Muutin avomieheni kanssa uudelle paikkakunnalle, Pieksämäelle, hänen kotikaupunkiinsa, viiem keväänä. Mieheni on asunut koko elämänsä ko. kaupungissa ja hänellä tietenkin riittää täällä kavereita. Muutamat hänen kavereistaan on myös minulle hyviä ystäviä. Todellisuudessa kuitenkin tunnen oloni täällä todella yksinäiseksi. Paras ystäväni jäi vanhaan kaupunkiin ja en ole täältä löytänyt lähellekään yhtä hyvää. Olen kertonut miehelleni miltä minusta tuntuu ja hän on kovasti yrittänyt olla tukenani ja yrittänyt keksiä keinoja tilanteeseeni.
Tämän yksinäisyyden takia rajoitan myös mieheni sosiaalista elämää, koska haluan että hän viettää aikansa minun eikä ystäviensä kanssa. Näistä hänen ystävistään onkin puhjennut monen monta riitaa. Tiedän, että teen väärin. Ei minulla ole oikeutta rajoittaa toisen elämää, jos en itse onnistu saamaan ystäviä, mutta minkäs teet..
Olen 24-vuotias, hauska, rento ja sosiaalinen persoona, mutta ystäviä ei vain tunne löytävän.. johtuiskohan siitä, etten juuri käy missään. Mutta missä sitä oikein kävisi yksinään että tapaisi uusia ihmisiä ja mahdollisia uusia ystäviäkin? Neuvot kuten "Ala harrastamaan jotain niin löydät sen parista varmasti uusia ystäviä" ja "Lähde ulos ihmisten ilmoille" eivät ole ainakaan minua auttaneet.
Pitääkö tästä kohta lähteä kadulle seisomaan iso "Ystäviä kaivataan"-kyltti kätösissä?
Tämän yksinäisyyden takia rajoitan myös mieheni sosiaalista elämää, koska haluan että hän viettää aikansa minun eikä ystäviensä kanssa. Näistä hänen ystävistään onkin puhjennut monen monta riitaa. Tiedän, että teen väärin. Ei minulla ole oikeutta rajoittaa toisen elämää, jos en itse onnistu saamaan ystäviä, mutta minkäs teet..
Olen 24-vuotias, hauska, rento ja sosiaalinen persoona, mutta ystäviä ei vain tunne löytävän.. johtuiskohan siitä, etten juuri käy missään. Mutta missä sitä oikein kävisi yksinään että tapaisi uusia ihmisiä ja mahdollisia uusia ystäviäkin? Neuvot kuten "Ala harrastamaan jotain niin löydät sen parista varmasti uusia ystäviä" ja "Lähde ulos ihmisten ilmoille" eivät ole ainakaan minua auttaneet.
Pitääkö tästä kohta lähteä kadulle seisomaan iso "Ystäviä kaivataan"-kyltti kätösissä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on vähän sama juttu, ystäviä ei ole omalta paikkakunnalta päijät-hämeestä löytynyt, en ole töissä joten ei sieltäkään löydy sitä kuuluisaa sosiaalista piiriä.
En kans tiedä mitä keinoja keksisin...
Harrastukset-hyvä idea kun tietäis mitä haluais harrastaa.
Parisuhteessakin alkaa huomaamaan sen ettei ole omaa elämää, on vain ne miehen kaverit jotka on miehiä, ei siinäkään mitään onhan minulla paljon miehiä kavereina-siellä vanhalla paikkakunnalla. Mutta nämä ovat miehen-ei minun.
Itsekin todella huomannut, että täällä olevat kaverit ovat kaikki tulleet mieheni kautta eli siis ovat oikeastaan mieheni kavereita. Aina kun nämä mieheni kaverit ovat tulossa iltaa viettämään, olo on jotenkin kuitenkin ulkopuolinen. Varsinkin kun jutut alkavat menemään äijälinjalle. Vaikka he ovat myös minun kavereita, mutta kuitenkin enemmän mieheni.
Olisiko sinulla kiinnostusta tutustua tälläisen ihan hauskan, avoimen, huumorintajuisen ja ystävällisen 26-vuotiaan naisen kanssa? Asun Kuopiossa ja elän avoliitossa. Vaikka olenkin täällä Kuopiossa koko ikäni asunut niin minulla ei ole täällä kuin pari kaveria ja heidänkin kanssaan näemme aika harvoin.
Voisimme vaikka ensin tutustua meilien kautta jos sinua vaan kiinnostaa =)
tässä on meiliosoitteeni johon voit kirjoitella
[email protected]
Kirjoitan sinulle huomenissa =)
..ja haluat kirjoitella meilini on [email protected], joku oli jo näköjään varannut paremman meiliosoitteen, no ei se haitanne kauheesti.
Eli 30v räiskyvällä huumorilla varustettu tytteli joka harrastaa ulkoilua, salilla käyntiä(ainakin joskus) puhelimessa puhumista, paljon, ainakin laskuista päätellen.. ;)
Olisi mukavaa saada uusi ystävä.