus molemmille tällä hetkellä myrkyllisessä liitossa tuntui kevyiltä huolilta hetken vanhemman viimeisimmän diagnoosin myötä.

Lue lisää

Joo. Pitkään sairaalassa letkuissa viruminen ja kituminen, ei ole kellekkään kivaa. 😳

Kerralla saappaat jalassa riipasis ja sillä siisti.

Disse kirjoitti:

Joo. Ukki oli minulle idoli. Sellainen tervaskanto, mikä ei valittanut mistään, vaan irvistellen pisteli menemään, kunnes haki puita ja jäi sille tielle.
Minusta se oli ukin arvoinen lähtö. Kumpparit jalassa kotona, missä hänellä oli niin hyvä olla. 😊❤️

Lue lisää

Vanhan ihmisen kuolema on jotenkin luonnollista, siihen osaa aina jo varautua, tietää että se on edessä. Ja hienoa että voi lähteä noin saappaat jalassa.

xL

Anonyymi kirjoitti:

Vanhan ihmisen kuolema on jotenkin luonnollista, siihen osaa aina jo varautua, tietää että se on edessä. Ja hienoa että voi lähteä noin saappaat jalassa.

xL

Joo. Mä puhuin ukin muistotilaisuudessa, että ukki oli onnellinen mies. Se selkeästi osasi nauttia elämästään kotona. Sai touhuilla kaikkea elämänsä loppuun asti. Sekä se nautti selkeästi jälkikasvustaan. Lapsenlapset minä mukaan lukien oli sen silmäteriä ja se oli itse saanut 3 poikaa ja 1 tytön aikuiseksi ja heille hyvät elämät aikaiseksi. Kyllä se mies lähti hymy huulilla ja täyden elämän eläneenä. :o)

Disse kirjoitti:

Joo. Mä puhuin ukin muistotilaisuudessa, että ukki oli onnellinen mies. Se selkeästi osasi nauttia elämästään kotona. Sai touhuilla kaikkea elämänsä loppuun asti. Sekä se nautti selkeästi jälkikasvustaan. Lapsenlapset minä mukaan lukien oli sen silmäteriä ja se oli itse saanut 3 poikaa ja 1 tytön aikuiseksi ja heille hyvät elämät aikaiseksi. Kyllä se mies lähti hymy huulilla ja täyden elämän eläneenä. :o)

Lue lisää

Hieno kuulla, että ukkillasi meni niin hyvin. Itselläni pahinta oli äidin kuolema, sillä olin alle 30-vuotias ja se tapahtui liian aikaisesti sekä yllättäin.

Anonyymi kirjoitti:

Pahinta - oman isän (75) sairauksien seuraaminen, lähestyvän kuoleman todellisuus. Muita vanhoja ihmisiä on mennyt ympäriltä ihmisiltä mutta enimmäkseen ilman pitkiä sairaskausia tai merkittäviä kipuja, edellinen meni rauhallisesti päivätorkuilta. Kuolema tulee kaikille mutta omalle läheiselle sitä ei toivo pitkitettynä, kehoa ja mieltä jatkuvasti enemmän rasittavana. Omat taloushuolet, konkurssin partaalla, avioeron mahdollisuus molemmille tällä hetkellä myrkyllisessä liitossa tuntui kevyiltä huolilta hetken vanhemman viimeisimmän diagnoosin myötä.

Lue lisää

Omassa suvussa eräs mies lähti tanssilattialla kesken tanssin, perusterve mutta ikää oli jo kovasti, sillai minä toivoisin että omakin lähtö tulee.

Anonyymi kirjoitti:

Parasta on kai se että ovat kumpainenkin vielä elossa ja samalla pahinta on tiedostaa miten heistä pitää vielä päästää irti ja luopua? Päästää irti menneisyydestään koska ihminen jotenkin menettää menneen omien vanhempien kuoleman yhteydessä.

AsianVierestä

Lue lisää

On myös tuskaa tuottavaa vanhemmuutta. Silloin on kuoleman tullen kahta lajia mielessä,surua ja vihaa. Viha tulee siitä,kun ei ole lapsi ollutkaan vaan synnytetty,kun ei ollut ehkäisyä ennen. Ja sellaiseksi jäi, vanhin ja nuorin olivat lapsia, keskimmäiset vain läpihuutojuttuja. Se näkyi loppuun asti, toisille jattiin rahat ,toisille vaan passausvuorot,kyyditys paikasta toiseen,äksyily,kun piti itsensä maksaakin bensa ,kun olin autollaan kuskina hänelle,eikä kaikki ollutkaan ilmaista. Autonsakin kävin myymässä Karjalasta Hyvinkäällä,killinkiäkään en saanut palkkaa,äksyili,kun joutui junamatkan maksamaan,sitä en suostunut itse maksamaan. Joka penni autosta meni tililleen suoraan. Minulle jäi vain matkan vaiva.Minulle kehui rahansa jakelun siskolle 500e antoi 3 pv yöpymisestä . Monta kertaa. Että silleen!

Wwuwuw voisi muistella vaikka mitä parasta on tapahtunut jos se pahin ei tunnu mukavalta. Tuosta saadaan sitten ne kaikenkarvaiset elämänkokemukset kerralla.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Wwuwuw voisi muistella vaikka mitä parasta on tapahtunut jos se pahin ei tunnu mukavalta. Tuosta saadaan sitten ne kaikenkarvaiset elämänkokemukset kerralla.

AsianVierestä

Lue lisää

Paras on vielä tapahtumatta..👍

Wwuwuw kirjoitti:

Paras on vielä tapahtumatta..👍

Hyvä on..Mutsin sekoaminen, joka kesti vuosia oli aika piinaavaa aikaa. Faija taas lähti ns saappaat jalassa, että se kirpas vain hetken..

Wwuwuw kirjoitti:

Hyvä on..Mutsin sekoaminen, joka kesti vuosia oli aika piinaavaa aikaa. Faija taas lähti ns saappaat jalassa, että se kirpas vain hetken..

Raskasta kun ei oikein tiedä mikä olisi paras tapa auttaa...

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Raskasta kun ei oikein tiedä mikä olisi paras tapa auttaa...

AsianVierestä

Se oli kyllä helvettiä kun nyt aloin muistelemaan..Mutsi kun syytteli mua että kävin salaa sen asunnolla ja varastelin ties mitä kummallisimpia juttuja sieltä..lompakon nyt yleensä. Poliisit soitteli yömyöhään ja kun selitin tilannetta, niin joskus mua syyttelivätkin ja joskus soitettiin sairaalasta.. jne. Kerran jouduin menemään poliisiasemallekin kun mutsi oli tehnyt rikosilmoituksen musta. Vainoharhoja..

Wwuwuw kirjoitti:

Se oli kyllä helvettiä kun nyt aloin muistelemaan..Mutsi kun syytteli mua että kävin salaa sen asunnolla ja varastelin ties mitä kummallisimpia juttuja sieltä..lompakon nyt yleensä. Poliisit soitteli yömyöhään ja kun selitin tilannetta, niin joskus mua syyttelivätkin ja joskus soitettiin sairaalasta.. jne. Kerran jouduin menemään poliisiasemallekin kun mutsi oli tehnyt rikosilmoituksen musta. Vainoharhoja..

Lue lisää

Poliisit, tai ainakin yksi syytteli suoraan siitä etten tee mutsin tilanteelle mitään..No kun ei oikein mitään voinut tehdä...ttu.

Wwuwuw kirjoitti:

Poliisit, tai ainakin yksi syytteli suoraan siitä etten tee mutsin tilanteelle mitään..No kun ei oikein mitään voinut tehdä...ttu.

Totta, jopa lääketieteellisesti henkisesti sairaaksi todennetulla on lain edessä vahva itsemääräämisoikeus. Usein henkisiin ongelmiin liittyy myös päihdeongelmat mutta ei välttämättä. Joskus voi vain hermoreititykset mennä jotenkin ristiin eikä pysty enää normaalisti ajattelemaan tai käyttäytymään. Voihan tuollaisista jotenkin parantua mutta arvet niistä jää.

AsianVierestä

Wwuwuw kirjoitti:

Poliisit, tai ainakin yksi syytteli suoraan siitä etten tee mutsin tilanteelle mitään..No kun ei oikein mitään voinut tehdä...ttu.

Asaitonta käytöstä. Sun olisi pitänyt tehdä ilmoitus.

Luulen että nykyään ymmärretään muistisairauksia hieman paremmin. Ja harhaista käytöstä. Miten asiaa-ajava voi olla vakuuttava syytöksissään. Mutta karmeeta paskaa olet sinäkin joutunut sietämään. Tarpeeksi vaikeaa ilman muiden syyttelyäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Totta, jopa lääketieteellisesti henkisesti sairaaksi todennetulla on lain edessä vahva itsemääräämisoikeus. Usein henkisiin ongelmiin liittyy myös päihdeongelmat mutta ei välttämättä. Joskus voi vain hermoreititykset mennä jotenkin ristiin eikä pysty enää normaalisti ajattelemaan tai käyttäytymään. Voihan tuollaisista jotenkin parantua mutta arvet niistä jää.

AsianVierestä

Lue lisää

Alkoholi oli kyllä vahvasti kuvioissa mukana.. väitti kyllä muuta..En aina tiennyt itsekään mikä oli totta ja mikä ei. Esim kun mutsi soitti mulle että faija olis kuollut..niin olin aivan varma että puhuu taas omiaan..

No mutta asia on nyt hoidettu, tai siis mutsi on saanut pysyvän hoitopaikan.

Anonyymi kirjoitti:

Wwuwuw voisi muistella vaikka mitä parasta on tapahtunut jos se pahin ei tunnu mukavalta. Tuosta saadaan sitten ne kaikenkarvaiset elämänkokemukset kerralla.

AsianVierestä

Lue lisää

Mietin tuota parasta juttua vielä, niin parasta on kaiketi se, että olen syntynyt tähän maahan näinä aikoina. Tylsä vastaus, mutta totta.

Tuo lapsen sairastuminen on varmasti vaikeinta mitä voi kohdata, jopa vaikeampaa mitä jos tulisi oma vaikea sairaus.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Tuo lapsen sairastuminen on varmasti vaikeinta mitä voi kohdata, jopa vaikeampaa mitä jos tulisi oma vaikea sairaus.

