Laitan tämän tälle palstalle, koska seuraavat kysymykset heräsivät täällä...
Taisi olla Frederico joka mainitsi eräässä ketjussa että lause "en tahdo lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen" on miehelle yhdenlainen turn-off.
Miksi? Ja onko muutkin miehet tätä mieltä?
Arveletteko sen kertovan jotain naisesta (kypsymättömyyttä, itsekkyyttä, jotain muuta) Mitä mieltä olette ikäisistänne miehistä kotka eivät ole kiinnostuneita lasten hankinnasta?
Mä kun kuulun näihin "haluamattomiin" naisiin niin ois kiinnostavaa tietää. Itselle on joskus hölmistyneenä tuumittu että "kaikki naisethan haluaa lapsia". Noup. Eivät halua. Ehkä ikinä. Mutta mikä siinä on niin outoa/kamalaa?
Olen (muuten) ihan normaali, naisellinen nainen, en mikään siilitukka-verkkari-karju. En myöskään ole lasten vihaaja, minulla on kyllä kummi-lapsia. Omia en kuitenkaan halua vaikka pitkässä pari-suhteessa elänkin (= olisi siis mahdollista sikäli ja muutenkin lasten elättäminen).
Taisi olla Frederico joka mainitsi eräässä ketjussa että lause "en tahdo lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen" on miehelle yhdenlainen turn-off.
Miksi? Ja onko muutkin miehet tätä mieltä?
Arveletteko sen kertovan jotain naisesta (kypsymättömyyttä, itsekkyyttä, jotain muuta) Mitä mieltä olette ikäisistänne miehistä kotka eivät ole kiinnostuneita lasten hankinnasta?
Mä kun kuulun näihin "haluamattomiin" naisiin niin ois kiinnostavaa tietää. Itselle on joskus hölmistyneenä tuumittu että "kaikki naisethan haluaa lapsia". Noup. Eivät halua. Ehkä ikinä. Mutta mikä siinä on niin outoa/kamalaa?
Olen (muuten) ihan normaali, naisellinen nainen, en mikään siilitukka-verkkari-karju. En myöskään ole lasten vihaaja, minulla on kyllä kummi-lapsia. Omia en kuitenkaan halua vaikka pitkässä pari-suhteessa elänkin (= olisi siis mahdollista sikäli ja muutenkin lasten elättäminen).
Vastaukset 32
Vanhimmat
Eivät tietenkään kaikki miehet ajattele niin, eiväthän kaikki naisetkaan. Älä yleistä.
uskon että se menee tavallisesti toisin päin. itse tuntemistani 20-30 v. miehistä yksikään ei tunnu haluavan isäksi.
koulutustasosi on ilmeisesti luokkaa peruskoulu ja sit kortistoon.
sinultakin arvaukset;)
Taitavat nämä naiset, jotka lapsia eivät halua, olla pikemminkin akateemisesti koulutettuja uraohjuksia.
Niin kauan,kun miehet eivät lapsia kanna tai ole loppuikäänsä kiinni siinä mukulassa,niin turvan on syytä pysyä kiinni.Mieshän siinä usein lähtee,saa jo ihan pelätä kantaessaan että kohta se on nuoren pillun kimpussa.
Oletteko koskaan kyseenalaistaneet saamaanne mallia?Lapsia ei ole pakko tehdä.Miehet usen "haluavat" lasta,mutta sekin vain siksi,että niin "kuuluu" tehdä ja se on miehille niin helvetin helppoa.Naisen pitää ensin pahimmasssa tapauksessa oksentaa 9kk,kärsiä mielialanvaihteluista ja sitten vielä pullauttaa mukula ulos helvetinmoisilla seurauksilla.Paikat repeää usein pahastikkin.Seksiä pitäisi repaleisella reijällä haluta heti,ettei mies vain karkaa.Valvot yöt,kun mukulaa pitää syöttää,tai se muutenvain huutaa.Paniikissa sitten päivät jumppaat raskauskiloja pois,ettei äijä vingu kaikenmaailman palstoilla läskistä ämmästä...
