Näin mieheni suutelevan ravintolassa -98 erästä naista. Siitä asti olen yrittänyt saada sen kertomaan, että miksi teki moista silmieni alla ja että mitä muuta on tapahtunut heidän välillään,ei silloin myöntänyt mitään.
Elämä oli yhtä tuskaa ja riitelyä ko. asiasta, mutta mieheni oli sopinut sen naisen kanssa että mitään ei tunnusteta.
Lopulta tilanne kärjistyi Loppiaisena 2005, sen oli tunnustettava. Se oli tehnyt
syrjähypyn sen saman naisen kanssa v.-95 pikkujoulussa, -96 naisen kotona (naimisissa)ja
-97 hotellissa. Sekä v.2003 mieheni työpaikalla.
Sekä kutsunut sen lounaalle v.2002, silloin ei kuulemma ole muuta tapahtunut.
Elikkä käsittäkseni yhteydenpito on jatkunut jollain tasolla kahdeksan vuotta.
Ero on vireillä, asumme yhdessä ja mieheni vakuuttaa haluavansa jatkaa ja hyvittää kaikki mitä on pannut minut kärsimään, vaikuttaa aidolta.
Lupasi tekojensa kautta osoittaa, että on tosissaan ja että minun ei tarvitse enää koskaan pelätä syrjähyppyjä.
Minulla on vahva epäily ettei ole kertonut kaikkia syrjähyppyjään, siksi en voi aloittaa rakentamaan uutta alkua. Pitäisikö antaa menneiden selvittämättömien asioiden olla ja yrittää katsoa eteenpäin, yrittäen unohtaa menneet ja olla kyselemättä?
Olen yrittänyt, mutta se ei tunnu onnistuvan.
Voiko lupauksiin luottaa?
Elämä oli yhtä tuskaa ja riitelyä ko. asiasta, mutta mieheni oli sopinut sen naisen kanssa että mitään ei tunnusteta.
Lopulta tilanne kärjistyi Loppiaisena 2005, sen oli tunnustettava. Se oli tehnyt
syrjähypyn sen saman naisen kanssa v.-95 pikkujoulussa, -96 naisen kotona (naimisissa)ja
-97 hotellissa. Sekä v.2003 mieheni työpaikalla.
Sekä kutsunut sen lounaalle v.2002, silloin ei kuulemma ole muuta tapahtunut.
Elikkä käsittäkseni yhteydenpito on jatkunut jollain tasolla kahdeksan vuotta.
Ero on vireillä, asumme yhdessä ja mieheni vakuuttaa haluavansa jatkaa ja hyvittää kaikki mitä on pannut minut kärsimään, vaikuttaa aidolta.
Lupasi tekojensa kautta osoittaa, että on tosissaan ja että minun ei tarvitse enää koskaan pelätä syrjähyppyjä.
Minulla on vahva epäily ettei ole kertonut kaikkia syrjähyppyjään, siksi en voi aloittaa rakentamaan uutta alkua. Pitäisikö antaa menneiden selvittämättömien asioiden olla ja yrittää katsoa eteenpäin, yrittäen unohtaa menneet ja olla kyselemättä?
Olen yrittänyt, mutta se ei tunnu onnistuvan.
Voiko lupauksiin luottaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Enhän minä tiedä mitä pitäisi tehdä... itselle tulee vaan vahvaasti sellanen olo, että en voisi ikinä unohtaa... enkä antaa anteeksi.. varsinkaan jos en edes tiedä mitä oikein kaikkea on tapahtunut...
Eli selvittää pitäis... mun mielestä siis...
Koita jaksaa. Uskon että tiedät sisimmässäsi mitä pitää tehdä - kuuntele sitä.
Ihmisen luonteeseen kai kuuluu epävarmuuden "vihaaminen". Vaikka teito toisaalta lisää tuskaa, on rehellisyys - vaikkakin kipeä! -parempi pohja aloittaa uudelleen rakentaminen.
On ihmisiä, joiden mielestä raunioille ei kannata rakentaa. Johtuneeko tämä ajatus juuri siitä, että jää liian paljon kysymyksiä ilman vastauksia.