AsianVierestä

Aika paljonkin tapahtunut elämässä, myös oma vaikea sairaus. Mutta lapsiin kohdistuneet jutut vaikeimpia. Niistä tuntuu ettei edes selviä koskaan.

Sitä yrittää tehdä kauppaa mielensä pohjalla - tiedätkö, tyyliin: keskustelee jumalan tain jonkin suuremman voiman kanssa mielessään ja yrittää kaupata itsensä, jotta saisi asiat muutettua. Mutta ei ne muutu.

Sitten on jäljellä vain toivo. Että toinen selviäisi.

elisakettu kirjoitti:

Aika paljonkin tapahtunut elämässä, myös oma vaikea sairaus. Mutta lapsiin kohdistuneet jutut vaikeimpia. Niistä tuntuu ettei edes selviä koskaan.

Sitä yrittää tehdä kauppaa mielensä pohjalla - tiedätkö, tyyliin: keskustelee jumalan tain jonkin suuremman voiman kanssa mielessään ja yrittää kaupata itsensä, jotta saisi asiat muutettua. Mutta ei ne muutu.

Sitten on jäljellä vain toivo. Että toinen selviäisi.

Lue lisää

Pysäyttävää, ei paljon pillun tai munan(rakkauden) puute tunnu enää miltään ongelmalta kun tuollaisia kohtaa. Elämässä on tilanteita joissa on ollut puristettuna ahtaaseen tilaan ilman että itse voisi tilanteeseen vaikuttaa. Oman elämänhallinnan ja tunteiden hallinnan menettäminen on kyllä opettavainen kokemus.
Muistan itse ensimmäisen eron ja sen eron jälkeisen helvetin. Olin todella tyytyväinen että se härdelli loppui vaikka sitä toista rakasti vielä aivan älyttömästi. Mieluummin ero kuin että olisi tullut hulluksi.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Pysäyttävää, ei paljon pillun tai munan(rakkauden) puute tunnu enää miltään ongelmalta kun tuollaisia kohtaa. Elämässä on tilanteita joissa on ollut puristettuna ahtaaseen tilaan ilman että itse voisi tilanteeseen vaikuttaa. Oman elämänhallinnan ja tunteiden hallinnan menettäminen on kyllä opettavainen kokemus.
Muistan itse ensimmäisen eron ja sen eron jälkeisen helvetin. Olin todella tyytyväinen että se härdelli loppui vaikka sitä toista rakasti vielä aivan älyttömästi. Mieluummin ero kuin että olisi tullut hulluksi.

AsianVierestä

Lue lisää

Erotkin ovat aina vaikeita. Olen itsekin kokenut sen.

Mua auttoi siinä, että ajattelin että luopuminenkin on rakkautta.

Minä tiedän, ainakin oletan että hänellä menee nyt onnellisemmin kuin olisi koskaan mennyt minun kanssani. Hyvä niin. Jokainen on kuitenkin ansainnut onnea. Hänkin, vaikka en kaikessa samaa mieltä ollutkaan.

Nykyisestä en taas pysty, halua enkä suostu luopumaan. Oli vaikea talvi ja kevät, kun sai pelätä, menetänkö lopullisesti.

Tämä on vaikea ketju, surun ketju. Mutta surun kohtaaminenkin (silloin tällöin) pienentää sitä tuskaa lopulta sisältä. Vaikkei sitä uskoisikaan.

elisakettu kirjoitti:

Erotkin ovat aina vaikeita. Olen itsekin kokenut sen.

Mua auttoi siinä, että ajattelin että luopuminenkin on rakkautta.

Minä tiedän, ainakin oletan että hänellä menee nyt onnellisemmin kuin olisi koskaan mennyt minun kanssani. Hyvä niin. Jokainen on kuitenkin ansainnut onnea. Hänkin, vaikka en kaikessa samaa mieltä ollutkaan.

Nykyisestä en taas pysty, halua enkä suostu luopumaan. Oli vaikea talvi ja kevät, kun sai pelätä, menetänkö lopullisesti.

Tämä on vaikea ketju, surun ketju. Mutta surun kohtaaminenkin (silloin tällöin) pienentää sitä tuskaa lopulta sisältä. Vaikkei sitä uskoisikaan.

Lue lisää

*halaus*

Anonyymi kirjoitti:

Pysäyttävää, ei paljon pillun tai munan(rakkauden) puute tunnu enää miltään ongelmalta kun tuollaisia kohtaa. Elämässä on tilanteita joissa on ollut puristettuna ahtaaseen tilaan ilman että itse voisi tilanteeseen vaikuttaa. Oman elämänhallinnan ja tunteiden hallinnan menettäminen on kyllä opettavainen kokemus.
Muistan itse ensimmäisen eron ja sen eron jälkeisen helvetin. Olin todella tyytyväinen että se härdelli loppui vaikka sitä toista rakasti vielä aivan älyttömästi. Mieluummin ero kuin että olisi tullut hulluksi.

AsianVierestä

Lue lisää

Ensimmäisen eron? Olet vaikea tapaus naisten kanssa.

Olit läsnä, se on tärkeää. Itse hyvästelin oman isäni kädestä pitäen, isän silmiin tuli kyyneleet. Tyynenä luopui elämän voimasta.
Onhan siinä herkkyyttä, ihmisen syntymässä ja kuolemassa.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Olit läsnä, se on tärkeää. Itse hyvästelin oman isäni kädestä pitäen, isän silmiin tuli kyyneleet. Tyynenä luopui elämän voimasta.
Onhan siinä herkkyyttä, ihmisen syntymässä ja kuolemassa.

AsianVierestä

Lue lisää

Niin, se on kumma hetki, lähtevä itkee monesti, kyynel tulee poskelle ja sitten elämä vaan pakenee. Luulin, että samalla lähdöllä lähden itsekin, otti niin koville. Vaikea sitä on kenenkään kestää. Usein eivät kestä myöskään paikalla olevat ammattilaiset, se on omaiselle liikuttavaa kun hekin inhimillisesti murtuvat.

Kaunis on isäsikin viimeinen hetki ollut. On tärkeää, että jos vain pystyy, läheinen on läsnä ja pitää fyysisesti kiinni viimeiseen asti, kuoleva tuntee kosketuksen.

Ensimmäisen poikaystävän kuolema voi heijastaa tuleviin suhteisiin ja niiden solmimiseen, tavallaan rakastaa ikuisesti? Nuorelle rankka kokemus.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisen poikaystävän kuolema voi heijastaa tuleviin suhteisiin ja niiden solmimiseen, tavallaan rakastaa ikuisesti? Nuorelle rankka kokemus.

AsianVierestä

Se oli rankkaa, varsinkin kun se koko tilanne oli erittäin sekava. Vaikutti tosiaan ihmissuhteisiin todella pitkän aikaa. Kuolleen kanssa on kenenkään vaikea kilpailla, varsinkin kun hän ei ollut koskaan ehtinyt olla muuta kun täydellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisen poikaystävän kuolema voi heijastaa tuleviin suhteisiin ja niiden solmimiseen, tavallaan rakastaa ikuisesti? Nuorelle rankka kokemus.

AsianVierestä

Koiran kuolema oli kova juttu, vieläkin tulee kyynel silmään sitä ajatellessa. Koirani auttoi minut vakavan sairauden yli, tassu oli aina pystyssä vuoteeni vieressä.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäisen poikaystävän kuolema voi heijastaa tuleviin suhteisiin ja niiden solmimiseen, tavallaan rakastaa ikuisesti? Nuorelle rankka kokemus.

AsianVierestä

Äitini kuolema olin silloin 9 ja nuorimmat 4 ja5 v yhteensä viisi alaikäistä. Isäni sotainvalidi jouduin ottamaan äidin roolin huolehtimaan sisaruksista ruuat pyykit. Isä oli harva samainen johtui sotakokwmuksista. Isä kuoli 3 jälkeen. Jouduttiin uskovaperheeseen ja siellä oltiin työ orjia. Rakkautta ja halauksia en saanut. Oli päämäärä että tein töitä etten muiden vastukselli ollut. Nyt olen 60 ja eronnut kaksi täysikäistä lasta,josta kiitollinen. Avioliitto oli tekemistä ja miehen palvelemista. Liian pitkään katsoin.
Narsisti. Saanko halauksia aitoja ja hyväksyntää.

Huomaan kirjoituksistasi sinulla olevan kokemuksen tuomaa syvyyttä.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Huomaan kirjoituksistasi sinulla olevan kokemuksen tuomaa syvyyttä.

AsianVierestä

Elämä koulii väkisin, vaikka ei haluaisi ottaa vastaan .

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Elämä koulii väkisin, vaikka ei haluaisi ottaa vastaan .

Totta, ja se tekee sitä ihan jokainen päivä. Välillä huomaamattomasti ja välillä pysäyttäen.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Totta, ja se tekee sitä ihan jokainen päivä. Välillä huomaamattomasti ja välillä pysäyttäen.

AsianVierestä

Niinhän se on. Hyvää siinä on se, että raskaat asiat auttavat jollakin tavalla ymmärtämään toisia raskaiden asioiden kanssa kamppailevia. Voi olla läsnä.

Rankkoja asioita on elämässäsi ollut ja on.

Katoaminen, kokonaan?

Häntäkö ei koskaan löydetty? :(

<3

misspönttöuuni kirjoitti:

Katoaminen, kokonaan?

Häntäkö ei koskaan löydetty? :(

No ei. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta olisi helpompi, että olisi edes hauta, että tietäisi missä toinen on. Näin sanoi isäni joskus.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

No ei. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta olisi helpompi, että olisi edes hauta, että tietäisi missä toinen on. Näin sanoi isäni joskus.

Miettinyt tuota, että katoaminen on pahin.

Just niinku sanot, että hauta.
Pitäis ihmisellä olla mahdollisuus saada asia päätökseen.

Sinulla on ollut vähän liian kovia juttuja elämässä :/

misspönttöuuni kirjoitti:

Miettinyt tuota, että katoaminen on pahin.

Just niinku sanot, että hauta.
Pitäis ihmisellä olla mahdollisuus saada asia päätökseen.