Tietääkseni se napanuora on kiinni noin 9 kk, ei koko loppuelämää. Mies on niin lain edessä kuin moraalisestikin aivan yhtä paljon vastuussa jälkikasvustaan kuin nainenkin.
Ikävää, jos näet lapset ainoastaan mukuloina, jotka pilaavat synnyttäjänsä elämän. Toivottavasti et ole vielä ehtinyt hankkimaan, ei olisi nimittäin kiva olla lapsi, jota äiti vihaa.
En ikinä lasta hanki.Toki kärjistin...Mutta,kumman helpolta ja yksinkertaiselta sen lapsen tekeminen sinusta tuntuu.Sellaisen kuvan välität.
Harva sitä käsittääkään,että maailma on täynnä katkeroituneita naisia,jotka ovat lapsia menneet erehdyksessä tekemään.Harva lastaan vihaa,MUTTA....
Nykyään ihmiset ovat itsekkäitä,eikä jälkikasvun tuottaminen kuulu perustarpeisiin.Yhteiskunta kannustaa ja pitää yllä oikean elämän mallia,eikä kukaan kyseenalaista.Mutta,tietenkin niin on.Eihän homma toimisi,jos niitä lapsia ei tulisi.Vain teoriassa voidaan ajatella,että jos yhteiskunta alkaisikin kannustamaan toiseen suuntaan,niin ei menisi kauaakaan,kun ihminen pitäisi outona ja vastenmielisenä lapsen hankkimista.Se juurtuisi päähän.
Tehkää aivan mitä haluatte,mutta on tekopyhää ja täysin naurettavaa leimata nainen sairaaksi,jos ei lasta halua.
Ja Morgenstern,moraali on löyhässä ja käytännössä lakikin velvoittaa vain avioliitossa lisääntyviä miehiä.Harva jaksaa alkaa lapsensa isän kanssa tappelemaan ja isyystesteihin pakottaa,mikäli kieltää isyytensä.Et taida olla tutustunut kovinkaan paljon tähän tosielämään.Kaikki ei ole niin pirun nättiä,kaunista ja yksinkertaista.
En enää osallistu tähän touhuun tämän enempää.
Taidat olla pikkuisen väärässä. Kumpiko näistä syy-seuraus-suhdeketjuista vaikuttaa järkevämmältä:
1. jälkikasvun hankkiminen on ihmisillä geeneissä ja jokaisella naisella luonnostaa äidinvaisto => yhteisö pitää näitä ominaisuuksia luonnollisina
2. iso mörkö nimeltä yhteiskunta aivopesee ihmiset haluamaan lapsia => ihmiset haluavat lapsia?
Itse ehdotit jälkimmäistä, minä olen ensimmäisen kannalla. Nyky-yhteiskunta tosin häiritsee luontoa monellakin tapaa: biologisesti nainen on valmis lisääntymään jo ennen 20. ikävuotta, nykyisin naiset synnyttävät kuitenkin keskimäärin 27 vuoden iässä.
Täällä ei kukaan kaiketi ole sinua sairaaksi väittänyt, totesimmepa vain monet, että nainen, joka ei halua lapsia, on todellinen turn-off. Tuskin kukaan myöskään ihmettelee, jos nainen ei halua yksinhuoltajaksi (kannattaa muuten käyttää hattuu, niin sellasta ei pääse sattuun). Sen sijaan ainakin itse ihmettelen, jossei avioliitossa tai vakaassa suhteessa halua lapsia.
Maailma on täynnä katkeria naisia. Ei kylläkään tule mieleen yhtäkään, jonka katkeruuden selittäisi äitiys, taitaa olla aivan muut syyt takana. Sen sijaan tiedän useitakin sellaisia pareja, joiden elämän suurin tragedia on lapsettomuus (syystä tai toisesta).
Vaikka olisit nyt vakaassa suhteessa tai avioliitossa, se ei takaa sitä että olet sitä esim puolen vuoden tai sen yhdeksän kuukauden tai edes viikon kuluttua... No se ei kuulu tähän, sanoinpahan vaan.
