Minä ja mun kumppani ollaa oltu kauan jo masentuneina elämän tilanteiden ja omirn ongelmien vuoksi. Menetimme yhteyden henkisesti ja fyysisesti. Tuntui etten kiinnostanut mun kumppania. Tuntui että oli pakko saada juttuseuraa jostain.
No mulla oli ystävä joka aina oli mukava ja kuunteli ja puhui myös omia asioita paljon ja käytiin viikonloppusin yhessä pelaamassa esim biljardia...
Huomasin että aloin kiinnostumaa hänestä ja tunne oli selvästi molemminpuolinen. Olin aina ilonen ku nähtiin. Sain huomiota paljon...yritin vastustaa mutta yks ilta valitsin tehdä väärin ja se tapahtu, menin ja petin mun kumppania henkisesti ja fyysisesti. En käsitä kuinka pystyin tekemää niin ihmiselle joka on mulle niin rakas. Ei mikään masennus ja rakkaiden kuolemat ja työuupumus oo syy vaikka olisi helppo niitä syyttää. Syy on se että mulla on huono itsetunto ja haluan tuntee että minuu rakastetaan ja huomioidaan...
Kumppani tietää asiasta. Meillä on kriisi meneillään. Minä en halua erota eikä hänkään halua, mutta huomaan kuinka henkisesti loppu hän on. Tuntuu niin pahalta.
En tiedä mitä tehdä... Olen ihan avoimesti kertonu kaiken ja kaivellut syytä ja sitä mikä ajoi tähän. Olen yrittäny kaikkeni ottaa toisen tunteet vastaan. Huudot, itkut, ihan kaikki. Mutta mitä nyt? Kaipaisin vähän vertaistukea. Neuvoja?
No mulla oli ystävä joka aina oli mukava ja kuunteli ja puhui myös omia asioita paljon ja käytiin viikonloppusin yhessä pelaamassa esim biljardia...
Huomasin että aloin kiinnostumaa hänestä ja tunne oli selvästi molemminpuolinen. Olin aina ilonen ku nähtiin. Sain huomiota paljon...yritin vastustaa mutta yks ilta valitsin tehdä väärin ja se tapahtu, menin ja petin mun kumppania henkisesti ja fyysisesti. En käsitä kuinka pystyin tekemää niin ihmiselle joka on mulle niin rakas. Ei mikään masennus ja rakkaiden kuolemat ja työuupumus oo syy vaikka olisi helppo niitä syyttää. Syy on se että mulla on huono itsetunto ja haluan tuntee että minuu rakastetaan ja huomioidaan...
Kumppani tietää asiasta. Meillä on kriisi meneillään. Minä en halua erota eikä hänkään halua, mutta huomaan kuinka henkisesti loppu hän on. Tuntuu niin pahalta.
En tiedä mitä tehdä... Olen ihan avoimesti kertonu kaiken ja kaivellut syytä ja sitä mikä ajoi tähän. Olen yrittäny kaikkeni ottaa toisen tunteet vastaan. Huudot, itkut, ihan kaikki. Mutta mitä nyt? Kaipaisin vähän vertaistukea. Neuvoja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
TROLOLOL
-not perfect-
Ei meistä kukaan ole. Ja tiiän varsin hyvin mitä tuli tehtyä...
Oliko toi homosuhde kun bilijarrdi kaverin kanssa petit ?
:D
No lohdutukseksi voin sanoa, että sinun kaltaisiasi on baarit täynnä. Ollaan viettämässä tyttöjen-/poikien iltaa ja sitten vaan lipsahtaa.
Vapaana miehenä kuulen paljon näitä tarinoita:
- tää on ekä kerta kun petän
- en mä yleensä petä/juo/ lähde baarista mukaan/jne.
-
Niin......biljardia pelaa myös naiset, eli tuskin oli homosuhde.....
Niin no nythän et voi muuta kuin kontata kumppanisi edessä. Ja se ystävä" tiesi sun olevan suhteessa eikä välittänyt. Se pitää nakata täysin pois ja näyttää kumppanille että ole nakannut" ystävän pois. Vai lipsahti onpas löysää suhteilua. No kun kumppanisi kostaa ja käy "ystävän tykönä niin saat tunteen miltä se tuntuu.
Nainen etsii aina parempaa ja nai muita.
Nainen? En yleistäisi...
Ohi menee usein naimaan. Sattuisipa kohdallekin pääsisi itsekin jo naimaan.
Joku päivä lyödään nupit vastakkain ja naidaan.
Pillu lähelle yrittää mennä ohi.
Estät pilkun menemisen ja alat naimaan.
Helppiä.
