siis joo-olen taas rakastunut tulevaan ex-mieheeni. Harkinta-aika on menossa ja erossa ollaan asuttu 3 kk. Miten voi tuntua näin hyvältä nukkuakkin ihmisen kanssa jonka kanssa pitäisi olla erossa loppuelämän?Kaikki se mikä avioliitosta on puuttunut pari vuotta on tullut takaisin kolmessa kuukaudessa. Läheisyys, huumorintaju ja välittäminen. En tiedä onko tämä molemminpuolista-luulisin koska mieskin käyttäytyy niin hellästi. Onkohan tässä mitään toivoa enää jäljellä????
rakastunut exään
harkinta-aika
131930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sitä vartenhan se harkinta-aika käsittääkseni on, ettei sitten myöhemmin tarvitse katua...Hienoa, jos tämä 3kk.den ero on herättänyt teidät uuteen onneen...
Ongelmana vain oli se että mies petti. Hyvä mies muuten. Tietää itsekkin varmaan että ihmeitä pitää tapahtua jotta anteeksi antaisin. Toinen nainen on kuitenkin kuvioista pois ja mies tuntuu olevan hyvillään kun saa taas olla mun kainalossa. On terapiaankin menossa, ja tiedän että sille terapiaan ajanvaraaminen on ollut varmaan iso asia. Voikohan sitä anteeksi antaa?
Olen yhä sitä mieltä, että pettämiseen on yleensä syy. Se ei siis välttämättä ole kenenkään syy, mutta jos suhde täysin toimii, niin kumpikaan ei haksahda. Tieysti on olemassa "patologisia" tapauksia, jotka naivat kaikkea kaksijalkaista kanasta tikapuihin, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia. Eli tuo pettäminen ei ole syy, vaan useinmiten seuraus.
Yleensä kokemusten mukaan kärähtänyt osapuoli yrittää pari vuotta olla normaaliakin uskollisempi ja huomavaisempi puoliso. Tämän takia itse alkuperäistä ongelmaa ei siis välttämättä saada hoidettua pois, jos se yleensä on hoidettavissa.
Kuitenkin aina kannattaa yrittää. Avioero on kaikissa tilanteissa huono ratkaisu - jo taloudellisesti. Tosin valitettavan usein yhteen jäänti on vielä huonompi, ja tämä tilanne pitäisi tunnistaa. Jos se kuitenkin onnistuu molempia tyydyttävällä tavalla, sekannattaa. Oleellista on tuo molempia tyydyttävä.
Mikä on ollut alkuperäinen syy, että miehesi on alkanut katsella muita? Jos tuohon pystytte vastaamaan ja sen ratkaisemaan, niin kannattaa ehdottomasti yrittää.
Teidän puolestanne. Olen itsekin harkinta-ajalla ja olen rakastunut tulevaan ex-mieheeni uudelleen. Ongelma on se, että hän ei ole samoilla linjoilla, ei suostu tapaamaan yms. Mutta toivon....Sinulle haluaisin antaa neuvoksi:pitkämielisyyttä, anteeksiantamista itsellesi ja toiselle ja sitä rakkautta!Takaisin paluu vaatii paljon, mutta se antaa myös paljon, jos antaa mahdollisuuden. Yleensä taustalta pitää löytyä henkistä kasvua!Nostakaa kissa pöydälle niin, että sitä ei tarvitse manguttaa koko ajan. Suosittelisin myös menemään parisuhdeneuvontaan, koska on kysymys teidän kahden tulevaisuudesta. Ja itsekkäänä ihmisenä toivon hurjasti, että itse voisin vielä päästä samaan tilanteeseen....
Meillä on eroprosessi tässä harkinnassa, ja sen jälkeen kun mies sai tunnustettua toisen naisen olemassaolon ja puhuimme ja puhuimme asiasta, niin nyt on paljon parempi ja läheisempi olo kuin aikoihin. Olen itse päättänyt antaa miehelle vielä mahdollisuuden, siis ihan sen takia, kun häntä edelleen rakastan ja meillä on ihan toimiva suhde ja pystymme keskustelemaan asioista. Ainoastaan nyt talvella muutaman kuukauden ajan mies oli lukossa eikä jostain syystä saanut sanottua pahasta olostaan ja minullakin oli samaan aikaan omia murheita ja luulin, että miehellä on vaan työstressiä kun käyttäytyi niin omituisesti.
Mutta olemme siis jo puhuneet tähän tilanteeseen johtaneista syistä, emmekä vielä ihan tiedä (tai ainakaan mies ei tiedä) pystyykö hän meidän suhteessamme elämään sellaista elämää kuin haluaisi. Eli se on aika outoa meidän tilanteessa, että mies vielä harkitsee kumman elämän valitsee, mutta meillä siis parisuhde tuntuu puolin ja toisin toimivan nyt hyvin. Ja läheisyyttäkin on riittävästi. Hankala tilanne, joka ei tosin voi kauan tällaisena jatkua, eli joku ratkaisu asiaan pitää saada. Lapset ovat tietenkin myös yksi syy siihen, miksi en ole ukkoa vielä heittänyt pihalle. Mutta muitakin syitä löytyy riittävästi ainakin siihen, että minulla riittää tahtoa yrittää, kaikesta huolimatta.
Hei!Teillä ei siis menty missään vaiheessa siihen, että toinen olisi vihapäissään sanonut, että tunteet ovat kuolleet?