Nähty on niitäkin yrityksiä joissa on lapsen hankinnalla yritetty pelastaa mureneva liitto. Yritykseksi ovat jääneet kaikki:(
Samoin joidenkin (nuorten) naisten yritykset "pitää" mies hankkiutumalla raskaaksi. Poikkeus vahvistaa säännön, tässä kohdassa tiedän yhden poikkeuksen. Pari palasi yhteen ja nykyään heillä on suurperhe.
Ihmettelit miksi vakaassa suhteessa ei haluat lapsia. Mulla on sulle yksi vastaus: Mukavuuden halu. Noin kymmenen vuotta sitten, parikymppisenä, hiukan alle, kuvittelin kyllä joskus hankkivani lapsia. Mutta hyvin ollaan viihdytty (saman)miehen kanssa tähän asti, nautittu helposta elämästä. Toki meilläkin on ongelmia, osin erilaisia vain kuin lapsellisilla. Mutta kun kumpikaan ei ole koskaan potenut vauvakuumeita eikä lapsi-perheen elämä kiinnosta tippaakaan, niin eipä ole tullut halua hankkia.
"Ihan kivoja kun käyvät, mutta vielä kivempia kun lähtevät".
Ja kyllä mies on lain edessä yhtä vastuullinen lapsestaan kuin äitikin, mutta jostain "kumman" syystä erossa lapset useimmiten jäävät äidille ja useissa perheissä päävastuu kasvatuksesta ja huolenpidosta on itsestään selvästi äideillä. Näin ainakin meidän tuttavapiirissä. Lapsen ja äidin suhde on ainutlaatuinen.
Morgensten; Mitä mieltä olet sitten naisista jotka haluavat lapsen mutta eivät miestä? Ts. etsivät sopivan siittäjän ja hankkiutuvat raskaaksi? Näitäkin kuuluu lähipiiriin..
Ja se että olen nyt hengissä, ei takaa että vielä vuoden kuluttua henki pihisisi. Kannattaisiko jättää opiskelut ja lähteä kiertämään Jenkkilää Harleylla? Vai pitäisikö kuitenkin olettaa elämässä tietyt asiat pysyviksi, että ylipäätään saisi minkäänlaisia mielekkäitä päätöksiä tehtyä?
Käsittääkseni useimmiten äidit haluavat erossa pitää lapset, tämä on kai syynä siihen, että lapset yleensä äidin luokse jäävät. Suomen oikeuslaitos kun on tunnettu siitä, että lapset lähes poikkeuksetta määrätään äidille, vaikka isä saattaisikin olla lasten kannalta parempi vaihtoehto. Kukapa isä siinä haluaa enää käräjöimään ja hankaloittamaan entisestäänkin vaikeaa tilannetta?
Lopuksi vielä vastaus kysymykseesi: mielestäni on itsekästä ja moraalitonta ehdoin tahdoin tuoda maailmaan lapsi, jolla ei ole joko isää tai äitiä. Koskee niin yksinäisiä ihmisiä kuin homo-/lesboparejakin.
Minulle tuo on juuri toistepäin. Eli jos nainen sanoo ettei halua lapsia ainakaan kymmeneen vuoteen tai ikinä, on se aika iso "turn-on", jos niin voi sanoa. Tämä on niitä harvoja todellisia ja merkittäviä kriteerejäni naiselle.
Itse miehenä tarttuisin tuohon ajanjakson pituuteen. Kuinka nainen voi olla varma siitä, mitä hän tahtoo viiden vuoden päästä?
Minulle tulisi käsitys naisesta, joka haluaa rellestää ja "elää" tms juuri siihen tiettyn syntymäpäiväänsä asti vaikka hampaat irveessä tms. Itse kun olen ehkä hieman rauhallisempi ihminenTuon takia ainakin minulle olisi turn-off.Epätoivoinen nuoruudessa, vapaudessa ym kiinni roikkuminen ei mielestäni ole kovin nättiä jos henkilö on ylittänyt 30 vuoden ikäpaalun tai on lähestymässä sitä.
Itse ainakin varmaankin haluan lapsia kunhan sen toisen puoliskon löydän, joten on myös kysyttävä, haluaisiko hän lapsia edes tuon kymmenen vuoden jälkeen.
