Miten tulisi toimia kun on suhteessa aika lailla sen toisen armoilla, taloudellisesti siis. Itse olen opiskelija, ilman työpaikkaa jo neljä kuukautta. Muutenkin kaikki työt ovat viimeisen neljän vuoden aikana olleet lyhyitä, opiskelun ohessa tehtyjä pätkiä. Mies on komennushommissa ulkomailla ja tienaa huimasti. Ei kuitenkaan suostu minua elättämään, kuten hän se ilmaisee. Hänen tulonsa estävät minulta kaiken taloudellisen tuen - sosiaalivirastosta yms. ja koko ajan saan venuttaa jotta edes laskuista selviän. Mieheni on kovin itsekäs raha-asioissa ja minun alkaa olla entistä vaikeampi sitä hyväksyä, koska itsellä todella tiukkaa. Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, ja aina kun olen töissä ts. en rahapulassa, menee hyvin. Alkaa olla keinot vähissä koska kotipaikkakunnallani ei tunnu olevan työtä; koko ajan haen aktiivisesti. Olen ikävä väliinputoaja; koska olen opiskelija, en voi ilmoittautua työttömäksi, mutta en voi myöskään muuttaa työn perässä mihinkään koska sitten jää opiskelu.
Meillä ei ole yhtään väkivaltaa suhteessamme, ei ole koskaan ollut, mieheni käyttää alkoholia kohtuudella - eikä ole muutoin ilkeä tai paha minua kohtaan. Olen vain alkanut miettimään... Josko hänen itsekkyytensä rahan kanssa tuhoaa suhteemme. Onhan sekin tavallaan henkistä väkivaltaa minua kohtaan; saa minut olemaan paikallani koska voi kontrolloida kaikkea rahalla. Minun on hyvin vaikea ymmärtää hänen motiivejaan käytökselleen, itse en ole itsekäs rahan suhteen. Olipa joskus suhteemme alkuaikoina aika jolloin hän oli työtön, ja minä maksoin kaiken (siis suunnilleen), enkä milloinkaan sanonut hänelle etten suostu häntä elättämään. Mielestäni se oli oman rakkaan auttamista. Sydämeni siihen jo velvoitti, tiedättehän?
Kertokaahan mitä mieltä olette, erityisesti miehet. Kiitos.
Meillä ei ole yhtään väkivaltaa suhteessamme, ei ole koskaan ollut, mieheni käyttää alkoholia kohtuudella - eikä ole muutoin ilkeä tai paha minua kohtaan. Olen vain alkanut miettimään... Josko hänen itsekkyytensä rahan kanssa tuhoaa suhteemme. Onhan sekin tavallaan henkistä väkivaltaa minua kohtaan; saa minut olemaan paikallani koska voi kontrolloida kaikkea rahalla. Minun on hyvin vaikea ymmärtää hänen motiivejaan käytökselleen, itse en ole itsekäs rahan suhteen. Olipa joskus suhteemme alkuaikoina aika jolloin hän oli työtön, ja minä maksoin kaiken (siis suunnilleen), enkä milloinkaan sanonut hänelle etten suostu häntä elättämään. Mielestäni se oli oman rakkaan auttamista. Sydämeni siihen jo velvoitti, tiedättehän?
Kertokaahan mitä mieltä olette, erityisesti miehet. Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mikä pakko on asua yhdessä, jos on kerta niin tiukkaa. muuttakaa erilleen, siis ei ole pakko erota, mutta jos pärjäät taloudellisesti paremmin siten tai ylipäätään pärjäät, on se mielestäni enemmän kuin oikeutettua.
onko miehessäsi narsistin vikaa, kun haluaa hallita sinua noin? ehkä on ookoo, että kumppaneilla on oma talous, mutta jos toisen tulot on pois toisen muutenkin pienistä tuista, on se hieman epäreilua... hallitse viimeinkin itse itseäsi ja hanki oma kämppä, omia tuloja ja oma elämä. tarviitko sä sitä "vanginvartijaa" oikeasti?
voimia sulle, kyl se siit!
Olen samaa mieltä. Olen myöskin samaa mieltä siitä, että minä en ikinä elättäisi toista ihmistä, enkä asuisi toisen armoilla. Jokaisen on pystyttävä itse huolehtimaan itsestään.
Olen muuttamassa mieheni kanssa pääkaupunkiseudulle hänen töidensä takia. Myös minulta menisivät silloin kaikki tuet ja mies olisi valmis elättämään minua mutta minä en voisi koskaan elää toisen armoilla. Siksi emme heti muuta samaan talouteen, ellen minäkin saa töitä.
