Muistan aina kun näimme ensi kerran. Olin luullut, ettei sellaista voi olla kuin elokuvissa tai kirjoissa. Katseemme kohtasivat täysin samaan aikaan ja en saanut silmiäni irti sinusta... seurasin ja kun en nähnyt enää sinua, lähdin perääsi etsimään. Kuin sattumalta alkoivat hitaat.. ja löysin Sinut. Pyysin tanssimaan ja Sinä tulit...
"Tunnut hyvälle" sanoin, en voinut sanoa muuta ja tulla lähemmäksi, olimme tunteneet siihen mennessä minuutin, uskomatonta.
Otit musta lujemmin kiinni ja olimme siinä, me kaksi.
En ole koskaan tuntenut näin, en ole koskaan sanonut sellaisia asioita mitä Sinulle sanoin kenellekään. Kun yöllä kävelin yksin kotiin, mietin Sinua. Aamulla mietin Sinua, kunnes viimein soitit ja sovimme tapaavamme...
Rakastuin Sinuun täysillä todella nopeasti. Nautin kun ihanat kätesi kietoivat minut syliisi.. hellät suukkosi pyörryttivät minua..
Oli ihana rakastaa.
Kunnes kaikki kaatui, tuhosin kaiken.
Sairastuit, aloit juomaan ja suhteemme muuttui helvetiksi. Myös minä sairastuin ja suhteemme kaatui.
Edelleen olet elämäni rakkaus. En tule koskaan rakastamaan ketään, en halua rakastaa muita kuin Sinua rakkaani. Rakastan Sinua niin paljon että sydäntä repii koko ajan. Jokainen minuutti erossa sinusta tuhoaa kaiken, silti rakastan!
Mietin missä nyt menetkään ja kenen kanssa. Hukutan murheeni juomalla ja nukkumalla, sekin turruttaa mutta ei vie ikävää pois.
Miten elämä voi viedäkään näin? Miksi annoin mennä sen niin? Nyt olen yksin ja täynnä rakkautta Sinua kohtaan.
Ikuisesti Sinua rakastaen oma pöllösi =).
"Tunnut hyvälle" sanoin, en voinut sanoa muuta ja tulla lähemmäksi, olimme tunteneet siihen mennessä minuutin, uskomatonta.
Otit musta lujemmin kiinni ja olimme siinä, me kaksi.
En ole koskaan tuntenut näin, en ole koskaan sanonut sellaisia asioita mitä Sinulle sanoin kenellekään. Kun yöllä kävelin yksin kotiin, mietin Sinua. Aamulla mietin Sinua, kunnes viimein soitit ja sovimme tapaavamme...
Rakastuin Sinuun täysillä todella nopeasti. Nautin kun ihanat kätesi kietoivat minut syliisi.. hellät suukkosi pyörryttivät minua..
Oli ihana rakastaa.
Kunnes kaikki kaatui, tuhosin kaiken.
Sairastuit, aloit juomaan ja suhteemme muuttui helvetiksi. Myös minä sairastuin ja suhteemme kaatui.
Edelleen olet elämäni rakkaus. En tule koskaan rakastamaan ketään, en halua rakastaa muita kuin Sinua rakkaani. Rakastan Sinua niin paljon että sydäntä repii koko ajan. Jokainen minuutti erossa sinusta tuhoaa kaiken, silti rakastan!
Mietin missä nyt menetkään ja kenen kanssa. Hukutan murheeni juomalla ja nukkumalla, sekin turruttaa mutta ei vie ikävää pois.
Miten elämä voi viedäkään näin? Miksi annoin mennä sen niin? Nyt olen yksin ja täynnä rakkautta Sinua kohtaan.
Ikuisesti Sinua rakastaen oma pöllösi =).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä kognitiiviselle psykologian tutkimukselle malliesimerkkitarina ihmiskohtalosta, jossa omaa elämää on ryhdytään elämään toisen ihmisen kautta. Viisaus ja uskallus ottaa vastuu omasta itsestään kaikuu onttona jossain piilotajunnan syövereissä. Joskus siellä syvällä sisimmässä saattaa välähtää viisauden kipinä, mutta pianhan sen sammuttaa viinalla ja uusilla suhteilla.