Sillä uskon jos on niin varmaan "haluaa" ainakin ihanan miehen takia edes yhden tehdä... ja onhan sit vanhuksena kiva ku on lapsen lapsii kylässä jos ei muita..;-)
Ei miehessä mitään vikaa ole, tuskin olisi vuosikausia yhdessä viihdytty, mutta lapsista en ole kiinnostunut.
Eikä tarvitse tehdä lapsia miehen (tai muidenkaan) TAKIA kunhänkään ei niitä halua.
Nykyaikana ei lastenhankinta ole mikään tae siitä että olisi vanhuksena seuraa ja huolehtijoita. Kaunis ajatus mutta ikävä kyllä näin ei ole.
Voin vain toivoa että kummilapset muistavat silloin yhtä paljon kuin nyt...
Mielenkiintoinen katsantokanta oli myös jollain, joka totesi jotenkin niin että vapaa-ehtoinen lapsettomuus viestii epätoivoisesta nuoruudessa roikkumisesta... Hmmm... Tällaisen vastauksen kyllä arvelinkin kohtaavani. Mutta entäs toisinpäin, tuleeko lasen saaneesta heti "aikuinen", "epä-nuorekas"? Onnekseni lähipiirissä ei ainakaan ole näin tapahtunut. Toki äidiksi tulo muuttaa naista, mutta pohjimmiltaan samanlaisina hupakoina nuo ystävät ovat onneksi pysyneet. Ainakin useimmat.
Tottakai se on turn-off sellaiselle miehelle, joka itse haluaa lapsia. Lisäksi ainakin itse yhdistän sen vielä ns. koviin arvoihin, jotka eivät ole toivottavia piirteitä tyttöystävässä.
Itsekin kerran sanoin, että haluaisin lapsia vasta 10 vuoden päästä, eikä mies sitä mitenkään kummeksunut. Onko siinä jotain outoa, jos esim. 23-vuotias tyttö haluaa lapsia 33-vuotiaana? Tuon kymmenen vuoden sisällähän pitäisi ennättää esim. valmistua, löytää töitä, saada työkokemusta, kartuttaa varojaan, seurustella ja hankkia yhteinen kämppä, mennä naimisiin, matkustella, suunnitella tulevaisuutta, esim. lasten hankintaa ja kasvatusta jne.
Ajalla ei ole suurta merkitystä, mies pystyy siittämään vaikka 60-vuotiaana... Kannattaa kiinnittää huomiota retoriikkaan:
"haluaisin lapsia vasta 10 vuoden päästä"
- Miehen huomio kiinnittyy sanoihin "haluaisin lapsia".
"en halua lapsia ainakaan 10 vuoteen"
- Miehen huomio kiinnittyy sanoihin "en halua lapsia".
Huomaatko eron? Ensimmäinen nainen haluaa lapsia, ei ihme, jos mies ei hätkähtänyt millään tavalla, kun sanoit näin. Toinen taas ei halua, tai ehkä saattaa halua, joskus tulevaisuudessa.
Yhdistä pois jos siltä tuntuu. Kuitenkin se on vain sinun mustavalkoista ennakkoluuloisuuttasi. Ehkä kasvaessasi ja kypsyessäsi opit ymmärtämään ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää elämäänsä. Ja tämähän ei tarkoita että sinun valintasi olisi jotenkin väärä, ei toki. Ihmisen elämä on arvokas ja yhtä hyvä vaikkei "perhe, kaksi lasta sekä farmari"-normi täyttyisi.
Ja niin, miksi ns "lapselliset" kokevat yleisellä tasolla vapaaehtoiset lapsettomat moraaliseksi uhkaksi, jota vastaan pitää hyökätä. Joskus suorastaan kiihkomielisellä tavalla, leimaamalla ja arvostelemalla aivankuten stereotyyppiset uskovaishihhulit. Jopa omasta suvusta olen kokenut moista käyttäytymistä. Kuitenkin jo aikuistuneet vapaaehtoisesti lapsettomat yleensä ymmärtävät lapsellisten ratkaisua täysin eivätkä edes yritä kyseenalaistaa sitä heidän kohdaltaan.