Sinulla on ollut vähän liian kovia juttuja elämässä :/

Lue lisää

Onneksi on ollut paljon hyviäkin juttuja. Ihan lähiaikoinakin vielä. Tasapaino säilyy. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Onneksi on ollut paljon hyviäkin juttuja. Ihan lähiaikoinakin vielä. Tasapaino säilyy. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä.

Hyvä, että elämä kannattelee. Oot vahva ihminen, ja palstalla sinusta on aina saanut positiivisen kuvan. Vasta nyt hätkäytti, että noilla kokemuksillasi voisit kirjoitella aivan toisellakin tavalla, kyynisesti.

Kaikkea hyvää sinulle elämään. Niitä parempia päiviä paljon lisää.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

No ei. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta olisi helpompi, että olisi edes hauta, että tietäisi missä toinen on. Näin sanoi isäni joskus.

Onko mitään mahkuja, että olis häippässyt maasta vapaaehtoisesti?

Abrakadabra kirjoitti:

Onko mitään mahkuja, että olis häippässyt maasta vapaaehtoisesti?

Niinqu mihin?

Suomi on maailman paras maa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinqu mihin?

Suomi on maailman paras maa.

Ihmisillä voi olla kaikenlaisia syitä kadota vapaaehtoisestikin, kuten vaikka liian vaaralliset elinolosuhteet kotimaassa jne.

Mä olen noista vapaaehtoisesti kadonneista joskus lukenut, jotkut ovat itse kertoneet myös kuinka katosivat, miksi ja miten. Yllättävän helppoa.

Silloin on vielä toivoa kuulla joskus...ehkä.

Abrakadabra kirjoitti:

Ihmisillä voi olla kaikenlaisia syitä kadota vapaaehtoisestikin, kuten vaikka liian vaaralliset elinolosuhteet kotimaassa jne.

Mä olen noista vapaaehtoisesti kadonneista joskus lukenut, jotkut ovat itse kertoneet myös kuinka katosivat, miksi ja miten. Yllättävän helppoa.

Silloin on vielä toivoa kuulla joskus...ehkä.

Lue lisää

"Ken tästä käy, voi kaiken toivon heittää."

Abrakadabra kirjoitti:

Onko mitään mahkuja, että olis häippässyt maasta vapaaehtoisesti?

Juu, nimenomaan lähti reissuun ja reissulla katosi. Ulkomailla siis. Vaativissa luonnonoloissa, sanotaan näin.

misspönttöuuni kirjoitti:

Hyvä, että elämä kannattelee. Oot vahva ihminen, ja palstalla sinusta on aina saanut positiivisen kuvan. Vasta nyt hätkäytti, että noilla kokemuksillasi voisit kirjoitella aivan toisellakin tavalla, kyynisesti.

Kaikkea hyvää sinulle elämään. Niitä parempia päiviä paljon lisää.

Lue lisää

Kiitos, kaikkea hyvää sulle myös.Olen ymmärtänyt, ettei sullakaan ihan helppoa ole ollut.
Kyynistyminen ei ole mikään ratkaisu. Paremmin niitä elämän valopilkkuja arvostaa, kun on niissä tummissa vesissä ollut.

Anonyymi kirjoitti:

"Ken tästä käy, voi kaiken toivon heittää."

Kyllä sitä mielummin toivoisi, että se kadonnut omainen olisi kumminkin häipynyt sanaakaan sanomatta muille maille, kun niitä muita ikävempiä vaihtoehtoja.

Ne on vaikeita asioita nuo. Mietin sitä Riinaakin joka katosi Loviisassa n. pari vuotta sitten. Tuskin mikään lohduttaa tuossa tilanteessa, on vain kysymyksiä.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Juu, nimenomaan lähti reissuun ja reissulla katosi. Ulkomailla siis. Vaativissa luonnonoloissa, sanotaan näin.

Ok. Ajattelin sellaista katoamisen mahdollisuutta, ettei olisi halunnut enää palata takas " vanhaan" elämään.

Että olisiko se mahdollista. Mutta en halua repiä aihetta enempää auki, enkä aiheuttaa pahaa mieltä näillä arvailuilla. Voimia teille.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Kiitos, kaikkea hyvää sulle myös.Olen ymmärtänyt, ettei sullakaan ihan helppoa ole ollut.
Kyynistyminen ei ole mikään ratkaisu. Paremmin niitä elämän valopilkkuja arvostaa, kun on niissä tummissa vesissä ollut.

Lue lisää

Kiitos sanoista. Sanotaan niin, että..aistit herkistyy kun työnnetään reunalle. Omiakaan ei jaksa enää miettiä niin tarkkaan (mitä joskus), nyt helpottaa kun juuri kuuntelee muiden kokemuksia ja kasvaa siinä kun tajuaa, että sieltä löytyy toisella tapaa kovempia juttuja.

Kyllä nämä syvällisemmätkin aiheet täällä on joskus hyviä aloituksia vaikka harvemmin niihin haluaa mennä. Mutta että niin kuin sinusta, näkee aivan toisen puolen. Ja kun kuuntelee lisää, suhteuttaa omiinsa. Kanssaolijat, myös täällä, ovat tärkeitä :)

Abrakadabra kirjoitti:

Ok. Ajattelin sellaista katoamisen mahdollisuutta, ettei olisi halunnut enää palata takas " vanhaan" elämään.

Että olisiko se mahdollista. Mutta en halua repiä aihetta enempää auki, enkä aiheuttaa pahaa mieltä näillä arvailuilla. Voimia teille.

Lue lisää

Se ajatuskuvio on kyllä ollut alkuvuosina pinnalla. Mutta toivo siitä on hiipunut pikkuhiljaa. Katoamisesta alkaa olla kohta kakskyt vuotta. Hän kertoi kyllä lähtevänsä, vaan ei minne. Reitti kyllä pystyttiin jäljittämään myöhemmin, mm. junalippujen ja pankkinostojen kautta, mutta sitten jäljet loppuivat. Lumeen ja lumivyöryalueille.

Kiitos. Elämä jatkuu.

kuolema, oman järjen menetys ei saa kontaktia mihinkään, pelko, paniikki, ahdistus, oman fyysisen ja psyykkisen terveyden menetys, ei pysty enää liikkumaan, koska fyysisesti ei pääse ylös 10 luuta poikki, talouden romahdus, viranomaiset kimpussa, työpaikan menetys ja kun kaikki tulee kerralla tapahtuu yhtäaikaa, miettii jälkeenpäin kun pahin ohi miten jaksoin, kuinka paljon annetaan kannettavaksi, sen ymmärtäisi jos yksi asia tulisi kerrallaan, mutta kun kaikki vastoinkäymiset tapahtuu samaan aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

kuolema, oman järjen menetys ei saa kontaktia mihinkään, pelko, paniikki, ahdistus, oman fyysisen ja psyykkisen terveyden menetys, ei pysty enää liikkumaan, koska fyysisesti ei pääse ylös 10 luuta poikki, talouden romahdus, viranomaiset kimpussa, työpaikan menetys ja kun kaikki tulee kerralla tapahtuu yhtäaikaa, miettii jälkeenpäin kun pahin ohi miten jaksoin, kuinka paljon annetaan kannettavaksi, sen ymmärtäisi jos yksi asia tulisi kerrallaan, mutta kun kaikki vastoinkäymiset tapahtuu samaan aikaan.

Lue lisää

Tuo on varmaan kaikkein pahinta, että kaikki sattuu samaan aikaan. Minulla taas on sattunut niin, että kaikkein pahin ja paras on voinut sattua samaan aikaan. Eli esimerkiksi veljeni kadotessa odotin esikoistani. Silloin kun hyvä ja paha sattuu yhtä aikaa, se antaa voimia, vaikka toisaalta tietysti syö sitä hyvää tavallaan pois. Siksi tavallaan olenkin alkanut pelätä, että aina kun on tiedossa jotain hyvää. pelkään, että samaan aikaan voi sattua myös jotain pahaa.

Minullakin lapsien sairaudet toi sellaisen olon pikku flunssa ei haittaa kun lapsen elämä on kyseessä.

Se on todella raskasta, tosi raskasta.
Se että läheinen kadoksissa saa pakokauhun etsiä itkeä.
Toivon että kaikki hoituu tulevana. Ainakin koen itseni hyvin rämpistyneeksi eikä aina jaksa selviytyä.

Sen vuoksi vertauksesi on aika pommin pysäyttäminen ennen kuin räjähtää.

Sinulle paljon hyviä ajatuksia ja paljon voimia Pistetään arki rullaamaan
” kaikki on niin nastaa”
https://m.youtube.com/watch?v=ncpkMUDdLUY

valtakunta kirjoitti:

Minullakin lapsien sairaudet toi sellaisen olon pikku flunssa ei haittaa kun lapsen elämä on kyseessä.

Se on todella raskasta, tosi raskasta.
Se että läheinen kadoksissa saa pakokauhun etsiä itkeä.
Toivon että kaikki hoituu tulevana. Ainakin koen itseni hyvin rämpistyneeksi eikä aina jaksa selviytyä.

Sen vuoksi vertauksesi on aika pommin pysäyttäminen ennen kuin räjähtää.

Sinulle paljon hyviä ajatuksia ja paljon voimia Pistetään arki rullaamaan
” kaikki on niin nastaa”
https://m.youtube.com/watch?v=ncpkMUDdLUY

Lue lisää

Siis vertaukseni ei vertauksesi.

Anonyymi kirjoitti:

"Ken tästä käy, voi kaiken toivon heittää."

..Kun toivo putos...meni häneltä toimeentulo ammattiylpeys yritys läheinen sekä hetkeksi liikuntakyky...

Jos surun kokee ongelmaksi. Tai ikävän.

Toisaalta, jos ei saisi pitää edes surua tai ikävää, olisiko se vielä pahempaa?

elisakettu kirjoitti:

Jos surun kokee ongelmaksi. Tai ikävän.

Toisaalta, jos ei saisi pitää edes surua tai ikävää, olisiko se vielä pahempaa?

Suru tai ikävä ongelmia?,,, Eivät ole. Tunnetiloja joiden kanssa pärjää. Suru muuttaa muotoaan, loputtomaksi kaipuuksi ja ikäväksi. Suru ja ikävä ovat mulle rakkauden jatkumoa poikaa kohtaan ja silleen etäisiä fiiliksiä ongelmallisista tunnetiloista.
Jos ei saisi pitää ikävää tai surua, olisiko se vielä pahempaa? Asioita voi toki paalitella monelta suunnalta, mutta mielestäni on turha pähkiä kaikkia skenaarioita. Jokainen ollaan eri valuerää ja käsitellään asiat tavallamme. Vakaa usko on siihen, että kaikki koitamme selvitä itsellemme parhaalla tavalla seuraavaan hengenvetoon.