Onnea etsitään ulkopuolelta sisään, vaikka se on asia joka kerran löydettyään säteilee sisäpuolelta ulospäin. Siis onni ja mielekäs elämä on kiinnitettynä johonkin toiseen ihmiseen vaikka se kuitenkin asustelee jo (tosin piilossa) tuossa ihmisessä itsessään, odotellen vain hetkeä tullakseen löydetyksi.
Näin ollaan tässä valitettavan yleisessä tilanteessa nykyään jossa kestävää onnellisuutta etsitään sieltä mistä sitä ei koskaan voi löytää. Itseensä eksyneenä tuo pieni ihminen pakenee ahdistustaan viinaan, joskus lääkkeisiin, joskus ruokaan, toiset meistä uusiin ihmis/irtosuhteisiin vieden omat vanhat ymmärtämättömän mielen ongelmansa mukanaan ja kierre on valmis.
Mikä surullisinta usein tätä kärsimyksen teatteria katsovat ihan eturivissä omat lapset itkien iltaisin itsensä uneen.
Tässä kognitiiviselle psykologian tutkimukselle malliesimerkkitarina ihmiskohtalosta, jossa omaa elämää on ryhdytään elämään toisen ihmisen kautta. Viisaus ja uskallus ottaa vastuu omasta itsestään kaikuu onttona jossain piilotajunnan syövereissä. Joskus siellä syvällä sisimmässä saattaa välähtää viisauden kipinä, mutta pianhan sen sammuttaa viinalla ja uusilla suhteilla.
Onnea etsitään ulkopuolelta sisään, vaikka se on asia joka kerran löydettyään säteilee sisäpuolelta ulospäin. Siis onni ja mielekäs elämä on kiinnitettynä johonkin toiseen ihmiseen vaikka se kuitenkin asustelee jo (tosin piilossa) tuossa ihmisessä itsessään, odotellen vain hetkeä tullakseen löydetyksi.
Näin ollaan tässä valitettavan yleisessä tilanteessa nykyään jossa kestävää onnellisuutta etsitään sieltä mistä sitä ei koskaan voi löytää. Itseensä eksyneenä tuo pieni ihminen pakenee ahdistustaan viinaan, joskus lääkkeisiin, joskus ruokaan, toiset meistä uusiin ihmis/irtosuhteisiin vieden omat vanhat ymmärtämättömän mielen ongelmansa mukanaan ja kierre on valmis.
Mikä surullisinta usein tätä kärsimyksen teatteria katsovat ihan eturivissä omat lapset itkien iltaisin itsensä uneen.
Tässä kognitiiviselle psykologian tutkimukselle malliesimerkkitarina ihmiskohtalosta, jossa omaa elämää on ryhdytään elämään toisen ihmisen kautta. Viisaus ja uskallus ottaa vastuu omasta itsestään kaikuu onttona jossain piilotajunnan syövereissä. Joskus siellä syvällä sisimmässä saattaa välähtää viisauden kipinä, mutta pianhan sen sammuttaa viinalla ja uusilla suhteilla.
Onnea etsitään ulkopuolelta sisään, vaikka se on asia joka kerran löydettyään säteilee sisäpuolelta ulospäin. Siis onni ja mielekäs elämä on kiinnitettynä johonkin toiseen ihmiseen vaikka se kuitenkin asustelee jo (tosin piilossa) tuossa ihmisessä itsessään, odotellen vain hetkeä tullakseen löydetyksi.
Näin ollaan tässä valitettavan yleisessä tilanteessa nykyään jossa kestävää onnellisuutta etsitään sieltä mistä sitä ei koskaan voi löytää. Itseensä eksyneenä tuo pieni ihminen pakenee ahdistustaan viinaan, joskus lääkkeisiin, joskus ruokaan, toiset meistä uusiin ihmis/irtosuhteisiin vieden omat vanhat ymmärtämättömän mielen ongelmansa mukanaan ja kierre on valmis.
Mikä surullisinta usein tätä kärsimyksen teatteria katsovat ihan eturivissä omat lapset itkien iltaisin itsensä uneen.