Mustavalkoista tai ei, on osoittautunut toisinaan hyvinkin oikeaksi arvioksi. Better safe than sorry.
Mulla on muuten ainoastaan yksi oikea tapa elää elämääni. Siihen ei valitettavasti mahdu naista, joka ei lapsia haluaisi - ei ainakaan alttarille vasempaan käsivarteen.
Mutta elä sinä omaasi niinkuin lystäät. Sitä en ole missään vaiheessa kritisoinut tai tuominnut, korkeintaan ihmetellyt.
Jos tunsit että kohdistin sinuun nuo minun kokemukseni lapsellisista, niin kaipa niissä oli sittenkin jotain perää. Mutta se miten sinä tai minä elämme, ei ole tarinani punainen lanka. Mitä keskusteltavaa niistä olisi saati kiinnostaisi ketään muuta lukijaa? Se mitä ajoin takaa, ilmeisen syvästi epäonnistuen, oli miksi vapaaehtoisesti lapsettomiin liitetään niin herkästi negaatioita. Kuten itsekin sanoit näin esimerkkinä, liität stereotypioita(uraohjus,kovat arvot) sellaiseen naiseen. Kun kokemukseni eivät puhtaasti puhu sen puolesta, niin joudun toki hakemaan vastausta, ymmärräthän.
Enivei.. Ymmärrän kyllä sinua ja monia muita siitäkin huolimatta että se usein vaikuttaa olevan yksipuolista. Katsos jokaisella on se yksi oikea tapa elää elämäänsä kuten sinullakin ja niitä on niin monta erilaista, kuin harmaansävyjä. Ja kaikki on ihan yhtä oikeita vaikka vain yhdestä tykkääkin.
Itse asiassa ihmettelin, miksi minulta sellaista kyselet ja koin velvollisuudekseni antaa jonkinlaisen vastauksen.
Tilastot kylläkin puhuvat stereotypioiden puolesta. Jos verrataan mies- ja naisyritysjohtajia, huomataan seuraavaa: siinä missä miehillä on lähes poikkeuksetta suuri lapsikatras, naisilla ei usein ole ollenkaan lapsia. Tämä toki vain yksi esimerkki, muita onkin hieman hankalampaa antaa, koska ihmisten arvomaailmaa hieman vähemmän tilastoidaan.
Täten suhtautuminen varauksella naiseen, joka sanoo, ettei halua lapsia, on ainoastaan tervettä ennakkoluuloisuutta ja itsesuojelua. Näin ainakin omasta mielestäni.
Tervehdys.
Taidat kaivat minulta puolustuspuheenvuoroa. Kivaa muuten huomata että edes joku vaivautuu lukemaan näitä minun sepustuksiani. Olen muuten tosi otettu että joku saa niistä vielä päänvaivaakin. :D
Miksi siis nuo sanat oli just se Viimeinen pisara...
Minä tahdon sen pari muksua ja farmarin kuten tuolla Coss asian ilmaisi ja taisipa olla asiaa noissa Morgensterninkin puheenvuorossa vähän pointtia. Se kommunikaatio, se kommunikaatio :D
Olisinhan minä saanut sen tytön mielipiteen joustaamaan muutamalla vuodella jos hän olisi edes harkinnut asiaa, mutta ilmoitti vasta harkitsevansa lapsia kun hän on kolmekymppinen ja minullakin ikää ois silloin jo aika reippaasti. En vanha mut jo aikuinen.
Asiaa voisi kärjistää ja yksinkertaistaa. "Minä syön vasta kymmeneltä" verraten "Minä EN syö ennen kymmentä" Jälkimmäistä tuskin saat taivuteltua syömään jo vähän aiemmin kun ensimmäisen tapauksen saisin ehkä ylipuhutta ruokailemaan jo vähän aiemmin. Jos vain tajusit pointin.....
