Mikä on teidän mielestä syrjyhyppy avioliitossa?
Jos pitää salassa suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, sänkyyn asti menemättä, onko se syrjähyppy?! Jos päätarkoitus on henkinen tukeminen keskustelun merkeissä ja kahvitapaamisissa. Ehkä myös halailut/suukottelut.
Ois kiva kuulla kommenteja! En ole varmaan yksin näiden ajatuksien kanssa!
Jos pitää salassa suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen, sänkyyn asti menemättä, onko se syrjähyppy?! Jos päätarkoitus on henkinen tukeminen keskustelun merkeissä ja kahvitapaamisissa. Ehkä myös halailut/suukottelut.
Ois kiva kuulla kommenteja! En ole varmaan yksin näiden ajatuksien kanssa!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä itse olen ollut tuo tuettava osapuoli eräälle ihmiselle joskus lähemmäs vuoden, suukkoja haleja ym. muttei seksiä.Itse naisena kuitenkin tunsin huonoa omaatuntoa miehen naista kohtaa, koska koin "suhteemme" kuitenkin hieman kyseenalaiseksi.
Voiko kuitenkin tällainen "siisti" suhde toimia pitkään? (Ei seksiä) Mielestäni joka avioliitossa on asioita kummallakin osapuolella, joista puhuisi ulkopuolisen kanssa "puolueettomasti".
Näkisi asioita eri kantilta.
Vai ajatteletko, et kysymyksessä ois henkilö huonolla itsetunnolla ja ois muutenkin päättämätön, kun hakee tukee ulkopuolelta?
Onko se pelkästään niin, että ei uskota yleensä sellaisiin "siisteihin" suhteisiin. Pelätäänkö, että jossain vaiheessa tunteet repeävät sänkyyn asti?!
Vastaus on yksinkertainen:kuvittelet vaan mitä et ikinä itse sallisi omalle puolisollesi.Yleistä rajaa pettämiselle ei ole.Siis tee toisille sitä mitä haluaisit sinulle tehtävän ja älä tee taas sitä mitä et haluaisi sinulle tehtävän.Jos et kestä ajatusta puolisostasi ja toisesta miehestä vaikka suutelemassa/halailemassa/tätä miestä toisena uskottuna,niin silloin sinun kohdallasi kyseessä on pettäminen..jne...
Ajatusleikki on paikallaan: jospa samalla hetkellä puoliso on toisessa paikassa ja tekee täsmälleen samaa ja tuntee samoin...
Minun mielestäni suuteleminen menee jo liian pitkälle. Pusu poskelle tavatessa tai erotessa voisi vielä mennä.
Halata saa, kunhan se ei ole tunnin nojailua. Halauksessa kädet ei tee tutkimusretkiä.
Minun mielestäni edes keskustelusuhdetta ei pitäisi pitää salassa. Eihän kumppania ja tätä suhdetta tarvitse tutustuttaa toisiinsa. Salailu ja välttely vain herättää epäilyn jostain pahemmasta. Ja jos on jo valmiiksi ongelmia niin ei se ainakaan niitä vähennä.
Olen vielä sitäkin mieltä, että jos mennään esim. toisen kotiin niin riski jutun leviämisestä käsiin kasvaa noin kaksisataa kertaisesti.
Usein kun ongelmissa käännytään pois tutusta siihen vieraaseen ja kun asioihin on saatu jokun selvyys tämän vieraan kanssa voi oma kumppani tuntuakin liian vieraalta, ihmiseltä joka ei ymmärrä. Sitten kumppaniin tutustuminekin on taas alettava alusta, jos pystyy.
Hieman sekavaa, mutta eihän elämä ole mustavalkoista.
Kyllä se kulkee siinä kun mennään 'sinne saakka' sen toisen kanssa...Jep...niin se on.
Kai sitä pussaamattakin voi olla ihmisen tukena. En ole ainakaan havainnut tarpeelliseksi. Minusta on kerta kaikkiaan turvallisempaa pitää uskottomuuden raja aika matalalla. Ei siis pitkiä haleja eikä roiseja keskusteluja. Ei siksi, että puoliso siitä järkyttyisi, vaan ettei itse vieraantuisi siitä mikä on todella tärkeää. Tiivis ja intiimi suhde mahdolliseen seksikumppaniin on aina riski. Voi karata mopo. Ystävyys ei ole pahaksi, mutta jos miettii niitä ei-potentiaalisia seksikumppaneita, niin varmaan siinä menee raja muittenkin kanssa.
Salainen yhteydenpito on mielestäni jo pettämistä, jos on puhtaat jauhot pussissa, niin miksi sen pitää olla salaista?
Suuteleminen on pettämistä, poskipusu ei, halaaminen ei ole pettämistä, sänkyyn meneminen on pettämistä..
