olen käynyt tuon läpi miehenä vuosia sitten.
liittomme ei yrityksistä huolimatta saanut tuulta purjeisiin ja päädyimme eroon. (ei kolmansia)
elimme perheenä n. vuoden päivät, kertomatta muille, etsiessäni asuntoa.
ulkoillessamme erikseen olimme hakupäällä.
lapset silloin 4 - 10 v.
kun se hetki koitti, että piti kertoa lapsille,
ei kumpikaan aluksi sitä voinut tehdä.
lopulta lähdön hetki oli jo ovella ja piti tehdä
ratkaisu. kerroin kaikille yhdessä, että tilanne on ajautunut sellaiseksi ettei i ja ä voi enää elää samassa kodissa, vaan i on muuttamassa 2. kotiin. lasten syy se ei ole vaan molemmat rakastavat heitä. vieläkin tulee tippa linssiin sitä hetkeä muistellessa. ei ne nuorimmat varmaan tajunneet mitään silloin, eikä sittenkään kun tulivat uuteen kotiin asumaan 1. viikonlopuksi. sittemmin viikko ja viikko.
jokaiselle joka on ajautunut tilanteeseen, jossa mietti eroa lasten kera olen sanonut että jokainen kivi on käännettävä, jotta mahdollisuus jatkolle löytyisi. liitto ja perhe vaatii enemmän päättämistä olla yhdessä vaikka mikä tulisi, kuin pelkän romanttisenrakkauden vaatimista. ja jos liitto on aikoinaan rakennettu kahden aikuisen rakkauden ja ystävyyden varaan on se sieltä sälän seasta vielä löydettävissä.
jos mies on löytänyt uuden, niin anna sen kertoa silmästä silmään.
mutta, ryhtyä toista mustamaalaamaan - ei toimi.
kyllä lapset asiat tajuavat ennemmin tai myöhemmin.
voimia teille kaikille.
tehkää ratkaisuja suoraselkäisesti
liittomme ei yrityksistä huolimatta saanut tuulta purjeisiin ja päädyimme eroon. (ei kolmansia)
elimme perheenä n. vuoden päivät, kertomatta muille, etsiessäni asuntoa.
ulkoillessamme erikseen olimme hakupäällä.
lapset silloin 4 - 10 v.
kun se hetki koitti, että piti kertoa lapsille,
ei kumpikaan aluksi sitä voinut tehdä.
lopulta lähdön hetki oli jo ovella ja piti tehdä
ratkaisu. kerroin kaikille yhdessä, että tilanne on ajautunut sellaiseksi ettei i ja ä voi enää elää samassa kodissa, vaan i on muuttamassa 2. kotiin. lasten syy se ei ole vaan molemmat rakastavat heitä. vieläkin tulee tippa linssiin sitä hetkeä muistellessa. ei ne nuorimmat varmaan tajunneet mitään silloin, eikä sittenkään kun tulivat uuteen kotiin asumaan 1. viikonlopuksi. sittemmin viikko ja viikko.
jokaiselle joka on ajautunut tilanteeseen, jossa mietti eroa lasten kera olen sanonut että jokainen kivi on käännettävä, jotta mahdollisuus jatkolle löytyisi. liitto ja perhe vaatii enemmän päättämistä olla yhdessä vaikka mikä tulisi, kuin pelkän romanttisenrakkauden vaatimista. ja jos liitto on aikoinaan rakennettu kahden aikuisen rakkauden ja ystävyyden varaan on se sieltä sälän seasta vielä löydettävissä.
jos mies on löytänyt uuden, niin anna sen kertoa silmästä silmään.
mutta, ryhtyä toista mustamaalaamaan - ei toimi.
kyllä lapset asiat tajuavat ennemmin tai myöhemmin.
voimia teille kaikille.
tehkää ratkaisuja suoraselkäisesti
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.