No mikä siinä itten se kauhistus olisi luulisihan tuo nyt olevan sama milloinka niitä muksuja pyöräyttää. Mut kun ajattelee jos tahtoo vaikka kolmekin lasta ja ensimmäinen syntyy silloin kun on 30... toinen syntyy sitten jossain 33 vuotiaana ja kolmas... siitä parin, kolmen vuoden päästä. eli 36 vuotiaana olis vielä paineita tulla äidiks. Minä olisin ollu sillon nelikymppinen. Ja sit kun muksut kasvaa... nuorimmaisen teini-ikä olis jsut pahimmillaan kun mulla ois viidenkympin villitys.
Ehkä minä olen vähän hupsu ja ajattelen vähän liian käytännöllisesti mutta jotenki mulla on vaan sellainen haave että kun muorin kanssa istutaan talonkusitilla kiikkustuolissa 70 vuotiaana niin pihalle kaartais farmari jossa olis tytär miehineen tai poika vaimoineen ja lapsenlapsineen.
Mitä sellainen sitten kertoo naisesta minulle...
Omaa ehkä itsekkäämmän mielikuvan mitä minulla on, hänen arvonsa eivät ole niinkään perhekeskeiset vaan ajattelee enemmän työtä ja uraa. Toisaalta sitten uskon että kyllä nainen tahtoo jossain vaiheessa aina lapsia :) (olen optimisti varmaan tässä asiassa) mutta sitten kuitenkin vain yhden, josta tulee pilalle hemmoteltu kakara... Näihin minä olen törmänny vähän liiaksikin.
Minä tahdon taas muutaman muksun että heillä riittää seuraa toisistaan ja oppivat vähän sosiaalisiakin arvoja.
ja sitten vielä. Se kertoo että meidän maailmankuvamme eivät käy aivan välttämättä yhteen niissä asioissa joita minä pidän tärkeänä.
Lapsia voi saada 40-vuotiaaksi asti, joten en koe tuota 36-vuotiaana synnyttämistä mitenkään hankalana ajatuksena. Toisaalta parempi olisi saada lapset mahdollisimman nuorena, jotta välttäisi esim. Downin syndrooman, jonka riski kasvaa 40-vuotiailla synnyttäjillä. Mutta tehdäänhän noita sikiötutkimuksia ja tuokin on varmaan useimmissa tapauksissa vältettävissä. Jos haluaisi ne kolme lasta, (mikä mustakin on sopiva määrä :) niin tulisi synnytyksen ja uuden raskauden välissä pitää väh. vuoden taukoa ehtiäkseen palautua. Esim. naisen vitamiini- y.m. tasot ovat synnytyksen jälkeen niin alhaiset, ettei suositella uutta raskautta heti perään. Varmaankin ekan lapsen kanssa tulee myös "harjoiteltua" pitempään, tokan lapsen jälkeen voi varmaan jo nopeammin ryhtyä seuraavan tekoon.
Olen ihan samaa mieltä. Kyllä sitä kerkee. Emme elä enään missään keskiajalla jolloin keskimääräinen elinikä oli 35v. Olen reilu parikymppinen, ja jos joku tyttö rupeis juttelemaan muksuista, saattaisin juosta karkuun. Lapset kuitenkin muuttavat jonkinverraan elämää ja en koe olevani siihen vielä kypsä. Haluaisin, että naisella olisi elämässään muitakin tavoitteita kuin iso perhe ja rivarin pätkä.
Kiitoksia kaikille mielipiteistä! (olen siis tuo alkup., jostain syystä en vain jaksanut silloin rekisteröityä)
Lähentelen kolmeakymppiä, ja en aio sanoa viimeistä sanaa siihen, aionko KOSKAAN yrittää lapsia vai en. Sanotaan vaikka että luultavasti tai toistaiseksi en. Lähipiiriin kuuluu niin monenlaista perhettä jos jonkun muotoisesta uusperheestä yli 4-kymppisiin ensi-synnyttäjiin etten koskaan sano en koskaan;)
Tunnustan, olen itsekäs ja todella mukavuudenhaluinen... Mikään varsinainen uraohjus en kyllä koe olevani.
En vain erityisemmin välitä lasten seurasta ja heidän puuhistaan.
