jos jaksat auttaa....

Onko tää ny tätä Green Day ilmiötä? Mikä on prosessikirjoitus?

Yritäppä hommata käsiisi Steven Blushin kirja American Hardcore.

Jaa ja ihmiset suhtautuu muhun ihan asiallisesti, ainoot jotka vittuilee on punkkarit.

Tässä tajunnan virtaa. Saat quotata :)

Taas joutuu väkisin suosittelemaan Please Kill Me:tä. Olen ko. kirjaa suositellut varmaan 10 threadissä, ja kohta joku varmaan epäilee että olen kustannusyhtiössä töissä... Mutta se on helvetin hyvä. Kattaa juurikin jenkkilän punk-historian erittäin hyvin. Kirja alkaa Andy Warholin Factoryn ajoista, Velvet Undergroundista, ja menee kronologisesti 70-luvun loppupuolelle. Siitä vaan referoimaan.

Ite olen Suomea matkannut varmaan enemmän kuin keskiverto-kansalainen, ja voin sanoa että pk-seudulla saa pukeutua vaikka kumisukkaan niin ei saa kuin huvittuneita katseita. Esim. Lahdessa taas riittää kun on vihreää sävyä hiuksissa, niin saa (valehtelematta) juosta välillä henkensä edestä. Vantaalla kun kasvoin lapsuuteni, niin pari kertaa sain juosta pitkien hiusten takia jotain skininnäköisiä karkuun, mutta ei sen vaarallisempaa. Väittäisin, että punkkia pidetään vain yhtenä alakulttuurina muiden joukossa, ja punk lähinnä kiinnostaa joko punkkareita tai vastakulttuureita, kuten skinejä. Juntit taasen dissaavat kaikkea mikä ei heidän malliin mahdu, eli osansa saavat homot, pitkätukat, ulkomaalaiset, jne... tässä suhteessa punk ei tee poikkeusta.

Nykyään on uskoakseni olemassa jonkinnäköinen piilopunk-kulttuuri, eli suht. normaalin näköisiä aikuisia ihmisiä, joiden maihinnousutakista saattaa löytyä pieni clash merkki tms. Itse taidan kuulua tähän sakkiin. Johtunee siitä, että normaali työelämä on aika helvetin vaikeaa, jos näyttää variksenpelättimeltä. Samalla ehkä iän mukana tulee sen verran järkeä päähän, että tajuaa että systeemi muuttuu systeemin säännöillä, ja turhalla mesoamisella ei saa aikaan kuin epätoivotun vastareaktion. Vaikka nuorten mielestä tämä saattaa kuulostaa nostalgiarunkkaukselta ja itsensä myymiseltä, niin omasta mielestäni mikään ei ole surullisempaa kuin teini-vuosiinsa epätoivon vimmalla takertuva ikinuori. Toisaaltaa, jos vihreä tukka tuntuu kivalta vielä kolmissakympeinkin, niin mikäs siinä. Mutta pakkopooloon ei muakaan sentään ole vielä saatu, maihinnousutakki on ja pysyy, ja mikään ei rentouta niinku kotitekoinen valkkari mehkukattitonkasta ja Stiff Little Fingers. Mielipiteeni on varmaan lukio-ikäisenä imetty bad religionin sanoista, ja siitä maailmanmenon mukaan sovellettu.

Punk musiikki nykyään on mun mielestä mennyt osin aika kauas alkuperäisestä ideasta. Punk on enemmän ja enemmän joko maailmanparannuspunkkia, ns. tiedostavaa (bad religion), tai popitettua kaiken kansan punkkia (MTV-osasto), jossa shokeerataan halvoilla mediatempuilla, hurjistellaan sopivan turvallisella tavalla, ja kuljetaan kiltisti levy-yhtiön hihnassa. Alunperin punkkarit olivat perin itsetuhoista väkeä, mutta tämä trendi on (onneksi) vähenemään päin. Näitäkin kyllä löytyy.

Mun mielestä mielenkiintoisin punk-skene löytyy tänäpäivänä Virosta. Vennaskond lienee Viron suosituin bändi, ja Tallinan ulkopuolella edes levykauppiaat ei välttämättä tunne sanaa "metalli". Punkkia kun kysyy, niin voi saada tiskin alta mitä kummallisempia virityksiä. Pärnusta tarttui mukaan paikallisen "I.Q. Zero Shithead Bastard" -orkesterin levy, ja siinä on kyllä asennetta, vaikka muuten aika karmeaa touhua onkin. Virossa on sopiva sotku tietoisuutta muusta maailmasta ja toisaalta epäkohtia, epätoivoa ja paskaa, että punki-bändit ovat helvetin särmiä. Siellä rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, ja pari-kolmekymppiset ovat saaneet elää lapsuutensa Äiti Venäjän hellässä syleilyssä. Kyllä tollanen pistää varmaan käden nyrkkiin.

Oon kyllä lukemassa kill metä, mutta, kun se on niin tun paksu, etten taida siitä parissa päivässä selvitä... mutta kiitos vastauksista...
siis koulujuttuun noita mielipiteitä tarvin, enkä mihkään green dayhin liittyvään :)