Nyt olet kyllä oikeilla jäljillä. Voi myös olla niiden parhaiden asioiden olevan vielä edessäpäin mutta kyllä ainakin omalta osalta uusien asioiden tulisi olla jotenkin ihmeellisiä jotta noin olisi.

Kuitenkin kokenut suurta rakastumista ja rakkautta, lapsien syntymää ja kasvatusta, matkustelua kymmeniin maihin, työelämää monessa hyvässä yhteisössä ja vaikka mitä suurine tunteineen. Ehkä loppuelämä on vähän saman toistoa. Tänään oli sellainen tilanne missä oli hirmu tyyni ja hyvä olo. Aurinko paistoi ja katsoin tyttären ilakointia kiipeilytelineessä. Päässä ei ollut mitään ajatuksia, olin vain läsnä tilanteessa ajattelematta mitään. Se oli outoa, vähän kuin tuulenvire olisi päässyt päänläpi ja ottanut kaiken stressin ja turhat ajatukset pois.

Elämä voi yllättää, voi olla sellaista luvassa mistä ei ymmärrä vielä edes unelmoida tai pelätä.

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Nyt olet kyllä oikeilla jäljillä. Voi myös olla niiden parhaiden asioiden olevan vielä edessäpäin mutta kyllä ainakin omalta osalta uusien asioiden tulisi olla jotenkin ihmeellisiä jotta noin olisi.

Kuitenkin kokenut suurta rakastumista ja rakkautta, lapsien syntymää ja kasvatusta, matkustelua kymmeniin maihin, työelämää monessa hyvässä yhteisössä ja vaikka mitä suurine tunteineen. Ehkä loppuelämä on vähän saman toistoa. Tänään oli sellainen tilanne missä oli hirmu tyyni ja hyvä olo. Aurinko paistoi ja katsoin tyttären ilakointia kiipeilytelineessä. Päässä ei ollut mitään ajatuksia, olin vain läsnä tilanteessa ajattelematta mitään. Se oli outoa, vähän kuin tuulenvire olisi päässyt päänläpi ja ottanut kaiken stressin ja turhat ajatukset pois.

Elämä voi yllättää, voi olla sellaista luvassa mistä ei ymmärrä vielä edes unelmoida tai pelätä.

AsianVierestä

Lue lisää

Mä tiedostan sen, että pahin mahdollinen on vasta edessäpäin ja parhaat asiat on tässä ja nyt mulla elämässä.

Henkilökohtaisesti ainoa paras asia voisi vielä olla, että mitään pahaa ei koskaan tapahdu parhaimmilleni elämässäni, mutta realistina tajuan, että tuolta välttyäkseni minun on kuoltava ensimmäisenä. Jotta en ole kokemassa noita mahdollisia pahoja asioita, jotka rikkoo minut sataprosenttisella varmuudella. 🙂

Sekään ei kuulosta mukavalta, mutta on totuus.

Elämä on tässä ja nyt, sen kun aina jaksas muistaa.😊

Abrakadabra kirjoitti:

Mä tiedostan sen, että pahin mahdollinen on vasta edessäpäin ja parhaat asiat on tässä ja nyt mulla elämässä.

Henkilökohtaisesti ainoa paras asia voisi vielä olla, että mitään pahaa ei koskaan tapahdu parhaimmilleni elämässäni, mutta realistina tajuan, että tuolta välttyäkseni minun on kuoltava ensimmäisenä. Jotta en ole kokemassa noita mahdollisia pahoja asioita, jotka rikkoo minut sataprosenttisella varmuudella. 🙂

Sekään ei kuulosta mukavalta, mutta on totuus.

Elämä on tässä ja nyt, sen kun aina jaksas muistaa.😊

Lue lisää

Me pohdittiin yks päivä tuossa samaa, että jos olisi parisuhteessa, niin miten sen lopun haluais menevän; tiiän etten pärjäis yksin, niin se pitäs munkin ensin lähtee. Itsekästä ajatella niin, toinen jää, mutta olettaisin, että toiset luonteeltaan vahvempia selviytymään. On se outoa, että kun rupee ikää tulemaan, niin kaikkea sitä kerkee miettimään.

misspönttöuuni kirjoitti:

Me pohdittiin yks päivä tuossa samaa, että jos olisi parisuhteessa, niin miten sen lopun haluais menevän; tiiän etten pärjäis yksin, niin se pitäs munkin ensin lähtee. Itsekästä ajatella niin, toinen jää, mutta olettaisin, että toiset luonteeltaan vahvempia selviytymään. On se outoa, että kun rupee ikää tulemaan, niin kaikkea sitä kerkee miettimään.

Lue lisää

Kyllä niitä miettii. Tai mä aloin miettiä lasten myötä, ennen heitä suhtauduin kepeämmin elämään ja kuolemaan.

En ajatellut puolisonkaan menetyksen olevan täysin ylitsepääsemätöntä, johtui varmaan siitäkin etten ollut rakastanut ketään kuten nyt rakastan.

Eroaminen ei tunnu ylitsepääsemättömältä, menettäisin vain kumppanin ja rakastetun. Mutta hän silti vielä eläisi ja voisi olla onnellinen ilman minuakin. Minäkin voisin vielä olla onnellinen...

Jotenkin se, että joku kuolee tekee eron ja yhteisen onnen päättymisen niin lopulliseksi. Et saa mitenkään takas, et lähellesi, et kuule et näe...lopullinen ero.

Vaikka lohtuna varmasti voikin olla, me oltiin sentään yhtä kun elettiin. 🙂

Muistot arvokkaat ja rakkaat.

Olen kuitenkin sen verran raukkis, että annan mielummin itseni viikatemiehelle kun tärkeimpäni. Tai voi olla, että lähtisin joka tapauksessa mukaan...jos olisin viimeinen meistä en tiedä olisko missään enää mitään mieltä. Mieli multa ainakin menisi..

Abris... kun ihmiset aina miettivät omia huonoja asioitaan, niin: minun mielestäni on mukava välillä ajatella jotain mukaviakin asioita välillä.

En tiedä sitten onko kovin mukavia jotkut tarkkuusammunta-jututkaan, mutta, kuitenkin sellaisia jotain mukavempia asioita, joista Dissenkin kanssa tuli asiaa, että, jotain vähän mukavampaa välillä.

Kuten esim.... minun mielestäni on mukava ajatella Sinua Abris, aina välillä, aiheuttaa minulle mukavia ja lempeitä unia, Sinun ajatteleminen.

Tuo oli minusta hyvä vastaus. Samaa mieltä.

xL

Anonyymi kirjoitti:

Abris... kun ihmiset aina miettivät omia huonoja asioitaan, niin: minun mielestäni on mukava välillä ajatella jotain mukaviakin asioita välillä.

En tiedä sitten onko kovin mukavia jotkut tarkkuusammunta-jututkaan, mutta, kuitenkin sellaisia jotain mukavempia asioita, joista Dissenkin kanssa tuli asiaa, että, jotain vähän mukavampaa välillä.

Kuten esim.... minun mielestäni on mukava ajatella Sinua Abris, aina välillä, aiheuttaa minulle mukavia ja lempeitä unia, Sinun ajatteleminen.

Lue lisää

Juu ei aina surkuja juttuja. Eikä painostavia...

Aika monen vanhemmilla on/on ollut alkoholiongelma ja/tai peliriippuvuus tai sitten osaamattomuutta muuten raha-asioiden kanssa. Äitisi eli sellaista elämää, kuin eli, se oli hänen valintansa ja hänen persoonansa mukaista elämää. Turhaa häntä siitä on syyttää, se oli sillä hetkellä kuitenkin hänen rahaansa. Tuskin on kovin helppoa olla yksinhuoltaja ja mahdollisesti yksinäinenkin. Se, että sinä olisit käyttänyt rahasi toisin, ei paljon auta. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Jos sinulla on äidiltä peritty perheyritys ja elät äitisi kotona, olet saanut myös paljon äidiltäsi. Sanoisin että puntit on tasan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monen vanhemmilla on/on ollut alkoholiongelma ja/tai peliriippuvuus tai sitten osaamattomuutta muuten raha-asioiden kanssa. Äitisi eli sellaista elämää, kuin eli, se oli hänen valintansa ja hänen persoonansa mukaista elämää. Turhaa häntä siitä on syyttää, se oli sillä hetkellä kuitenkin hänen rahaansa. Tuskin on kovin helppoa olla yksinhuoltaja ja mahdollisesti yksinäinenkin. Se, että sinä olisit käyttänyt rahasi toisin, ei paljon auta. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Jos sinulla on äidiltä peritty perheyritys ja elät äitisi kotona, olet saanut myös paljon äidiltäsi. Sanoisin että puntit on tasan.

Lue lisää

Joo mutta moni kenen vanhemmilla on ollut riippuvuusongelmia, on lähtökohtaisesti wt eli ei ole tippunut korkealta. Eli karrikoidusti vanhempien vippikierre on kasvanut ja luottotiedot menneet jo kauan sitten jolloin sossu auttaa joten what the he*l jne. Eikä lätkäisty komiaa laskupinoa itku silmissä teinipojan tietokonepöydälle. Ainoalle kenellä talossa on rahaa. Ei pitäisi yleistää, mutta niin taisin juuri tehdä.

Yritykseni olen perustanut itse ja tehnyt käytännösssä kaiken työn yksin. Äitini omistaa tontin, missä yritykseni varastot ovat ja asun tosiaan samassa kiinteistössä hänen kanssaan. Jonkun mielestä olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta kuten sanottu niin se menetetty omaisuus kirpaisee. Enkä mä nyt tietenkään koko aikaa vihoittele liikuntarajoitteiselle puolisokealle vanhalle äidilleni vaan autan häntä tietyissä jutuissa. Vaikka toisaalta mun sielun pimeä puoli nauraa vahingoniloisesti sille että nämä hänen rajoitteet ovat tulleet ikään kuin rangaistuksena holtittomasta rahankäytöstä.

