kertokaa mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?
Mieheni petti minua n. kolme kuukautta sitten. Pistin avioeron heti vireille ja ukon potkaisin asunnosta piahlle. Olin niin vihainen,loukattu,petetty jne. Meillä on kaksi pientä lasta ja muutenkin pari viimeistä vuotta on eletty ilman läheisyyttä, yhteistä aikaa, melkein ilman seksiäkin. Alku meni minun pitkään sairaslomaan, murehdin, menin terapiaan, sain jotenkin selville vesille itseni lasten kanssa. Jäin taloomme asumaan. Ositukset ja huoltajuudet tehtiin lähes puhumattomina asianajajien läsnä ollessa. Mies ei halunnut yhtään mitään, lähti tyhjin käsin pesästä. Mies ei juuri itsestään ilmoitellut, kävi tapaamassa lapsia kun piti, minulle ei puhunut mitään. Nyt sitten noin viikko sitten miheni lapsia tapaamaan tullessaan halusikin sitten jutella. Uusi tyttöystävä oli jäänyt kelkasta, hän kuulema lopetti suhteen. Lähestyi minua, oli ollut vähän ikävä ja tiesin tietenkin mieheni hölmöilyistä kaupungilla, kapakkatappeluista tms. (mieheni ei ole koskaan pyörinyt kapakoissa ennen eroamme). Tuli lähelleni ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä öitä ja päiviä mukavia jutellen ja läheisyys jota joskus tunsimme on tullut tuplana takaisin. Mieheni ei tiedä mitä tehdä, haluaa elää päivän kerrallaan, samoin minä. Etten vain saisi tässä takkiini taas kerran?Pelkään ajautua tällaiseen suhteeseen...terapiaan menemme yhdessä vielä. Onko parempi puhaltaa tämä peli nyt poikki ja jatkaa asialinjalla vai voinko luottaa siihen että ehkä löydämme toisemme uudestaan kun aikaa kuluu?Onko teillä kokemuksia?
Mieheni petti minua n. kolme kuukautta sitten. Pistin avioeron heti vireille ja ukon potkaisin asunnosta piahlle. Olin niin vihainen,loukattu,petetty jne. Meillä on kaksi pientä lasta ja muutenkin pari viimeistä vuotta on eletty ilman läheisyyttä, yhteistä aikaa, melkein ilman seksiäkin. Alku meni minun pitkään sairaslomaan, murehdin, menin terapiaan, sain jotenkin selville vesille itseni lasten kanssa. Jäin taloomme asumaan. Ositukset ja huoltajuudet tehtiin lähes puhumattomina asianajajien läsnä ollessa. Mies ei halunnut yhtään mitään, lähti tyhjin käsin pesästä. Mies ei juuri itsestään ilmoitellut, kävi tapaamassa lapsia kun piti, minulle ei puhunut mitään. Nyt sitten noin viikko sitten miheni lapsia tapaamaan tullessaan halusikin sitten jutella. Uusi tyttöystävä oli jäänyt kelkasta, hän kuulema lopetti suhteen. Lähestyi minua, oli ollut vähän ikävä ja tiesin tietenkin mieheni hölmöilyistä kaupungilla, kapakkatappeluista tms. (mieheni ei ole koskaan pyörinyt kapakoissa ennen eroamme). Tuli lähelleni ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä öitä ja päiviä mukavia jutellen ja läheisyys jota joskus tunsimme on tullut tuplana takaisin. Mieheni ei tiedä mitä tehdä, haluaa elää päivän kerrallaan, samoin minä. Etten vain saisi tässä takkiini taas kerran?Pelkään ajautua tällaiseen suhteeseen...terapiaan menemme yhdessä vielä. Onko parempi puhaltaa tämä peli nyt poikki ja jatkaa asialinjalla vai voinko luottaa siihen että ehkä löydämme toisemme uudestaan kun aikaa kuluu?Onko teillä kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vanha sanonta on: joka kerran keksitään sitä aina epäillään! sinuna miettisin voisiko sanonnassa olla viisautta.itse otin uuden suunnan elämälleni enkä jäänyt pelkäämään seuraavaa petosta ja olen siitä erittäin ylpeä.en ole kenenkään hätävara ja lämmin syli johon voi palata kun on huomannut että ei se pettäjäntie olekkaan niin ruusuinen.
