Eikö Suomessa ole yhtään miestä joka suostuisi adoptioon? Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa ja haluaisin lapsia, mutta kaikki miehet, nykyinen mukaanluettuna, ovat sitä mieltä, että kyllä omien geenien pitää päästä jatkumaan.
Entä minä? Olenko pelkkä synnytyskone, jonka on väkisin synnytettävä vaikka se ei ole mahdollista??? Olisin hyvä äiti ja minua ei haittaisi ollenkaan, että lapsi ei olisi omaa verta... Mutta miksi en voi saada samoin ajattelevaa miestä rinnalleni? Ja voiko miehen päätä edes saada kääntymään?
Entä minä? Olenko pelkkä synnytyskone, jonka on väkisin synnytettävä vaikka se ei ole mahdollista??? Olisin hyvä äiti ja minua ei haittaisi ollenkaan, että lapsi ei olisi omaa verta... Mutta miksi en voi saada samoin ajattelevaa miestä rinnalleni? Ja voiko miehen päätä edes saada kääntymään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Osta lelukaupasta nukke niin pääset leikkimään kotia...tulee halvemmaksikin. Mikä ihme siinä on että pitää väkisin olla se kersa? Jos ei oma nii sit adoptoidaan joku vinkuintialainen tai musta kikkarapää. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä, kenenkään ei enää pitäs tänne tehdä yhtäkään lasta. Ne ketkä näkee nälkää ja kuolee, niin valitettavasti se on paras ratkaisu, koska maapallo ei kestä enää tälläistä ihmismäärää.
Älä ole niin itsekäs, vaan elä ilman lapsia!
Onko ihminen itsekäs jos on valmis uhraamaan hirveästi rahaa ja rakkautta lapseen joka ei ole omaa verta, vaan huonoista oloista ja ilman vanhempia? Minusta itsekkäämpää on vaatia, että lapsella on ne omat geenit bla bla.
"Maailmassa on jo liikaa ihmisiä, kenenkään ei enää pitäs tänne tehdä yhtäkään lasta."
Juurikin niin... Mutta kun on tehty ja sekö on sitten hyvä että he elävät ilman vanhempia ja minä elän ilman lapsia...
Ja leikkimään kotia... Kuulostaa siltä, että itse olisit paljon lähempänä sitä leikki-ikää...
Olen tuota itsekkin miettinyt.Mikä ihme siinä,on että harva tuntuu täysin käsittävän,että vanhemmuus ei ole pelkkää biologiaa.Lähes(poissulkien toki sairaudet ja sen sellaiset)kaikki kykenevät siittämään ja lisääntymään,mutta kaikki eivät kykene toimimaan vanhempana lapselle.
Tästä pääsenkin siihen,moni kyllä älähtää,että kovin monet lapsettomat ovat usein aika nirsoja.Vakuuttavat haluavansa ja rakastavansa lapsia yli kaiken,mutta vaatimuslista sisältää hyvin usein nämä:omaa verta,vauva ja suomalainen.Käsitän,että vauva olisi varmaan kiva,jotta saisi pienestä pitäen olla kyseisen lapsen äiti tai isä,mutta lapsia yhtälailla ovat ne vanhemmatkin.Oman veren vaatiminen taas on todella outoa,koska harva lisääntyessään ajattelee vain suvun jatkumista,yleensä halutaan lapsi vain lapsen takia,ei verenperinnön.Rotu taas...Voi toki olla hankalampaa ja kalliimpaa adoptoida ulkomailta,mutta toisin kuin Suomessa,siellä vanhempia tarvitsevia on vielä enemmän.Toki erirotuinen tuo mukanaan isomman kasan ongelmia,on ihmisten typerää suhtautumista ja sun muuta,mutta jos sen lapsen TODELLA haluaa,niin luulisi tuollaisten olevan pikkuseikkoja.
Eksyin hiukan aiheesta,mutta jostain syystä miehet ovat enemmän sen suvunjatkumisen perään...Mutta onhan adoptiolapsen tulevat lapset yhtälailla sukua!Tismalleen samat geenit häviävät,mutta adoptiolapset kantavat sukunimeäsi ja ovat aivan yhtälailla perhettä.Toivon todella,ettei yhdenkään noin typerän miehen suku pääse jatkumaan "oikealla tavalla".Helvetiksihän tämä muuttuisi.
Jos vaan adoptoisi? :D aika jännää logikkaa...
Ihmiset ei ikinä "vaan adoptoisi",mutta onko sillä verellä mitään väliä?Ihmiset eivät kuitenkaan täältä lopu.Ja mistä te miehet tiedätte,kenen miehen mukulaa loppujen lopuksi hyysäätte...