Sanoisin että puntit ei ole tasan. Mä olen tehnyt, uhrannut, auttanut jne. enemmän kuin koen saaneeni vastineeksi. Moni näillä nurkilla oleva maajussin poika on perinyt ties kuinka paljon tai on tehty tarkoituksella sukupolvenvaihdos, mutta mulle jäi kouraan muutama kymppitonni, parisen hehtaaria paskaa kallioista metsää ja talo jonka katto on uusittu viimeksi 60-luvulla ja ullakolla on sadeveden keruuämpäreitä 😡

peris234 kirjoitti:

Joo mutta moni kenen vanhemmilla on ollut riippuvuusongelmia, on lähtökohtaisesti wt eli ei ole tippunut korkealta. Eli karrikoidusti vanhempien vippikierre on kasvanut ja luottotiedot menneet jo kauan sitten jolloin sossu auttaa joten what the he*l jne. Eikä lätkäisty komiaa laskupinoa itku silmissä teinipojan tietokonepöydälle. Ainoalle kenellä talossa on rahaa. Ei pitäisi yleistää, mutta niin taisin juuri tehdä.

Yritykseni olen perustanut itse ja tehnyt käytännösssä kaiken työn yksin. Äitini omistaa tontin, missä yritykseni varastot ovat ja asun tosiaan samassa kiinteistössä hänen kanssaan. Jonkun mielestä olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta kuten sanottu niin se menetetty omaisuus kirpaisee. Enkä mä nyt tietenkään koko aikaa vihoittele liikuntarajoitteiselle puolisokealle vanhalle äidilleni vaan autan häntä tietyissä jutuissa. Vaikka toisaalta mun sielun pimeä puoli nauraa vahingoniloisesti sille että nämä hänen rajoitteet ovat tulleet ikään kuin rangaistuksena holtittomasta rahankäytöstä.

Sanoisin että puntit ei ole tasan. Mä olen tehnyt, uhrannut, auttanut jne. enemmän kuin koen saaneeni vastineeksi. Moni näillä nurkilla oleva maajussin poika on perinyt ties kuinka paljon tai on tehty tarkoituksella sukupolvenvaihdos, mutta mulle jäi kouraan muutama kymppitonni, parisen hehtaaria paskaa kallioista metsää ja talo jonka katto on uusittu viimeksi 60-luvulla ja ullakolla on sadeveden keruuämpäreitä 😡

Lue lisää

Niin ja sitten kun toi joskus kuolee niin rahasummasta voidaan vähentää perintöverot

peris234 kirjoitti:

Joo mutta moni kenen vanhemmilla on ollut riippuvuusongelmia, on lähtökohtaisesti wt eli ei ole tippunut korkealta. Eli karrikoidusti vanhempien vippikierre on kasvanut ja luottotiedot menneet jo kauan sitten jolloin sossu auttaa joten what the he*l jne. Eikä lätkäisty komiaa laskupinoa itku silmissä teinipojan tietokonepöydälle. Ainoalle kenellä talossa on rahaa. Ei pitäisi yleistää, mutta niin taisin juuri tehdä.

Yritykseni olen perustanut itse ja tehnyt käytännösssä kaiken työn yksin. Äitini omistaa tontin, missä yritykseni varastot ovat ja asun tosiaan samassa kiinteistössä hänen kanssaan. Jonkun mielestä olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta kuten sanottu niin se menetetty omaisuus kirpaisee. Enkä mä nyt tietenkään koko aikaa vihoittele liikuntarajoitteiselle puolisokealle vanhalle äidilleni vaan autan häntä tietyissä jutuissa. Vaikka toisaalta mun sielun pimeä puoli nauraa vahingoniloisesti sille että nämä hänen rajoitteet ovat tulleet ikään kuin rangaistuksena holtittomasta rahankäytöstä.

Sanoisin että puntit ei ole tasan. Mä olen tehnyt, uhrannut, auttanut jne. enemmän kuin koen saaneeni vastineeksi. Moni näillä nurkilla oleva maajussin poika on perinyt ties kuinka paljon tai on tehty tarkoituksella sukupolvenvaihdos, mutta mulle jäi kouraan muutama kymppitonni, parisen hehtaaria paskaa kallioista metsää ja talo jonka katto on uusittu viimeksi 60-luvulla ja ullakolla on sadeveden keruuämpäreitä 😡

Lue lisää

Alkoholi- ja muita riippuvuusongelmia on ihan yhtä paljon jos ei enemmänkin varakkailla. Riippuvuudet on jopa helpommin toteutettavissa, kun rahaa on. Siis alkuun. Ja sitten on näitä ,jotka ovat olleet takaajina vanhempiensa tai sukulaistensa veloissa. Et ole siis yksin ongelminesi. Etkä taida itsekään olla vapaa riippuvuustaipumuksesta. Äitisi riippuvuudetkin voivat johtua paskoista kokemuksista ja huonosta tuurista, toisten ihmisten kylmyydestä, mahdollisista adhd/asperger/mielenterveysongelmista.

peris234 kirjoitti:

Joo mutta moni kenen vanhemmilla on ollut riippuvuusongelmia, on lähtökohtaisesti wt eli ei ole tippunut korkealta. Eli karrikoidusti vanhempien vippikierre on kasvanut ja luottotiedot menneet jo kauan sitten jolloin sossu auttaa joten what the he*l jne. Eikä lätkäisty komiaa laskupinoa itku silmissä teinipojan tietokonepöydälle. Ainoalle kenellä talossa on rahaa. Ei pitäisi yleistää, mutta niin taisin juuri tehdä.

Yritykseni olen perustanut itse ja tehnyt käytännösssä kaiken työn yksin. Äitini omistaa tontin, missä yritykseni varastot ovat ja asun tosiaan samassa kiinteistössä hänen kanssaan. Jonkun mielestä olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta kuten sanottu niin se menetetty omaisuus kirpaisee. Enkä mä nyt tietenkään koko aikaa vihoittele liikuntarajoitteiselle puolisokealle vanhalle äidilleni vaan autan häntä tietyissä jutuissa. Vaikka toisaalta mun sielun pimeä puoli nauraa vahingoniloisesti sille että nämä hänen rajoitteet ovat tulleet ikään kuin rangaistuksena holtittomasta rahankäytöstä.

Sanoisin että puntit ei ole tasan. Mä olen tehnyt, uhrannut, auttanut jne. enemmän kuin koen saaneeni vastineeksi. Moni näillä nurkilla oleva maajussin poika on perinyt ties kuinka paljon tai on tehty tarkoituksella sukupolvenvaihdos, mutta mulle jäi kouraan muutama kymppitonni, parisen hehtaaria paskaa kallioista metsää ja talo jonka katto on uusittu viimeksi 60-luvulla ja ullakolla on sadeveden keruuämpäreitä 😡

Lue lisää

Tunnen monta ihmistä elämänvarrelta, jotka ovat katkeria vanhemmilleen, sisaruksilleen jne.
Mm. Oma isä.
Se tartutti muhunkin tietämättään jonkinsortin alemmuuskompleksia ja samoin siskoon.
Onneks oon vanhemmalla iällä jo alkanut tajuamaan, että voin itse tehdä elämässäni asioita ihan toisin. Isällä on ollut vaikea lapsuus ja rankka nuoruuskin jälleenrakennuksen aikaan Suomessa, hän katkeroitui ja alkoholisoitui, minun ei tarvitse. Enkä jatka katkeruuskierrettä eteenpäin.

Tsemppiä sullekin, eläkä anna periksi paskoille fiiliksille mitä jotkut sulle täältäkin työntää, vaan ole ylpeä siitä mitä itse olet jo saanut aikaan. 😊💪

Disse kirjoitti:

Tunnen monta ihmistä elämänvarrelta, jotka ovat katkeria vanhemmilleen, sisaruksilleen jne.
Mm. Oma isä.
Se tartutti muhunkin tietämättään jonkinsortin alemmuuskompleksia ja samoin siskoon.
Onneks oon vanhemmalla iällä jo alkanut tajuamaan, että voin itse tehdä elämässäni asioita ihan toisin. Isällä on ollut vaikea lapsuus ja rankka nuoruuskin jälleenrakennuksen aikaan Suomessa, hän katkeroitui ja alkoholisoitui, minun ei tarvitse. Enkä jatka katkeruuskierrettä eteenpäin.

Tsemppiä sullekin, eläkä anna periksi paskoille fiiliksille mitä jotkut sulle täältäkin työntää, vaan ole ylpeä siitä mitä itse olet jo saanut aikaan. 😊💪

Lue lisää

Kiitti tsempistä 😊 Kuten sanottu, niin en mä jaksa koko aikaa vihoitella vanhalle sairaalle ihmiselle, mutta kuten myös sanottu niin nämä jutut ovat jättäneet tietyt jälkensä muhun. Mulla ei niinkään ole alemmuuskompleksia, mutta en juurikaan pysty luottamaan ihmisiin. Aina on sellainen taka-ajatus mielessä että mitähän toikin nyt haluaa musta.

Mitä perintöön tulee, niin ainakin tuon riippuvuusgeenin olen perinnyt. Rikon THL:n määrittelemät alkoholin riskirajat ja syön kolmiolääkkeitä ahdistukseen että pysyn edes jotenkuten toimintakykyisenä. Onneksi kukaan ei pysty yhden illan aikana juomaan tai rouskimaan bentsoja saman summan edestä kuin peliriippuvainen. Viikottain mulla on rivi Viking-Lottoa, Eurojackpottia ja Lottoa, mutta siihen se mun pelaaminen sitten käytännössä jääkin. Joskus saatan laittaa kolikon tai pari koneeseen ja kokeilla onneani kenossa tai ruletissa mutta hullun hommaahan se olisi hakata tuntitolkulla jotain tuplapottia.

peris234 kirjoitti:

Kiitti tsempistä 😊 Kuten sanottu, niin en mä jaksa koko aikaa vihoitella vanhalle sairaalle ihmiselle, mutta kuten myös sanottu niin nämä jutut ovat jättäneet tietyt jälkensä muhun. Mulla ei niinkään ole alemmuuskompleksia, mutta en juurikaan pysty luottamaan ihmisiin. Aina on sellainen taka-ajatus mielessä että mitähän toikin nyt haluaa musta.