Mies rakastaa minua edelleen ja minä häntä. Myös siinä vaiheessa, kun hänellä oli tuo toinen suhde "kiihkeimmillään" (enkä minä siitä tiennyt) niin kertoi kyllä rakastavansa minua (vaikkakin oli elämäänsä, arkeen ja kaikkeen kyllästynyt kuulemma). Ja uskon, että rakastikin myös minua ja edelleen rakastaa. Samoin minä häntä. Taitaa olla erikoista, että voi rakastaa puolin ja toisin mutta silti olla ulkopuolinen suhde. Ja taitaa hän rakastaa tuota toista naistakin. Skitsoa, eikös vaan... mutta ilman rakkautta tästä ei ainakaan selvitä. Puhumalla, rakastamalla ja ajan kanssa voisi selvitä, jos vain mieskin on siihen valmis. Mutta jos aika vaan kuluu, eikä mies saa mieltänsä selvitetyksi, niin tilanne varmasti vaikeutuu. Ja tunteet saattavat myös minun puoleltani viilentyä väistämättä.
Meillä vähän samanlainen tilanne. Neljä kuukautta mennyt, mies miettinyt mitä tehdä, lähteäkö vai jäädäkö. Hänellä voimakkaammat tunteet toista kohtaan, mutta rakastaa ja välittää myös minusta sekä lapsistamme.
Tällä hetkellä tuntuu että kulunut aika (4 kk) on tehnyt vain hallaa, koska hän on salaa pitänyt yhteyttä siihen toiseen (ei tapaamisia). Jotenkin kuin väkisin sulkenut minua pois. Seksi meillä on edelleen fantastista... Hullua kuin onkin.
Jos mies lähtee, pelkään sitä jo etukäteen että tulee katumaan ja pyytämään takaisin.
Eli pari kuukautta oli niin, etten tiennyt asiasta (toisesta naisesta) ja nyt olen jonkin aikaa tiennyt. Tällä hetkellä meillä on se asia hyvä, että olemme täysin rehellisiä toisillemme. Mies on miettinyt tätä asiaa myös toisen naisen kanssa, ja tiedän melkein täsmälleen milloin hän on tavannut tätä ja jutellut hänen kanssaan. Mies on myöntänyt, ettei hänen nyt auta muu kuin olla rehellinen tässä asiassa. Eikä tästä muuten mitään tulisikaan, eikä olisi toivoa enää meidän perhe-elämästä.
Tämä toinen nainen on tarjoamassa miehelleni kaikkea mahdollista, on mietitty asumiset ja käytännön asiat jo pitkälle kuulemma. Nyt on ovi siis auki sinne ja samoin kotiin, mutta päätöstä vaan nyt tarvittaisiin. Sen voin suoraan sanoa, ettei mieheni niin ihmeellinen ole, että hän ansaitsisi tällaista ymmärrystä kahden naisen taholta, mutta kaikkea se rakkaus näyttää teettävän. En tiedä olenko viisas vai tyhmä tässä asiassa, mutta toisaalta tuntuu, ettei tässä ehkä mitään menetäkään, jos yrittää kaikkensa. Itseään en ainakaan voi jälkikäteen syyttää, etten olisi perheen eteen riittävästi panostanut.
Mutta rehellisyyttä tällaiseen tilanteeseen tarvitaan mielestäni, että tiedetään missä mennään. Salailu tällaisessa vaiheessa pahentaa asiaa, ja jos meillä olisi salailua, ei tässä mitään toivonkipinääkään enää olisi.
Meilläkin jostain syystä sujuu kaikki aika hyvin, myös seksi, on sopivaa sähköä suhteessa. Ehkä johtuu siitä, kun mikään ei olekaan enää varmaa... puuttuu se tavallinen ja tuttu turvallisuus.
Saapa nähdä, miten tämä tästä edistyy. Luulen että ratkaisu tulee kuitenkin piakkoin.
Olisi kiva kirjoitella sun kanssa, koska tilanne on aivan sama. Jos haluat, laita sp-osoitteesi. Tosin se on meillä edennyt pidemmälle.
Minäkin tiesin milloin pitivät yhteyttä ja oltiin rehellisiä ja puhuttiin avoimesti, kunnes mies päätti jäädä kotiin. Jossain vaiheessa alkoi salailu yhteydenpidosta (ei tapaamisia) ja alkoi taas enemmän kallistua toiseen suuntaan. Kaipuu oli niin kova.
Meillä myös nainen on tarjoamassa asunnon ym. Meillä eilen ilmennyt salailu sai mut kyllä varpailleni enkä tiedä haluanko enää jatkaa, edes lasten takia. Olen saanut kokea ja alistunut niin paljon. Mutta siitä olen ylpeä että lasten takia tein kaikkeni, voin sanoa että mies lähti.
Toivottavasti teillä ratkaisu pitää... Meillä ei pitänyt.
Eli olen nyt sanonut miehelle, etten aio hänen ratkaisuaan odotella enää todellakaan pitkään, eli nopeasti on hänen saatava päänsä selvitetyksi ja tiedettävä se, haluaako panostaa meidän suhteeseen ja perheeseen vai lähteekö pois. Olen jopa suositellut hänelle pois lähtemistä, ja sanonut, etten enää olekaan varma siitä, haluanko hänen kanssaan enää olla. Mietimme siis asiaa vielä tahoillamme ja katsotaan kuinka käy. Saattaisi olla parempi, että hän lähtisi, ja katsoisi sitten tuleeko niin onnelliseksi kuin kuvittelee nyt. Tuskinpa, tai sitten saattaa tullakin, jos hyvin käy. Itse saatan kuitenkin jopa tapauksessa tulla onnellisemmaksi ilman häntä. Tietyillä ehdoilla voin kuitenkin harkita vielä yhteenpaluuta.
tutustua toiseen naiseen. Näin ajattelen jälkeenpäin. Voi varmistua että ihminen on sellainen jonka luo voi muuttaa. Kurjaa puolison hyväksikäyttämistä...
toisiinne tuon 3 kk aikana?