Laitoin tämän nyt tännekin, jos joku osaisi neuvoa hukassa olevaa...
Kyselen teiltä näin ihan yleisesti mielipidettänne, onko mitään tehtävissä jos aistii suhteen olevan lopussa. Olemme olleet yhdessä pari vuotta ja asuneet siitä n. 1,5 vuotta yhdessä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta miehellä on tytär aikaisemmasta suhteesta.
Meillä on kaikki olevinaan hyvin, on kämppä, auto, hyvät duunit jne. Siis elämän peruspilarit kunnossa. Itse en epäile rakkauttani häneen hetkeäkään, mutta nyt olen aistivinani, että hänen tunteensa ovat kuolleet.
Hän petti minua vähän aikaa takaperin ja on tehnyt ihme katoamistemppuja, selittämättä niitä ja valehtelemalla olinpaikastaan. Hän on myös välinpitämätön eikä korvaansa loksauta puheilleni eikä suostu edes puhumaan. Kännipäissään sitten heittää teorioita "meillä ei ole tulevaisuutta" tai ettei meidän juttu toimi. Sen verran mitä hänestä selvänä saa irti, on se että haluaa meidän jutun toimivan, muttei enää tiedä mitä voi tehdä.
Omituisinta on se, että vielä alkuvuodesta kaikki oli hyvin! En huomannut mitään kyllästymisen merkkejä ja olimme edelleen kuin ennen, siis arki oli astunut kuvioihin, mutta rakkautta oli molemminpuolin. Mitä ihmettä tapahtui?? Mitä tein väärin?
Mies väittää, että arki on liian turhauttavaa ja tuskaista. Olen yrittänyt selittää, että arki astuu kyllä kuvioihin kenen tahansa kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Kun kysyn rakastaako vielä minua, hän sanoo vain ettei hänen tuntemuksensa ole siitä kiinni. Rakastaa kuulemma, mutta täytyy tehdä jotain tälle suhteelle.
Kun näytän ovea ja pyydän lähtemään, jos kerran arki minun kanssani on niin onnetonta, mies ei lähde. Tosin siskolleen oli maininnut tilanteesta ja myöntänyt, että tulisi laittaa asuntopaperit menemään.
Mikä voi olla syynä? Mitä voin tehdä? Olen antanut anteeksi KAIKEN sen paskan mitä mies on syytänyt. Omat ystävänikin jo ihmettelevät, etten ole heittänyt miestä pihalle - ovat siis sitä mieltä, että niin olisi pitänyt tehdä jo. Itse olen taas auttamattomasti rakastunut ja haluan elää tämän miehen kanssa enkä missään nimessä luovuta.
Mutta jos rakkaus on kuollut (niinkuin joskus voi käydä ihan itsestäänkin ilman suurempaa syytä), en kai voi sille mitään. Olen pyytänyt miestä katsomaan minua ja kertomaan mitä näkee ja tuntee. Mies lyö aina läskiksi sanomalla että näkee "nätin naaman josta tykkää". Ei siis mitään henkevää. Olen myös pyytänyt häntä kertomaan miltä hänestä tuntuisi jos olisin toisen kanssa - näinhän tulee jossain vaiheessa tapahtumaan jos eroamme. Hän vain sanoo, ettei kestäisi sitä.
Miten voi miehen saada uudestaan rakastumaan itseen?? Voiko tämän "masennuksen" taustalla olla jotain mitä en tiedä? Mies oli työtön hetken aikaa tuossa talvella, se varmasti lannisti, mutta nyt taas on töitä... En ole tehnyt hänelle mitään pahaa ja arki mielestäni sujuu kuin ennenkin, en vaan tiedä miten sitä muka pystyisi parantamaan... olen yrittänyt vaikka mitä ja aina pari päivää tuntuu paremmalta, mutta sitten taas... Kaiken huipuksi itse nautin arjesta hänen kanssaan. Minun on hyvä olla ja todella rakastan tätä miestä. Haluan vain asiat kuntoon.