Uskottomuudesta on mahdollista selvitä. Se vain vaatii koko suhteen uudelleen kasaamista teräväreunaisista sirpaleista. Haavoja tulee, mutta kukapa niiltä elämässä välttyisi..
minun elämäni, lähtisin takuuvarmasti. Muttei ole minun elämäni..Mutta jokainen nainen ja jokainen mies ansaitsee parempaa kuin valehtelua, pettämistä, ja loputtomia lupauksia. Toiset ovat kykeneviä antamaan anteeksi..enemmän kuin toiset, toiset selviävät, toiset eivät.. sanotaan et joskus pettänyt pysyy lupauksessaan olla pettämättä enää,siihen en usko. En myöskään sitä että kukaan on sen riskin ottamisen arvoinenkaan. Jokaisella on vapaus omalle elämälleen tehdä mitä tahtoo, kenenkään ei sitä pidä unohtaa..enkä halua antaa kuvaa että itse niin tekisin. On hienoa jos joku pystyy uudelleen luottamaan JOS kumppani osoittautuu sen arvoiseksi.. Toivon että sinulla elämä menee parhaimmin päin, teet sitten ratkaisun minkä teetkin.
mieheni petti minua viime keväänä kahden lapsen yksinhuoltajan kanssa enkä tiennyt mitään ja kun tunnusti muutin heti pois. Viha ja raivo on valtava, ja kun ukko alkoi puolustamaan tätä hutsua niin nyt menen oikeusaputoimistoon ja jos on mahdollista teen ukosta kodittoman. Minua on huiputettu, aviorikos, väkivaltaisuus. Se selviää tuota pikaa..... katotaan! TUlee huoran vitulle hintaa...
Niin, naisen kostonhimo ei katso keinoja. Toivottavasti teillä ei ole lapsia, sillä nekin ajautuisivat pelkiksi kostosi välikappaleiksi. Väärinhän se pettäminen on, mutta olipa tyhmä mies, kun kertoi kaiken, ei olisi kannattanut.
ei ole lapsia ja kunnia ukolle kun kertoi, ikävä jos olisin sanut vaikka klamydian kaupanpäälle ja sitten olisi ollutt tappotahti. Pääsee vähällä!
minä olla saamelainen ja minun suomenkieleni aika heikko mutta ukon oli parasta tunnustaa koska sukuni on aika kiivasta.
Juuh. Mun mies tosiaan petti mua kolmen lapsen yh-maman kanssa. Ja IHAN saman juttu. Se alko pelkästään puolustamaan tätä yh:ä. Kuulemma aivan ihana ja hyvä ihminen ja tottakai aivan toista maata kun minä, joka en ymmärrä moista touhua. No, pistin kans eron vireille. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, joten mies saakoon huolehtia nyt sitten ihan niin paljon kun tahtoo uuden muijansa kakaroista. Olenko katkera? Tottakai ja myös vihainen, kukapa petetty ei olisi. Toisaalta olen vain tyytyväinen että emme vielä olleet tehneet yhteisiä lapsia. Mokoma petturi-isukki ei ole sellainen isi, jonka lapsilleni haluan.
vittus tuli maksamaan sun ukolle? ooks yhtään laskenut? Joskus voi naaparin eukko olla miehelle sittenkin halvempi ratkaisu ja muutenkin nautittavamoi!
Mieti myös, miksi sun ukkos meni vieraisiin. Mun ei oo koskaan tarvinnut haaveilla vieraan akan perseestä, kun omalla on paikat kunnossa ja aina tarjolla!
"...mieheni vakuuttaa haluavansa jatkaa ja hyvittää kaikki mitä on pannut minut kärsimään, vaikuttaa aidolta.
Lupasi tekojensa kautta osoittaa, että on tosissaan ja että minun ei tarvitse enää koskaan pelätä syrjähyppyjä..."
Heh heh, mies on jo 8 vuotta valehdellut sinulle, pettänyt sinua ja puukottanut selkään, minkä kerennyt. Ja yhä edelleen sinä uskot vakuutteluihin, ja mielestäsi hänen lupauksensa "vaikuttavat aidoilta". Miten tyhmä sitä enää voi ihminen olla?