Mitä perintöön tulee, niin ainakin tuon riippuvuusgeenin olen perinnyt. Rikon THL:n määrittelemät alkoholin riskirajat ja syön kolmiolääkkeitä ahdistukseen että pysyn edes jotenkuten toimintakykyisenä. Onneksi kukaan ei pysty yhden illan aikana juomaan tai rouskimaan bentsoja saman summan edestä kuin peliriippuvainen. Viikottain mulla on rivi Viking-Lottoa, Eurojackpottia ja Lottoa, mutta siihen se mun pelaaminen sitten käytännössä jääkin. Joskus saatan laittaa kolikon tai pari koneeseen ja kokeilla onneani kenossa tai ruletissa mutta hullun hommaahan se olisi hakata tuntitolkulla jotain tuplapottia.

Lue lisää

Ollos hyvä vaan...

Noi perinnöthän voi kääntää muuksikin... Minäkin olen voinut tehdä elämässä paljon toisin asioita, mitä vanhempani ovat tehneet. On ne kuuluisat geenit alkoholistiksi ja varmaan liikalihavuuteenkin löytyy viittauksia, mutta kumpaankin viimekädessä vaikutan itse omilla toimilla... Mitä pistän suuni kautta sisään...hyvin pitkälti ja mitä muutakin teen kropalla. Mun hallinnassa koko ukko.

Disse kirjoitti:

Ollos hyvä vaan...

Noi perinnöthän voi kääntää muuksikin... Minäkin olen voinut tehdä elämässä paljon toisin asioita, mitä vanhempani ovat tehneet. On ne kuuluisat geenit alkoholistiksi ja varmaan liikalihavuuteenkin löytyy viittauksia, mutta kumpaankin viimekädessä vaikutan itse omilla toimilla... Mitä pistän suuni kautta sisään...hyvin pitkälti ja mitä muutakin teen kropalla. Mun hallinnassa koko ukko.

Lue lisää

Totta tuokin. Ei kukaan sitä olutta tai kossua kaada mun kurkkuun paitsi mä itse. Ja kun mun tapauksessa tapahtui tuo pieni painonnousu niin ihan itse mä olen pizzani leiponut ja juonut päälle olutta.

Viime kuukausina en ole pitänyt mitään äärimmäistä ketoosidieettiä, mutta kiinnittänyt huomiota hiilarien laatuun ja tarpeeseen. Esim. tänään aamupäivällä söin paistettua alaskanseitiä ja puolikkaan avokadon. Iltapäivällä paistettua kaalia, 200g broilerin jauhelihaa sekä ruisleipäviipaleen "voideltuna" avokadolla. Iltapalaksi teen ihan kohta varmaankin jonkinlaisen mozzarella-salaatin.

Tuo on ihan totta, että kaikkea ei voi laittaa geenien syyksi.

peris234 kirjoitti:

Totta tuokin. Ei kukaan sitä olutta tai kossua kaada mun kurkkuun paitsi mä itse. Ja kun mun tapauksessa tapahtui tuo pieni painonnousu niin ihan itse mä olen pizzani leiponut ja juonut päälle olutta.

Viime kuukausina en ole pitänyt mitään äärimmäistä ketoosidieettiä, mutta kiinnittänyt huomiota hiilarien laatuun ja tarpeeseen. Esim. tänään aamupäivällä söin paistettua alaskanseitiä ja puolikkaan avokadon. Iltapäivällä paistettua kaalia, 200g broilerin jauhelihaa sekä ruisleipäviipaleen "voideltuna" avokadolla. Iltapalaksi teen ihan kohta varmaankin jonkinlaisen mozzarella-salaatin.

Tuo on ihan totta, että kaikkea ei voi laittaa geenien syyksi.

Lue lisää

Mä huomaan, että jotain taipuvuutta pienimuotoiseen masennukseen on mullakin. Isästä tunnistan jumalattoman marttyyriasenteen. Äiti on vähän jämäkämpi, mutta hänkin on niellyt isän marttyyripuheet osittain. Ja vaikuttaahan se meijin kskaroihin...

Mutta aikuisena mä voin itse tehdä toisin kun mä hoksaan asioita. Mä oon hommannut elämässäni nyt ihan muutamassa vuodessa niin paljon hyviä juttuja elämään, mitä en olisi ikinä uskonut. Huikeat puhevälit muksuihin. Omaa aikaa, milloin saan tehdä mitä huvittaa. Koti on kunnossa, rahatilanne on hyvä. Duuni on hyvä. Ja kaikista parasta tässä on, etten mä ole kenestäkään riippuvainen.

peris234 kirjoitti:

Joo mutta moni kenen vanhemmilla on ollut riippuvuusongelmia, on lähtökohtaisesti wt eli ei ole tippunut korkealta. Eli karrikoidusti vanhempien vippikierre on kasvanut ja luottotiedot menneet jo kauan sitten jolloin sossu auttaa joten what the he*l jne. Eikä lätkäisty komiaa laskupinoa itku silmissä teinipojan tietokonepöydälle. Ainoalle kenellä talossa on rahaa. Ei pitäisi yleistää, mutta niin taisin juuri tehdä.

Yritykseni olen perustanut itse ja tehnyt käytännösssä kaiken työn yksin. Äitini omistaa tontin, missä yritykseni varastot ovat ja asun tosiaan samassa kiinteistössä hänen kanssaan. Jonkun mielestä olen syntynyt kultalusikka suussa, mutta kuten sanottu niin se menetetty omaisuus kirpaisee. Enkä mä nyt tietenkään koko aikaa vihoittele liikuntarajoitteiselle puolisokealle vanhalle äidilleni vaan autan häntä tietyissä jutuissa. Vaikka toisaalta mun sielun pimeä puoli nauraa vahingoniloisesti sille että nämä hänen rajoitteet ovat tulleet ikään kuin rangaistuksena holtittomasta rahankäytöstä.

Sanoisin että puntit ei ole tasan. Mä olen tehnyt, uhrannut, auttanut jne. enemmän kuin koen saaneeni vastineeksi. Moni näillä nurkilla oleva maajussin poika on perinyt ties kuinka paljon tai on tehty tarkoituksella sukupolvenvaihdos, mutta mulle jäi kouraan muutama kymppitonni, parisen hehtaaria paskaa kallioista metsää ja talo jonka katto on uusittu viimeksi 60-luvulla ja ullakolla on sadeveden keruuämpäreitä 😡

Lue lisää

Sitten sulle on jäänyt paljon enemmän kuin mulle. Mun vanhemmat joivat parinkin viikon putkia ja juhlivat ryyppykavereineen kuin viimeistä päivää. Yleensä vielä kännissä möykkäsivät kuin apinat ja olivat väkivaltaisia. Siinä meni talot, yritykset, metsät ja kaikki muukin. Vihasin ja inhosin niitä niin paljon, että kukaan ei voi käsittää.

Anonyymi kirjoitti:

Sitten sulle on jäänyt paljon enemmän kuin mulle. Mun vanhemmat joivat parinkin viikon putkia ja juhlivat ryyppykavereineen kuin viimeistä päivää. Yleensä vielä kännissä möykkäsivät kuin apinat ja olivat väkivaltaisia. Siinä meni talot, yritykset, metsät ja kaikki muukin. Vihasin ja inhosin niitä niin paljon, että kukaan ei voi käsittää.

Lue lisää

Toivottavasti tulevaisuudessa katsroidaan tuollaiset jo kauan ennen niiden sikiämistä.

Oho, mä olenkin ollut ketjussa aktiivinen jo vuonna 2019, vaikka äsken kirjoitin uuden vastauksen. No aika lailla linjassa ne on, joten eipä siinä.

Näin jälkikäteen tuntuu vähän karulta lukea noita kirjoituksiani, kun äitini joutui syyskuun puolivälissä 2019 sairaalaan mistä ei sitten koskaan enää kotiutunut. Mutta mistäpä mä olisin tuolloin voinut tietää. Tai ehkä näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hänen vointinsa oli jo sen verran heikko, mitä en ollut välttämättä huomannut, kun kuitenkin saman katon alla asuttiin ja päivittäin oltiin tekemisissä. Meinaan että ehkä tuolloin se hänen avuntarve oli ollut jonkin aikaa suurimmillaan kotona asuessa mikä sai mut rageamaan kännissä asioista sinkut-palstalle.

Ei sitä koskaan voi ymmärtää, miksi joku valitsee niin. Ehkä hänellä oli joku tarve saada valtaa suhteessa ja haki sitä manipuloimalla. Tähän olen usein törmännyt. Mutta ei sitäkään voi ymmärtää, miksi joku valitsee sen hyvyyden sijasta, kun voi olla onnellinenkin. Ja rehellinen.

Viisaan neuvon on äitisi antanut.
Vanhemman kuolema on kyllä vaikea asia , mikä tahansa läheisen kuolema on, mutta isäni kuoleman jälkeen huomasin tuon kaipauksen jäämisen. Ja miten moni asia elämässä muistuttaa siitä, että tämän isä opetti, tässä hän neuvoi, tässä asiassa hän oli apuna.
Isäni on tai hänen tuhkansa on tuossa muistolehdossa ja joka kerta mennessäni kaupungille, menen sen ohi ja aina muistan isän. Isän kuolemasta on vissiin seitsemisen vuotta.

-kaskenpolttaja

Menettämisen pelko on kyllä yksi raastavimpia tunnetiloja mitä tiedän.

Toisaalta yhdistän sen myös eriytyneenä ihmisenä olemiseen. Kun ymmärtää, että kaikki tarvittava tavallaan löytyy ihan itsestä, voi elää elämäänsä rauhassa, mutta antaa myös muitten elää ja lähteä rauhassa.

On jotenkin niin kaunista ajatella, että vaikka monta ihanaa ihmistä on lähtenyt pois minun elämästä, on kultaisiin lippaisiin säilötty muistot heistä, joita minulta ei vie kukaan pois. Eikä minun tarvitse enää pelätä menettämistä. Voin ottaa lisää kaikkea ihanaa vastaan, koska se pysyy aina mun mukana. 😊

Disse kirjoitti:

Menettämisen pelko on kyllä yksi raastavimpia tunnetiloja mitä tiedän.

