Onko tuttu alku: Uusia ystäviä etsitään???
No minulle ainakin ja olenhan itsekin täältä ystäviä etsinyt turhaan. Tai no en voi sanoa turhaan sillä löysin kaksi aivan ihanaa ystävää joiden kanssa kirjoittelu sujuu ja tavattukin on. Mutta ongelma on pitkä välimatka.
Mutta asiaan, en tiedä onko hyväksi kertoa mistä olet tai miltä alueelta haet ystäviä. Tai se että ekassa viestissä kerrot itsestäisi. Vai kuvittelenko vain? Mutta kokemukset ovat osoittaneet että siinä taidan virheen tehdä?
Tiedättekö kuinka vaikea on tutustua uuteen ihmiseen kun on koko elämänsä ollut tarhasta asti kiusattu, tarhassa, koulussa. Tuon kokemuksen jälkeen ei oikein ravintolat kiinnosta ja uuden harrastuksen aloittaminen on vaikeaa koska on se pelko mennä yksin uuteen paikkaan. Tiedän että tähän tulee vastauksia että rohkeasti vain tutustumaan, mutta kun se pelko on edelleen sisälläni.
Luulin että täältä löytäisi ystävän joka asuu lähellä minua ja joka todella haluaisi tutustua mutta näyttää siltä että paria ystävääni lukuunottamatta ovat muut parin viestin kirjoittajia ja siihen se loppuu.
No nyt tietysti lukija ajattelee että onhan sinulla ystäviä, on mutta ei sellaista ystävää joka asuisi lähellä minua ja jonka kanssa käydä elokuvissa, shoppailemassa, kahvilla jne.
Voisiko joku kertoa onko se todella niin että ihmisillä on liikaa ystäviä???
Jos joku haluaisi tutustua niin laita sähköpostisi osoite niin kirjoittelen, mutta en kaipaa enää parin sähköpostin kirjoittajia.
Tai osaako joku neuvoa mistä kannattaisi paremmalla onnella ystäviä etsiä?
No minulle ainakin ja olenhan itsekin täältä ystäviä etsinyt turhaan. Tai no en voi sanoa turhaan sillä löysin kaksi aivan ihanaa ystävää joiden kanssa kirjoittelu sujuu ja tavattukin on. Mutta ongelma on pitkä välimatka.
Mutta asiaan, en tiedä onko hyväksi kertoa mistä olet tai miltä alueelta haet ystäviä. Tai se että ekassa viestissä kerrot itsestäisi. Vai kuvittelenko vain? Mutta kokemukset ovat osoittaneet että siinä taidan virheen tehdä?
Tiedättekö kuinka vaikea on tutustua uuteen ihmiseen kun on koko elämänsä ollut tarhasta asti kiusattu, tarhassa, koulussa. Tuon kokemuksen jälkeen ei oikein ravintolat kiinnosta ja uuden harrastuksen aloittaminen on vaikeaa koska on se pelko mennä yksin uuteen paikkaan. Tiedän että tähän tulee vastauksia että rohkeasti vain tutustumaan, mutta kun se pelko on edelleen sisälläni.
Luulin että täältä löytäisi ystävän joka asuu lähellä minua ja joka todella haluaisi tutustua mutta näyttää siltä että paria ystävääni lukuunottamatta ovat muut parin viestin kirjoittajia ja siihen se loppuu.
No nyt tietysti lukija ajattelee että onhan sinulla ystäviä, on mutta ei sellaista ystävää joka asuisi lähellä minua ja jonka kanssa käydä elokuvissa, shoppailemassa, kahvilla jne.
Voisiko joku kertoa onko se todella niin että ihmisillä on liikaa ystäviä???
Jos joku haluaisi tutustua niin laita sähköpostisi osoite niin kirjoittelen, mutta en kaipaa enää parin sähköpostin kirjoittajia.
Tai osaako joku neuvoa mistä kannattaisi paremmalla onnella ystäviä etsiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Empä ainakaan voi sanoa, että itselläni ystäviä olisi, paremminkin ettei niitä ole. Siis ainakaan ketään tosiystävää. Taas itseäni ei voi syyttää siitä, ettenkö niitä olisi myöskin etsinyt ja monta, monta tavannutkin. Eipä silti ole kehkeytynyt mitään sen syvempää tai todellisempaa ystävyyttä, eikä ainakaan sellaista tosiystävyyttä/sielunsisaruutta mitä olen etsinyt ja toivonut todella löytäväni.