"Sitten suku ei loppuisi,jos vaan adoptoisi?" Tuolla missään niin sanottu.
Ja se on sitten logiikka.
Dna testillä tietää ja myöhemmin tietää siittä jos ei ole yhtään näköä eikä myöskään luonne samaa niin tuskinpa se oma on :) Minusta ja veljestä kyllä huomaa että ollaan isän lapsia tai jos ei olla niin ainakin jonku muun lähisukulaisen eikä haittaa vaikka näin olisi kuitenkin isän kanss samaa sukua :D
Kato kun luonteen piirteet periytyy monet mun serkut on todella pelottavan samanlaisia vaikka ulkonäkö on eri ja osa on ulkonäöltään todella samannäköisiä.
Itselleni kävisi adoptio ainostaan jos penikka on jonku muun sukulaisen tai henkilön josta todella paljon pidän ja välitän sitten erittäin mielellään huolehtisin, mutta tuntemattomien mulkkujen penikoihin en kyllä pistä rahaa ja vaivaa ellei sitten itsellä ole jo niitä muutama ja olisin rikas mies niin sitten voisi ottaa omien leikkikaveriksi :)
että mies ei halua olla sinun itsekkäiden halujesi välikappale. Välität vain itsestäsi.
Minusta adoptio on jalo teko. Maailmassa on miljoonia lapsia ilman asiallisia vanhempia. Harmittaa vaan kun adoptiofirmat vetää välistä ihan älyttömiä summia, oikeasti ne eivät välitä mitä lapsille tapahtuu, kunhan vaan rahavirta on omaan taskuun päin.
Olen itse huomannut ihan saman, todella moni mies vastustaa adoptiota, haluaa omien geeniensä jatkuvan. Vaan mikä ihme niistä geeneistä tekee niin ainutlaatuisen ;-) Ja mihinkäs kiveen on hakattu, että näillä nykymiehillä on 100% mahdollisuus siittää lapsi, kun miehet juovat kuin pesusienet, polttavat tupakkaa kuin korsteenit ja elämäntavat on muutenkin repsallaan. Siis ei kaikilla, mutta TUNTUU siltä, että isolla osalla. Eikös jossain tutkimuksessa ole todettu, että suomalaisten nuorten miesten spermanlaatu on jo nyt heikennyt merkittävästi? Eli nuoret miehet eivät vain ole tulleet ajatelleeksi, että vaikka ottaa eteen, se ei takaa sitä että voisi saattaa naaraan raskaaksi.
Sinä et ole missään nimessä synntyskone, eikö ole herttaista, että miehet kuitenkin haluavat lapsen SINUN kanssa, eivätkä halua kenenkään vieraan kanssa tai vieraan lasta :-)
Minä en tiedä miksi et voi synnyttää. Epäilen järkyttävää synnytyspelkoa tai pelkäät sitä että muutut muodottomaksi alkueläimeksi jos päästät elämän kasvamaan sisälläsi. Näihin en ota sen enempää kantaa mutta mietityttää vain.
Miehen päätä tuskin saat käännettyä adoptiolle, eikä kannatakaan. Olisiko kiva, että kovan prosessin jälkeen saisitte adoptiolapsen, mutta mies yhä haaveilisi "omista" lapsista ja pitäisi adoptiolasta sinun lapsena? Ei olisi.
On toki miehiä joille adoptio on OK. Ja voihan olla että nykyisesikin ajattelee joskus, että adoptio on OK, koska maailmassa on niin paljon kodittomia lapsia, että voisi yhdelle sellaiselle antaa kodin ja perheen ja rakkautta. Mutta kun tuota vaan ei voi päättää kenenkään puolesta. Valitettavasti.
Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi. Kyseessä todellakin on synnytyspelko, tai paremminkin todella voimakas piikkikammo jne. Rokotuksen ottamista varten minun pitää syödä viisi diapamia, mikä on melko paljon! Ja sama hammaslääkärissä jne.
Eli sinänsä synnytys on mahdottomuus, koska tää kammo on sellaista sorttia, että saan aivan täysin paniikkikohtauksen, enkä pysty hallitsemaan itseäni enää yhtään... Eli siinä ei paljon laiteta tippaa eikä epiduraalia eikä siten keisarinleikkauskaan ole vaihtoehto.
(Lapsena minut nukutettiin kerran ja kun heräsin ja minulla oli tippa kädessä sain paniikkikohtauksen ja revin itse tipan irti... Enkä halua kokea sitä enää koskaan...)
Olen silti lapsirakas ja haluaisin ehdottomasti lapsen. Tätä olen miettinyt jo kauan.
