Mietin tässä suhdettamme, olemme olleet yhdessä vasta n8kk, jonka aikana olemme kokeneet mielestämme aika paljon. Alussa seksiä oli miehen vaatimuksesta muutamia kertoja päivässä, minä olisin tyytynyt jopa kertaan päivässä, alkoi paikat jo huutamaan hoosiannaa jyystämisestä. Varsinkin kun olen huomaavinani että himoa toiseen ei ole nimeksikään.
Noh alkuajat muuttuivat ja nyt minä olen se joka vinkuaa perään että oliskos tänään,vastaus melkein aina on että ei nyt ei jaksa millään, jos ottaa hepistä kiinni ja yrittääkin jotain niin tulee vastaus: mä alan jo saada paineita !
Minusta olisi ihanaa tuntea jotain rakastelun tai nyt lähinnä pakonomaisen seksin aikana. Taidan olla ainoa joka näin ajattelee, koska kumppani kokee asioiden olevan mallillaan. Ei vois olla onnellisempi ja tyydytetympi.
Teenkö jotain väärin??
Kävi myös näin hän kävi kiinni minuun humalassa, olin minäkin, mutta jo silloin huomasin rauhoittelevani häntä, kun hän repi hiuksistani ja riepotti ympäri kämppää kuin mitäkin riepua. Soitin lopulta poliisit paikalle, koska olin päässyt kämpästä ulos, mutta ilman kenkiä ja pelkkä takki päällä, olinhan jo ollut menossa nukkumaan.
Syy tässäkin tapauksessa miehen mielestä oli minun, miten kehtasin soittaa poliisit kotiimme. Vaikka olin kauhun partaalla, että mitä seuraavaksi.
Anteeksi en ole antanut(vaikka hän niin luulee) ja nyt se vaivaa minua jatkuvasti, varsinkin kun hän tulee humalassa kotiin, eli joka vkl. ja alkaa haastamaan riitaa. Jos käy kerran kiinni niin käy toistekkin, eikö niin???
Mutta mitä teen kun ei ole rahaa lähteä, olen riippuvainen hänen rahoistaan. Tyhmyyttä varmasti, että näin olen asiat päästänyt menemään, mutta en ole löytänyt työtä.
Noh alkuajat muuttuivat ja nyt minä olen se joka vinkuaa perään että oliskos tänään,vastaus melkein aina on että ei nyt ei jaksa millään, jos ottaa hepistä kiinni ja yrittääkin jotain niin tulee vastaus: mä alan jo saada paineita !
Minusta olisi ihanaa tuntea jotain rakastelun tai nyt lähinnä pakonomaisen seksin aikana. Taidan olla ainoa joka näin ajattelee, koska kumppani kokee asioiden olevan mallillaan. Ei vois olla onnellisempi ja tyydytetympi.
Teenkö jotain väärin??
Kävi myös näin hän kävi kiinni minuun humalassa, olin minäkin, mutta jo silloin huomasin rauhoittelevani häntä, kun hän repi hiuksistani ja riepotti ympäri kämppää kuin mitäkin riepua. Soitin lopulta poliisit paikalle, koska olin päässyt kämpästä ulos, mutta ilman kenkiä ja pelkkä takki päällä, olinhan jo ollut menossa nukkumaan.
Syy tässäkin tapauksessa miehen mielestä oli minun, miten kehtasin soittaa poliisit kotiimme. Vaikka olin kauhun partaalla, että mitä seuraavaksi.
Anteeksi en ole antanut(vaikka hän niin luulee) ja nyt se vaivaa minua jatkuvasti, varsinkin kun hän tulee humalassa kotiin, eli joka vkl. ja alkaa haastamaan riitaa. Jos käy kerran kiinni niin käy toistekkin, eikö niin???
Mutta mitä teen kun ei ole rahaa lähteä, olen riippuvainen hänen rahoistaan. Tyhmyyttä varmasti, että näin olen asiat päästänyt menemään, mutta en ole löytänyt työtä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todennäköisesti väkivalta jatkuu.
