Kuinka nopeasti kasvatusvastuu

Valmennan itse lapsia ja nuoria, vielä en ole törmännyt tilanteeseen, josta ei voisi selvitä.

Ota rennosti, asiat menevät omalla painollaan. Riippuu tietenkin lasten iästä, mutta suosittelen alkuun paljon yhteistä tekemistä ja touhuamista uusioperheenä. Kotona oleskelu ja ”rauhassa tutustuminen” voi tuntua lapsesta/nuoresta väkinäiseltä.
Kannattaa keksiä alkuun tekemistä, jossa pääset tekemään asioita yhdessä ja vaikka kehumaan heitä(rohkea, taitava...).

Säännöt pitää olla tietysti selvät, mutta varsinkin alkuun uusiopuolison kuuluisi mielestäni enemmän keskittyä yhdessä hauskanpitoon ja bondaamiseen, ei alkaa luettelemaan sääntöjä.

Lapset alkavat kunnioittamaan aikuista automaattisesti, kun huomaavat aikuisen kiinnostuvan lapsen elämästä.

Itse käytän lasten ohjaamisessa taktiikkana 2 1 sääntöä.
Ensin pieni kehu parista asiasta ja sitten ”korjaava palaute”. Toimii paremmin kuin huuto ja käskytys..

Itse otan välittömästi ohjat vieraistakin lapsista, jos törttöilevät. Eli heti voi alkaa ohjaamaan jos tilanne vaatii.

En tiedä vastasinko kysymykseesi, toivottavasti oli jotain apua?

Lukihäirikkö ja trolli on päässyt välillä avohoitoon.

Aloita se kasvatusvastuun ottaminen yhteisellä palaverilla. Kutsu lasten äiti ja isä mukaan ja istukaa alas ja keskustelkaa siitä, Ole sinä se puheenjohtaja ja kirjoita kaikki säännöt ylös jonka jälkeen voit antaa ohejeet lasten äidille ja isälle. Sinun tehtäväsi on pivittää sääntöjä ja vahtia että niitä noudatetaan.

Tee selväksi että tarkkailet heitä jatkuvasti ja teet yllärikäytenjä lasten kotiin. Muista palkita lapset tartoilla aina kun ovat kiltisti. Vielä 16 v keräävät tarroja, rohkeasti vaan otat ohjat käsiisi.

Uusi äiti on kuitenki uusi ihminen siinä suvussa ja perheessä jolla on vaikeuksia soluttautua sinne, joten kun ottaa tanakasti komennon heti ksiinsä eikä anna periksi, niin siitä se alkaa.

Sinä se vain jaksat jauhaa kuukaudesta toiseen tuota samaa. Kuin vanhaa purukumia!
Etsi aivoillesi hiukan älykkäämpää ajateltavaa!

Liikkeelle pitäisi lähteä sieltä miten lasta on tähän mennessä kasvatettu. Johdonmukaisuus on tärkeää. Kun lapsi tietää että aikuinen kun sanoo sanansa niin se todella tarkoittaa mitä sanoo. Sillä päästään pitkälle. Jos isän ja äidin kanssa on ihan eri säännöt, on siinä jo iso ristiriita jos isi sanoo näin ja äiti sanoo noin. Lapsen silmissä ristiriidat saattaa lisätä ahdistusta ja ahdistus purkautuu taas käytöshäiriöinä. Erityislapsien kanssa tämä vielä korostuu. Itse ainakin vieroksun "uusi äiti" termiä silloin jos lapset ovat biologisen äidin kasvatuksessa. Silloin lapset eivät tarvitse uutta äitiä vaan äiti heillä jo on. Isän uusi naisystävä tai uusi vaimo on ihan realismia. Ongelmaksi voi muodostua lasten biologinen äiti joka ei ilkeyttään ja mustasukkaisuuttaan kykene neuvottelemaan asioista. Vaikka lapsen edun nimissä pitäisi.