Itse olen huomannut monesti sen, että olen hyvin aloitteellinen ja kiinnostunut, mutta hyvin pian huomannut että se ei välttämättä kanna tai vie mihinkään toivottuun suuntaan. Surukseni siis todennut sen, että on niin vähän ihmisiä jotka todella ovat kiinnostuneita tutustumaan ja ystävystymäänkään, näyttääkseen ja kertoakseen sen jollain tavalla myöskin esiin/ääneen. Tällä en tarkoita sitä, että kaikki voivat edes toisistaan kiinnostuakaan tai että pitäisikään. Tarvitaanhan kiinnostuksen ja ystävyyden syntymiseen kuitenkin ensin jokin samankaltainen tunne, että pitää tuosta ihmisestä ja tuntee että myös hänkin pitää minusta ja on myöskin jokseenkin sielultaan samankaltainen/-henkinenkin ajattelija ja kiinnostunut itsekin pitkälle samoista asioista myös.
Kuitenkaan toiseen ihmiseen ei voi tutustua, ellei pysty ensin avautumaan ja kertomaan itsestään. Siinä mielessä kuitenkin 'kasvoton' kirjoittelu ja tutustuminen on varmaan turvallisempaa/helpompaa aluksi, kun voi vain kirjoittaa ja kertoa itsestään eikä tarvitse puhua ja kertoa sitä kasvokkain toiselle.
Toiset etsivät ystävää joka asuisi lähellä samassa kaupungissa, toisia taas ei haittaa vaikka asuisi kauempanakin. Se vähän riippuu mitä etsii ja mitä ystävyydeltä toivoo. Meitä on niin monenlaisia etsijöitä ja ystävyyden tavoittelijoita.
Sitä minäkin ihmettelen, että onko kaikilla muilla ihmisillä todellakin niin paljon ystäviä, ettei halua/tarvetta ole tutustua enää kehenkään siksi tai etsiä niitä lisää? Riittääkö se nykyinen ystävä/-t vain ja antaako se ystävyys kaiken sen tärkeän sisällön ja merkityksen mitä siltä voi toivoa ja saada itselleen? Eikö kuitenkin meitä yksinäisiäkin ystävättömiä ole paljon syystä jos toisestakin, joten tarvitsemme/kaipaamme elämäämme myös niitä TOSIystäviäkin?
No vastaan tähän koska minä tiedän etsein meiliystävää. Livessä on kyllä ystäviä mutta aattelin meilatessa vaihtaa erilaisia ajatuksia kuin liveystävien kanssa. Minua ei siis todellakaan kiinnosta meiliystävältä tuleva pitkä meili jossa hän kertoo entisestä elämästään. Minusta noita asioita voi alka a kertoilla pikku hiljaa ei kerralla heittää niitä toisen silmien eteen. Ei livessäkään noin tutustuta...tai en minä ainakaan suosi tuota tapaa. Pikku hiljaa ....no kuitenkin törmään siis ihan ääripäihin....on niitä jotka ei halua oikein kertoilla mitään ellei kysy. Odottavat vaan että toinen kohtaisi livessä.. Eli minä en ainakaan löydä netistä sellaista meiliystävää mitä kaipaan. Eli ajatustenvaihtoa ihan mistä vaan mikä nyt sattuu olemaan mielessä....eli ei tarvi näyttää kuin vaan taitoa, että osaa keskustella....ja sitä taitaa olla meiliystäviltä turha toivoa !!
Onkohan kaikki saanut jonkin kuvan, että me kaikki ystäväpulaiset immeiset olemme toivottomia ja aikaansaamattomia ihmisiä!?!?! Elämmä vaan sellaista aikaa, että ihmisiin on todella vaikeaa luottaa ja kun luottamus on jossain vaiheessa kohillaan, niin sitten tapahtuukin jotain, esim. niin kutsuttu ystävä on puukottanut selkään. Mistä löytäisinkin ystävän jolle todellakin VOI kertoa IHAN MITÄ TAHANSA häpeämättä itseään tai pelkäämättä, että tieto kulkeutuu kolmannelle osapuolelle ja siitä eteenpäin..??
Olenko kenties vanhanaikainen tai jotain, kun ei tule heti ensimmäisenä mieleen höpöttää muiden asioita eteenpäin, eikä minulle tarvitse mainita, että 'älä sitten kerro kellekään'! Minulle on itsestäänselvyys, että asioita ei juoruta.
Mutta jos kiinnostaa, niin laitapa postia osoitteeseen: [email protected]