Onko tämä nyt lopullista vai voiko kevät herättää miehen hautautuneen rakkauden?? Toivoisin asiallisia kommentteja, sillä tilanne on todella hermoja raastava eikä mene päivääkään, ettei repisi sydäntä hajalle...
Kyselen teiltä näin ihan yleisesti mielipidettänne, onko mitään tehtävissä jos aistii suhteen olevan lopussa. Olemme olleet yhdessä pari vuotta ja asuneet siitä n. 1,5 vuotta yhdessä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta miehellä on tytär aikaisemmasta suhteesta.
Meillä on kaikki olevinaan hyvin, on kämppä, auto, hyvät duunit jne. Siis elämän peruspilarit kunnossa. Itse en epäile rakkauttani häneen hetkeäkään, mutta nyt olen aistivinani, että hänen tunteensa ovat kuolleet.
Hän petti minua vähän aikaa takaperin ja on tehnyt ihme katoamistemppuja, selittämättä niitä ja valehtelemalla olinpaikastaan. Hän on myös välinpitämätön eikä korvaansa loksauta puheilleni eikä suostu edes puhumaan. Kännipäissään sitten heittää teorioita "meillä ei ole tulevaisuutta" tai ettei meidän juttu toimi. Sen verran mitä hänestä selvänä saa irti, on se että haluaa meidän jutun toimivan, muttei enää tiedä mitä voi tehdä.
Omituisinta on se, että vielä alkuvuodesta kaikki oli hyvin! En huomannut mitään kyllästymisen merkkejä ja olimme edelleen kuin ennen, siis arki oli astunut kuvioihin, mutta rakkautta oli molemminpuolin. Mitä ihmettä tapahtui?? Mitä tein väärin?
Mies väittää, että arki on liian turhauttavaa ja tuskaista. Olen yrittänyt selittää, että arki astuu kyllä kuvioihin kenen tahansa kanssa, ennemmin tai myöhemmin. Kun kysyn rakastaako vielä minua, hän sanoo vain ettei hänen tuntemuksensa ole siitä kiinni. Rakastaa kuulemma, mutta täytyy tehdä jotain tälle suhteelle.
Kun näytän ovea ja pyydän lähtemään, jos kerran arki minun kanssani on niin onnetonta, mies ei lähde. Tosin siskolleen oli maininnut tilanteesta ja myöntänyt, että tulisi laittaa asuntopaperit menemään.
Mikä voi olla syynä? Mitä voin tehdä? Olen antanut anteeksi KAIKEN sen paskan mitä mies on syytänyt. Omat ystävänikin jo ihmettelevät, etten ole heittänyt miestä pihalle - ovat siis sitä mieltä, että niin olisi pitänyt tehdä jo. Itse olen taas auttamattomasti rakastunut ja haluan elää tämän miehen kanssa enkä missään nimessä luovuta.
Mutta jos rakkaus on kuollut (niinkuin joskus voi käydä ihan itsestäänkin ilman suurempaa syytä), en kai voi sille mitään. Olen pyytänyt miestä katsomaan minua ja kertomaan mitä näkee ja tuntee. Mies lyö aina läskiksi sanomalla että näkee "nätin naaman josta tykkää". Ei siis mitään henkevää. Olen myös pyytänyt häntä kertomaan miltä hänestä tuntuisi jos olisin toisen kanssa - näinhän tulee jossain vaiheessa tapahtumaan jos eroamme. Hän vain sanoo, ettei kestäisi sitä.
Miten voi miehen saada uudestaan rakastumaan itseen?? Voiko tämän "masennuksen" taustalla olla jotain mitä en tiedä? Mies oli työtön hetken aikaa tuossa talvella, se varmasti lannisti, mutta nyt taas on töitä... En ole tehnyt hänelle mitään pahaa ja arki mielestäni sujuu kuin ennenkin, en vaan tiedä miten sitä muka pystyisi parantamaan... olen yrittänyt vaikka mitä ja aina pari päivää tuntuu paremmalta, mutta sitten taas... Kaiken huipuksi itse nautin arjesta hänen kanssaan. Minun on hyvä olla ja todella rakastan tätä miestä. Haluan vain asiat kuntoon.