Naisten (useiden, ei kaikkien) tyhmyys ei vain sitten ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua. Oman kertomuksesi mukaan miehesi on jo useampaankin kertaan kyseisten 8 vuoden aikana vakuutellut sinulle uskollisuuttaan, valehdellut päin naamaa pettämisistään, ja kuitenkin koko ajan selkäsi takana peuhannut ainakin yhden muunkin naisen kanssa. Miksi tilanne siis muuttuisi nyt mihinkään, jos se ei ole muuttunut 8 viime vuodenkaan aikana? Onko miehesi kenties kokenut jonkin ihmeparantumisen, Jumalan käsi on häntä koskenut, vai mitä ihmettä oikein on tapahtunut?
Fakta on se, että mikään ei tule muuttumaan. Miehelläsi tulee olemaan sivusuhteita siinä, missä ennenkin. Korkeintaan hän voi ainakin aluksi salata ne hieman paremmin kuin aiemmin. Tietenkin jos sivusuhteet eivät sinua haittaa (harrastat sivusuhteita itsekin/pystyt ummistamaan silmäsi tosiasioilta tmv.), niin siitä vain jatkakaa toki liittoanne. Muutoin, ei muuta kuin ero ja äkkiä.
On olemassa myös sellaisia miehiä (kuten naisiakin), joilla on tapana puhua totta ja pitää lupauksensa. Valitettavasti vain nämä pettäjäretkut ovat yleensä kaikkein sutkeimpia seuramiehiä, ja naiset heidän jalkojensa juureen lankeavat toinen toisensa perään. Luulisi jo sinun älyävän, kumpaan ryhmään miehesi kuuluu (tosin et kyllä vaikuttanut kirjoituksesi perusteella miltään järjen jättiläiseltä, sori nyt vaan).
Olen ollut kaksikertaa avioliitossa ja kummassakin avioliitossa mies petti minua eri tavoilla kyllä. Ensimmäinen mies jäi kiinni vasta eron jälkeen ja toinen yhdessä olon aikana. Ensimmäistä miestä en kaipaa ikinä koska hän oli todella väkivaltainen ja kiero valehtelija joka ei ota vastuuta lapsestaan. Toista miestä kaipaan sillä hän oli kiltti vaikka petti minua ja hä ottaa lapsistaan vastuun. Mutta se luottamus toiseen menee ikuisesti jos esim toinen pettää ja ei sitä ikinä unohda. Jokainen tekee päätösen itse mutta ajattele mikä on parasta sinulle olla suhteessa missä olet epävarma vai sellaisessa missä voit luottaa toiseen? Et varmasti ole onnellinen ja menetät paljon jos elät suhteessa missä mies on pettänyt.
Joudun kuulemaan ja näkeään kun toiset tai toinen pettää ja ei se helvetti mitään mukavaa ole. Mutta en voi mitään asialle tehdä koska ei ole minun asia muille kertoa jos näkee tai kuulee pettämis asioita. Mutta olen sen oppinut että jos joskus rupean suhteeseen niin jos kerran pettää tai lyö niin samantien saa mies lähteä selityksiä ja lupauksia en kaipaa silloin!!!!
Oletko yleensä päättänyt, miten sinua suhteessa saa kohdella?
Jos olisit jo ensimmäisestä kerrasta pistänyt välit poikki, olisi se ollut vahvan naisen toimintaa. Nyt annat itsestäsi sellaisen kuvan, että siedät mitä vaan, kunhan siinä vieressä joku on.
Miksi teet itsellesi näin?
Miksi kidutat itseäsi, et tarvitse mitään faktaa tapahtuneesta, et tarvitse todistusaineistoa, miehesi ei tarvitse tunnustaa yhtään mitään voidaksesi toimia. Toimi sen mukaan miten sydämessäsi tuntuu oikealta. Järkesi tietysti vaatii faktoja, mutta luota sydämeesi, luota itseesi, ja toimi sen mukaan. Et voi olla väärässä!!
Vaadi parempaa kohtelua kaikissa suhteissasi, älä anna yhdenkään lupauksen hämätä itseäsi. Anna tekojen puhua puolestaan. Aina kun joku puhuu yhtä ja tekee toista, niin teot ratkaisevat.
Joten ole vahva ja rakasta itseäsi, älä tyydy tähän mieheen...