Itselläni on samanlainen suhde erääseen yh-isään. Aluksi kaikki oli keskusteluja, auttamista, tukemista ja lapsen hoitamista. Muutaman kuukauden jälkeen sitten eräänä iltana oltiin jo makuuhuoneessa.
Tähän iltaan mureni suhteestamme kaikki se "alkuperäinen" ja asiat muuttuivat vaikeammaksi. Nyt emme saakaan suhdettamme lopetetuksi vaan elämme "kaksoiselämää".
Itse koen, että olen koko ajan pettänyt miestäni, vaikka suhteemme alussa olikin vain keskusteluja, halauksia ja poskisuukkoja.
Miten voi välttyä muulta kontaktilta, koska henkinen tuki menee niin tunnerajoilla koko ajan, että väkisin se muuttaa tunteita toista kohtaan syvemmäksi ja väistämätön on edessä.
Tunnen huonoa omaatuntoa ja en tiedä miten saisin kerrottua miehelleni missä mennään.
Rakastan miestäni ja olen kuitenkin myös tämän toisen miehen orjana, kun en pääse hänestä irti.
Viattomat halaukset ja poskisuukot eivät ole vielä pettämistä. Salainen suhde ja siihen liittyvät hellyydet ovat jo pettämistä. Jos suhteessa kaikki on viatonta, rehellistä toisen auttamista, niin silloin sitä ei tarvitse salata toiselta osapuolelta.
Omassa auttamisessani kaikki ei ole viatonta ja se on jo ylittänyt syrjähypyn rajan!
Voi ymmärtää tarinasi. Halusit auttaa toista, mutta eksyitkin luvattomille alueille, ehkä säälistä, ehkä hyväntahtoisuudesta.
Luulisi että on parempi ainakin toistaiseksi olla kertomatta miehellesi, mutta suhteen toiseen mieheen on loputtava, jos kerran oman miehesi kanssa elät normaalia avioelämää.
Tässä herää ajatus, että toinen osapuoli käyttää sinua hyväksesi olematta sinuun mitenkään sitoutunut.
Näkee että asia vaivaa omaatuntoasi ja kysymys on sinulle vaikea; sinä olet kolmen joukossa kärsivä osapuoli. Tilanteesi on muututtava.
...oikeassa oletkaan. Tilanne on aivan mahdoton ja itse olen sen vielä aiheuttanut!
Kuinka? Siten että itse lopetat sen yhteiselon. Sinun on pantava asiat oikeaan järjestykseen, tunteet on jätettävä sivuun.
En tiedä mitä ajattelet mahdollisuudesta, mutta sellainen on esimerkiksi sielunhoitajan puoleen kääntyminen. Hän on vaitiolovelvollinen.
Jos asiaa pitää täältä kysellä, on se raja jo ylitetty. Sana "syrjähyppy" ei tule mieleen jos on puhtaat jauhot pusseissa. Jos suhdetta täytyy pitää salassa, vaikka ei sänkyyn menisikään, on siinä pettämisen maku.
Hienoa kuulla että jotkut naisetkin ajattelee vielä näin. Mielestäni suhteessa pitää pystyä puhumaan asioista ja mitään ei salailla toiselta, salailu vain aiheuttaa mustasukkaisuutta, oli sitten aihetta tai ei.
Syrjähyppy olkoon niin kauan sallittua, kuin se tarjoaa sellaista, mitä saa avioliittoon tavanomaisesti kuuluvana puolisolta puutteellisesti tai et lainkaan.
Mikäli kyseessä on avoliitto, siltä osin ei ole mitään rajoituksia syrjähypyille.
Siinä hyvin perusteltu vastaus.
Asia taitaa olla kuitenkin niin, että jokainen vetää tässäkin asiassa omat rajansa, ja harvoimpa ne puolisoiden käsitykset rajoista ovat yksimieliset, puhumattakaan, että ne olisivat yksiselitteiset. Yleensähän ollaan itselle ottamassa suurempia vapauksia kuin kumppnille, koska itse ollaan omasta mielestä se luotettavampi osapuoli.
Miksi muuten niin monen naisen mielestä naiminen on muuten edes pettämistä, kun tuntuu kuitenkin, että naisille oleellisin asia näissä suhteissa tuntuu aina olevan se henkinen puoli, eikä suinkaan se vaakamambo olohuoneen matolla. Eikös silloin olisi loogista, että keskustelut yms. vastakkaisen sukupuolen kanssa olisi sitä maan kuulua pettämistä, ja jos taas tyydytään vain harrastamaan viattomasti nakkipiiloa piparimetsässä, niin se olisikin ihan okei...
Totta ainakin mun kohdalla. Voisin vielä antaa anteeksi, jos mies lipsahtaisi yhden yön juttuun. Mutta se, että se olisi henkisesti riippuvainen jostakin toisesta naisesta ja tapaisi tätä minulta salaa, voi voi.
Ei muuta sanottavaa.