Toki kummilapsia ja tuttavien lapsia on mukava seurailla, heidän kasvamistaan, päähänpistoja ja muuta.
Aiemmin oli puhetta stereotypioista joita lapsettomiin liitetään. Mutta hmm... käsi sydämelle; Täytyy tunnustaa että ikäiseni tai nuorempi mies joka avoimesti kertoisi perheenperustamis-haaveistaan saa kyllä pehmomiehen leiman otsaansa. Ei sillä että se olisi mikään paha merkki, mutta stereotypia sekin. Mies mukavassa neulepaidassa tai verkkapuvussa lasten kanssa ulkoilemassa... Tai sitten vaikka kaartamassa sinne isovanhempien pihaan sunnuntai-iltapäivänä...
Hitto, miten musta alkoi yhtäkkiä tuntua et olen tosi vanhanaikainen? Ja just kun sain sanottua miten monenlaista populaa omaan tuttavapiiriin lukeutuu! Kai nuo ajatukset istuu niin syvällä.
Ja muuten, tosiaan, tässä ajatukset eivät kohtaa... Jos joltakulta "uudelta tuttavuudelta" kuulisin tuollaista tekstiä, olisi se taas mulle ehdoton turn-off. Eikä kai tarvi selittää miksi?;) En tiedä, tulis varmaan sellainen olo, että kohtuako tuo on etsimässä, enkö mä yksin
riitäkään. (=itsekäs)
Joo, kuulostaa tosi kornilta, en oikein osaa selittää. Mutta pitkän yhdessä-olon ja toisen tuntemisen vaatisi, ennen kun sulattaisin nuo ajatukset...
On ollut mielenkiintoista lueskella Nean viestin ketjua.
Omalta osaltani voin todeta, että olemme vaimoni kanssa seurustelleen about 15 vuotta ja vasta viime vuonna alkoi tuntua, että nyt on perheen perustamisen aika. Tällä halua Nea vain sanoa, että paras vaan kuunnella omia tuntemuksia ja tehdä sitten päätös. Jälkikäteen itse olen ajatellut, että onneksi lapsen teko onnistu vielä tässä iässä. Muuten olisi voinut tulla itsesyytöksiä perheenperustamisen viivyttelystä.
Take your time!
Olemme olleet miehen kanssa olleet 14 v. Olin huolimaton ehkäisyn suhteen ja tulin suunnittelmattomasti raskaaksi nyt alkuvuodesta ensimmäistä kertaa seurusteluaikanamme.
Maailmani romahti raskauden takia!!! Muutaman päivän mietittyämme, hän tuki ratkaisuani: keskeytys. En kadu tekoani, vaan olen helpottunut. Suhteemme on tähänkin saakka tyydyttänyt meitä. Olisiko se muuttunut enää antoisammaksi lapsen myötä? Ehkä, ehkä ei. Ainut mikä mietityttää on se, että olisiko avomieheni kuitenkin halunnut lapsen.
Ystäväni on raskaana, mutta ei aio otta puolenvuoden miestuttavutta rinnalleen jatkossa. Emme tuomitse toistemme tekoja.
lapsien haluaminen tai haluamattomuus. En käytä sanaa tehdä, koska välttämättähän niitä ei tule vaikka haluaisi.
Muistan kyllä itsekin, että vielä 23-vuotiaana olin aivan varma että en halua lapsia ollenkaan, vaan kuinkas ollakkaan, nyt nelikymppisenä minulla niitä on jopa viisi kappaletta ja kaikki yhtä toivottuja. Eli tällä tarkoitan sitä, että kun tulee lisää elämänkatsomusta ja kaikkea on kokeillut, saattaa myös arvot muuttua, ei välttämättä kaikkien kohdalla, mutta en sanoisi aivan jyrkästi, en ikinä.
Ja minun mielestäni on hyvä, että uskaltaa sanoa suoraan, jos ei halua lapsia tai ei niitä ole lähiaikoina meinannut edes yrittää, silloin ei toinen ainakaan luo turhia kuvitelmia jos ajatukset eivät käy yksiin. Niin on mielipiteitä kuin on ihmisiä, mutta kunnioitetaan myös niitä eriäviä mielipiteitä asiasta kuin asiasta. :)
No hohhoijaa!!!!