Olisi kamalaa olla toisen armoilla " voisitko mitenkään ostaa mulle tamppooneja" "anteeks nyt kun taas pyydän mutta voisinko saada sitä ja tätä" hui olkoon, en tahdo jäädä kamalaan kiitollisuuden velkaan.
no, itse olen opiskelija ja mies hyväpalkkaisessa töissä. Yhteen muutettiin ja alussa oli vähän outoa kun marketissa tarvitsin jotain kosmetiikkaa yms naisten juttuja, niin laitoin ne erikseen eli maksoin itse kun mies maksoi ruuat. Kesät olen ollut töisäs ja silloin maksellut enemmän yhteisen talouden laskuja. Silloin kun on ollut rahasta tiukkaa mies on maksanut kaiken ja antanut rahaa lounaaseen tai kaupassa käyntiin.
Oma raha on tietenkin vapauttavaa, mutta jos yhdessä asutaan niin on mielestäni ihan normaalia että kulut jaetaan ja toista jelpitään.
Yhdessä ollaan asuttu neljättä vuotta ja tässä joku aika sitten ostin aika paljon kosmetiikkaa kauppareissulla ja kassalla kysyin että laitanko erikseen, niin mies vaan naurahti että miksi? Minuakin alkoi naurattaa...
Pian on valmistuminen edessä, jonka jälkeen olemme muuttamassa isompaan asuntoon. Eli edessä on yhteinen asuntolaina (nyt miehen nimissä). Eli yhdessä ollaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä ;-)
Ensiksi laillinen puoli: Jos olette naimisissa, miehesi on velvollinen elättämään sinua. Avioparilla on elatusvelvollisuus toistensa suhteen. Jos ette ole naimisissa, muuta eri osoitteeseen, niin miesystäväsi tulot eivät enää vaikuta sinun toimeentuloosi.
Sitten se moraalinen puoli: Jos miehesi ei tuon vertaa sinua auta, mitä teet moisella miehellä? Pariskunnan pitäisi olla yhdessä - siis muodostaa yksi yksikkö. Mitä helvatan virkaa on tuollaisella parisuhteella, jossa sinä et saa miehen vuoksi tukea, mutta hän ei suostu auttamaan sinua? Mitä teet miehellä, joka ei ajattele sinua edes tuon vertaa?
Hänen tulonsa vaikuttavat sinun tuloihin, eli heikommin toimeentulevana sinä "häviät" siinä, että asut hänen kanssaan. Mikäli hän haluaa olla kanssasi vakavassa suhteessa ja asua yhdessä, hänen tulisi myös hoitaa sinun taloutesi, varsinkin vaikeina aikoina. Hänen takiahan et saa tukea. Saattaa kuulostaa raa'alta, mutta kysy häneltä suoraan, mitä hän haluaa: haluaako hän olla kanssasi ja kantaa vastuun vai haluaako hän, että muutat pois jolloin taloudellinen tilanteesi paranee ja voit taas "elää".
Minä ja mieheni olemme molemmat opiskelijoita, joten päätoimeentulo on opintotuki kesätienestit. Toissa kesänä minä en saanut kesätöitä, lyhyitä pätkiä lukuunottamatta, jolloin mieheni kantoi vastuun ja maksoi suurimman osan yhteisistä kuluistamme (vuokra, ruoat, sähkölaskut jne.). Hänen mielestään se oli täysin luonnollista, toki maksoimme itse henkilökohtaiset laskut ja kulutuksen.
Viime kesänä taas minä olin töissä ja hän opiskeli, jolloin minä kannoin suurimman osan taloudellisesta vastuusta. Jos tulot on ~2000 vs 404e niin ei mielestäni ole muuta ratkaisua kuin se, että paremmin toimeen tuleva kantaa suuremman vastuun. Kyllähän se hivenen söi mieheni ylpeyttä, kun minä ostin hänen perjantaikaljansa ja maksoin vuokran, mutta hän selvisi hengissä siitä ;)
Ei parin tarvi heti avata yhteisen tilin tai ryhtyä yhteistalouteen, mutta vakavaan, pitkään suhteeseen kuuluu toisen auttaminen ja vastuun kantaminen. Mielestäni miehesi ei nyt tee sitä.
Kerro miehellesi, että sinun on pakko muuttaa pois, sillä et muuten pärjää taloudellisesti. Opiskelijana saat suurempaa opintotukea, jos asut yksin. Lisäksi saat asumistukea ym. tukia. Eri asia on, rakastatko miestäsi? Jos et, mikä pakko on asua yhdessä. Anna itsellesi tilaisuus löytää joku muu, joka kenties osaa paremin huomioida sinua.