Ongelmana on yksinkertaisesti ujouden paljous. En uskalla baareissa tms. mennä puhumaan yhdellekään tytölle. Kaverit sanovat, että ota pari ryyppyä, niin kyllä sitten uskallat. En uskalla siltinkään. Kännejä en halua juoda, koska se antaa juntin kuvan ja silloin ei muutenkaan mikään onnistu. Enkä halua muutenkaan juoda.
En hae seuraa seksimielessä, vaan ihan juttu-/kaveriseuraa. Kyllähän se seksi mielessä käy, sitä en voi kieltää, mutta se ei ole päällimmäisenä ajatuksena.
Huolehdin ulkonäöstäni - tai ainakin yritän. Pidän huolen hygieniastani ja pukeudun siisteihin, ehjiin ja aika muodikkaisiin vaatteisiin. Eivät ole Armani, Cucci, Jermy Street -tasoa, mutta eivät ole myöskään Prisman alehyllyiltä. En ole myöskään mallipoika, mutta tuskin täydellisesti luotaantyöntäväkään. Osaan myöskin käyttäytyä ja puhua "pinnalla" olevista asioista.
Eli ulkoisesti olen siinä kunnossa, että voisin edes ajatella meneväni juttelemaan jollekin. Mutta sitten tulee täydellinen stoppi. En vain nouse siitä tuolista ylös ja mene. Johtuu osittain varmaan myöskin siitä, että itstuntoni on aika alhaalla. Luulen, että ei kukaan halua minun tulevan lähelle. Pelkään tulevani torjutuksi.
Mutta joka tapauksessa tämä asia on alkanut vaivaamaan minua paljon. Itsetuntoni nousisi jo siitä, että saisin tytön vaikkapa vain kaveriksi. Tietysti suhde olisi hyvä asia, mutta ei aina ei voi voittaa. Taidan olla luotu yksineläjäksi, joka vain katselee vierestä.
Onko muita kohtalotovereita? Miten te olette löytäneet ratkaisun? Ja minkälaisen?
P.S. Miten tyttöihin vaikuttaa se, että käy ammattikoulua? Parempi tietysti olisi, jos kävisi lukiota, mutta...
Ja joskus tuntuu, että jos haluaa naisen, niin pitäisi olla hyvin palkattu lentäjä, joka ajelee Audilla. Pitääkö paikkaansa? Edes vähän?
En hae seuraa seksimielessä, vaan ihan juttu-/kaveriseuraa. Kyllähän se seksi mielessä käy, sitä en voi kieltää, mutta se ei ole päällimmäisenä ajatuksena.
Huolehdin ulkonäöstäni - tai ainakin yritän. Pidän huolen hygieniastani ja pukeudun siisteihin, ehjiin ja aika muodikkaisiin vaatteisiin. Eivät ole Armani, Cucci, Jermy Street -tasoa, mutta eivät ole myöskään Prisman alehyllyiltä. En ole myöskään mallipoika, mutta tuskin täydellisesti luotaantyöntäväkään. Osaan myöskin käyttäytyä ja puhua "pinnalla" olevista asioista.
Eli ulkoisesti olen siinä kunnossa, että voisin edes ajatella meneväni juttelemaan jollekin. Mutta sitten tulee täydellinen stoppi. En vain nouse siitä tuolista ylös ja mene. Johtuu osittain varmaan myöskin siitä, että itstuntoni on aika alhaalla. Luulen, että ei kukaan halua minun tulevan lähelle. Pelkään tulevani torjutuksi.
Mutta joka tapauksessa tämä asia on alkanut vaivaamaan minua paljon. Itsetuntoni nousisi jo siitä, että saisin tytön vaikkapa vain kaveriksi. Tietysti suhde olisi hyvä asia, mutta ei aina ei voi voittaa. Taidan olla luotu yksineläjäksi, joka vain katselee vierestä.
Onko muita kohtalotovereita? Miten te olette löytäneet ratkaisun? Ja minkälaisen?
P.S. Miten tyttöihin vaikuttaa se, että käy ammattikoulua? Parempi tietysti olisi, jos kävisi lukiota, mutta...
Ja joskus tuntuu, että jos haluaa naisen, niin pitäisi olla hyvin palkattu lentäjä, joka ajelee Audilla. Pitääkö paikkaansa? Edes vähän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta. Vaikka moni kaveri ei varmasti minua ujoksi luonnehtisi, niin silti täysin tuntemattomalle naiselle on mahdoton mennä baarissa puhuamaan. Rupesin ajattelemaan jo niin kuin sinä "Luulen, että ei kukaan halua minun tulevan lähelle. Pelkään tulevani torjutuksi". Tämä tietenkin johtaa siihen että itsetunto laskee ja sitten ollaan jo oravanpyörässä. Mulla tää vaihe kesti valehtelematta muutaman vuoden.