Nyt varmasti tulee lisää noita "itsekäs sika"-kirjoituksia, mutta ne nyt vain kertovat kirjoittajiensa löyhästä järjenjuoksusta ja suomalaisesta kateudesta... Koskaan ei voi yrittää ymmärtää toista, tuoda vain oma kärkevä typeryys esiin. Ettepä tulisi samaa sanomaan päin naamaa.
Kuinka suhtaudet kun toisia piikitetään? Jos esim veisit adoptiolapsesi lääkäriin ja sinun olisi pidettävä häntä sylissä? Tämä asia saattaisi jopa vaikuttaa sinun hyväksymistä adoptiovanhemmaksi. Siis lääkärille ja lähete terapiaan.
Kun toisia piikitetään asiassa ei ole mitään ongelmaa. Ja nuorempana kuljinkin jonkin aikaa terapiassa, josta ei ollut mitään hyötyä ja jo siellä lääkäri sanoi, että taitaa lapsenteko jäädä multa tekemättä.
Ja se terapia oli todellakin ihan tyhjänpäiväistä "kuvittele että pelkosi on vihainen koira", "pidäppäs nyt tätä piikkiä kädessä niin huomaat, että se ei ole paha"... Bla bla, oikeasti... Miten tollanen voi auttaa? Uskon, että terapia voi oll hyödyllinen pieneen piikkipelkoon, mutta kun tämä ei tod. ole sellaista. Ei tähän ole muuta lääkettä kuin rauhoittavia niin, että on melkein taju kankaalla... Ja sitähän ei synnytyksessä voi tehdä.
Usko että on niitä pahempiakin pelkoja terapialla
saatu pois. Sulle sattu vaan huono terapeutti. Jos todella haluat pelostasi eroon niin jatka vaan avun hakemista.
en oikeasti jaksa uskoa, että joku puhuminen voisi auttaa tällaiseen ongelmaan. Se on jotenkin niin "eläimellinen reaktio" se pelkokohtaus, että ei sitä voi käsittää jos sellaista ei itsellä ole.
Se ei ole pikkujuttu, eikä siinä voi ajatella, että kun se terapiatäti sanoi että älä pelkää. Siinä ei voi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen mitenkään. Ei kertakaikkiaan.
Ja sanoit, että pahempiakin pelkoja. Mitä? Tämä pelko on minulle se pahin mahdollinen. Helppo se on muilla sanoa... Anteeksi vuodatus, hyvää tarkoitit kirjoituksellasi. Mutta kun se ei taida auttaa.
Oli syy piikkipelko tai mikä hyvänsä,niin naisen ei tarvitse haluta synnyttää.Juuri synnyttänyt nainen ei halua seksiä,mitä en ihmettele,kun paikat ovat revenneet ja me miehet valitetaan kaljan ääressä,kun muija ei anna.Synnyttänyt nainen myös lihoo raskauden aikana ja kilot ovat joskus vaikeat karistaa pois,kun lastakin pitää hoitaa...Ja mitä me miehet?Valitetaan kaljan ääressä lihavasta ja laiskasta ämmästä.Sitten on vielä ne kivut.Mikäli miehet synnyttäisivät,ihmiskunta olisi kadonnut.
Jos ottaa hiukan etäisyyttä ja katselee naisten asioita,niin kaikki paskahan on niiden niskaan aina kaatunut.Jos siis on mahdollista,niin omaani säästän minkä pystyn.Me ainakin adoptoimme.
En naisista yritä uhria tehdä ja monet naiset haluavat synnyttää(näin olen käsittänyt),mutta miehellä ei oikeutta ole siihen "pakottamaan",sillä muitakin tapoja lapsen saamiseen on.
Ihan oikeesti. jos sulla on halua päästä ongelmasta on toivoa. Mutta jos asennut siihen noin että toivoa ei ole niin ei se silloin onnistu. Ajattele päämääräksesi saada oma lapsi jos haluat ja usko siihen että se onnistuu. Eikä se todellakaan vaan puhumalla onnistu vaan myös muilla keinoilla. Ihmisillä on myös pelkoja esim. yleensäkkin mennä ulos omasta asunnosta. niit on niin paljon. Mutta apua todella on.
Hei. Tuohan on iso osa "paranemisprosessia" että myöntää kammon.
