Jos tietäisin, et minun läsnäoloni olisi hänelle positiivinen asia, olisin onnellinen ja paremmin läsnä? Käyttäytyisin eri tavalla kuin nyt, kun en tiedä. Moni murhe ratkeaisi näin ja olokin muuttuisi astetta positiivisemmaksi. Näin hyvät asiat ruokkisivat toisiaan? Olisin tyytyväinen pelkästään jo siitä, ku näkisin, et toisellakin on hyvä olla kanssani ja todeta, et voin vaikuttaa siihen omalla käyttäytymisellä. Läpinäkyvyys aina parempi, tässäkin?
Tietäisinpä hänen tuntemukset paremmin?
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikset voi vain kertoa hänelle pikkuhiljaa asiasta? Mikä siinä on niin vaikeaa.. Moni kaunis tarina jää toteutumatta koska ootte niin nössöjä.
Yrittänyt olen, huonolla menestyksellä tosin. Vaikutukset kuitenkin olleet jälkeenpäin ristiriitaisia häneltä minulle päin? Tai sitten olen vain harhoissani kaiken kokemani jälkeen? Haluanko nähdä asia vain toisin kuin on? Ei voi tietää, siksi olo saamaton ja osin turhautunutkin.
En halua painostaa toista tai olla häirikkökään toiselle. Halunnut ajatella, et aika korjaa tilanteen mieleiseksi, jos näin on tarkoitettu? Voiko tilanne vain tulla eteen ja todeta siinä, et nyt on oikea hetki lähentyä > meidän hetki? Toisen tuntemuksetkin on hyvä huomioida, eikä haastaa liikoja? Siksi mielummin nössö kuin toiselle kiusa?
No, tuota toivon minäkin häneltä. Pientä vinkkiä siihen oikeaan suuntaan.
Millä tavalla käyttäydyt nyt?