Onko tämä nyt lopullista vai voiko kevät herättää miehen hautautuneen rakkauden?? Toivoisin asiallisia kommentteja, sillä tilanne on todella hermoja raastava eikä mene päivääkään, ettei repisi sydäntä hajalle...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattais miettiä, että mitä siitä suhteesta puuttuu, jos rakkautta kerran on.
mitä kumpikin kokee jäävänsä vaille ja mistä onni on kiinni?
luottamus, huomio, vapaus, turvallisuus, hellyys... lista voi olla pitkäkin, mutta miettikää yhdessä mitä tahdotte, ja pohtikaa saatteko haluamanne ko. suhteessa.
niin,itse yritin puhua ja usein ex-ni kanssa ennen eroa.Vastaus oli:mene muualle höpisemään!Mitäs mulle valitat!
Ajattelehan itse tarkkaan! Olette olleet yhdessä vasta pari vuotta ja nyt jo on tullut arki ankeana vastaan pettämisineen ja katoamistemppujen kanssa!
Ole onnellinen, ettei teillä vielä ole lapsia, joten voit ajatella vain itseäsi. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää omaa elämääsi ilman avomiestäsi. Eli lähde tuosta suhteesta! Löydät jonkun joka arvostaa ja rakastaa sinua - ehkäpä jo tulevana kesänä! Kun ollaan suhteen alussa ja tuntuu jo noin pahalta, ei kannata jäädä miettimään enää.
Itselläni on pitkä parisuhde, josta olin jo suhteen alussa ajoittain epävarma. En lähtenyt ennen häitä, en ennen ensimmäisen enkä toisen lapsen syntymää, en pettämisen jälkeen. Valitettavasti en voi sanoa, että en vaihtaisi päivääkään elämästäni pois! Tässä vaiheessa täytyy ajatella murrosiässä olevien lasten parasta. Yritän selvitä parisuhteessa päivästä päivään ja elää tätä arkea ilman sen kummempia toiveita muusta.
Jos tämä ei muutu paremmaksi, olen luvannut itselleni, että aloitan itsekseni sitten kun lapset ovat poissa kotoa. Tosin voihan olla, että "löydämme" mieheni kanssa toisemme uudelleen.
Tee sinä kuitenkin ratkaisu jo nyt!
Hyvää kevättä ja romanttista kesää Sulle!
ajattelusta. Usko suhteeseen, jos haluat olla suhteessa ja rakastat häntä. Joskus puhuminen ei auta....Teot yleensä auttavat. Järjestä yhteinen ruoka, pyydä leffaan, käykää ajelulla, nähkää yhteisiä ystäviä, jne. jos hän ei välitä, niin hän ei satsaa suhteeseenne. Jos ei ole lapsia, niin pettämistä "noin lyhyen" suhteen jälkeen en katsoisi...Hän ei ole sitoutunut sinuun!Älä syytä itseäsi vaan ajattele parastasi.
muuttolinnut, mutta tuo muuttolintu taitaa lähteä. Itse elelen tässä myös eron kynnyksellä. Ero tulee näillä näkymin heti, kun se taloudellisesti on mahdollista.
Päästä hänestä irti ja anna mennä. Itsekin koitin roikkua epätoivoisesti miehessä, joka todennäköisesti ei minua edes rakasta. Liekö koskaan rakastanutkaan. Hän sanoo toista ja tekee toista.
Hän etsii itselleen jopa seksiseuraa muualta, vaikka saa seksiä kyllä kotonakin. Ja minä vain annoin anteeksi vaikka sydämeen sattuu. Asiat kuitenkin vaivaavat ja satuttavat niin paljon, ettei niiden kanssa voi elää. Riitelemme ihan jatkuvasti ja se stressaa ja rassaa kaikkia.
Nyt teemme eroa ihan oikeasti. Elämme kulissi liitossa ja se loppuu kyllä aikanaan. Kunhan saamme raha-asiat kuntoon.