Mulle kuitenkin tapahtui jotain. Yhtäkkiä kaikki rupesi toimimaan. Tutuistuin ensin mun naispuolisen sukulaisen kaveripiiriin ja vaikkei sieltä sopivaa naista löytynytkään niin itsetunto koheni huomattavasti. Aloin jutella naisten kanssa paljon luontevammin. Vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, niin aloin luottaa itseeni aina vain enemmän ja sitten, viime perjantaina tapasin hänet, jota olen etsinyt (ainakin niin toivon).
Nyt onkin sitten jo uudet ongelmat. Kun mä nään hänet tai juttelen hänen kanssaan, niin kaikki järkevät ajatukset katoaa, suu kuivuu, kainalot hikoaa ja mä en pysty sanomaan mitään järkevää... toivottavasti tästäkin pääsee eroon.
Itse olin tuossa vaiheessa noin pari vuotta sitten ja nyt olen siinä vaiheessa että en enää viitsi edes yrittää. Olen siis hyväksynyt sen, etten löydä sitä kumppania. Mutta sulla on ns. vielä toivoa :)
Sun vaan pitää ymmärtää, ettet sä ole yhtään sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Yhdelläkään ihmisellä ei ole täydellistä itsetuntoa. Kaikki ihmiset ovat hiukan epävarmoja uusista asioista, varsinkin sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvistä asioista. Niin turhalta neuvolta kuin tämä kuullostaakin, niin sun täytyy vaan uskaltaa, välittämättä seurauksista. Koska se toinen vaihtoehto on kymmenen kertaa pelottavampi.
että sama ongelma toistuu myös naisten puolella. On paljon naisia, jotka miettivät samoja asioita ja jäävät katselemaan sitä toista ujoa syrjäsilmällä, huokaisten sitten illan päätyttyä kun ei mitään saanut aikaiseksi.
Itse olen jo sen verran iäkkäämpi, mutta kyllä nuo olivat ihan tuttuja tunteita myös itsellä.
Taikoja ei siihen ole, sillä olen itse aika hyvin selvinnyt, että rupesin ajattelemaan aina kun perhosia tuli vatsaan ja itsensä vähätteleminen nousi, ehkä myös se toinen tuntee samalla tavalla.
Ja kun baarissa ollaan, kannattaa kavereiden kanssa istuutua sellaiseen paikkaan, jossa on myös vastapuolen edustajia, juttua syntyy aika herkästi ihan luonnostaan, kun ei yritä väkinäisesti sitä aloittaa vaan liittyy keskusteluun mukaan jos se kiinnostaa.
Eikä sinun koulutuksesi eikä auton merkillä mitään väliä ole, ihminen merkitsee ei se, mitä sillä on :) Tsemppiä kevääseen !!
Mene vain rohkeasti et siihen kuole, tai sinun käy kuten minun olen yli 40v. ja nyt se on vielä vaikeampaa, ehdokkaita on vähemmän ja jos sattuu niin on eronnut lapsia 1-5 tai jotain vastaavaa. Minua harmittaa nyt hirveästi kun katsoo nuoria, suurin osa niistä näyttää kauniilta, mutta entäs kun on ikää 40-50v.On tää vaikeaa tää sinkkuna olo.
Rohkaisut ja tsemppaamiset eivät ujoa auta. Pikemminkin ne saavat oman arkuuden näyttämään entistäkin suuremmalta ja nostavat entisestään kynnystä yhteyden ottoon.
Ujo tarvitsee jotain aiheeksi ja yhteiseksi nimittäjäksi ennen kuin uskaltaa tehdä aloitteen. Se voi olla mikä tahansa asia, jonka johdosta on luontevaa ja "viatonta" ryhtyä puheisiin. Keinotekoiset iskurepliikit ja muu yhtä läpinäkyvä tekee asian vain vaikeammaksi.
Baarissa näitä yhteisiä nimittäjiä on aika niukasti ("Ai sinäkin juot Lapin Kultaa", ei ole helppo lähtökohta keskustelulle), joten parempi hakeutua johonkin missä asioita tehdään yhdessä ja tämän yhteisen tekemisen kautta on välttämätöntä jutella toiselle. Niin intensiivistä tekeminen ei saisi olla, että muusta kuin asiasta ei pysty puhumaan.
Satsaa siis harrastuksiin, osallistu järjestöjen talkoisiin yms. toimintaan, mene jollekin pari- tai ryhmätyötä edellyttävälle kurssille, tms.
Jos seuraisin omia ohjeitani, niin ehkäpä minäkään en olisi sinkku...