Teit oikein, kun kerroit. Toivon, että pääsette asian yli. Kannattaa keskustella asioista nyt huolella. Vastaa mahdollisimman hyvin kaikkiin rakkaasi kysymyksiin, esitä itse hänelle kysymyksiä (miltä tuntuu, miten jaksat, missä mennään) ja ole itse keskustelussa aktiivinen, ole lähellä, kosketa, katso häntä. Niin paljon ja niin kauan kuin on tarpeen. Ja sitten kun luulet, että kaikki on jo hyvin, niin kysy, puhu, katso ja kosketa. Vaikka hän kahden vuoden päästä haluaisi kysyä asiasta kotain, niin sinä vastaat etkä venkoile ja välttele.
Terveisin paskamaisesti petetty, jonka kumppani ei kertonut, ei kysynyt neuvoa, eikä halunnut selittää ja keskustella. Ja seuraukset näkyy, vaikkei ehkä ulospäin.
Kiitos. Tää kommentti auttoi varsinkin kun tulee petetyn näkökulmasta.
Noin yritän tehdä. Itsehän mokasin ja otan siitä vastuun. Ensin oli kyllä vaikeaa jutella asiasta vardinkin kertoa että on henkisesti kiinnostunut.
Olen kyllä pistänyt välit poikki sen toisen kanssa vaikka eihän ne ajatukset mihinkää ole kadonnu. Valinta pitää tehdä ja pysyä siinä ettei vaan satuta ketään lisää.
Ootteko vielä sun kumppanin kanssa yhessä? 🤔
Yhessä ollaan joo, mutta en pidä mitään enää varmana. En tiedä, voinko enää koskaan täysin luottaa häneen. Pahinta on se, että hän ei kertonut siitä ja että se oli ainakin osittain suunniteltua (jälkimmäistä ei ole myöntänyt vieläkään, mutta tiedän että niin oli).
Suhteenne laatu jatkossa riippuu varmasti siitä, miten te tämän hoidatte. Voit kuitenkin ajatella juuri niin, että kannoit ja kannat vastuusi tapahtuneesta. Annoit kumppanillesi mahdollisuuden valita, miten hän tapahtuneeseen suhtautuu. Jos siitä seuraa ero nyt tai myöhemmin, niin ainakin voit todeta, että olit rehellinen ja suoraselkäinen ja yritit korjata tilanteen. Voit todeta, että annoit rakkaallesi vallan päättää jatkosta oikean tiedon pohjalta. Hänelle kuuluu se oikeus. (Mutta älä jätä häntä yksin sen asian kanssa.) Vaikka teitä kumpaakin sattuu nyt, niin mikään ei ole lopullisesti rikki. Rehellisyyden ja avoimuuden ansiosta pystytte korjaamaan asiat, jos suhteenne on korjaamisen arvoinen. Salailu ja valehtelu rikkoo ennen pitkää molemmat osapuolet ja suhteeseen jää ikuinen särö, vaikka se jatkuisikin.
Minä ainakin arvostan asennettasi ja toivon, että pystyt itsekin vielä arvostamaan sitä, kävi miten kävi. Virheitä tekee jokainen ja joudut varmasti itsekin selvittelemään ajatuksiasi vielä pitkään. Mieti myös sen kolmannen osapuolen kannalta. Kerro hänellekin rehellisesti, mitä tapahtui, esim. viestillä, ettei hänkään jää epätietoisuuteen tai vääriin käsityksiin tilanteesta.
Meillä kävi niin, että kun oli kriisi päällä ja yhteys välillämme jumissa mieheni petti minua naisen kanssa jonka molemmat tunsimme. Valehteli vielä päin silmiä kun kysyin suoraan, mutta jäi heti kiinni koska minulla oli todisteet. Myönsi sitten.
Eniten tässä minua loukkasi ja haavoitti tuo valhetelu! Se, että hän keksi hätävaleita ja kielsi kaiken kun kerroin tietäväni. Jos tuota valehtelua ei olisi ollut, jos hän olisi reilusti myöntänyt että näin kävi, olisimme luultavasti saaneet kursittua liittomme uudelleen kokoon.
Siinä mielessä teit täysin oikein kun kerroit. Otit vastuun teostasi ja olet valmis maksamaan siitä, kävi miten kävi. Sitä olisin mieheltänikin odottanut, eikä kieroilua ja valehtelua. Vielä varmemmin se johti eroon, kuin se, että olisi kertonut ja oltaisiin voitu miettiä mitä nyt ja miten tästä eteenpäin.
Tarinaan kuuluu, että kun ilmoitin eroavani, mies heittäytyi täysin tietämättömäksi miksi ihmeessä?! Kaikkihan on hyvin! Erohan siitä tuli, ja hyvä niin.
Sinua ap en osaa neuvoa, Olisiko apua ulkopuolisesta, esim. parisuhde neuvojasta? Kriisi on aina mahdollisuus uuteen!