Toisaalta yhdistän sen myös eriytyneenä ihmisenä olemiseen. Kun ymmärtää, että kaikki tarvittava tavallaan löytyy ihan itsestä, voi elää elämäänsä rauhassa, mutta antaa myös muitten elää ja lähteä rauhassa.

On jotenkin niin kaunista ajatella, että vaikka monta ihanaa ihmistä on lähtenyt pois minun elämästä, on kultaisiin lippaisiin säilötty muistot heistä, joita minulta ei vie kukaan pois. Eikä minun tarvitse enää pelätä menettämistä. Voin ottaa lisää kaikkea ihanaa vastaan, koska se pysyy aina mun mukana. 😊

Lue lisää

Joku voi varastaa ne kultaiset lippaat ja muuttaa rahaksi.

Et ole varmaankaan ainoa, joka on kokenut GS-vainon ja sen seuraukset. Varmaan sinulle on valjennut, miten ilmiö toimii. Etkö voi palata niihin opintoihin enää tai pyrkiä uudelleen opiskelemaan?

Olet näköjään lehmääs runkuttanut,kun 6 ipanaa sikiänyt.

Riivattuna tai sidottuna oleminen on eri asia kuin demonin/demonien hyökkäyksen kohteena oleminen. Siinä on tasoero. Riivattu (ei-uskova ihminen, joka on henkivaltasiteissä) tai sidottu siis henkivaltasidoksissa oleva ihminen tarvitsee vapautusta; hänet siis tulee rukoilla vapaaksi. Tiedän vain pari tapausta, jossa henkilö on uskoon tultuaan vapauttanut itsensä (Jeesuksen auktoriteetillä), koska vapautusapua ei syystä tai toisesta ollut saatavilla ja Jumala voi näinkin armossaan toimia. Usein nämä henkilöt saavat henkien erottamisen ja/tai voimatekojen armolahjan samalla. Kysymys on harvinaisemmista henkilahjoista. Kukaan ei kuitenkaan voi itseään vapauttaa ilman uskoa ja suhdetta Jeesukseen, sillä vain hänellä ja hänen antamallaan auktoriteetillä on valta yli henkivaltojen ja siis valta vapauttaa. Henkivallat voivat myös piiloutua vapautustilanteessakin, koska ne ei halua jättää sijaansa. Sen vuoksi näissä vapautustilanteissa tulisi olla ihminen, jolla on henkien erottamisen lahja ja se vapauttajan tulee myös antaa aikaa kulkea vapautettavan rinnalla. Vapauttaminen vaatii sekä vapauttajalta että vapautettavalta.

Henkivallat tulevat usein okkultismin harjoittamisen tai räikeän synnin tekemisen kautta (liittyy erityisesti joihinkin synteihin) tai ihan vain pyytämällä ihmiseen sielun tasolle. Ihminenhän on henki, sielu ja ruumis. Sielun tasollakin ollessaan ne toki voi tuntea fyysisesti.

Ymmärrän, että tuo tila on vakava ja sitähän ei lääketiede ymmärrä. Usein kuitenkin ainakin katolisissa maissa toimivat uskovat lääkärit ymmärtää. On Suomessa muutamia uskovia (usein vapaitten suuntien edustajia, joitakin luterilaisiakin) terveydenhuollon ammattilaisia, jotka nämä ilmiöt ymmärtävät. Periaatteessa uskova sairaanhoitaja tai lääkärikin voi olla todistamassa vapautustilannetta, siis sellainen, joka ymmärtää henkimaailman olemassaolon ja jolle vapauttaminen alueena on tuttu. He ovat aika harvassa mutta kyllä heitä jokunen on. Suomessa toimii vapautuksen alueella seurakunnan työntekijöitä eri kirkkokunnissa ja suuntauksissa. Toiset osaa hommansa paremmin, toiset huonommin. Toiset toimii tarvittavien armolahjojen kanssa, toiset ei. Toisaalta Jumala tekee ihmeitä joskus myös eikä välttämättä aina sitä tiettyä armoitusta kysytä. Kuitenkin periaatteessa pitkittyneissä tapauksissa tulisi olla se henkien erottamisen lahja henkilöllä, jotta se vapautuminen olisi taattu.

Kannattaa käydä rukoiltavana jossain helluntai- tai vapaakirkossa ja kysy jotain, jolla sattuisi olemaan armoitus vapautuksen alueelle. Paljon hyvää kirjallisuuttakin on saatavilla tuohon liittyen. Toivon sinulle kaikkea hyvää. :)

Mitähän se raha nyt liityy vitun saantiin,taidat olla paskannäköinen tyyppi,ettei tikullakaan kukaan halua koskea?

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän se raha nyt liityy vitun saantiin,taidat olla paskannäköinen tyyppi,ettei tikullakaan kukaan halua koskea?

Yksi aivopesty ahdasmielinen siellä taas joka selvästi vähättelee seksin tärkeyttä. Eikä voisi harhaisempaa arvioita kyllä olla. Kerrasta meni pieleen. Se nyt vain kuitenkin on niin että toiset tavat on varmempia tapoja saada tasan juuri silloin kun mieli tekee kuin toiset. Epäoikeudenmukaista se erittäin pahasti kyllä on jos sitä rahaa ei siihen ole.

Lisään tähän vielä,olette sairaita kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään tähän vielä,olette sairaita kaikki.

Taidat itse olla?

Mutta kun en ole sairas,ruikkuperseet insee vittua täällä!Aika sairasta näyttää olevan!

Nimenomaan silloin tulee nopeaa tulosta kuten joidenkin rooman aikaisten ylidiktaattorien aikaan: jos et tottele, niin pää poikki, se on sillä selvä jokaiselle kenraalille ja valtion taloutta voimme parantaa esim. näin:

Presidentin vaimon hinta 20min on 2EUR ja kaikkien muidenkin poliitikkojen vaimot 20min hintaan korkeintaan 2EUR/20min seksiä heidän kanssaan millä tavalla vain haluat itse sitten.

On se kyllä kun ei omiin läheisiin voi luottaa. Näkevät tilaisuuden käydä kiinni, niin käyvät. Viranomaisen ei tarvitse edes nähdä tilaisuutta, se on itsestään selvää että saa käydä kiinni. Miljoona kertaa käynyt mielessä, että pitäisi lopettaa olemassaolo jotta kelpaa.

Pettämisessäkään kukaan muu ei ole syyllinen,kuin puolisosi,näin se vaan on.

Hyi, hyi sentään sellaisia ne miekkoset on,kun oma muusa sairastaa.

Huh, aika rajua.

Miten tuollaista voi tapahtua lastenkodissa, joka on kuitenkin valvottu? Millä vuosikymmenellä tuo tapahtui? Missä lastenkodissa? Missä kaupungissa? Kuka/Ketkä oli tekijöitä? Oliko ne työntekijöitä vai asukkaita?

Niin sinun kuuluukin erottaa,oikea ja väärä.-Totta kyllä,etteivät kaikki jotka huutavat herra herra peri taivasten valtakuntaa.Sinunhn asiat on nyt hyvin,ja voit odottaa vain hyvää ikuisuudessa.

Joku oli kaivanut esiin vanhan aloituksen ajalta jolloin palstalaiset osasivat vielä keskustella:)
On ollut tytär äitisuhde sinulla vähän poukkoileva. Voi johtua äidin uudesta miesystävästä, molemmat sekä tytär että äiti olivat uuden elämän hakuvaiheessa muutosten myllerryksessä?
Itse olen onnellinen siitä viidestä vuodesta jotka olemme tyttären äidin kanssa voineet olla aikuismaisesti ilman riitoja ja sen huomaa tyttären iloisesta elämänasenteesta. Oikea ilopilleri.

AsianVierestä

Onpa sinullakin äitisuhdetta kerrakseen. Voi jukupätkä.🙄😪

Anonyymi kirjoitti:

Joku oli kaivanut esiin vanhan aloituksen ajalta jolloin palstalaiset osasivat vielä keskustella:)
On ollut tytär äitisuhde sinulla vähän poukkoileva. Voi johtua äidin uudesta miesystävästä, molemmat sekä tytär että äiti olivat uuden elämän hakuvaiheessa muutosten myllerryksessä?
Itse olen onnellinen siitä viidestä vuodesta jotka olemme tyttären äidin kanssa voineet olla aikuismaisesti ilman riitoja ja sen huomaa tyttären iloisesta elämänasenteesta. Oikea ilopilleri.

AsianVierestä

Lue lisää

Rakastava ja turvallinen vanhempi on paras eväs elämään, mitä lapsi voi saada vanhemmiltaan.

Minä en tuota leipää päässyt syömään, mutta ainakin se kasvatti luonnetta. Ja oman lapseni puolesta tehnyt kaiken mikä inhimillisesti olen kyennyt. En aina oikein ja joskus jaksamisen äärirajoilla, mutta kuitenkin. Hän oli etusijalla koko lapsuutensa.

Anonyymi kirjoitti:

Onpa sinullakin äitisuhdetta kerrakseen. Voi jukupätkä.🙄😪

Äitini on heikkoluonteinen. Sen olen hänelle antanut anteeksi. Myös sen että se samainen miesystävä pahoinpiteli minua ja sen että heittivät minut kotoa 14-vuotiaana. Ei ole kehumista äitisuhteessani.

Mutta olen antanut anteeksi, sillä jokainen koettelemus on tehnyt minusta vahvemman. Ja katkeruus syö itseä sisältäpäin. Anteeksianto on oikea tie elämässä eteenpäin.

Mutta en unohda.. koskaan en unohda. Sillä kun elämässä tulee vaikeuksia ja murheita, tiedän että ne eivät ole ylitsepääsemättömiä

Pikku-pirpana kirjoitti:

Rakastava ja turvallinen vanhempi on paras eväs elämään, mitä lapsi voi saada vanhemmiltaan.

Minä en tuota leipää päässyt syömään, mutta ainakin se kasvatti luonnetta. Ja oman lapseni puolesta tehnyt kaiken mikä inhimillisesti olen kyennyt. En aina oikein ja joskus jaksamisen äärirajoilla, mutta kuitenkin. Hän oli etusijalla koko lapsuutensa.