Tuohon ei oikeastaan auta mikään muu kuin rohkeus.. Itse taidan olla se jota tuijottaa useampi silmäpari ja ihmetellään kun selviää että olen vieläkin sinkku. Ulkonäköä siis riittää, vaikka sen nyt ite sanonkin.. Mut tiiäkkö miksen minä enää lähe iskemään miehiä? Koska olen JOKA ikinen kerta osunu varattuihin. Niinpä olen viimeisen tapauksen jälkeen päättänyt etten minä enää koskaan lähde iskemään ketään. Jos kiinnostaa niin paljon, tulkoon itse juttelemaan. (ja noin muuten ajattelee moni muukin nainen!) Kuvitellaan nyt se tilanne että sinä ja minä ollaan samassa baarissa. Sanotaan nyt vaikka että mä olen huomannu sua ensimmäisenä, ja tykännykki näkemästäni. Ainakin kuvailemasi mukaan kuulostaa kivalta. Sä et vaan oikei ole mua huomannu. Esitän vaikka että menin vessaan ja kävelen sun ohitses (vaikka vessa oliski ihan toisessa suunnassa), vilkaisen sua ja siinä sä mua huomaat. Huomaat kun että palaan paikalle. Kuvitellaan ny että olisit kiinnostunu minusta. Mä edelleenki katselen sua pidepäänkin. Tuskin sitä enää voi epäilläkkään ettenkö haluaisi että tulisit juttelemaan. Etkö siinäkään tapauksessa tule? Itselläni on vieläkin hyvin muistissa se ettei miehet edes aina kerro olevansa varattuja, joten odotan että tulet itse. Siinä koko ilta vaihdellaan pitkiä katseita, mutta et kuitenkaan tule. Illan lopulla tulee joku toinen, vähän sua rohkeampi yksilö ilmeisesti iskemään mua, ja niinmä mä kyllästyn odottamaan sua, ja se tulija onnistuu. Ethän halua että näin kävisi oikeasti?
Usko pois, jos et yritä, et ikinä onnistukaan. Ja vaikket onnistuisikaan ensimmäisellä, toisella, tai kymenennelläkään iskukerralla, usko pois, kyllä sä vielä onnistut ;)
Hehe...tää yllä oleva kuvaus kyllä kuullostaa kun suoraan mun rafla illasta, mutta jostain syystä olen edelleen 21v sinkku poika, ja viimeks seurustellut vuosia sitten. Olenkohan kerran vai kaks jutellu vieraan naisen kanssa raflassa niin että tein itse aloitteen. Ekalla kerralla siitä nyt ei pahemmin tullu mitään, ja taisin kyllä olla aika sekasin. Toisella kerralla juttelua jatkui reilu tunnin ennenkun huomasin tyttösen sormessa kihlasormuksen =)
Pidän itseeni myöskin suht siistinä nuorena miehenä. Pyrin katsoon mitä puen päälleni etenkin kun johonkin raflaan menen. Muutenkin sosiaaliset taitoni on mielestäni kohdillaan, ja osittain asiakaspalvelu on osa duunia, ja olen siitä saannut ihan hyvää palautetta. Mutta tosiaan sitten raflassa kun vois mennä jollekin kiinnostavalle tyttöselle juttelemaan niin sitten tulee tämä kauhee kammo päälle (jos se torjuukin, tai mä sanon jotain tyhmää, ja se lähtee meneen jne). Sitten monesti myös pelko siitä että se vastapuoli ei olekaan kovinkaan puhelias vaan odottaa että sinä kyselet ja tentaat ja viet juttua eteenpäin pelottaa. Myöskin tässä iessä olis varmaan seksi taidotkin oltava paljon paremmat, mutta jäänny nekin todella heikoiks tällaisen ongelman takia, ja se pelottaa. Tiedän että ongelma vaan pahenee, mutta minkä sille voi kun ei vaan pysty niin ei pysty. Yksinäisyys ilman lämpöö on kyllä huono juttu, ja välillä se syö miestä kun ruoste datsunia.
Oikeesti naurattaa edelleen toi yllä oleva naisen esimerkki. Etenkin se että monesti tämä nainen flirtailee n.5 jätkän kanssa, ja kävelee kaikkien ohitse näyttääkseen menevänsä vessaan =)
Hip-hurraa, en olekaan yksin tässä maailmassa ujouteni kanssa! :)
Itselläni ongelmaksi muodostuu myös se, että käyn _mielessäni_ läpi "koko" keskustelun ja päädyn siihen lopputulokseen, että olen saanut pakit hetken keskustelun jälkeen... enkä siis tule sitten sanoneeksi mitään mahd. kohteelle. ei ole helppoa ei.