Minulla esim. on niin paljon pitkäaikaissairauksia jotka osa vaikuttaa jo pelkästään ulkonäköönkin, että olisi lähinnä TYHMÄÄ tehdä omia lapsia, vielä lisäksi kärsin masennuksesta ja ahdistuksestakin, että olisinpa hyvä äiti. Kaikkihan kuitenkin perityisi ipanallekin, masennustaipumuskin varmaan! Kiroan joskus omaa äitiäni että minut teki, häneltä olen vissiin suurimman osan perinyt ja täytyy kyllä sanoa että elämä on välillä yhtä paskaa!! Odottelen innolla, että mikä sairaus seuraavana tulee, veikkaisin että keliakia, koska äidilläni on sekin. Ja kenties vielä kilpirauhasen liikatoiminta, korkea verenpaine, suonikohjut onkin jo.... Lista on LOPUTON!!!!!!!!!!
Minua on myös pienenä käytetty seksuaalisesti hyväksi, joka on myös jättänyt pahat arvet. Pikkulasten näkeminen tuo aina pahat muistot mieleen. Hyväksikäyttäjä oli isäni. Ei juurikaan ole luottamusta miessukupuolta kohtaan tai edes siihen, etten ole jotain pedofiilitaipumusta perinyt isältä. Kumma että sentään pystyn harrastamaan miessukupuolen kanssa yhtään mitään. Isä oli myös väkivaltainen äitiä kohtaan. Kammoan naimisiinmenoa ja sitoutumistakin nykyään. Sitä en tiedä, jos joskus adoptoisin jonkun suomalaisen orpolapsen.. aika näyttää..
Se on AIVAN sama jos joku ei kanssani halua seurustella, kun en kerta halua lapsia kun olen mukamas niin "itsekeskeinen ja epäkypsä". Luulis että miehet ois vaan innoissaan tommosesta tiedosta, ei ainakaan mua oo viel kukaan jättäny vaik olen sanonu etten haluu lapsia! Muutenkin suurin osa miehistä tuntuu olevan vaan pillun perässä, ainakin mun tapauksessa(???) ja mulla on laaja kokemus taustalla, koska olen ollut mukana deitti(?)elämässä jo 10 vuotta ja tavannut lukemattomia ukkoja netin kautta, baarissa ja seurustellut useita kertoja. Ehkä tämmöset valmiiks rikkinäiset ihmiset vetää puoleensa vaan hyväkskäyttäjii.
Onneksi sentään nykyinen poikaystävä on ymmärtävä kaikissa asioissa, eikä itsekään välttämättä halua lapsia, ehkä hommaamme valtavan kotieläintilan. :)
Huh, meni hermo..............! Kirjottelen tätäkin muuten taas kipeänä, raudanpuuteanemia, hiivatulehdus, angiina, närästys......... Että millon tota tervettä päivää näkis!!!!!!!! ääääää
Itsehän sen sanoit. Se on se itsekkyys. Ei kukaan halua noin itsekästä naista. Se että ei halua lapsia viittaa myös siihen, että voi olla esim. päihdeongelmia.
Minulla ei ole päihdeongelmaa, en ole uraohjus ja olen tavannut itsekkäämpiäkin ihmisiä kuin minä, silti en halua lapsia.
Jos joku selittää minulle että lasten teko on luonnonlaki, tapahtuu "kuin vesi hanhen selästä"-efekti. Se että muut haluavat lapsia on minulle ihan ok, mutta miksi se automaattisesti tarkoittaa sitä että myös minun olisi niitä hankittava? Enhän minä halua bemariakaan.. Tai koiraa, tai kesämökkiä, tai matkusta Amerikkaan. Miksi kaikkien on elettävä samalla tavalla?
Suurin syy siihen miksi en halua lapsia on se että katson maailman menevän päin hel****iä. Sota, kurjuus, ihmisten itsekkyys, luonnonmullistukset... En todellakaan halua synnyttää ainuttakaan lasta lisää tähän maailmaan.