Lue lisää

Luulen ettei aina tarvitse tehdä oikein jos luottamus säilyy. Vanhempien ja lapsen yhteiselo kun on jatkuvaa kasvamista kaikille osapuolille. Miehenä pitää ymmärtää se että lapselle paras elämä tulee ensin siitä jos pystyy pitämään äidin tyytyväisenä. Tasapainossa oleva nainen jaksaa touhuta lapsen kanssa vaikka lapset vievät aikaa ja energiaa. Naiset äiteinä arvostavat miehiä jotka opettavat lapsia uusiin taitoihin antaen aikaa äidille levähtämiseen arjessa. Huomaa miten äitien silmät hehkuvat ylpeyttä kun oma lapsi osaa jotain uutta ja kehittyy äidin mielestä hyvin. Jos tie miehen sydämeen vie vatsan kautta niin taitaa tie äitien sydämeen kulkea lasten kautta:)

AsianVierestä

Anonyymi kirjoitti:

Luulen ettei aina tarvitse tehdä oikein jos luottamus säilyy. Vanhempien ja lapsen yhteiselo kun on jatkuvaa kasvamista kaikille osapuolille. Miehenä pitää ymmärtää se että lapselle paras elämä tulee ensin siitä jos pystyy pitämään äidin tyytyväisenä. Tasapainossa oleva nainen jaksaa touhuta lapsen kanssa vaikka lapset vievät aikaa ja energiaa. Naiset äiteinä arvostavat miehiä jotka opettavat lapsia uusiin taitoihin antaen aikaa äidille levähtämiseen arjessa. Huomaa miten äitien silmät hehkuvat ylpeyttä kun oma lapsi osaa jotain uutta ja kehittyy äidin mielestä hyvin. Jos tie miehen sydämeen vie vatsan kautta niin taitaa tie äitien sydämeen kulkea lasten kautta:)

AsianVierestä

Lue lisää

No minun äitini selvä poikkeus säännöstäsi.
Ja minun sydämeeni ei mies pääsisi luikertelemaan lapseni kautta.
Mutta yleistäen.. mielipiteesi voi olla oikea.

Naiset ovat kyllä niin yksinkertaisia, että kai jälkikasvua huomioiva mies voidaan kokea viehättävänä. Kai siinä on jotakin primitiivisen suojeluvaiston kaltaista selviytymisviettiä. Tai jotain..

Ei toimi minulla..

Minä menetin lapseni jo ennen syntymäänsä, kun minulle ilmoitettiin ambulanssissa että se oli siinä. Että toivoa on olemattoman vähän.

45 minuuttia luulin että raskauteni jäi kesken. Pitkä aika pitää odottamaansa lasta kuolleena. Siinä kerkesi jo hyväksymään sen seikan että menetin lapseni. Jotenkin se on aina värittänyt suhdettani lapseeni. En ehkä ole osannut rakastaa häntä niin avoimesti että olisin vielä haavoittuvainen sille rakkaudelle. Tai jotain...

Anonyymi kirjoitti:

No minun äitini selvä poikkeus säännöstäsi.
Ja minun sydämeeni ei mies pääsisi luikertelemaan lapseni kautta.
Mutta yleistäen.. mielipiteesi voi olla oikea.

Naiset ovat kyllä niin yksinkertaisia, että kai jälkikasvua huomioiva mies voidaan kokea viehättävänä. Kai siinä on jotakin primitiivisen suojeluvaiston kaltaista selviytymisviettiä. Tai jotain..

Ei toimi minulla..

Minä menetin lapseni jo ennen syntymäänsä, kun minulle ilmoitettiin ambulanssissa että se oli siinä. Että toivoa on olemattoman vähän.

45 minuuttia luulin että raskauteni jäi kesken. Pitkä aika pitää odottamaansa lasta kuolleena. Siinä kerkesi jo hyväksymään sen seikan että menetin lapseni. Jotenkin se on aina värittänyt suhdettani lapseeni. En ehkä ole osannut rakastaa häntä niin avoimesti että olisin vielä haavoittuvainen sille rakkaudelle. Tai jotain...

Lue lisää

Tuli vahingossa anona.

Anonyymi kirjoitti:

Luulen ettei aina tarvitse tehdä oikein jos luottamus säilyy. Vanhempien ja lapsen yhteiselo kun on jatkuvaa kasvamista kaikille osapuolille. Miehenä pitää ymmärtää se että lapselle paras elämä tulee ensin siitä jos pystyy pitämään äidin tyytyväisenä. Tasapainossa oleva nainen jaksaa touhuta lapsen kanssa vaikka lapset vievät aikaa ja energiaa. Naiset äiteinä arvostavat miehiä jotka opettavat lapsia uusiin taitoihin antaen aikaa äidille levähtämiseen arjessa. Huomaa miten äitien silmät hehkuvat ylpeyttä kun oma lapsi osaa jotain uutta ja kehittyy äidin mielestä hyvin. Jos tie miehen sydämeen vie vatsan kautta niin taitaa tie äitien sydämeen kulkea lasten kautta:)

AsianVierestä

Lue lisää

"Miehenä pitää ymmärtää se että lapselle paras elämä tulee ensin siitä jos pystyy pitämään äidin tyytyväisenä. "

Olet täysin oikeassa tässä. Monet miehet eivät pysty eikä osaa tai kykene yhtään tukemaan lastensa äitiä, pitämään tyytyväisenä. Tai olemaan edes normaalin ystävällisiä.

Näinhän se menee. Elämän karikot, kamalat, tuskaiset, vaikeat asiat kasvattavat elämänkokemusta. Tietysti vasta sen jälkeen, kun ne on kunnolla käsitelty, väännetty ja käännetty.

- Sheena

Samoin vanhempien kuolemat oli kovia kokemuksia, molemmat tulivat yllättäen. Hyvää oli kuitenkin se, etteivät kärsineet kauaa vaan tilanteet tapahtuivat molemmat nopeasti, eri aikaan kuitenkin. En ole ollut suhteessa, mut olen tullut naisen huijaamaksi, jota on ollut vaikea hyväksyä jälkeenpäin. Ei unohdu nämä muistista.

Anonyymi kirjoitti:

Samoin vanhempien kuolemat oli kovia kokemuksia, molemmat tulivat yllättäen. Hyvää oli kuitenkin se, etteivät kärsineet kauaa vaan tilanteet tapahtuivat molemmat nopeasti, eri aikaan kuitenkin. En ole ollut suhteessa, mut olen tullut naisen huijaamaksi, jota on ollut vaikea hyväksyä jälkeenpäin. Ei unohdu nämä muistista.

Lue lisää

Elämän suuret tragediat eivät unohdu, se on totta. Kuitenkin ikävien muistojen ylipääseminen jollain tavoin on välttämätöntä oman henkisen hyvinvoinnin vuoksi. Jatkuva stressitila ei ole hyväksi terveydelle, fyysinen keho alkaa oireilla myös.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!
- edellinen -

En joutunut vankilaan mikä oli aika ihme. Ei poliisi saanut selvää syytä miksi joku tunkeutui minun luokse yrittäen ampua. Ampui 9 kertaa.

Ei kuulosta siltä että Suomessa tapahtunut.

Hoitoalalla on kiusaamista, mutta seurakunnissa eniten.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kuulosta siltä että Suomessa tapahtunut.

Suomalaisten poliisien harjoittamasta kidutuksesta ja henkisestä pahoinpitelystä ei puhuta Suomessa, koska ihmiset pelkäävät poliisien kostotoimenpiteitä. Amnesty tyytyy raportoimaan tapahtumia vain ulkomailla tapahtuneista kidutuksista, mutta ei uskalla puuttua Suomessa tapahtuviin kidutuksiin. Kidutusta, se on henkinenkin kidutus. Kerran eräs poliisi Suomessa, jäi kadulle esittelemään tarvikkeita, joita käyttää seuraamiensa ihmisten kiduttamiseen, kun on ensin valvottanut ja pitänyt heitä hereillä kaksi vuorokautta.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitoalalla on kiusaamista, mutta seurakunnissa eniten.

Kaikilla aloilla jossain paikoissa on kiusaamista. Koulukiusaajat siirtyvät työpaikkakiusaamiseen.

Mä oon samaa mieltä, että äidin kuolema on just paha ja sitä itekin pelkään, kun mun äiti on jo tosi vanha. Isän kuolema oli enemmän sellanen mekaaninen tapahtuma. Eli hautajaiset ja perunkirjotus ja se siinä. Mutta ehkä rankin oli veljen kuolema, kun se oli vielä pikkuveli. Se mitä varsinaisesti itelle pahin tapahtu, niin se on oikeestaan jo aika koomistakin. Eli putosin parista metristä päälleni betoni lattialle.

Juu tossa ylempänä kerroinkin, että pahinta on just äidin kuolema. Isän kuolema menee mekaanisesti. Hautajaiset, tuhkat muistolehtoon ja perukirjotus. Sitten viinapullot kauppaan ja siitä tuli 300 euroo, että mun mielestä ihan hyvä perintö. Mutta vanhathan kuolee, enemmänkin ikävää on toi pikkuvaljen kuolema. Muuten mulla menee hyvin. Selkäranka kahdesta kohtaa poikki. Mutta pystyn kuitenkin liikkuun ja käymään töissä, että tää tuntuu melkein lottovoitolta.

Voit lohduttautua sillä, että kaikilla on jotain traumaattista.

Elämän myötä traumat eivät myöskään siihen jää, niitä tulee lisää, erilaisia vain. Onneksi, sillä ne ovat mahdollisuus kokea suurempaa onnea.

"Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki, jatkaa aina samaa rataa ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta.

– Tommy Tabermann"

Anonyymi kirjoitti:

Voit lohduttautua sillä, että kaikilla on jotain traumaattista.

Elämän myötä traumat eivät myöskään siihen jää, niitä tulee lisää, erilaisia vain. Onneksi, sillä ne ovat mahdollisuus kokea suurempaa onnea.

"Joka ei koskaan putoa raiteilta ja mene rikki, jatkaa aina samaa rataa ja on turvassa suurelta murheelta ja suurelta onnelta.

– Tommy Tabermann"

Lue lisää

Hienoa! 🥰

Lasun tekoa ennen töissä koeaikapurku (alalla 18vuotta, työpaikka uusi) kun puolustin asiakasta, jota pari työkaveria kohteli huonosti. Lisäksi työpaikkakiusaamista tuossa lyhyessä työsuhteessa.

Nykyään iloinen, että sain fudut.