Tiedän itse, miltä tuntuu pelätä piikkiä. Pyörryn joka kerta verikokessa, olen kerran yrittänyt ottaa korvikset kultasepän liikkeessä ja pyörryin sinnekin :-) Eläinlääkärissä kun lemmikkiäni pistetään, en voi katsoa ja yritän olla vahva sen toisen takia mutta pidättelen oksennusta ja yritän pysyä tolpillani. Hammaslääkärissä en pyörry, puristan rystyt valkoisena penkkiä ja kyyneleet valuu silmistä :-)
Minulla ei ole lapsia. Vielä. Haluan kyllä raskaaksi, mutta minuakin hirvittää piikitykset. Olen kuullu kauhutarinoita siitä, miten selkäytimeen tökätään piikki, se on kivulias ja se saatetaan tökätä väärään kohtaan jolloin sattuu entistä kamalammin. Ja hyvin harvoissa tapauksissa se menee oikeaan paikkaan. Minä olen sitä mieltä, että minun selkäytimeeni ei synntyksen aikana kosketa, muitakin "huumeita" on oltava tarjolla.
Mä luulen, että jos synnytyksen aikana törkätään tippa tai mennään leikkaukseen, on kivut siinä vaiheessa jo niin massiiviset, että on varmaan ihan sama miten se muksu tulee ulos, pääasia että tulee :-)
Onkohan jotakin instanssia, kenen kanssa voisi keskustella synnytyskammosta kaikkine neulakammoineen jo ennen raskautta?
Adoptio on luonnollisesti vaihtoehto jos pelko on niin kovaa kuin sinulla. Toivon, että vielä mietit käsi sydämellä, että oletko aivan varma, että et halua omaa lasta, että tuo pelkosi ei pakota sinua adoptioon? Koska se jos mikä olisi erittäin harmillista, että "tyytyisit" adoptioon, vaikka haluaisit "oman" lapsen. Jos olet aivan varma siitä, että adoptoitu voi olla kuin omasi, niin se on hyvä.
Toisaalta; neulakammosi on niin vakavaa laatua, että siihen olisi hyvä saada apua. Puhuminen voi siihen auttaa, jos vastapuhujana on vilpitön ammattilainen, joka osaa "kaivaa" sinusta ne asiat ulos, mitkä auttavat "paranemaan". Toisaalta avuksi kammoon voisi olla hypnoosi, sen on todettu auttavan moneen vaivaan, mutta se taas maksaa maltaita.
Kaikki on sinusta itsestäsi kiinni - jos haluat apua "ongelmaasi", sitä on saatavilla. Jos pystyt elämään "tilanteesi" kanssa, niin sekin on ihan OK, kunhan vain itse olet onnellinen.
Et ole itsekäs sika. Olet vain miettinyt paljon kaikenlaista. Ja hienoa, että olet miettinyt asioita etukäteen, kertoo siitä että olet vastuuntuntoinen nuori nainen. :-)
Hei!
Oma mieheni ei koskaan ole ollut adoptiota vastaan, meillä on nyt kaksi lasta ja hänelle sopisi hyvin että kolmas adoptoitaisiin. Kyllä siis olisi sopinut niin että kaikkikin olis adoptoitu =) Myöskään mulle ei ole koskaan ollut tärkeää että sukuni jatkuisi tai omat geenit. Toisaalta oli ihana nauttia siitä että voi tulla raskaaksi, odottaa, myöskin kokea synnyttäminen jne. On myös hyvä huomioida se, että oma lapsi saa niitä omia geenejä, jolla tarkoitan sitä että esim. rauhalliset vanhemmat saavat usein rauhallisia lapsia (toki ympäristöllä on suuri merkitys). Jos olet lukenyt psykologiaa, tiedät myös miten hirveän suuri merkitys niille ensimmäisillä kuukausilla ja vuosilla lapseen on. Eli vaikka miten tarjoaisit tasapainoisen ja hyvän perheen lapsella on saattanut olla niin rankka menneisyys että se vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. (miten sen nyt nätisti kirjoittaisi...)
Mukava kuulla, että maailmassa on miehiä, jotka ymmärtävät adoptionkin päälle.
Ehkä minullakin on vielä toivoa.
Oma ukkoni on lupautunut tuekseni terapioihin jne. että saataisiin sitten joskus oma lapsi, mutta sanoin hänelle, että se kyllä käy jos hän itse synnyttää. Minusta ei siihen ole.
Miksi minun pitäisi ottaa tavoitteeksi oman lapsen synnyttäminen jos maailmassa on äiditömiä lapsia paljon? Minulle adoptio on se ensisijainen vaihtoehto. Kun vain löytäisin miehen, jonka kanssa rakentaa hyvät lähtökohdat adoptiolapsen kasvattamiseen. Pitää vielä muutama vuosi odotella tuon oman rakkaan ajatuksia ja jos hän vieläkin haluaa oman ja en siihen kykene, niin molemmat sitten vaan etsimään onneansa muualta.
onko se niin että yksinäinen nainen saa adoptoida lapsen mutta pariskunta joka ei ole naimisissa ei saa adoptoida?
On, se on juurikin niin. Kummallista, mutta totta.