Eilen kävin puolukassa, mutta eivät olleet puolukat kaikki edes tummanpunaisia, vaan olipa puoliraakoja ja vaaleanpunaisia.
Lopuksi menin vielä yhteen metsään puolukkaan ja pysäköin auton leirikeskuksen pysäköintialueelle, joka sijaitsi meren rannalla.
Siinä tuli haikea oli, kun aurinko paistoi ja muisteli Venetsialaisia, jolloin saman leirikeskuksen piha oli täynnä autoja ja nyt piha oli täysin autio ja hiljainen, vaikka olisi ollut hieno launatai päivä järjestää siellä jonkinlainen tapahtuma.
Venetsialaisina siellä oli monen maalaista ihmistä sovussa viettämässä Venetsialaisia, paistettiin makkaraa, pelattiin pelejä ja lettujakin paistettiin, joita kaksi naista, Burmalainen ja Venäläinen paistoivat ja tarjosivat minulle, ennekuin edes lautasta olin ehtinyt mistään saada.
Olivatpa ystävällisiä rumalle miehelle, jollaista ei ole ruma mies koskaan saanut kokea ja se teki suuren vaikutuksen rumaan mieheen, että joku voikin tarjota itse paistamansa letun rumalle miehelle, kun sitä voisi sanoa, että paista kuule ite lettus.
Siinä tuli haikea oivallus, nyt on tyhjyys, mutta silloin oli täälläkin elämää...
t. Ruma mies
Lopuksi menin vielä yhteen metsään puolukkaan ja pysäköin auton leirikeskuksen pysäköintialueelle, joka sijaitsi meren rannalla.
Siinä tuli haikea oli, kun aurinko paistoi ja muisteli Venetsialaisia, jolloin saman leirikeskuksen piha oli täynnä autoja ja nyt piha oli täysin autio ja hiljainen, vaikka olisi ollut hieno launatai päivä järjestää siellä jonkinlainen tapahtuma.
Venetsialaisina siellä oli monen maalaista ihmistä sovussa viettämässä Venetsialaisia, paistettiin makkaraa, pelattiin pelejä ja lettujakin paistettiin, joita kaksi naista, Burmalainen ja Venäläinen paistoivat ja tarjosivat minulle, ennekuin edes lautasta olin ehtinyt mistään saada.
Olivatpa ystävällisiä rumalle miehelle, jollaista ei ole ruma mies koskaan saanut kokea ja se teki suuren vaikutuksen rumaan mieheen, että joku voikin tarjota itse paistamansa letun rumalle miehelle, kun sitä voisi sanoa, että paista kuule ite lettus.
Siinä tuli haikea oivallus, nyt on tyhjyys, mutta silloin oli täälläkin elämää...
t. Ruma mies
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvinkö mahuit?
Hihii..🙄
Minä söin puolukoita erään metsäpellon vierestä, aurinkoinen paikka on niin olivat kypsiä ja herkullisia
Piti minunkin lähteä tänään puolukoita etsimään metsästä, vaan tänään en jaksa.
Viime yö meni toisena yökkönä töissä, se varsinainen yökkömme näet soitti minut apuun hoivalle. Kolme ihmistä oli vatsataudissa ripulovat ja oksentelivat...
Siinä meni sitten koko yö, mun hoitaessa niitä terveiden ihmisten vessatuksia, kyljen käännöt, lääkkeet ja juotavat ja tuli tehtyä paperihommiakin välillä.
Toisen yökön hoitaessa ainoastaan vatsataudissa olevia, jottei tauti leviä vielä koko taloon. Aamulla varhain meille lopulta selvisi; miks yleensä sieltä terveemmästä päästä olevat rouvat olivat sairastuneet... luultavasti.
Yks omainen oli tuonut voileipäkakkua eräälle rouvistamme. Häistä oli jäännyt niin paljon rääppiäisiä, eikä asukkaamme ollut osallistunut niihin hääjuhliin... niin hyvää kakkua sai nyt, ja jakoi sitä vielä parille muullekin asukkaallemme. Voi pyhäsylvi; lohikakkua katkaravuilla ja majoneesilla... koristeena vielä kurkkua ja tomaatia.
Minua harmittaa monin tavoin... kun tiesin yhden hyvän mäenrinteen jossa luultavasti puolukat ovat jo kypsyneet. Melko varmasti ne myös joku toinenkin on voinut löytää, kyllä siitä rinteestä ämpärillisen olisi helposti poiminut ja toisenkin varmaan jos kaikki poimisi tarkkaan.
Käsin poimiessa mä haen mieluummin sellaisen esiintymän; josta saan helpoimmin ämpärini täyteen. Joutuu nyt vaan menemään kauemmaksi metsään... kyllä puolukkaa löytyy, mutt joka paikassa se ei ole vielä kypsää... ensimmäisen pienen yöpakkasen jälkeen taatusti on.
Minä survon suurimman osan puolukoistani, säilyvät siten parhaiten omassa liemessään eikä hitustakaan sokeria saa käyttää silloin.
Sokeri saatttaa puolukkasurvoksen käymään vanhetessaan, hapan survos säilyy toista vuotta kellarissa tai kylmähuoneessa purkin kannen kiinni ollessa.
ex-trollikka
Yritin löytää puolukoita, mutta nopeammat vieneet. Täytyy mennä torille, siellä niitä on, vaikka itse poimitut olisivat mieluisampia. Eilen satoi rakeita melko reippaasti, Keuruu-Jämsä tienoilla, ainakin meidän mökin pihassa. Vettä tuli myöhemmin reippaasti, iltaa kohti ilma taas kirkastui. Oli valtava kokemus ajella myöhällä kotiin yhdessä kuun kanssa. Möllötti täytenä suoran päässä, välillä ilkikurisena oikealla, vasemmalla, takanakin. Katselimme toisiamme, mielessä pyöri lauluja, ainoat sanat muistuivat vain' kulkurin kuusta'. Sitä hoilatessa, tuli monenlaista elämän haikeutta,¨mieleen, vaan kuu jaksaa mollottaa. Oli pilvetönta, siksi näkymä mahtava.