vaan ainoastaan omaa sydäntäsi ja järkeäsi!Mutta älä ole kuitenkaan liian naiivi, että antaisit hänen pelata peliä kanssasi. Ota päivä kerrallaan ja pistä mies töihin. Terapeutti on hyvä!Joillakin voi myös onnistua, älä kuuntele katkeria epäonnistujia!
lisäys vielä edelliseen.itse en ole katkera vaan onnellinen.uuden kumppanini kanssa olemme saaneet kolme maailman ihaninta lasta ja olemme siitä ylpeitä ja onnellisia.myös siitä olen ylpeä että en jäänyt edelliseen suhteeseen "kusetettavaksi",vaan rohkenin ottaa ohjat omiin käsiini.siitä olen samaa mieltä että tee mikä parhaalta tuntuu ei ole minun asiani sinua ohjailla,mutta ainahan voi vähän kannustaa.
Mitä menetät, jos katsotte eteenpäin muutaman kuukauden. Asukaa erillään ja käykää terapiassa, katso jaksatteko tehdä työtä suhteenne eteen.
Pieni varoituksen sana, ei kai miehesi tullut takaisin rahan takia.
Ei meillä ole rahasta koskaan kiikastanut.....lähinnä etäännytty yhteisen ajan puutteen/pienten lasten/muutto stressien takia
On kokemuksia. Sinua on petetty ja loukattu, mutta voit olla varma ettei mies ole sen helpommalla päässyt. Hän on varmasti pettynyt itseensä tekemisissään. Ennen kuin petti sinua, jokin oli vialla eikä saanut suutaan auki vaan käyttäytyi juuri kuten sulkeutunut ihminen tekee.
Mies on tehnyt paljon että on pystynyt lähestymään sinua uudestaan. Olet tehnyt hienosti ottaessasi hänet vastaan. Suosittelenkin, ettet tässä vaiheessa ole kovin jyrkkä tai maalaile piruja seinälle. Anna teille mahdollisuus. Kyllä kohtuuajassa tulet huomaamaan onko suhteenne aito vai oliko miehelläsi vain tarve saada asia selvitettyä ja välinne sovittua. Positiivista sekin. Kun tilanne hieman tasaantuu niin puhukaa ja ruotikaa koko suhteenne, että missä olette ymmärtäneet toisianne väärin kun asiat lähtivät raiteiltaan. Mutta ole itsekin avoin jarehellinen ja varo syyllistämästä miestä kaikesta. Olette kumpikin tehneet jotain 'väärin' = väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Yrittäkää oppia puhumaan sen sijaan että tulkitsette toisenne väärin ja toimitte omien tulkintojen mukaan. Onnea.
Kiitos kovasti kannustavista viesteistä, tiedän ettei tämä ole ollut miehelle helppoa, hän ei ole ollut koskaan hyvä puhumaan, lähinnä hiljainen ja sulkeutunut ja minä olen aina ollut suhteessa se suulaampi ja varmasti joskus mieskin on tuntenut jäävänsä alakynteen kanssani. Itse olen kasvanut näinä kuukausina ihan mahdottomasti, olen oppinut omat virheeni, ja sen etten ole kerrassaan panostanut suhteeseen oikeasti vuosiin. Mies on varmasti yrittänyt lastenkin takia olla kärsivällinen, ja lopulta puhumattomuus on johtanut tähän. Mieheni on kuitenkin parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja jos nyt jaksan taistella paremman suhteen puolsta loppuun asti, mihin se sitten johtaakaan niin voin kuitenkin sanoa tehneeni kaiken. Kuuntelen miestäni nykyään ja annan hänen tarvitsemansa tilan miettiä omia ratkaisujaan. Onneksi läheisyys on tullut suhteeseen takaisin, olen ainakin jotain saanut takaisin näiden menetettyjen vuosien jälkeen.
Meillä perhe hajosi miehen pettämisen vuoksi. Nyt molemmat ovat onnettomina uusissa suhteissa ja haikailevat takaisin entiseen.