Tuskin se kertaan jää.
Pistä googleen hakusanaksi turvakoti, perheväkivalta, tms. Varmaan löytyy jotain neuvoja tilanteeseen. raha ei saa olla se syy miksi olet suhteessa jossa toinen on väkivaltainen.
turvattua taloutta vastaan?
lähtökohta asumiselle yhdessä 8 kk:n (tai lyhyemmän) jälkeen ei välttämättä ole paras mahdollinen.
on luonnollista haluta tuntea jotain.
tietty parisuhteessa on tilanteita, että jompi kumpi haluaa vain paineet pois ja taas mennään.
mutta ei se voi olla aina niin. huonekalu toisten joukossa.
mielestäni tossa ei ole mitään alkuaikoja, vaan koko juttu on pelkkää alkua joka päättyy eroon tai heräämiseen kypsäänsuhteeseen.
ei avioliittoa ei lapsia ok.
ongelma se, että jos lähtee miten tulee toimeen.
miten tulit toimeen ennen?
olisiko se huono, jos elämäsi olisi omissa käsissäsi?
varmista selusta ja ota asia esille, hakeutukaa
pariterapiaan, mikäli suhde on arvokas muutenkin kuin taloudellisesti.
jos jäät ilman muutosta et tule olemaan tyytyväinen itseesi etkä elämääsi.
saat varmaan toisiakin mielipiteitä, niistä voi
sitten muodostaa inhimillisen näkemyksen.
onnea matkaan
Oliskos jo aika "itsenäistyä" ja ottaa elämä omiin käsiin..?
Jos susta tuntuu siltä, ettet saa partneriisi enää mitään yhteyttä keskustelemalla, vaan hän hyökkää aina takaisin ja syyllistää sinut pahasta olostaan, niin eipä helpolta kuulosta.
Saisitte paiskia töitä molemmat oikein olan takaa, että löytäisitte takas toistenne luo.
Ja joka tapauksessa onnellinen parisuhde on niin paljon muutakin kuin vain sujuvaa seksiä...
Mieti oletko yhä valmis tsemppaamaan suhteenne hyväksi. Siihen tarvitaan henkisiä voimavaroja ja kovasti rakkautta. Jos susta ei niitä löydy etkä luota enää kumppanisi harkintakykyyn tai turvallisuuteenkaan, niin sinuna minä kyllä luopuisin sellaisesta suhteesta.
Jos itseään antaa kohdeltavan kaltoin, niin seurauksistakaan ei voi syyttää kuin itseään.
Kyllä ne keinot aina löytyy jos on päättänyt siirtyä jatkamaan elämäänsä muualle. Kaverit ja ystävät ja suomalainen sosiaaliturva tulevat kyllä apuun kun vaan osaa pyytää.
Päätä jotakin ja toimi sen mukaan. Ajelehtimaan ei kannata jäädä.
Ei minua itsenäistyminen pelota, olinhan sinkkuna vuosia ennen tätä.
Yhteys tosiaan pätkii kumppanin kanssa, vaikka olen yrittänyt puhua asioista ja saada kontaktia häneen, vaihtelevasti on onnistunut. Jos häneen saa yhteyden vastaus voi olla tyyliin: jos noin koet asiat, niin silloin tää on huonolla pohjalla ja asiat on huonosti. Mutta siihen se sitten jääkin.
Henkiset voimavarat on aika kortilla, otin lapun käteen eli irtisanomisen ja vaihdoin paikkakuntaa eli muutin kumppanin luo.
Ystäviä en ole vielä saanut,se syö kummasti voimavaroja ihmiseltä, kun joutuu netissä kertomaan tuntojaan.
Ja toisaalta kun vihdoin löysi suhteen, luovutanko heti?
Vaikeita kysymyksiä joihin pitäisi löytää vastaus.
Tiedän sosiaalisista avustuksista. Mutta minun on turha niitä yrittää vielä hetkeen, koska sain lopputilin jonka sossu katsoo riittävän iäisyyksiin, vaikka näin ei ole. Se siitä yhteiskunnan tuesta.