En enää tiedä mitä tekisin. Mieheni ja minä seurustelimme aikoinaan nuorempana kolmisen vuotta kunnes tuli ero. Mies tahtoi elää hetken yksikseen ja nauttia vapaudesta. Tuosta erosta kahden kuukauden kuluttua mies muutti yhteen erään ystäväni kanssa ja elivät onnellisina vuoden verran saman katon alla. Vaikka eromme olikin jo selvä, eikä hänen asiansa enää tuolloin minulle pitäisi kuulua, tapaus loukkasi minua todella, ja eniten ystäväni puolelta. Kuinka ystäväni saattoi.No, ystävyyshän tuossa meni ja minäkin muutin toiseen kaupunkiin. Entisessä kotikaupungissa meno on kuitenkin melko sisäsiittoista ja erottuaan tästä entisestä ystävästi, ex-mieheni heilasteli ainakin viiden ystäväpiiriini kuuluneen naisen kanssa, joko yhden yön tai muutaman lyhyen seurustelunkin. Olin kuitenkin päässyt ensirakkaudestani yli eivätkä nämä suhteet minua juurikaan vaivanneet. Parin vuoden kuluttua erostamme törmäsimme muutaman kerran exäni kanssa sattumalta ja aloimme taas pitää yhteyttä ystävinä. huomasimme molemmat kasvaneemme ja viihdyimme hyvin yhdessä. pikkuhiljaa suhde muuttui läheisemmäksi ja lopulta muutimme yhteen. Elämämme on onnellista pääosin mutta aika-ajoin minua vaivaa nuo entisen elämän sotkut. ne loukkasivat minua aikoinaan todella eikä vähiten siitä syystä, että mieheni toi mukanaan näistä suhteista minulle sukupuolitaudin joka aiheutti minulle syövän. siksi olen kamalan katkera miehelleni ja tunnen että hän olisi minulle jotakin velkaa aiheutettuaan kaikkea tällaista. mitä ihmettä minä teen? tuo velantunne ja katkeruus tuntuu niin sairaalta ja kaihertaa suhdettamme todella. Kun saan työnnettyä asian taka-alalle meillä menee tosi hyvin ja olemme onnellisia. mutta kaikki on kiinni vain siitä, miten itse onnistun unohtamaan. aika parantaa haavat sanotaan, mutta minun eivät ole arpeutuneet vieläkään vaikka olemme olleet yhdessä jo pian neljä vuotta eromme jälkeen. Mitä ihmettä enää teen, eroko on ainoa mahdollisuus päästä yli tästä katkeruudesta?
mies ja ystävät
sisu
3492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja anna anteeksi. Jos päätät rakastaa, niin pääset asiasta yli. Liikaa ehkä kailotetaan terapeuteista, mutta joskus niistä saattaa olla apua. En suosittele eroamaaa, hänhän on sinun kanssasi nyt eikä niiden muiden.
Varmaankin menisin mieheni kanssa terapeutille purkamaan patoutumaa, joka hiertää normaalia elämää koko ajan jollakin tavalla.
Ei siitä muuten pääse eroon tai kykene antamaan sitä anteeksikaan, ellei sitä käsittele juuria myöden, ja siihen prosessiin harva kykenee ominnokin.
Ammattilainen osais ohjata prosessia eteenpäin, ettei jäädä junnaamaan johonkin kipeään kohtaan tms.
Joka tapauksessa on tapahtunut niin suuria tunteitakin herättäviä muutoksia, että niiden käsitteleminen vie aikaa ja voimia ja siihen tarvitaan kyllä muidenkin apua ja tukea.
Partnerille sanoisin suoraan, että ilman ulkopuolista apua en enää pysty nauttimaan elämästä hänenkään rinnallaan ilman satuttavan synkkiä hetkiä, joten jos hän haluaa auttaa niin itseään kuin minua, hän tulee mukaan terapiaan ja käsittelee siinä samalla omatkin tunteensa selviksi.
Noin minä tekisin, enkä suostuisi enää vain työntämään asioita taka-alalle kummittelemaan.
Oletan, että sait kondylooman. Miten se syöpä sinulla sitten oireili ja hoidettiin.
Mulla nimittäin kohdunkaulasyöpä-epäily kondylooman takia:(olen kuitenkin ollut todella vähäoireinen, rutiinitarkastuksessa huomattiin.